Miksi järjestötoiminta ei enää kiinnosta ihmisiä?
Kaipaisin tähän kokemuksia erityisesti teiltä, jotka olette joskus olleet mukana järjestötoiminnassa mutta jättäytyneet sittemmin pois.
Myös muiden järjestöaktiivien ajatuksia olisi kiva saada tänne.
Minulla on nyt sellainen tilanne, että olen kahden järjestön puheenjohtajana ja molemmissa on ensinnäkin vaikeuksia saada jäseniä ja toisekseen sitouttaa toimintaan.
Tämä on ikävää, kun esimerkiksi nyt pitkäaikainen aktiivi on muuttamassa pois ja hän on ennen ollut retkivastaavana eikä uutta tahdo löytyä tilalle.
Ehdokkaita on vaikea saada vaaleihin ja sisarjärjestöihin vapaaehtoisia ja hallituksiin jäseniä.
Tapahtumia on vaikea järjestää kun talkoolaisia ei riitä, hyvin pienellä porukalla joutuu nykyään tekemään.
Ihmisiä ei myöskään enää kiinnosta käydä vaalitilaisuuksissa tai tapaamassa päättäjiä, viime viikolla oli useampi ministeri vierailulla kotikaupungissani yleisötilaisuudessa ja paikalla about 10 ihmistä.
Minusta tämä on ihan parissa vuodessa mennyt tähän, korona varmasti on osasyy mutta itse pelkään, että tästä tulee pysyvä trendi.
Nämä hommat käy liian raskaaksi pienellä porukalla hoidettavaksi että tästä syntyy vielä ikuinen ketjureaktio.
Kommentit (65)
Ehkä tällä kentällä on nyt joku murros käynnissä.
Sellasta se on, ettei vaan aika riitä kaikkeen tekemiseen. On oma perhe ja on työ, joka vaatii työskentelyä myös iltaisin. Omista harrastuksistakin olen luopunut aikoja sitten, kun vapaaillat menee lähinnä lasten harrastuskuskailuihin. Muutaman vuoden päästä varmaan vähän helpottaa, kun lapset saavat omat kulkupelit ja pääsevät harrastuksiin itsekin. Lisääntyneen vapaa-ajan ajattelin käyttää telkkarin katsomiseen, käsitöihin tai liikkumiseen. Työelämä on niin vaativaa, ettei riitä intoa sitoutua enää mihinkään järjestötoimintaan.
Uskoisin, että kaikkiin tarpeellisiin yhdistyksiin varmasti riittää kiinnostuneita ihmisiä. Jos kuitenkin yhdistyksen puuhaihmisistä on pulaa, onko yhdistys ylipäänsä tarpeellinen? Maailma muuttuu ja varmaan sen myötä kaikkiin spesiaalijärjestöihin ei enää riitä työvoimaa.
Elämän tilateeni , aika rajat ,motivaatio puute! Aikansa kutakin!
Järjestötoiminta alkaa olla boomereiden juttuja. Ilmaiseksi pitäisi käyttää aikaansa johonkin loppujen lopuksi täysin turhaan. Nuorilla on parempaakin tekemistä.
Narsistisia kontrollifriikkejä ja päänaukojia on pesiytynyt tuohonkin toimintaan. Tuota paskaa näkee jo työssä tarpeeksi.
Luulen, että yhteiskunta on muuttunut ja yhteisöllisyys kadonnut.
Hyysäävät pervoja, kuten TESY. Käyttäytyvät missiotaan vastaan, kuten HESY:n eläinsuojelurikosepäilyt.
Monella ei riitä voimat omankaan elämän pyörittämiseen.
Jokaisen järjestön vetäjät ovat olleet näennäisesti "mukavia", mutta oikeasti vetäneet jotain ihme faniklubia ympärillään ja haukkuneet ja ylenkatsoneet muita. Koita nyt saada vapaaehtoistyöstä jotain iloa, kun lähinnä mollataan, vaikka kaikki asiat, joita olen tehnyt, ovat hoituneet hyvin. Lisäksi nämä tyypit itse ovat tehneet lähes kaiken vaikeimman kautta, vaikka perusteknologiataidoilla homma hoituisi paljon nopeammin.
Sitten ihmetellään, kun minulla on yhtäkkiä "tosi kiire". Jep kiire katsoa esimerkiksi Netflixistä joku turha sarja.
Jaa että hallituksen ministereitä on alkanut kansalaiset kiinnostamaan kun vaalit lähestyy, muulloin niillä ei sitten kiinnostakaan.
