Poikaystäväni ei tue urahaaveitani

Miksi ihmeessä annat poikaystävän vaikuttaa urahaaveisiisi?

Rakastan ja kunnioitan häntä ja meillä on muuten ihana suhde.

Ainoa ongelma on nyt tämä opiskelukuvio ja nämä typerät vaalit.

Hän on ollut tukenani kyllä mm. viime maakuntavaaleissa ja teki kampanjaa minulle ja lupautui nyt minun kansanedustajani kampanjaan mukaan, yhteiset arvot meillä on monin osin mutta hänen mielestään kirkkoa ja politiikkaa ei saisi missään nimessä keskenään sekoittaa.

Olen kyllä itsekin uskossa mutta en ota kaikkea ihan niin vakavasti, minua ei haittaa lähteä kepeämmin syin ehdolle tulevissa seurakuntavaaleissa ja mieltäni painaa joka tapauksessa myös muut nousevat nuorisojärjestöt ja välillisesti koen, että omalla politiikallani voin jollain tasolla pyrkiä myös tekemään kuten hyvä kristitty ja ohjastaa nuoria myös päätöksenteon kautta oikealle polulle.

Olen tätä yrittänyt selittää poikaystävälle mutta hänen mielestään olen vain itsekäs ja liian puolueuskovainen. (:D)

Olemme myös jutelleet näistä opiskeluasioista paljon ja hän vetoaa aina siihen, että olen erittäin tyypillinen naisellinen nainen ja siksi minun pitäisi hakeutua opiskelemaan jotain naisille tyypillistä alaa kuten sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi.

Yliopistosta käy vain sosiaalityöntekijä tai luokanopettaja tai lastentarhanopettaja.

Samaan aikaan valittaa että teen töitä matalapalkka-alalla ja minun pitäisi pyrkiä parempaan.

Teen siis tällä hetkellä lähinnä pätkätöitä hoitoalalla.

Hänen puheissaan on valtava ristiriita, ensin pitää opiskella hoitoalaa mutta kun päädyt tekemään alan töitä, on se väärin ja palkkakin surkea.

En tee hänen mielestään mitään oikein.

Ap

Miehesi tuntuu olevan syvemmin uskossa kuin sinä.

Jätä se mies tai ole hänen kanssaan, mutta opiskelet mitä itse haluat. Ei kai kukaan ole niin tyhmä, että antaa puolison määräillä mitä saa opiskella?

Politiikka ei ole ira.

Mutta älä jatka suhdetta sellaisen miehen kanssa, jonka et koe tukevan sinun tavoitteitasi tai joka yrittää asettaa sinulle sellaisia rooleja ja rajoituksia, joita et halua. Teistä ei kummastakaan tule sillä tavalla onnellisia ihmisiä - eikä tämä riipu edes siitä, onko jompi kumpi teistä oikeammassa kuin toinen, vaan ihan vain siitä, että onnellisuus riippuu siitä, että autetaan toista ja silloin pitää ymmärtää tavoitteet edes suurin piirtein samalla tavalla.

Sinulle joka epäilin uskoani, minusta poikaystävä itse on tekopyhä.

Puheet niin kauniita, mutta hyvästä kristitystä hän ei tiedä paljoakaan.

On jäänyt kiinni muiden naisten ahdistelusta, tehnyt mielestäni melko moraalittomia kauppoja työssään, ryypännyt rapajuoppoja pöydän alle ja naureskellut minun hengellisille pohdinnoilleni.

Itse en edes väitä olevani täydellinen tai hyvä enkä myönnä että tietäisinkään kuinka täällä pitäisi elää Herraa miellytääkseen, se on minulle ikuinen mysteeri ja herättää välillä suurta tuskaa ja kaipuuta.

Koen olevani kyllä poikaystävääni uskonnollisempi vaikka hän puheillaan yrittää muuta vakuuttaa.

Minulle Jumala on sydämessä ja usko pieniä, hyviä tekoja, ei kauniita puheita ja täydellistä luottamusta anteeksiantoon.

Ihmisiä tässä vain ollaan ja arkielämän murheet myös täyttä todellisuutta.

Minulle politiikka on suuri intohimo ja teen sitä tosissani, minulle se on valtavan tärkeä yhteisö josta olen poikaystävän lisäksi löytänyt tärkeimmät ystäväni ja saanut rakkaimmat muistoni.

Ap

Älä suostu. Tee kuten sinä itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

.

En tee hänen mielestään mittään oikein.

Ap

Tässä kohtaa kysyisin, että miksi te olette sitten yhdessä?

älkää taivaan nimessä menkö naimisiin tai tehkö lapsia!

Poikaystävä on ollut myymässä taloaan ja ilmeisesti haluaisi muuttaa kanssani yhteiseen asuntoon, sen takia uskon tämän opiskelun myös olevan hänelle vaikea paikka.

