Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuuden perheessäsi siistiä vai sotkuista?
20.06.2022 |
Mietin tuossa kun omaa kotia siivoilin, että miten sitä itse on itse elänyt lapsuutensa sotkun keskellä.
Lapsuuteni elin pienellä ikäerolla syntyneen sisaren ja äidin kanssa ja muistan, ettei äiti koskaan kuuri siivonnut ja kun siivosi, otettiin esille haiseva rätti, jota käytettiin sujuvasti niin keittiön kun vessankin pyyhkimiseen. Ikunoita ei pesty ikinä (eikä edellä mainittua rättiä). Pölyä ja likaa oli joka paikassa. Puhtaat pyykit kasoissa ja kissa nukkui niissä. Voitte varmaan kuvitella sitä karvan määrää.
Joskus äiti intoutui ajattelemaan siisteysasioita ja tilasi jostain ylihintaisia "superputsareita". Helpoiten ne roiskeet olisi tietysti saanut pyyhittyä heti tuoreeltaan, mutta sellaista ei harrastettu. Jos kissa oksensi lattialle, äiti pyyhkäisi kokkareet pois, mutta jäljelle jäi yrjön muu lima.
Muistan jo lapsena inhonneeni sitä sotkua, enkä viihtynyt kuin omassa huoneessani.
Kirsikaksi kakun päälle; äiti syyllisti aina sotkusta minua ja sisartani tai kissaa. Mutta vaikka äiti on asunut yksin yli 10 vuotta, on hänen kotinsa yhä yhtä likainen kuin silloin kun vielä asuimme siellä.
Millaista muilla on ollut? Millainen siisteyskäsitys sinulle muodostui ja vaikuttiko siihen vanhempien siivoushakukkuus?
Kommentit (57)
Meillä oli aina siistiä, ja itsekin opin jo lapsena siivoamaan. Siskon kanssa siivottiin aina oma huone ja myös talon muita huoneita. Äiti tiskasi aina heti aterian jälkeen, ja jostakin syystä itse inhosin tiskaamista ja vasta omassa taloudessa aloin tykkäämään siitä. Omassa kodissani on aina ollut siistiä ja onnekseni myös puolisoni arvostaa siisteyttä ja tykkää siivota. Siivous ei ole koskaan tuottanut suurempaa stressiä tai vaivaa, vaan se on itsestäänselvyys ja kuuluu kotirutiineihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka oli pienet tilat niin kaikki oli järjestyksessä, liinat pöydillä ja hapsut matoissa suorana. Sieltä sain oppini ja oma kotini on siisti.
Lapsuuden kodissani oli siistiä, ja harmittelen sitä, että omat lapseni eivät voi sanoa samaa. Teen 8-9 h työpäiviä, asumme omakotitalossa ja pihassa riittää paljon hommaa. Aika vähän jää omaa aikaa näinkin. Voi kun joku neuvoisi, että miten kodin saisi pidettyä siistinä pikkulapsi aikana, vastaavissa olosuhteissa.
Äidin luona oikeasti likaista ja sotkuista, kun kissat saivat rellestää miten halusivat, siivottiin harvoin ja huonosti ja tavaraa oli enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki otettiin mitä halvalla tai ilmaiseksi sai.
Isän luona oli ja on aina perussiistiä, mutta ei koskaan heitä mitään pois, joten sielläkin tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi ja kaiken maailman vanhat rikkonaiset parin euron aterinlaatikot sun muut odottavat korjausta jossain nurkassa.
Kotoa muutettuani minulla ei ollut mitään normaalia siisteyskäsitystä tai -rutiinia, vaan opin lähinnä kavereiden kodeissa kyläilemällä. Vielä yli parikymppisenäkin saattoi olla sängyn alla kasa astioita (koska söin sängyssä enkä jaksanut viedä astioita tiskattavaksi), säilytin vaatteita ja petivaatteita lattialla mytyissä, vessaa en varmaan pessyt koskaan enkä omistanut edes imuria.
Pikkuhiljaa siitä alkoi tulla järkeä päähän, ja kun tapasin mieheni ja muutimme yhteen, aloin todella vasta oppia, miten koti pidetään siistinä. Nykyään, kolmekymppisenä, olen paljon siistimpi kuin mieheni ja tykkään esimerkiksi silittää kaikki petivaatteet siististi laatikoihin, käyn kaksi kertaa kaikki kaapit läpi ja laitan turhan tavaran kiertoon, ostan vain laadukkaita ja kaiken kanssa yhteensopivia arkivaatteita ja jynssään kenkiä hammasharjalla, jotta ne pysyvät valkoisena.
Ja on se vaan ihanaa, kun ei koskaan tarvitse tehdä suursiivouksia juhlaa tai arkivierailuja varten, kun pitää arjessa huolta siisteydestä.
Niin likaista, että olen myöhemmin tajunneet jollakin tasolla traumatisoituneeni siitä:
- Homeisia ruoantähteitä joka huoneessa. Sohvan väleissä mandariinin paloja. Vanha leipä kaapin alla. Jääkaappi täynnä pilaantunutta ruokaa.