Vaatimukset on paisuneet järjettömiksi. Pitäisi olla saatavilla 24/7 ja silti kaikki tehdään väärin, unohtamatta miten selän takana puhutaan pskaa niistä jotka eivät ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että hallituksen ministereitä on alkanut kansalaiset kiinnostamaan kun vaalit lähestyy, muulloin niillä ei sitten kiinnostakaan.
enpä ole huomannut että muu kuin oman massin lihottaminen olisi persuja viime vaalien jälkeen kiinnostanut, no vaalit tulossa, kyllä kansa tietää!
Itselläni on kokemusta taloyhtiötoiminnasta. Olin hallituksessa ja puheenjohtajana.
Se miksi jäin pois, oli jatkuva vastuun lisääminen kuitenkin täysin maallikolle. Pitäisi tehdä sitä sun tätä ilmaiseksi. Homma kävi kuitenkin liian "vakavaksi", ollakseen pelkkää "hyvää hyvyyttä" talkootyötä.
Samoin myöskin aikojen kuluessa (olin seitsemän vuotta), asukkaiden ja osakkaiden vaatimukset menivät aivan naurettaviksi. Ovikello soi jos jollakulla oli vessanpönttö tukossa. Olisi pitänyt itse henkilökohtaisesti olla lopettelemassa kaiken maailman teinien bileitä. Vaikka yritin sanoa, että tarvitsen nyt oman ajan itselleni ja kiinteistönhuoltoyhtiö (jolle maksetaan) hoitaa ne vessanpöntöt sun muut ja poliisi lopettaa bileet - en minä itseäni ala vaarantamaan. Ei vain mennyt jakeluun. Olisi pitänyt päivystää 24/7 ja kun en sitä suostunut tekemään, alkoi se selän takana nälviminen.
Ei ollut sen värtti. Ei suomessa kannata mihinkään ryhtyä. Surkeat "asiakkaat".
Vaatii työtä. Nykyään kaikki pitää saada ilmaiseksi. Jopa partiossa suurin osa vanhemmista pitää partiota ilmaisena lapsiparkkina alaluokkalaisille. Kun tarvitaan varainhankintaan ja retkien järjestämiseen apua, kukaan ei ilmoittaudu. Lukiossa opiskelevat tytöt joutuvat tenttikiireiden ohessa tekemään kaiken. Ei ihme, että "ryhmähenki" ja motivaatio katoaa niiltä ahkeriltakin.
Sama homma kuin taloyhtiön hallituksessa.
Ilmatteeksi pitäis tehdä, olla käytettävissä 24/7 ja silti saat haukut, teet niin tai näin.
Ei kiitos.
Ukko39 kirjoitti:
Sama homma kuin taloyhtiön hallituksessa.
Ilmatteeksi pitäis tehdä, olla käytettävissä 24/7 ja silti saat haukut, teet niin tai näin.Ei kiitos.
Jeps. Lehdistä saa lueskella oikeudenkäynneistä joissa taloyhtiön hallituksen pj on vastuussa siitä sun tästä ja mittavat korvaukset kun asiaa ei ollut hoidettu.
Täysin unohtunut, että kyseessä useimmiten on ihan maallikko, joka voi olla maallikkomaisesti tietämätön asioista. Kuitenkaan niillä, keille asiasta maksetaan, kuten isännöitsijät yms ei olekaan sitten mitään laillista vastuuta.
Kummallinen maa, kun se suurin laillinen rahallinen henkilökohtainen mahdollinen jopa rikosvastuu on sillä ainoalla ilmaisella talkootyöntekijällä.
Taloyhtiötoiminta on todella hyvä esimerkki tämmöisestä oudosta vääristymästä. Sitten ihmetellään kun kukaan ei ryhdy...
Vähäinen markkinointi, korona, tautien pelko jäänyt jylläämään, tapahtumat huonolla paikalla, sään vaikutus...
Lisäksi kiireinen perhe-elämä ja työt vaikuttaa monilla.
Itse teen vapaaehtoistyötä SPR:llä aina kun omat aikataulut sen sallii.
En voisi kuvitellakaan sitoutuvani esimerkiksi hallituksiin tai muihin, joskus on kiva lähteä tapahtumille päivystämään ja erilaisiin toritilasuuksiin karkkia jakamaan tai muuta pientä.
Minulle se on vain vapaaehtoistyötä, ei elämäntapa.