Miksi järjestötoiminta ei enää kiinnosta ihmisiä?
Kaipaisin tähän kokemuksia erityisesti teiltä, jotka olette joskus olleet mukana järjestötoiminnassa mutta jättäytyneet sittemmin pois.
Myös muiden järjestöaktiivien ajatuksia olisi kiva saada tänne.
Minulla on nyt sellainen tilanne, että olen kahden järjestön puheenjohtajana ja molemmissa on ensinnäkin vaikeuksia saada jäseniä ja toisekseen sitouttaa toimintaan.
Tämä on ikävää, kun esimerkiksi nyt pitkäaikainen aktiivi on muuttamassa pois ja hän on ennen ollut retkivastaavana eikä uutta tahdo löytyä tilalle.
Ehdokkaita on vaikea saada vaaleihin ja sisarjärjestöihin vapaaehtoisia ja hallituksiin jäseniä.
Tapahtumia on vaikea järjestää kun talkoolaisia ei riitä, hyvin pienellä porukalla joutuu nykyään tekemään.
Ihmisiä ei myöskään enää kiinnosta käydä vaalitilaisuuksissa tai tapaamassa päättäjiä, viime viikolla oli useampi ministeri vierailulla kotikaupungissani yleisötilaisuudessa ja paikalla about 10 ihmistä.
Minusta tämä on ihan parissa vuodessa mennyt tähän, korona varmasti on osasyy mutta itse pelkään, että tästä tulee pysyvä trendi.
Nämä hommat käy liian raskaaksi pienellä porukalla hoidettavaksi että tästä syntyy vielä ikuinen ketjureaktio.
Kommentit (65)
Nuorempana menin hetkeksi mukaan erään järjestön toimintaan. Kyse oli ihmisoikeuksia puolustavasta ja edistävästä järjestöstä. Riitti muutama kokoontuminen ja yksi järjestetty tapahtuma sen porukan kanssa. Lämminhenkisyydestä ei tietoakaan. Kritisoivat toisiaan selän takana ja näkivät vaivaa vähemmän aktiivisista jäsenistä. En yhtään ihmettele, jos minäkin sain osani puukoista.
Tuo yksi kokemus riitti siihen päätökseen, että ei koskaan enää järjestötoimintaan. Olen mielummin kuukausimaksaja kuin käytännön toimintaan osallistuva.
Olen ollut taloyhtiön hallitusessa n. 10 vuotta. Ärsyttää asukkaat, jotka katsovat olevansa jotain "asiakkaita", joita ilmaiseksi töitä tekevän halituksen tulisi palvella. Palkkatyöt ovat erikseen. Olen jo vuosia sanonut, että luovutan paikkani ilomilin tällaiselle asiakkaalle. Vaan kuinka ollakaan, ryömivät kiven alle, kun itse pitäisi tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Järjestötoiminta alkaa olla boomereiden juttuja. Ilmaiseksi pitäisi käyttää aikaansa johonkin loppujen lopuksi täysin turhaan. Nuorilla on parempaakin tekemistä.
Tämä se varmaan valitettavasti on. Olen itse mukana harrastoiminnan hallituksessa ja seuran keski-ikä on noin 5-70 vuotiaat. Nuorempia on vaikea houkutella mukaan, kokeiltu on. Meillä aktiivit pyörittävät keskeisiä toimintoja vaaehtoistoiminnan puitteissa. Kiitokset heille siitä mutta itse kun olen alle 40v niin kauhulla ajattelen ettämitäs sitten 10vpäästä kun osa heistä on mahdollisesti jo mullan alla ja uusia ei vaan tunnu mistään saavan. Nuorilla on niin paljon virikkeitä tänä päivänä että järjestötoiminta ei vaan kiinnosta kun se ei ole pop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestötoiminta alkaa olla boomereiden juttuja. Ilmaiseksi pitäisi käyttää aikaansa johonkin loppujen lopuksi täysin turhaan. Nuorilla on parempaakin tekemistä.
Tämä se varmaan valitettavasti on. Olen itse mukana harrastoiminnan hallituksessa ja seuran keski-ikä on noin 5-70 vuotiaat. Nuorempia on vaikea houkutella mukaan, kokeiltu on. Meillä aktiivit pyörittävät keskeisiä toimintoja vaaehtoistoiminnan puitteissa. Kiitokset heille siitä mutta itse kun olen alle 40v niin kauhulla ajattelen ettämitäs sitten 10vpäästä kun osa heistä on mahdollisesti jo mullan alla ja uusia ei vaan tunnu mistään saavan. Nuorilla on niin paljon virikkeitä tänä päivänä että järjestötoiminta ei vaan kiinnosta kun se ei ole pop.
