Eräs ihminen on aina myöhässä. Nyt hänellä oli tärkeä meno, ja hän myöhästyi sieltäkin

Ehkä hän tekee saman virheen kuin itse vuosikymmeniä tein: alkaa pukeutumaan siinä vaiheessa kun pitäisi jo lähteä ajamaan/siirtymään määräpäähän.

Välinpitämätön tai käy vähän hitaalla varmaan muutenkin..

Aikatauluista marmattajat ovat ehkä toisiksi rasittavin ihmistyyppi heti pimppikadehtijoiden jälkeen.

Minuuttiaikataulussa pysyminen on ihan yliarvostettua - ja niin suomalaista.

Tuttavapiirissä (harrastusporukassa) oli aikoinaan pariskunta joka odotutti aina itseään. Jos jossain piti olla klo 17.00 ilmoitin heille että paikalla pitää olla 16.30. Silloin ne ehkä ehti.

Kerran olimme odottaneet heitä taas jo n 10 min ja alkoi olla jo kiire lähteä liikkeelle. Heidän piti tulla meidän kyydillä. Olin laittanut jo kyselytekstariakin missä ovat, ei vastausta. Näin että tulevat todella kaukana kävellen ilman mitään kiirettä.

Hypättiin autoon, lähdettiin ajamaan ja jätettiin pariskunta sinne. 

Laitettiin myöhemmin viestii että emme voineet jäädä odottamaan.

Se on sairaus. Jos se olisi omasta tahdosta kiinni niin eihän sellaista tapahtuisi.

onhan tuo niuhoiluki ikävää- mutta jos toinen kulkee aina miten sattuu, niin voi olla vaikeaa tehdä mitään yhdessä. Vaikka leffaan meno kun leffaa on jo pyöriny puol tuntia. Tai julkisilla kulku. Ja minä ainakaan en tykkää nököttää joka hilvutin paikassa kuin aikuisena jälki-istunnossa odottamassa että koska tulee.

Aikataulujen noudattaminen ja ajoissa kulkeminen on oma taitonsa. Se vaatii jonkun oudon lihaksen mikä vaan puuttuu joiltain. Ihmiset tekee paljon asioita joissa ei ole järkeä ja joista he eivät itse hyödy. Myöhästely on yksi niistä.

Minä olen parantumaton aikaoptimisti. Olen ihan täysjärkinen ja vaativassa ammatissa ja oikein menestynytkin, ja matkustan paljon. Mutta lähtö silti vaikeaa minulle. Lähes myöhästyn joka paikasta. Jos on lähtö josta ei voi myöhästyä, kuten lennolta tai junalta, teen itselleni papaerille aikataulun. Lasken lennon lähdöstä taaksepäin, mitä kaikkea pitää saada valmiiksi ja mihin aikaan (suihku, pakkaaminen, viimeiset s-postit jne). Minun täytyy kentälläkin laittaa kello soimaan, jotta muistan mennä portille ajoissa, jos olen uppoutunut työn tekoon. Juhliin valmistautuminen on vaikea, koska laittautuminen vie niin paljon kauemmin kuin arkena ja on vaikea arvioida, paljonko siihen menee. Yritän myös tehdä valmisteluja pakollisuusrjestyksessä (tyyliin lahjan pakkaaminen - ensin, irtoripset - jos jää aikaa). Jään helposti jotenkin unelmoimaan ja teen asioita hitaasti, unohdan että on kiire ja piti olla ripeä.

Monelle naiselle kello ja sovitut aikataulut on tuntematon käsite

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissä (harrastusporukassa) oli aikoinaan pariskunta joka odotutti aina itseään. Jos jossain piti olla klo 17.00 ilmoitin heille että paikalla pitää olla 16.30. Silloin ne ehkä ehti.

Kerran olimme odottaneet heitä taas jo n 10 min ja alkoi olla jo kiire lähteä liikkeelle. Heidän piti tulla meidän kyydillä. Olin laittanut jo kyselytekstariakin missä ovat, ei vastausta. Näin että tulevat todella kaukana kävellen ilman mitään kiirettä.

Hypättiin autoon, lähdettiin ajamaan ja jätettiin pariskunta sinne. 

Laitettiin myöhemmin viestii että emme voineet jäädä odottamaan.

Loistavaa! Oikein!

Minä ja mieheni ollaan hyviä ystäviä naapuri talossa asuvan pariskunnan kanssa. Ihania ihmisiä mutta menee vaan hermot kun ovat aina myöhässä. Jos sovimme nyt, että nähdään tunnin kuluttua alaovella niin minä ja mieheni olemme ajallaan ja odotamme vähintään kymmenen minuuttia. Tai vapaapäivänä, kun pariskunta löhöää kotona ja katsoo Netflixiä niin sovitusta tapaamisesta ovat vartin myöhässä.

Kerran piti mennä duunikeikalle ja he halusivat tulla taksissa samaan suuntaan. Sovin tapaamisen 11:50 kun halusin ottaa taksin kahdeltatoista. Viittä yli soitin ja sanoin että en pysty odottamaan vaan otan kyydin yksin. Ihan hämmentyinä olivat ja jotenkin saivat itsensä ulos muutamassa minuutissa.

Ymmärrän että joskus ollaan myöhässä, itsekin olen silloin tällöin. Mutta jatkuva myöhästely tuntuu epäkunnioittavalta. Jos istuu kotona telkkaria katsomassa eikä tee mitään tärkeää niin silloin pitää pystyä tulemaan ajoissa tai sopimaan ne treffit 15min myöhempään että edes silloin kerkiäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni ollaan hyviä ystäviä naapuri talossa asuvan pariskunnan kanssa. Ihania ihmisiä mutta menee vaan hermot kun ovat aina myöhässä. Jos sovimme nyt, että nähdään tunnin kuluttua alaovella niin minä ja mieheni olemme ajallaan ja odotamme vähintään kymmenen minuuttia. Tai vapaapäivänä, kun pariskunta löhöää kotona ja katsoo Netflixiä niin sovitusta tapaamisesta ovat vartin myöhässä.
Kerran piti mennä duunikeikalle ja he halusivat tulla taksissa samaan suuntaan. Sovin tapaamisen 11:50 kun halusin ottaa taksin kahdeltatoista. Viittä yli soitin ja sanoin että en pysty odottamaan vaan otan kyydin yksin. Ihan hämmentyinä olivat ja jotenkin saivat itsensä ulos muutamassa minuutissa.

Ymmärrän että joskus ollaan myöhässä, itsekin olen silloin tällöin. Mutta jatkuva myöhästely tuntuu epäkunnioittavalta. Jos istuu kotona telkkaria katsomassa eikä tee mitään tärkeää niin silloin pitää pystyä tulemaan ajoissa tai sopimaan ne treffit 15min myöhempään että edes silloin kerkiäisi.

Ja sinä suostuit?!

Vierailija kirjoitti:

Kerran piti mennä duunikeikalle ja he halusivat tulla taksissa samaan suuntaan. Sovin tapaamisen 11:50 kun halusin ottaa taksin kahdeltatoista.

Olen tuo tässä ketjussa aiemmin kirjoittanut aikaoptimisti. Tällaisessa tilanteessa, naapurit tuntien, varoittaisin jo ennalta, etten voi odottaa, vaan lähden kello sejase, koska taksamittari raksuttaa ja työkeikka ei odota. Mutta toki jos on eka kerta uusien ihmisten kanssa, ei tule mieleen. Jos olisin puolestani itse tulossa kyytiin, todellakin tekisin kaikkeni ja tulisin ajoissa, vaikka olenkin aikaoptimisti ja aina-melkein-myöhässä.