Hän haluaa ehdottomasti asua tällä nykyisellä paikkakunnalla tai sitten synnyinkunnassaan, minulle molemmat ovat ihan ok ja hyvin viihdyn ja ehdottomasti muuttaisin opintojen jälkeen takaisin tänne jos töitä vain löytyisi.

Olen tästä hänen kanssaan keskustellut ja hän itse vinkuu aina etteivät nuoret halua jäädä tänne ja sille on syynsä, täällä ei ole mahdollisuuksia opiskella.

Nuoret kyllä tulisivat takaisin jos töitä olisi ja jäisivät tänne, jos voisivat edes opiskella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ja kunnioitan häntä ja meillä on muuten ihana suhde.

Ainoa ongelma on nyt tämä opiskelukuvio ja nämä typerät vaalit.

Hän on ollut tukenani kyllä mm. viime maakuntavaaleissa ja teki kampanjaa minulle ja lupautui nyt minun kansanedustajani kampanjaan mukaan, yhteiset arvot meillä on monin osin mutta hänen mielestään kirkkoa ja politiikkaa ei saisi missään nimessä keskenään sekoittaa.
Olen kyllä itsekin uskossa mutta en ota kaikkea ihan niin vakavasti, minua ei haittaa lähteä kepeämmin syin ehdolle tulevissa seurakuntavaaleissa ja mieltäni painaa joka tapauksessa myös muut nousevat nuorisojärjestöt ja välillisesti koen, että omalla politiikallani voin jollain tasolla pyrkiä myös tekemään kuten hyvä kristitty ja ohjastaa nuoria myös päätöksenteon kautta oikealle polulle.

Olen tätä yrittänyt selittää poikaystävälle mutta hänen mielestään olen vain itsekäs ja liian puolueuskovainen. (:D)

Olemme myös jutelleet näistä opiskeluasioista paljon ja hän vetoaa aina siihen, että olen erittäin tyypillinen naisellinen nainen ja siksi minun pitäisi hakeutua opiskelemaan jotain naisille tyypillistä alaa kuten sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi.

Yliopistosta käy vain sosiaalityöntekijä tai luokanopettaja tai lastentarhanopettaja.

Samaan aikaan valittaa että teen töitä matalapalkka-alalla ja minun pitäisi pyrkiä parempaan.

Teen siis tällä hetkellä lähinnä pätkätöitä hoitoalalla.

Hänen puheissaan on valtava ristiriita, ensin pitää opiskella hoitoalaa mutta kun päädyt tekemään alan töitä, on se väärin ja palkkakin surkea.

En tee hänen mielestään mitään oikein.

Ap

Jos et ota "kaikkea niin vakavasti", niin miksi ihmeessä edes suunnittelet papin uraa?

Miksi sinä tuhlaat elämäsi parhaita vuosia sellaisen ihmisen kanssa, joka ei edes hyväksy sinua suunnitelmiasi, ei rakasta sinua eikä varsinkaan kunnioita sillä tavalla kuin pitäisi?

Mitä sinä menetät, vaikka aloitat teologian opinnot avoimessa yliopistossa heti kun se vaan on mahdollista? No se ikävän ja sinun elämääsi rajoittavan poikaystävän, mutta ilo tulee olemaan sinun puolellasi. Pääset toteuttamaan haaveesi ja löydät jossakin elämänvaiheessa sen miehen, joka arvostaa samoja asioita kuin sinä.

Sinä tietenkin rakastat poikaystävääsi koko sydämestäsi, mutta ei se yksipuolinen rakkaus riitä koko elämään. Tulet katumaan loppuikäsi, jos et nyt tee omia ratkaisujasi.

Verenpaine nousee edes tätä ajatellessa niin että päätäkin särkee.

Olen välillä miettinyt miksi roikun tässä suhteessa ja ainoa hyvä selitys taitaa olla seksi.

Se on loistavaa ja parempaa en ole koskaan kokenut ja tunnen valtavaa fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan, mutta siihen se sitten jääkin.

Hän osaa kyllä olla hellä ja rauhoitella pahimmissa tuskissa ja ahdistuksissa, puhuu minulle erittäin kauniisti mutta rivien välistä kyllä tunnistan että hän yrittää jollain tasolla kontrolloida minua.

Ei ikinä huuda tai tee mitään muuta ikävää, hänen äänensäkin on erittäin pehmeä ja rauhallinen, ottaa paljon fyysistä kontaktia ja antaa läheisyyttä usein.

Rakastan häntä kyllä myös emotionaalisella tasolla, hän on mielestäni söpö ja suloinen ja pääosin oikeasti ihan hyvä ihminen, mutta jotenkin kasvatuksensa ja typerien vanhanaikaisten asenteiden uhri.