Korjaus: keski-ikä siis 50-70 vuotiaat.
Monessa taloyhtiössä on kinaa siitä, kun vanhemmat asukkaat eivät halua mitään uudistuksia. Eivät osaa ajatella asioita pidemmälle, että arvo nousisi, kun olisi paikat kunnossa.
Tiedän yhden taloyhtiön jossa asukkaat halusivat halvimman mahdollisen työporukan poistamaan peltikatolta jäät. Nämä työmiehet hakkasivat kirveilllä (!) jäät katolta. Lopputulos oli se, että eteen tuli kallis kattoremppa. Ja kas kummaa firma oli kadonnut jäljettömiin.
Oikein puistattaa paikkakunnan Latu ja Martat esimerkiksi. Inhottavia päällepäsmäri ihmisiä monta samassa tilassa. Helkkarinmoista teeskentelyä. Ei kiitos!
Miksi siitä järjestötoiminnasta sitten pitäisi olla kiinnostunut? Mitä nuori joka liittyy johonkin järjestöön siitä saisi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä järjestötoiminnasta sitten pitäisi olla kiinnostunut? Mitä nuori joka liittyy johonkin järjestöön siitä saisi?
Jos esim. sinulla olisi henkilökohtainen arvo, jonka asemaa haluaisit yhteiskunnassa tuoda esille tai parantaa. Yhdistyksellä on enemmän painoarvoa kuin yhdellä ihmisellä. Ideaalitilanteessa samanhenkiset työskentelisivät aman asian puolesta, eivätkä toisiaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Liitonmiehet ja naiset" on kusseet omiin muroihinsa jo vuosia, ja nyt samat tollukat ihmettelee miksei porukka innostu lähtee mukaan.
Tuota, siis ketkä tarkemmin? Muuten, monessako yhdistyksessä olet tai olet ollut jäsen?
Kaikki järjestöt ja niiden politrukit.
En ole koskaan kuulunut yhteenkään, koska ei kiinnosta osallistua moiseen vedätykseen ja tyhjän puuhasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiön hallituksiin on kaikkien aikanaan mahdollisuuksiensa mukaan osallistuttava, kuten talkoisiinkin jne. Oikeasti jonkun on työt tehtävä. Voi ostaa omakotitalon, jos haluaa elää vapaana kuin taivaan lintu.
Karavaanit kulkevat ja koirat haukkuvat. Aina.
Mitä tuo tarkoittaa?
Jos yhtiö on pieni, kaikki samat osakkaat eivät voi eivätkä saakaan toimia ikuisestu, vaan tarvitaan vaihtomiehiä ja naisia. Ei ole vaikea lukea asunto-osakeyhtiöitä koskeva lainsäädäntö. Tämä ei koske siis vuokralaisia.
No kun ne pienen yhtiön muut asukkaat eivät edes saavu yhtiökokoukseen kun pelkäävät joutuvansa hallitukseen. Niitä harvoja, jotka saapuvat paikalle saa maanitella, että edes joku suostuu hallitukseen, että saataisiin se minimihallitus räävittyä kasaan.
Vastauksena ap:n kysymykseen, työelämä imee ainakin minusta kaikki mehut. Töitä on liikaa, hirveä kiire, jatkuvia muutoksia, johtotason älyvapaita päätöksiä ja kaiken lisäksi suurin osa työkavereista mokailee koko ajan ja odottaa, että joku muu korjaa. Moni aiemmin yksinkertainen työtehtävä on mennyt nykyaikana monimutkaiseksi ja yksi työntekijä joutuu hallitsemaan niin moninaista tehtäväkenttää, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti vain osaa ja pärjää. Tähän päälle se, että eri ohjelmat ja toimintatavat muuttuvat jatkuvasti. Työelämä on hirveän kuormittavaa. Yhteistyöstä ei tule mitään kun koskaan ei voi luottaa siihen, että toinen oikeasti osaa hommansa. Ja jos ostat jotakin palvelua ulkopuolelta, niin et voi luottaa siihenkään, että ulkopuoliset asiantuntijat/ammattilaiset oikeasti osaavat hommansa.
