"Kaveri" suuttui kun en suostunut korjaamaan hääpukua käytännössä ilmaiseksi

Sanot sille, että hintasi perustuu taitoihisi ja siihen paljonko työ vie aikaa eikä siihen paljonko kaverin budjetti sattuu olemaan.

Minun mielestä ihan ok summa, mitä pyydät. Hän tavallaan sysää vastuun hääpuvun onnistumisesta samalla sinulle. Miksi ylipäätään on ostanut sellaisen puvun joka ei suoraan sovi, jos ei kerran itse pysty korjaamaan tai ole ottanut etukäteen selvää korjuasmahdollisuudesta ja hinnasta...?

Neuvo hänelle pari perusniksiä, joilla hän voit itse yrittää korjata pukunsa. Voit antaa myös linkkejä käsityösivuille. Tarpeeksi hitaasti tehden hän saattaa onnistua - todennäköisempää toki, että pilaa vaatteen.

Hän oli varmaan laskenut sen varaan, että sinä hoidat homman halvalla. Anna suuttua. Sinäkin voisit suuttua, kun sinun ajankäyttöäsi ja taitojasi ei arvosteta asianmukaisesti.

Kysy paljonko hän olisi valmis maksamaan, ja "korjaa" hääpuku sen hintaisen näköiseksi. Sitä saa mitä on valmis maksamaan.

Väistit luodin, ap.

Jos olisit suostunut, tyyppi olisi niiden 15 tunnin jälkeen tullut väittämään että olet pilannut hänen pukunsa eilä se näytäkään sellaiselta kuin hän oli ajatellut (allit ja mahamakkarat eivät kadonneetkaan), mutta hän nyt armollisesti suostuu käyttämään sitä häissään, koska ei mitään muutakaan ei ole ja vaatii sinulta korvauksena 500 euroa ja haukkuu sinut kaikille yhteisille ystävilleen.

No minä en tuossa vaiheessa lähtis enää neuvottelemaan ko. henkilön kanssa. Juuri näin kun 7 esittää. Ei ole mitään voitettavissa tämän henkilön kanssa asioimisessa.

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Lainaus aloituksesta:

"Minua ja miestäni ei ole edes kutsuttu häihin, jolloin voisin antaa osan työstä lahjaksi."

Miksi ihmeessä pitäisi antaa mitään lahjaksi jos ei ole kutsuttu häihinkään ja kun kyse on vain "kaverista" jonka kanssa ei olla edes tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Lainaus aloituksesta:

"Minua ja miestäni ei ole edes kutsuttu häihin, jolloin voisin antaa osan työstä lahjaksi."

Miksi ihmeessä pitäisi antaa mitään lahjaksi jos ei ole kutsuttu häihinkään ja kun kyse on vain "kaverista" jonka kanssa ei olla edes tekemisissä?

Jos hänet olisi kutsuttu häihin, hän olisi voinut antaa korjaukset häälahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Sama ongelma koskee myös muusikoita, valokuvaajia ja kirjoitustaitoisia. Kohdalleni sattu usein tuttava tai jopa tutun tuttava, joka on kirjoittanut runoja,  omaelämäkerran tai peräti "romaanin". Halutaan palautetta esimerkiksi 300-sivuisesta fantasiaromaanista ja arvio työn kustannuskelpoisuudesta. Ohjaan kysyjät arvostelupalveluun. Valittavat siitä, että se maksaa. Niinpä.

Arvostelupalvelun ohjehinta: 100 euroa + 0,50 euroa / liuska

https://pirkkalaiskirjailijat.net/arvostelupalvelu/

Sinulla on oikeus saada korvaus tekemästäsi työstä.

Ja jos joku tutuntuttu siitä hermostuu, voi hän raahata pukunsa johonkin keskustan ompelimoon.

Vierailija kirjoitti:

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Hyvän diilin tarjosit. Mä olisin suostunut heti. + Olisin ehkä oppinutkin sulta jotain taitoja.

Mä luen tarotkortteja ja lähestulkoon kaikki olettavat, että luen ilmaiseksi. Ihan yhtälailla siihen mun aikaa kuluu kun mihin tahansa muuhun työhön. Joillekin tosi läheisille olen lukenut ilmaiseksi, mutta aina löytää näitä kaverinkaverinkaverinkaverita, jotka jostain syystä uskovat, että näitä pitäisi saada ilmaiseksi. 

