Onko paikalla pitkäviikkoisen (n. rv 20) sikiön keskeytyksen kokeneita?

Vierailija:

En halua kritisoida ap:n valintaa sen kummemmin, mutta onko niin että ne ketkä eivät ole samaa mieltä käyttäytyvät röyhkeästi??

Jos joku on vaikka just saanut potkut, en todellakaan ala hehkuttaa omaa työpaikkaani.

Tai jos jonkun lapsi on kuollut, en ala ihastella omia lapsiani.

Tunnetko sanan empatia?

Itse olen myös ollut tilanteessa että jouduttiin vakavasti miettimään keskeytystä. Mielestäni se on nimenomaan rakkauden osoitus että pystyy myös toivottomassa tilanteessa luopumaan lapsesta. Itse olisin ollut valmis ottamaan lapsen vaikka kuinka sairaana. Olisin halunnut rakastaa ja uskoa ihmeeseen. En olisi halunnut luopua lapsesta en sitten millään. Mutta jos lapseni olisi tullut elävänä tähän maailmaan olisi elämä ollut hänelle todella suurta kärsimystä. En myöskään halunnut että lapseni joutuisi kärsimään vain minun takiani vain siksi että minä halusin häntä niin kovasti. Fyysinen kipu oli sama kuin synnytyksessä. Henkinen tuska oli valtava. Tapahtuneesta on kulunut jo useampi vuosi mutta edelleenkään ei mene päivääkään etten ajattelisi häntä. Kokemus on ollut rankka mutta kuitenkaan en vaihtaisi sitä pois. Lapseni säilyy sydämessäni arvokkaana muistona.

aivoanenkefalian takia. Kun toivoa ei ollut niin siinä tilanteessa ei ole kuin yksi vaihtoehto eli keskeyttää raskaus. Itse syntymä oli suhteellisen kivuton, koska sain kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja henkilökunta oli hyvin empaattista ja ammattitaitoista. Tästä on nyt jo kulunut 10 vuotta ja kaikesta karmeudestaan huolimatta tapahtuma on jäänyt kauniina mieleen. Uskon että tapahtuman hyväksymisessä ja suru työssä auttoi se että heti syntymän jälkeen saimme lapsemme syliimme ja vielä muutaman tunnin päästä saimme uudestaan mieheni kanssa hyvästellä kauniin tyttäremme rauhassa. Koska raskaus oli jo niin pitkällä lapsi täytyi/ sai haudata. Olimme mieheni kanssa kahden hautajaisissa, kaunis pieni tilaisuus. Ystävät ja sukulaiset olivat iso voimavara. Tyttäremme on osa elämäämme ja muistamme häntä joka vuosipäivä käymmällä hautausmaalla ja arkun päällä ollut risti on kauniissa kehyksissä ollut muiden lastemme kastejuhlassa kastepöydällä.

Toivon sinulle sydämestäni voimia hyväksyä tapahtuma ja antaa surulle aikaa ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan minkä läheisesi sinulle tarjoaa.

Muutamia vuosia sitten pelkäsimme joutuvamme tekemään saman vaikean ratkaisun. Vauvallamme ilmeni np-ultrassa todella huomattavaa turvotusta ja lapsivesipunktion tuloksia odoteltaessa pohdimme ratkaisuja. Tulimme siihen tulokseen että jos lapsella todettaisiin trisomia 13 tai 18 eikä selviämismahdollisuuksia olisi päätyisimme aborttiin, säästääksemme lapsemme niiltä lyhyiltä tuskaisilta hetkiltä.



Meillä oli kuitenkin onni myötä ja lapsellamme oli " vain" downin syndrooma joten jatkoimme raskautta. Tänäpäivänä lapsemme, vaikeasta alustaan huolimatta voi hyvin. Kuitenkin on lapsia joilla tätä mahdollisuutta ei ole edes teoriassa. Haluan sanoa että ymmärrän täysin ratkaisusi ja toivon että aborttisi sujuu ongelmitta. Ja jos sallitaan mennä asioiden edelle, toivottavasti seuraava raskautesi tuo teille terveen vauvan!

:( Voimia sinulle..

taustalla jotain ihan hirveää halua moralisoida. Ette ilmeisesti itse ole ihan sinut toimienne kanssa.

muuten vaan, mutta jos tiedän, että ap. on samassa tilanteessa kuin joskus itse olimme, voisin asian hänen kanssaan jakaa.

tarkoittaa sitä, että keskeytys joudutaan tekemään sikiöstä johtuvista syistä. Meidän tapauksessa vauvallamme on vain yksi kammio, paha sydänvika, johon hän tulisi joka tapauksessa menehtymään. Jo kenties raskauden edetessä, viimeistään syntymän jälkeen. Siksi keskeytys.



Ap

miten teillä oli? Onko tapahtuneesta jo kulunut " tarpeeksi" aikaa? Pystytkö kommentoimaan? Kamalan surullinen olo. Ap

Erikoinen nimitys. Siis peruste.



Tarkoitan sitä,että onko tämä syntymättömän lapsen tahto.



Päättäisikö lapsi itse samoin, jos voisi? Kyse on vanhempien valinnasta.



Edellinen kommentoi että syy on varmasti hyvä.

Hauska kuulla, että on hyviäkin syitä.



Itselleni tarjottiin mahdollisuutta kesketykseen rv 22, koska lapsellamme oli erittäin vaikea sydänvika.

Nyt hän käy reippaana eskaria .. Kylmää ajatus, että olisi ollut hyvä syy antaa hänet pois..



Oletko varma päätöksestäsi? Ja onko diagnoosi 100% varma ja oikea?



En sano,että elämä olisi aina ollut helppoa, mutta paljon olen oppinut.