Olen tähän päälle yrittänyt pyörittää taloyhtiöni hallitusta, hoidan myös isännöitsijän tehtäviä tällä hetkellä, ja olen aivan loppu. Tarkoitus oli, että parannetaan yhtiön rahatilannetta sillä, että tehdään asioita mahdollisimman omatoimisesti ja minä lupasin hoitaa isännöitsijän virkaa. Tämä on johtanut siihen, että kukaan ei todellakaan tee omatoimisesti mitään, vaan minä teen yksin kaiken ja muut valittavat. Siis ihan oikeasti naapurit lähettävät minulle viestiä siitä, että seinänaapuri metelöi sen sijaan, että menisivät sinne soittamaan ovikelloa ja sanomaan, että nyt kuuluu vähän liikaa meteliä, voisitteko pitää pienempää ääntä. Ja tuossa männä päivänä naapuri soitti minulle siitä, että hän näki kun toisen taloyhtiön asukkaan koira paskansi meidän yhtiön tontille, että voisinko mennä sanomaan heille siitä, että niin ei voi tehdä. Siis kuka ihan oikeasti soittaa tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajalle.
Ei myöskään liene yllätys, että kukaan naapureista ei tiedä mistään mitään tai ymmärrä mistään mitään. Yritä tässä sitten tehdä yhdessä päätöksiä ja suunnitelmia. Olen siis hoitanut asioita itse ja olen oikeasti saanut todella paljon aikaan. Velat on maksettu pois, olen saanut vastikemaksurikkurit kuriin ja olen tehnyt erilaisia huoltotoimia, korjauksia ja muutoksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Tästä kiitokseksi naapurit vain kitisevät ja valittavat. Tästä koko taloyhtiöstä on tullut aivan massiivinen kivireki, enkä pääse tästä muuten eroon kun muuttamalla. Olen nyt päättänyt, että hankitaan ammatti-isännöitsijä, mutta minun täytyy edelleen jatkaa hallituksen puheenjohtajana kun kukaan muu ei vain yksinkertaisesti suostu hommaan, enkä kyllä edes luottaisi siihen, että kukaan muu kykeneekään. Toisaalta aikaisempi isännöitsijä oli hommassaan niin huono, että pelottaa hankkia uusi isännöitsijä.
Summa summarum, minulla ei ole mitään luottamusta minkään valtakunnan yhteistyöhön ja muiden ihmisten osaamiseen, enkä todellakaan lähtisi ikinä mihinkään järjestötoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä järjestötoiminnasta sitten pitäisi olla kiinnostunut? Mitä nuori joka liittyy johonkin järjestöön siitä saisi?
Jos esim. sinulla olisi henkilökohtainen arvo, jonka asemaa haluaisit yhteiskunnassa tuoda esille tai parantaa. Yhdistyksellä on enemmän painoarvoa kuin yhdellä ihmisellä. Ideaalitilanteessa samanhenkiset työskentelisivät aman asian puolesta, eivätkä toisiaan vastaan.
Nuoret perustaa esim. nettiin tuota varten erilaisia ryhmiä, ei he tarvitse siihen järjestöä.
Järjestöt ei osaa keskittyä olennaiseen, varsinkaan rahankäytössä.
Lasketaanko AA-kerho järjestötoiminnaksi?
Välistävetäjien takia. Niitä on myös eläinsuojelussa.
Mä olen mukana parin eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa mukana ja molemmissa henki on tosi hyvä. Avaimet tähän on varmasti se, että kaikkia meitä ohjaa samat arvot ja olemme suunnilleen saman ikäisiä. Ei ole sukupolvien välisiä kuiluja ja kaikki tietävät kuinka yksin nämä eläimet ovat ahdingossaan ilman meidän apuamme. Kun rahaa ei ole, kaikki on pakko tehdä omakustanteisesti, talkoo hengellä, joten kukaan ei ajattele kotiin päin vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaiseksi tehty työ ei kuulu tähän ahneuden aikaan.
Ahneet teettäisivät mieluusti ilmaiseksi tai pilkkahinnalla.
Minna123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiön hallituksiin on kaikkien aikanaan mahdollisuuksiensa mukaan osallistuttava, kuten talkoisiinkin jne. Oikeasti jonkun on työt tehtävä. Voi ostaa omakotitalon, jos haluaa elää vapaana kuin taivaan lintu.
Karavaanit kulkevat ja koirat haukkuvat. Aina.
Mitä tuo tarkoittaa?
