Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voisin löytää kumppanin läheisyyteen?
18.06.2022 |
Kukaan ei tule kadulla kävellessäni tai ruikakaupassa käydessäni tekemään aloitteita. En tajua, missä ihmiset tutustuvat toisiinsa tai millainen minun tulisi olla, jotta löytäisin rakastetun itselleni. Kukaan ei kerro aivan rehellisesti. Haluaisin viimeinkin löytää puolison. Ideoita?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ap vaan ole saanut semmoista käsitystä että täällä muut olisi ihan terveen kirjoissa?
Miksi täällä kukaan kirjoittelisi jos asiat olisi kunnossa?En osaa sanoa. Olettamus toki on, että muut kirjoittajat edustavat keskivertoa "kunnon kansalaista", joka on maltillinen, fiksu, yleissivistynyt ja henkisesti tasapainoinen. 🙂 Siispä otan tosissani se ilkkuvat kommentit ja annan niiden rusikoida itsetuntoani lisää.
Ap
Naurattaa, eikö sua myös. Tai ainakin mun on nyt vaikeata uskoa Hulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kerropa, miksi aikoinaan kävit terapiassa (jossa rakastuit siihen terapeuttitätiin, josta niin maanisesti täällä kirjoitit)?
JOTAIN häikkää oli jossain, eikös niin?
En ole tuollaisesta kirjoittanut lainkaan. Jotkut muut kirjoittajat sen sijaan tuollaista tunkevat tähän jatkuvasti mukaan.
Ap
Minun mielestä on ihan luonnollista ettei kukaan rakasta tai halua ap:ta.
Sinun paikkasi on olla yksin luultavasti koko loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
On tervettä kaivata elämänkumppania.
On sairasta tuutata aiheesta nettipalstalle tuhansia ja taas tuhansia aloituksia, jotka eivät ikinä etene minnekään.
Ok. Se kirjoittaminen tavallaan asian suremista ääneen. En osaa tehdä ongelmalle mitään, siispä suren.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa, miksi aikoinaan kävit terapiassa (jossa rakastuit siihen terapeuttitätiin, josta niin maanisesti täällä kirjoitit)?
JOTAIN häikkää oli jossain, eikös niin?
En ole tuollaisesta kirjoittanut lainkaan. Jotkut muut kirjoittajat sen sijaan tuollaista tunkevat tähän jatkuvasti mukaan.
Ap
Joo. Et toki. Ihan jotkut muut kirjoitteli siitä ihanasta ruskeasilmäisestä terapeutista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä on ihan luonnollista ettei kukaan rakasta tai halua ap:ta.
Sinun paikkasi on olla yksin luultavasti koko loppuelämä.
Miksi tämmöinen provo?
Mensalaisen luulisi tajuavan, että kaikki kyllä tunnistavat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tervettä kaivata elämänkumppania.
On sairasta tuutata aiheesta nettipalstalle tuhansia ja taas tuhansia aloituksia, jotka eivät ikinä etene minnekään.
Ok. Se kirjoittaminen tavallaan asian suremista ääneen. En osaa tehdä ongelmalle mitään, siispä suren.
Ap
Ulostuloa, mitäs sairasta siinä on, surutyötä omalla tavallaan. Miksei?
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä on ihan luonnollista ettei kukaan rakasta tai halua ap:ta.
Sinun paikkasi on olla yksin luultavasti koko loppuelämä.
Olet varmastikin oikeassa. Olen tässä vähitellen luppunut toivostakin. Kaipa se nyt jostain kertoo, että olen kärsinyt tästä ongelmasta melkein koko aikuisikäni.
Siinä vaiheessa, kun aloin kiinnostua teininä parisuhdejutuista, elämäni muuttui tuskalliseksi ja onnettomaksi, kun tajusin, että tällä elämän osa-alueella en tule onnistumaan. Ihan hirveää tuskaa oli melkein heti, kun ekan kerran teininä ihastuin. Oli vain voimakkaat tunteet ja tajusin, ettei ole mitään mahdollisuuksia saada poikaystävää koskaan. Lapsena olin energinen ja keskityin kaikkeen muuhun ja kaikkeen olennaisempaan innoissani.
Kerro silti, mikä saa tulkitsemaan kertomaani noin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa, miksi aikoinaan kävit terapiassa (jossa rakastuit siihen terapeuttitätiin, josta niin maanisesti täällä kirjoitit)?
JOTAIN häikkää oli jossain, eikös niin?
En ole tuollaisesta kirjoittanut lainkaan. Jotkut muut kirjoittajat sen sijaan tuollaista tunkevat tähän jatkuvasti mukaan.
Ap
Joo. Et toki. Ihan jotkut muut kirjoitteli siitä ihanasta ruskeasilmäisestä terapeutista. :)
Totta puhuen: jotkut muut ovat sellaista tuutanneet. En minä itse.