Mukavuudenhalu ja pelko saavat meidät tekemään joskus jopa vääriä ratkaisuja, kun yritämmä päästä oman elämämme herroiksi. Ja miettiä mitä minä jaksan ja haluan.



Onneksi niitä ei aina kysytä etukäteen eikä voi valita.



Kaikkea hyvää elämäänne..

keksimä nimitys. Kardiologi ja kliinisen genetiikan lääkäri (perinnöllisyyslääkäri) kertoivat, että lapsi kuolisi joka tapauksessa. En nyt millään jaksa uskoa heidän meille valehdelleen. Kaikkea hyvää myös sinulle, nauti eskarilaisestasi, olet hänet ja onnen ansainnut. Ap

että mikä sydänvika lapsellanne todettiin? Nyt on kovasti luettu sydänvioista, joten siksi kysyn. Ap

Miedän poika omistaa tasan yhden kammion. Ja mielestäni NKL:lla jopa painostettiin aborttiin ja maalailtiin kaikki seinille mitä keksittiin.

Tuli tosi paha olo. Itse päätimme, että lapsen pidämme ja katsomme mitä elämä tuo.

LnS:ssa kardiologi oli paljon asiallisempi. Ja kertoi tosiasiat.

Ja hyvillä mielin jäimme odottelemaan mitä elämä tuo.



Tuolla sikiöntutkimusyksikössä jotakin mielestäni suhtaudutaan nuivasti vanhempiin ketkä haluavat pitää mahdollisesti sairaan lapsensa.

Ja taivastellaan mitä kaikkea voi seurata.



Sydänasemalla minne menimme kun ilmoitimme pitävämme lapsen lääkärit kertoivat mitä tuleman pitää. Saimme kysellä ja he ystävällisesti vastasivat, kuuntelivat ja toivottivat voimia ja onnea.



Ja niin kuin sanoin nyt katson poikaani.. En edes kehtaisi sanoa hänelle, että minulle tyrkytettiin tällasta mahdollisuutta.



Yksikammioisten hoito on kehittynyt viimeisinä 5 vuotena aivan huimasti.

Mutta lisäksi toivoisin hartaasti, ettet tekisi päätöstä vielä... Ota yhteys sydänkirurgeihin ja muihin ammattilaisiin. Pohdi vielä asiaa! Mieti, että ehkä lapsesi saadaankin pelastettua. Voi myös olla ettei lapsesi selviä, mutta ainakaan sinulle ei jäisi kalvavaa syyllisyyttä siitä, ettet viitsinyt katsoa asiaa loppuun asti ja antaa uudelle elämälle mahdollisuutta...

ekaluokkalaisen, jolla yksi kammio, todettu vasta syntymän jälkeen.

Jos haluat, vieraile sydänlasten sivuilla.

HLHS



AP:lle



En usko että teille on valehdeltu. Mutta tuolla perinnöllisyyslääketieteen osastolla minusta asenne oli kieroutunut. Tai sellainen hyvin ahdistava etenkin sen jälkeen kun ilmoitimme pitävämme lapsen.



Toki on sydänvikoja mihin liittyy vaikeita liitännäissairauksia, mistä ei yleensä selviä.

Tähänkin kyseiseen joskus liittyy 18 trisomia, joka johtaa kuolemaan.



Edelleen sen verran kommentoin... Eikö elämä ole elämisen arvoista vanhemmille tai lapselle vaikka tietäisikin kuoleman olevan väistämätöntä?

Millään tavalla sen kummemmin sinua ärsyttämättä tai moralisoimatta.

Tällä vauvallamme on lisäksi muita sydänongelmia, läppävika, aortan ahtauma ja huomattava epäsuhta. Kuulemma erittäin harvinainen yhteensattuma. Pyydän, älä yritä valaa toivoa toivottomaan tilanteeseen. On ihme, että sikiö on ylipäätään vielä elossa. Arvostan mielipidettäsi, mutta silti pyydän, älä sano, että teemme väärän ratkaisun, kun tilanteemme on tämä. Se, että vauva kuolisi joka tapauksessa. Vamman/vian laatu verrattavissa esim. anenkefaliaan, eli ei toivoa. Ap

onko paikalla keskeytyksen kokeneita. Kaipasin kokemuksia siitä. kiitän kaikkia kommenteista, ajatuksiahan tämä aihe herättää. Mutta nyt poistun paikalta, on vain paha mieli, enkä jaksa " yrittää" puolustella vaikeaa päätöstämme. Kaikille hyvää syksyä toivoen, Ap.

vastaan vielä, että kardiologi sanoi näin: vauva kuolee joko raskauden edetessä, tai syntymän jälkeen. Leikkauksia (monimutkaisia avosydänleikkauksia) tuskin ehdittäisiin edes yrittämään. Ap

Jos nyt vielä satut viestejä lukemaan. Voimia tulevaisuuteen. Itse keskeytys ei ollut fyysisesti niin rankka, kun pelkäsin. Illalla menin jo osastolle ja yöksi laitettiin pehmentävät puikot, aamulla myöskin jotain kohdunsuuta avaavaa, niin saatiin aikaan supistukset. Supistukset aika rajuja, ja sydämeen sattui joka supistuksella, mutta siitä selvittiin. Olin tavallisessa potilashuoneessa. Sain sentään olla keskenään mieheni kanssa. Lopuksi lääkäri tuli pihtien kanssa avuksi ja sai sikiön ulos. Rankka paikka, mutta kyllä siitä selviää.



Me päädyimme keskeytykseen sikiön sellaisen sairauden takia, johon esikoispoikamme kuoli rankkojen, tuskallisten hoitojen jälkeen.. Ei olisi riittänyt voimia siinä vaiheessa alkaa kaikkea alusta...