Jos yhtiö on pieni, kaikki samat osakkaat eivät voi eivätkä saakaan toimia ikuisestu, vaan tarvitaan vaihtomiehiä ja naisia. Ei ole vaikea lukea asunto-osakeyhtiöitä koskeva lainsäädäntö. Tämä ei koske siis vuokralaisia.
No kun ne pienen yhtiön muut asukkaat eivät edes saavu yhtiökokoukseen kun pelkäävät joutuvansa hallitukseen. Niitä harvoja, jotka saapuvat paikalle saa maanitella, että edes joku suostuu hallitukseen, että saataisiin se minimihallitus räävittyä kasaan.
Vastauksena ap:n kysymykseen, työelämä imee ainakin minusta kaikki mehut. Töitä on liikaa, hirveä kiire, jatkuvia muutoksia, johtotason älyvapaita päätöksiä ja kaiken lisäksi suurin osa työkavereista mokailee koko ajan ja odottaa, että joku muu korjaa. Moni aiemmin yksinkertainen työtehtävä on mennyt nykyaikana monimutkaiseksi ja yksi työntekijä joutuu hallitsemaan niin moninaista tehtäväkenttää, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti vain osaa ja pärjää. Tähän päälle se, että eri ohjelmat ja toimintatavat muuttuvat jatkuvasti. Työelämä on hirveän kuormittavaa. Yhteistyöstä ei tule mitään kun koskaan ei voi luottaa siihen, että toinen oikeasti osaa hommansa. Ja jos ostat jotakin palvelua ulkopuolelta, niin et voi luottaa siihenkään, että ulkopuoliset asiantuntijat/ammattilaiset oikeasti osaavat hommansa.
Olen tähän päälle yrittänyt pyörittää taloyhtiöni hallitusta, hoidan myös isännöitsijän tehtäviä tällä hetkellä, ja olen aivan loppu. Tarkoitus oli, että parannetaan yhtiön rahatilannetta sillä, että tehdään asioita mahdollisimman omatoimisesti ja minä lupasin hoitaa isännöitsijän virkaa. Tämä on johtanut siihen, että kukaan ei todellakaan tee omatoimisesti mitään, vaan minä teen yksin kaiken ja muut valittavat. Siis ihan oikeasti naapurit lähettävät minulle viestiä siitä, että seinänaapuri metelöi sen sijaan, että menisivät sinne soittamaan ovikelloa ja sanomaan, että nyt kuuluu vähän liikaa meteliä, voisitteko pitää pienempää ääntä. Ja tuossa männä päivänä naapuri soitti minulle siitä, että hän näki kun toisen taloyhtiön asukkaan koira paskansi meidän yhtiön tontille, että voisinko mennä sanomaan heille siitä, että niin ei voi tehdä. Siis kuka ihan oikeasti soittaa tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajalle.
Ei myöskään liene yllätys, että kukaan naapureista ei tiedä mistään mitään tai ymmärrä mistään mitään. Yritä tässä sitten tehdä yhdessä päätöksiä ja suunnitelmia. Olen siis hoitanut asioita itse ja olen oikeasti saanut todella paljon aikaan. Velat on maksettu pois, olen saanut vastikemaksurikkurit kuriin ja olen tehnyt erilaisia huoltotoimia, korjauksia ja muutoksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Tästä kiitokseksi naapurit vain kitisevät ja valittavat. Tästä koko taloyhtiöstä on tullut aivan massiivinen kivireki, enkä pääse tästä muuten eroon kun muuttamalla. Olen nyt päättänyt, että hankitaan ammatti-isännöitsijä, mutta minun täytyy edelleen jatkaa hallituksen puheenjohtajana kun kukaan muu ei vain yksinkertaisesti suostu hommaan, enkä kyllä edes luottaisi siihen, että kukaan muu kykeneekään. Toisaalta aikaisempi isännöitsijä oli hommassaan niin huono, että pelottaa hankkia uusi isännöitsijä.
Summa summarum, minulla ei ole mitään luottamusta minkään valtakunnan yhteistyöhön ja muiden ihmisten osaamiseen, enkä todellakaan lähtisi ikinä mihinkään järjestötoimintaan.
Kannattaa harkita muuttoa pois koko taloyhtiöstä. Paljon olet jo siellä saanut aikaan, eiköhän ole aika luopua tehtävästä ja keskittyä muuhun.
Tuota, siis ketkä tarkemmin? Muuten, monessako yhdistyksessä olet tai olet ollut jäsen?