Eräs sukulaiseni koko ajan kipeä mutta mitään ei löydy???

Vierailija kirjoitti:

Onko ollut leikkauksessa? Pari viikkoa sitten oli lehdessä juttu kun leikkauksen jäljiltä oli joku harso tmv jäänyt sisälle ja siitä alkanut sairauskierre, jolle ei löytynyt syytä. Useampi vuosi meni ennen kuin sen löysivät.

Useampi vuosi harso sisällä? Luulisi, että paljon nopeammin olisi jo tullut joku paha tulehdus ja mätäneminen.

Tutulla samaa vaivaa, täysin invalidisoitunut sänkypotilas ja juossut vaikka missä tutkimuksissa, muttei taida vieläkään olla oikein mitään diagnoosia. Jos olisi psyykkistä, niin sitten on kyllä aina vahvamielinen henkilö kyseessä että pystyy manifestoimaan itselleen sellaisen tilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ihanaa, että olet hänen kanssaan. Se on oikeasti älyttömän tärkeetä, vaikka toisinaan saattaa näyttää, ettei kiinnostusta sua kohtaan ole. Hänellä ei välttämättä ole rakennuspalikoita sosiaaliseen kanssakäymiseen just nyt.

Se että jo olet hänen kanssaan on upeaa. Ei aina välttämättä tarvii puhua pälpättää, ellei halua. Voihan sitä kysästä, vaikka hölmöltä kuulostaisi omiin korviin... Hän voi taas pitää itseään rasitteena, kun aina on jotain "valitettavaa" tms negatiivista juttua, siksi ei välttämättä puhu.

Mua on tässä puolisen toista vuotta tutkittu, eikä oikein mitään tunnu löytyvän jatkuvan väsymyksen, uupumuksen ja alakulon parantamiseksi. Ei ollut diabetes2, eikä kilpisrauhasten vajaatoimintaa, ei uniapneaa, ei borreoloosia yms.

Mulla on vastustuskyky nyt todella alhaalla, että mä saan herkästi kaikki flunssat yms kulkutaudit. Nytkin viikon ollut kesäflunssa ja se ajaa masikseen. Miten voi olla taas näin hyödytön ja tarpeeton olo? Muutenkaan mitään jaksa ja on innotonta. Töistä taas pakko olla pois.

Mä olin vuosikymmenet se tekevä ja touhuuva nainen. Vain lakisääteiset lomat pidin töissä ja nyt saan kuulla, että "pidän pitämättömiä sairaslomia" "sä olet nyt viisikymppisenä löytänyt saikuttamisen ilot!" Vitsejähän noi on, mutta pakko sanoa, että jäi korviin. Loukkaannuin hiljaa. En mä tarkoituksellisesti kipeä ole! Kotona kotoilin ja puutarhassa möngersin. Pidin illanistujaisia.

Nyt varjo entisestäni. Mies ja lapset (asuvat omillaan) pysyneet tässä rinnalla. Vähän kukkapenkkejä tekivät mulle piristykseksi. Äitini välillä on varomaton sanoissaan, mutta niinhän se aina... Sisaruksia näen harvakseltaan. Kaverit ovat jääneet. Vain yksi jaksaa vielä kysellä ja tavata. Vastavuoroisuutta, kun ei välttämättä ole. Mulla ei ole sellaista kykyä nyt.

Kiitos AP että jaksat. <3

Varmaan on otettu myös ferritiini ja d-vitamiinitasot? Mulla oli nuo molemmat tosi alhaiset ja aloin lääkärin kehoituksesta syömään molempia. Jo kuukauden kuluttua tunsin selvän muutoksen. Huimaukset, aivosumut sydämen tykytykset ja muljahdukset olivat poissa. Olo pirteämpi ja iloisempi. Nyt vuotta myöhemmin, olen taas oman itseni ja se on niin huippua!

Juu, otettiin ja myös b-12 vitamiini tasot. Ei niissäkään löytynyt mitään.

Mulla on siitä kiva lääkäri, että se kyllä kuuntelee ja toimii, siis määrää kokeita. Minkään perään ei tarvii kysellä.

Itse juoksin epämääräisten oireiden takia lääkärissä vuosia, mitään ei löytynyt. Pohjalla mulla oli kilpirauhasjutut, se leikattiin kokonaan pois aikanaan. Joka kerta sanoin lääkärille, että mitä jos peruslääke ei vaan toimi mulla. Ei ole mahdollista, se toimii kyllä, sanoivat kaikki. 30 sairautta/vajaatoimintaa tutki 40 lääkäriä, kunnes otettiin verikokeet ja kas, se perus kilpparilääke ei toiminutkaan. Selvä muunto-ongelma. Sain pikkuruisen tabletin kaveriksi ja maailmani muuttui täysin.

Ja sain kyllä kuulla, miten psyyke voi tehdä sairaaksi jos vaan uskoo sairastavansa. Mielitutkimuksia tein useamman. Itse tiesin, että syy on jokin fyysinen ja pokkani onneksi piti, vaikka muiden epäilyt olivat todella raskaita ottaa vastaan. Ap, kiitän kaverisi puolesta sitä, että olet mukana. Tiedän kokemuksesta, miten tärkeää on omistaa kaveri, joka uskoo eikä vähättele. Elä rinnalla, ei sun tarvitse ratkaisua löytää, mutta sure ja iloitse mukana