Tuntipalkaksi ei jää paljon mitään? Jos 15 tuntia ja 500e niin tuntipalkka on silloin 33e. Joka on mun mielestä enemmän kuin hyvä.

Mutta useinhan se on niin että työstä kuin työstä ei maltettaisi maksaa, puoli-ilman pitäisi saada. Aina kun mä huomaan pitäväni jotain työtä kalliina, mietin mikä sen tuntipalkka on ja millä rahalla itse tekisin. Se auttaa hahmottamaan hyvin asioita. Mutta edelleen, yli kolmenkympin tuntipalkka on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättymätön ongelma kaikilla kädentaitojen aloilla. On kyllä käsittämätöntä, miten vähän käsityötä arvostetaan: se ei saisi maksaa mitään, ja jotkut vielä tuhahtelevat, että eivät he itse rupea mitään vaatetta "nyhräämään"-

Minä keksin vuosia sitten nerokkaan eli aina toimivan keinon kieltäytyä ompelemisesta. Kaveri halusi vuoritetun kesämekon ja jotenkin oli ajatellut, että minä sen ompelisin, koska niin tykkään ommella. Arvioin, että aikaa kuluisi (kaavoituksineen) yhden viikon illat ja yksi viikonloppu, mahdollisesti kaksikin, ja kerroin, että rahaa en ottaisi, mutta kaveri saisi istua pitämässä minulle seuraa koko projektin ajan - hän olisi koko ajan saatavilla sovitukseen ja voisi vaikka silittää saumoja auki siinä joutessaan. Ompelua ei enää mainittu sanallakaan niinä vuosina, jotka hänet vielä tunsin. Vähän kyllä vieläkin kismittää se, miten vähän hän arvosti minun taitojani ja seuraani.

Hyvän diilin tarjosit. Mä olisin suostunut heti. + Olisin ehkä oppinutkin sulta jotain taitoja.

Sama. Kuulostaisi mukavalta.

Ihan oikein otti herneet neniin ! Mitä ilmasia palvelun tuottajia me yksin asuvat naiset olemme, vanhoille sisaruksillemme,muille sukulaisille,ystäville tuttaville, serkun kumin kaimoille?Lopetin tylysti ilmaispalvelun annon 3vuotta sitten.Vapauduin kaikista pummeista ja törkeästä hyväksikäytöstä.Voin siksi siis hyvin kun otin omaan elämäni 100% haltuuni ja omat tarpeeni asetin numero 1.

Vierailija kirjoitti:

Tuntipalkaksi ei jää paljon mitään? Jos 15 tuntia ja 500e niin tuntipalkka on silloin 33e. Joka on mun mielestä enemmän kuin hyvä.

Mutta useinhan se on niin että työstä kuin työstä ei maltettaisi maksaa, puoli-ilman pitäisi saada. Aina kun mä huomaan pitäväni jotain työtä kalliina, mietin mikä sen tuntipalkka on ja millä rahalla itse tekisin. Se auttaa hahmottamaan hyvin asioita. Mutta edelleen, yli kolmenkympin tuntipalkka on hyvä.

Maksa siitä sivukulut ja verot, ja mieti sitten uudelleen.

Pyydät liikaa ap. Edes ammattiompelijalle ei makseta noin paljon per tunti. 500 eurolla saa jo uuden puvun ja hän voi sen ostaa jos ei ole tyytyväinen hintaasi. Jos kaverisi lukee tätä:

Soita korjausompelimoon, heiltä saa halvemmalla + jos löydät vielä jonkun tekemään oppilastyönä, niin kannattaa. Kesäaikana tosin vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä luen tarotkortteja ja lähestulkoon kaikki olettavat, että luen ilmaiseksi. Ihan yhtälailla siihen mun aikaa kuluu kun mihin tahansa muuhun työhön. Joillekin tosi läheisille olen lukenut ilmaiseksi, mutta aina löytää näitä kaverinkaverinkaverinkaverita, jotka jostain syystä uskovat, että näitä pitäisi saada ilmaiseksi. 

Huomioiden tuottamasi palvelun totuudellisuuden, ilmainen on varsin sopiva hinta.