- Suihkuverhossa on vielä näin 12 vuodeen jälkeen nähtävissä samat tummat läikät, jotka syntyivät, kun hinkkasin verholla meikkiä silmistäni (mitään meikinpuhdistusainetta ei ollut)
- Koirat pissasivat matot täyteen
- Piha täynnä autonromuja, vanhoja puutarhatuoleja, grillejä, kesän jäljiltä jääneitä repaleisia puutarhakatoksia, ruosteisia koneenosia, puoliksi maatuneita mattoja
- Ei imuria, joten kertaakaan 15 asuinvuoteni aikana isoa maalaistaloa ei imuroitu
- Tavararöykkiöitä joka paikassa. Mitään ei heitetty pois. Vanhoja lehtiä kaapit ja pöydät täynnä, vaatteita tuoleilla ja liiskaantuneena kodinkoneiden taakse. Valtava määrä johtoja ja kuolleita kasveja.
- Kaikki astiat rikkinäisiä ja eriparisia. Hanasta tuli vain rusehtavaa vettä pienenä liruna, joten kaikki juomalasit sameita.
- Vessanpönttö veti heikosti, eikä uutta WC-harjaa ostettu ikinä. Vessan lattialla oli virkattu kori, jossa säilytettiin aikakauslehtiä. Sekä kori että lehdet homeessa.
Ihmettelen välillä, ettei meistä tehty lastensuojeluilmoitusta. Toistaalta vieraita kävi hyvin harvoin, joten tuskin kukaan pääsi seuraamaan aitoa arkeamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siistiä. Matot ulos kerran viikossa. Tamppaus. Imurointi. Yms. Äiti siivosi ja huusi kuinka hän tekee kaiken. Jollakin tavalla varmaan nautti tästä raivoomisesta tai purki siihen pahaa oloaan.
nykyään kyllä hänessä hamsterin vikaa. Haalii kaikkialta tavaraa eikä heitä mitään pois (koska joskus saattaa tarvita tai joku tavara maksanut 20 vuotta sitten xxx summia)
Joten hän kotona ei enää siistiä minun mittapuulla.
Minun kotona suht siistiä. Kestän kyllä epä järjestystä mutta en raivo siivoa
Vierailija kirjoitti:
Niin likaista, että olen myöhemmin tajunneet jollakin tasolla traumatisoituneeni siitä:
- Homeisia ruoantähteitä joka huoneessa. Sohvan väleissä mandariinin paloja. Vanha leipä kaapin alla. Jääkaappi täynnä pilaantunutta ruokaa.
- Suihkuverhossa on vielä näin 12 vuodeen jälkeen nähtävissä samat tummat läikät, jotka syntyivät, kun hinkkasin verholla meikkiä silmistäni (mitään meikinpuhdistusainetta ei ollut)
- Koirat pissasivat matot täyteen
- Piha täynnä autonromuja, vanhoja puutarhatuoleja, grillejä, kesän jäljiltä jääneitä repaleisia puutarhakatoksia, ruosteisia koneenosia, puoliksi maatuneita mattoja
- Ei imuria, joten kertaakaan 15 asuinvuoteni aikana isoa maalaistaloa ei imuroitu
- Tavararöykkiöitä joka paikassa. Mitään ei heitetty pois. Vanhoja lehtiä kaapit ja pöydät täynnä, vaatteita tuoleilla ja liiskaantuneena kodinkoneiden taakse. Valtava määrä johtoja ja kuolleita kasveja.
- Kaikki astiat rikkinäisiä ja eriparisia. Hanasta tuli vain rusehtavaa vettä pienenä liruna, joten kaikki juomalasit sameita.
- Vessanpönttö veti heikosti, eikä uutta WC-harjaa ostettu ikinä. Vessan lattialla oli virkattu kori, jossa säilytettiin aikakauslehtiä. Sekä kori että lehdet homeessa.
Ihmettelen välillä, ettei meistä tehty lastensuojeluilmoitusta. Toistaalta vieraita kävi hyvin harvoin, joten tuskin kukaan pääsi seuraamaan aitoa arkeamme.
Voi ei... Miehelläni oli samantyyppinen koti, nyt sitten äidin ikäännyttyä vielä pahentunut tilanne (himohamstraus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli siistiä, vaikkei mitenkään erityisen hienoa.
Vasta aikuisena olen oppinut arvostamaan kodin perintöä näissä asioissa.
Maalla (mummolassa) oli aina siistiä ja hiljaista; ei ollut tv:tä ja radiostakin kuunneltiin vain uutiset. Kaikki puuhastelivat omia arkiaskareitaan kaikessa rauhassa, eikä hosuttu mihinkään.
Lääniä ja luontoa riitti viihdykkeeksi yllinkyllin.