Ap
Ap:n jokainen aloitushan on sen ihka ensimmäinen, eikä se ole koskaan ikinä kirjoittanut tänne siitä väkivaltaukosta eikä ihanasta terapeuttitädistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Vierailija kirjoitti:
Ap:n jokainen aloitushan on sen ihka ensimmäinen, eikä se ole koskaan ikinä kirjoittanut tänne siitä väkivaltaukosta eikä ihanasta terapeuttitädistä.
Tämä on anonyymipalsta, enkä ole tuollaisista kirjoittanut. Fakta. Mutta varmaan joku muu voi ollakin kirjoitellut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n jokainen aloitushan on sen ihka ensimmäinen, eikä se ole koskaan ikinä kirjoittanut tänne siitä väkivaltaukosta eikä ihanasta terapeuttitädistä.
Joojoo, kirjoitit sen jo. Tuli selväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Ihan täydellisesti ohiksena: keneltä pyysit viisi vuotta sitten halia, muttet saanut?
Minkätyyppisen ihmisen kanssa sinulla oli se viimeisin intiimisuhteesi yhdeksän vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Hämmentää myös tuo surkeuden esilletuonti, kun et oikeastaan muuten tuo masennusta esiin. Kurjaa on vähän kaikilla. Oletko masentunut vai miten sen surkeuden pitäisi tulkita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulle Mensan jäsen tuttu sellainen käsite kuin sairaudentunnottomuus?
Kyllä. Mutta miten se liittyy minuun mielestäsi?
Ap
Eiköhän mensalaisen pitäisi pystyä päättelemään yhteys... :)
Oletat siis, että olen sairaudentunnoton? Mitä siis teen? Menenkö lääkärille kertomaan asiasta ja kerron, että: "tuntuu pahalta, kun kaipaisin kumppania ja kavereita elämääni ja sitten kirjoitan anonyymipalstalle. On tuskallista olla yksinäinen ja tuntuu siksi pahalta. Siellä palstalla mua epäiltiin henkisesti vajaaksi ja lupasin siis soittaa lääkäriajan. Eli pääsenkö johonkin hoitoon/lääkitykselle?" Noinko minun pitäisi toimia?
Ap
Sitä tiedä miten sinun pitäisi toimia. Minä tapaan kysyä psykologilta, että vaikutanko olevani järjissäni. Psykiatri kirjoittaa diagnoosin paperille, niin ei tarvitse kysyä. Nyt vaan udellaan, että mitä sun mahdollinen psykiatri tai psykologi on mieltä?
Ei minulla ole sellaista. Ei siis kumpaakaan. Joskus olen jutellut jonkun diakonin kanssa tai soittanut johonkin kaikille avoimeen päivystämään järjestön ylläpitämään tukipuhelimeen. Harvoin niitäkin.
Ei ole resursseja mennä mihinkään terapian tyyliseen, enkä usko, että siitä olisi edes mitään hyötyä minulle. Säälittävää, että mun pitäisi mennä sellaiseen vain siksi, kun ei ole ketään muuta ihmistä, kenelle jutella.
Ap
Sinne mennä juttelukaveria saamaan vaan selvittämään itselle, miksi toimii niinkuin toimii. Siinä ei todellakaan ole mitään säälittävää. Missä muuten olet oppinut kirjallisen ilmaisusi? Se on hämmentävän virheetöntä...
Kiitos, tosin just tuossa viestissäni oli typo. Olen kaiken muun surkeuteni ja betaelämäni lisäksi myös entinen ns. kympin tyttö. 🙂
Ap
Hämmentää myös tuo surkeuden esilletuonti, kun et oikeastaan muuten tuo masennusta esiin. Kurjaa on vähän kaikilla. Oletko masentunut vai miten sen surkeuden pitäisi tulkita
Toi intiimikysymys ei tullut minulta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerropa, miksi aikoinaan kävit terapiassa (jossa rakastuit siihen terapeuttitätiin, josta niin maanisesti täällä kirjoitit)?
JOTAIN häikkää oli jossain, eikös niin?
En ole tuollaisesta kirjoittanut lainkaan. Jotkut muut kirjoittajat sen sijaan tuollaista tunkevat tähän jatkuvasti mukaan.
Ap
Muutaman vuoden palstalla viihtynyt tunnistaa sinut kolmesta viestistä. Älä viitsi.
On uuden psykoterapiajakson aika, kenties eri terapeutin kanssa.
Eri
Alue: Aihe vapaa
On tervettä kaivata elämänkumppania.
On sairasta tuutata aiheesta nettipalstalle tuhansia ja taas tuhansia aloituksia, jotka eivät ikinä etene minnekään.