Ap

Tarkoitin sitä, etten ota niin raskaasti maallisten ja hengellisten asioiden sekaantumista, kuten ei varmasti valtaosa kristityistä tee.

Monethan ovat samaan aikaan kaupunginvaltuustossa ja kirkkovaltuustossa ja mielestäni se on ok kunhan hoitaa molemmissa hommansa kunnolla eikä lintsaa kokouksista tai polta itseään loppuun luottamustehtävissä.

Minulla siis on hieman liberaalimpi maailmankuva kuin poikaystävälläni, en tarkoittanut ettenkö suhtautuisi uskoon sen vaatimalla arvokkuudella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ja kunnioitan häntä ja meillä on muuten ihana suhde.

Ainoa ongelma on nyt tämä opiskelukuvio ja nämä typerät vaalit.

Hän on ollut tukenani kyllä mm. viime maakuntavaaleissa ja teki kampanjaa minulle ja lupautui nyt minun kansanedustajani kampanjaan mukaan, yhteiset arvot meillä on monin osin mutta hänen mielestään kirkkoa ja politiikkaa ei saisi missään nimessä keskenään sekoittaa.

Olen kyllä itsekin uskossa mutta en ota kaikkea ihan niin vakavasti, minua ei haittaa lähteä kepeämmin syin ehdolle tulevissa seurakuntavaaleissa ja mieltäni painaa joka tapauksessa myös muut nousevat nuorisojärjestöt ja välillisesti koen, että omalla politiikallani voin jollain tasolla pyrkiä myös tekemään kuten hyvä kristitty ja ohjastaa nuoria myös päätöksenteon kautta oikealle polulle.

Olen tätä yrittänyt selittää poikaystävälle mutta hänen mielestään olen vain itsekäs ja liian puolueuskovainen. (:D)

Kyseinen mies rakastaa ehdollisesti, tyyliin, "rakastan sinua, jos". Suosittelen lämpimästi, että toimit niin kuin itsenäinen nuori nainen ja alat toteuttaa itseäsi, mies ei siihen enää kuulu.

Olemme myös jutelleet näistä opiskeluasioista paljon ja hän vetoaa aina siihen, että olen erittäin tyypillinen naisellinen nainen ja siksi minun pitäisi hakeutua opiskelemaan jotain naisille tyypillistä alaa kuten sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi.

Yliopistosta käy vain sosiaalityöntekijä tai luokanopettaja tai lastentarhanopettaja.

Samaan aikaan valittaa että teen töitä matalapalkka-alalla ja minun pitäisi pyrkiä parempaan.

Teen siis tällä hetkellä lähinnä pätkätöitä hoitoalalla.

Hänen puheissaan on valtava ristiriita, ensin pitää opiskella hoitoalaa mutta kun päädyt tekemään alan töitä, on se väärin ja palkkakin surkea.

En tee hänen mielestään mitään oikein.

Ap

Älä ala elää elämääsi muiden mielipiteiden perusteella. Jos papiksi ryhtyminen on haaveesi, niin sehän on hieno haave! Siskoni tytär opiskelee parhaillaan papiksi ja vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä.

Politiikassa sun pitää itse valita tiesi myös. Miehesi kuulostaa masentavalta ja yrittää painaa sinua alas, jottet pärjäisi paremmin kuin hän. Tee tiukasti selväksi, että se ei käy, jos mies haluaa yhteisen tulevaisuuden kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Verenpaine nousee edes tätä ajatellessa niin että päätäkin särkee.

Olen välillä miettinyt miksi roikun tässä suhteessa ja ainoa hyvä selitys taitaa olla seksi.

Se on loistavaa ja parempaa en ole koskaan kokenut ja tunnen valtavaa fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan, mutta siihen se sitten jääkin.

Hän osaa kyllä olla hellä ja rauhoitella pahimmissa tuskissa ja ahdistuksissa, puhuu minulle erittäin kauniisti mutta rivien välistä kyllä tunnistan että hän yrittää jollain tasolla kontrolloida minua.

Ei ikinä huuda tai tee mitään muuta ikävää, hänen äänensäkin on erittäin pehmeä ja rauhallinen, ottaa paljon fyysistä kontaktia ja antaa läheisyyttä usein.

Rakastan häntä kyllä myös emotionaalisella tasolla, hän on mielestäni söpö ja suloinen ja pääosin oikeasti ihan hyvä ihminen, mutta jotenkin kasvatuksensa ja typerien vanhanaikaisten asenteiden uhri.