Siistiä, vaikka oli iso perhe ja kumpikin vanhempi kävi kodin ulkopuolella töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näissä tarinoissa korostuukin äidin rooli. Joko äiti on himosiivooja tai äiti ei siivonnut ja oli sotkuista. En kylläkään syytä teitä, tätä tämä holoseenin aikakausi neoliittisen vallankumouksen myötä on. Nainen on orja monessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Äidin luona oikeasti likaista ja sotkuista, kun kissat saivat rellestää miten halusivat, siivottiin harvoin ja huonosti ja tavaraa oli enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki otettiin mitä halvalla tai ilmaiseksi sai.
Isän luona oli ja on aina perussiistiä, mutta ei koskaan heitä mitään pois, joten sielläkin tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi ja kaiken maailman vanhat rikkonaiset parin euron aterinlaatikot sun muut odottavat korjausta jossain nurkassa.
Kotoa muutettuani minulla ei ollut mitään normaalia siisteyskäsitystä tai -rutiinia, vaan opin lähinnä kavereiden kodeissa kyläilemällä. Vielä yli parikymppisenäkin saattoi olla sängyn alla kasa astioita (koska söin sängyssä enkä jaksanut viedä astioita tiskattavaksi), säilytin vaatteita ja petivaatteita lattialla mytyissä, vessaa en varmaan pessyt koskaan enkä omistanut edes imuria.
Pikkuhiljaa siitä alkoi tulla järkeä päähän, ja kun tapasin mieheni ja muutimme yhteen, aloin todella vasta oppia, miten koti pidetään siistinä. Nykyään, kolmekymppisenä, olen paljon siistimpi kuin mieheni ja tykkään esimerkiksi silittää kaikki petivaatteet siististi laatikoihin, käyn kaksi kertaa kaikki kaapit läpi ja laitan turhan tavaran kiertoon, ostan vain laadukkaita ja kaiken kanssa yhteensopivia arkivaatteita ja jynssään kenkiä hammasharjalla, jotta ne pysyvät valkoisena.
Ja on se vaan ihanaa, kun ei koskaan tarvitse tehdä suursiivouksia juhlaa tai arkivierailuja varten, kun pitää arjessa huolta siisteydestä.
Äh, siis käyn kaikki kaapit kaksi kertaa VUODESSA läpi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotkuista. Äiti oli ja on hamstraaja, isä hiljainen hyväksyjä. Koitin vetää kotona verhoja aina eteen ettei kukaan vaan saanut tietää sotkuista, hävetti. Jos jotain kaatui mihinkään niin sitä ei siivottu, paprikan siivu syöpyi muovimattoon kun se oli siinä niin pitkään. Lattia tahmea että sukat tarttui kiinni.
Ruokapöydässä ei voinut syödä kun se oli täynnä tavaraa eikä kaikki ovet menneet edes kiinni tai täysin auki tavaroiden takia. Pidin tätä lapsena normaalina.
Toukkia löytyi sohvalta tavaroiden alta ja ihmettelin aina kavereilla ääneen kun heillä oli siistiä ja uskoin ettei koti voi vain pysyä siistinä vaan sotku on väistämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli siistiä. Raivosiivous molempien vanhempien toimesta perjantaina töiden jälkeen. Lapsia ei sentään pakotettu siivoamaan. Minusta tuli.... ei niin siisti.
Puolison lapsuuden kodissa koiran karvat pölisi, pökäleitä ja oksennuksia saattoi löytyä sohvan takaa. Lattiat moskan peitossa. Lakanat ihon eritteistä eltaantuneet ja haisevat. Ystävällisesti tarjosivat, että voimme nukkua heidän parivuoteessaan kun olivat lomamatkalla ja me majailtiin appilassa sen aikaa.
Asuin lapsuuteni maalaistalossa, jossa kyllä siivottiin viikoittain tyyliin matot ulos ja pestiin lattiat ym. Mutta koska meillä oli kotieläimiä ja lehmiä, sisällä oli pian siivouksen jälkeen heinänkorsia, hiekkaa ym sotkua. Äitini ei ollut sisustaja, joten koti oli melko askeettinen ja ehkä siksi itse rakastan sisustaa ja laittaa kotia vuodenaikojen mukaan jne. Nuorempana olin himosiivooja, vähän siivousnatsi suoraan sanottuna. Kun erosin ja lapset olivat isällään, saatoin siivota ja järjestellä koko viikonlopun. Nyttemmin olen hellittänyt, en jaksa enää touhuta niin paljon. Imuroin silti päivittäin (kaksi kissaa) ja pesen vessan muutaman kerran viikossa, mutta muuten olen melko suurpiirteinen.
Vierailija kirjoitti:
Siistiä oli paitsi mun huone. Nykyään olen yhtä sekainen. Likaa kuitenkin inhoan.
Sama, sekaisuus pysyy nykyään jotenkin kurissa kun roikun netissä, ei ehdi sotkemaan.
Hirveän sotkuista. Kuin eläintarhassa. Lemmikkieläimiä oli paljon. Jotkut kaverit ihmettelivät kuinka sotkuista ja sekaista meillä oli, kun tulivat ensimmäistä kertaa kylään. Toiset eivät tulleet toistamiseen.
Itse pidän siisteydestä, olen kuitenkin hieman laiska toteuttamaan sitä, mutta ihan perussiisti kuitenkin.