Ap

Oma mieheni on syntynyt 50-luvulla. Hänelle ei olisi koskaan tullut mieleenkään kyseenalaistaa minun valintojani liittyen siihen, mitä opiskelen. Ovatko tällaiset miehet yleisiäkin uskovaispiireissä? En ole kuullut ystäviltänikään vastaavia kokemuksia koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä on ollut myymässä taloaan ja ilmeisesti haluaisi muuttaa kanssani yhteiseen asuntoon, sen takia uskon tämän opiskelun myös olevan hänelle vaikea paikka.

Hän haluaa ehdottomasti asua tällä nykyisellä paikkakunnalla tai sitten synnyinkunnassaan, minulle molemmat ovat ihan ok ja hyvin viihdyn ja ehdottomasti muuttaisin opintojen jälkeen takaisin tänne jos töitä vain löytyisi.

Olen tästä hänen kanssaan keskustellut ja hän itse vinkuu aina etteivät nuoret halua jäädä tänne ja sille on syynsä, täällä ei ole mahdollisuuksia opiskella.

Nuoret kyllä tulisivat takaisin jos töitä olisi ja jäisivät tänne, jos voisivat edes opiskella.

Ap

Älä muuta yhteen hänen kanssaan, siitä yhteen muutosta ei mitään hyvää seuraa! Itsenäisty, ole rohkea, kulje omaa tietäsi.

Mitä järkeä seurustella sellaisen kanssa, jolla on ilmiselvästi erilainen arvomaailma kuin itsellä?

Itsekään en naispappeutta hyväksy, enkä siten myöskään koskaan sellaisen kanssa seurustelisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ja kunnioitan häntä ja meillä on muuten ihana suhde.

Ainoa ongelma on nyt tämä opiskelukuvio ja nämä typerät vaalit.

Hän on ollut tukenani kyllä mm. viime maakuntavaaleissa ja teki kampanjaa minulle ja lupautui nyt minun kansanedustajani kampanjaan mukaan, yhteiset arvot meillä on monin osin mutta hänen mielestään kirkkoa ja politiikkaa ei saisi missään nimessä keskenään sekoittaa.
Olen kyllä itsekin uskossa mutta en ota kaikkea ihan niin vakavasti, minua ei haittaa lähteä kepeämmin syin ehdolle tulevissa seurakuntavaaleissa ja mieltäni painaa joka tapauksessa myös muut nousevat nuorisojärjestöt ja välillisesti koen, että omalla politiikallani voin jollain tasolla pyrkiä myös tekemään kuten hyvä kristitty ja ohjastaa nuoria myös päätöksenteon kautta oikealle polulle.

Olen tätä yrittänyt selittää poikaystävälle mutta hänen mielestään olen vain itsekäs ja liian puolueuskovainen. (:D)

Olemme myös jutelleet näistä opiskeluasioista paljon ja hän vetoaa aina siihen, että olen erittäin tyypillinen naisellinen nainen ja siksi minun pitäisi hakeutua opiskelemaan jotain naisille tyypillistä alaa kuten sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi.

Yliopistosta käy vain sosiaalityöntekijä tai luokanopettaja tai lastentarhanopettaja.

Samaan aikaan valittaa että teen töitä matalapalkka-alalla ja minun pitäisi pyrkiä parempaan.

Teen siis tällä hetkellä lähinnä pätkätöitä hoitoalalla.

Hänen puheissaan on valtava ristiriita, ensin pitää opiskella hoitoalaa mutta kun päädyt tekemään alan töitä, on se väärin ja palkkakin surkea.

En tee hänen mielestään mitään oikein.

Ap

Jos et ota "kaikkea niin vakavasti", niin miksi ihmeessä edes suunnittelet papin uraa?

Samaa ihmettelen minäkin. Jotenkin tuntuu, että olisi kivempi, että se pappi siellä saarnastuolissa ottaisi asiat vakavasti...

Vierailija kirjoitti:

Politiikka ei ole ira.

Mutta älä jatka suhdetta sellaisen miehen kanssa, jonka et koe tukevan sinun tavoitteitasi tai joka yrittää asettaa sinulle sellaisia rooleja ja rajoituksia, joita et halua. Teistä ei kummastakaan tule sillä tavalla onnellisia ihmisiä - eikä tämä riipu edes siitä, onko jompi kumpi teistä oikeammassa kuin toinen, vaan ihan vain siitä, että onnellisuus riippuu siitä, että autetaan toista ja silloin pitää ymmärtää tavoitteet edes suurin piirtein samalla tavalla.

Kyllä politiikka on ura osalle ihmisistä. Mm. niille, joista tulee ammattipoliitikkoja. Sellaiseksi taas ei pääse yhtäkkiä tuosta vaan, vaan se edellyttää pitkän uran ja määrätietoisen työn tekemistä politiikassa ennen sitä.

Koska olen itse mukana politiikassa työkseni, niin tunnen paljon ihmisiä, joille politiikka on elämän mittainen ura.

T. Eri