Lue keskustelun säännöt.
Onko poikani tuleva rikollinen?
16.10.2006 |
Erittäin hyväsydäminen ja suosittu ekaluokkalainen, ei koskaan kiusaa ketään, on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Rakkautta ja rajoja on kylliksi. Mutta:
- uusioperheestä, vanhemmat eronneet isän alkoholismin takia, nyt isäsuhde kunnossa, poika tapaa isäänsä ja tämän uutta perhettä säännöllisesti. Kotona tiukka isäpuoli, joka suhtautuu kuitenkin tasapuolisesti omaansa ja ei-omaansa.
- Levoton, hermostuu tylsiin tehtäviin koulussa, ei pysy paikalla, vakavia keskittymishäiriöitä. Ei koskaan tule opettajien kanssa toimeen. Aina äänessä.
- Liikunnallinen, fiksu lapsi, mutta niin huomionhakuinen että ei pysty toimimaan ryhmässä.
Av-tuomio?
Kommentit (15)
Avioero on lapselle rankka kokemus, samoin isän alkoholismi on vaikea asia etenkin sitten myöhemmin. Lapset kuitenkin selviytyvät ja aika parantaa haavoja. Jos lapsella on nyt vaikeuksia koulussa, häntä pitäisi pystyä auttamaan ongelmissaan, tukemaan ja kannustamaan. Jotain korvaavia onnistumisen kokemuksia voisi harrastus tarjota.
Jos pelkäät lapsesti tulevaisuuden puolesta, miksi et veisi häntä psykologille tai psykiatrille arvioitavaksi? Taho voi olla yksityinen tai julkinen, perheneuvola, lastenpsykiatrian poli, tai joku muu. Lapsi voisi saada apua ja helpotusta ongelmiinsa, ehkä sinäkin saisit jotain apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasiko kukaan Jaakon levottomuutta BB:ssä? No mun poika on sellainen potenssiin kymmenen... :(
Ongelmana mulla ADHD ja liian aikainen koulun aloitus. Veikkaampa, että jos kotoa tulee kannustusta ja kehuja niin viimeistään parin vuoden päästä teillä on jo huomattavasti rauhallisempi lapsi.
No aika pieni todennäköisyys että tulisi kriminaali joka tapauksessa.
hänkin oli aikoinaan oikein hyväsydäminen ja kiltti lapsi, tosin hänellä ei ollut näkyviä keskittymishäiriöitäkään. Oikeasti hyvä perhe ja kaikki kunnossa ja silti joutui huonoille teille.
VIimeisen kerran kun oli vankilassa, hän osallistui kaikkiin kuntoutuksiin ja koulutuksiin mitä oli tarjolla, ja siellä kyllä sanottiin, että lähes jokaisella tutkitulla vangilla, joka ei ole vain helvetillisistä kotioloista on todettu jonkinasteinen ylivilkkausongelma. Siis ei kaikilla ADHD, vaan sellainen vahva " elämyshakuisuus" . Tämä oli siis psykologin tai psykiatrin pitämässä istunnossa kerrottu asia. Hän oli sanonut, että jotkut tuon ominaisuuden omaavat ryhtyvät extremeurheilijoiksi tms. mutta valitettavan isosta osasta tulee rikollisia. Vaikka mieheni on rauhallisuuden perikuva, hänkin tunnisti tuon ominaisuuden itsessään.
Mutta kuitenkin. Mieheni on kuitenkin päässyt pois pahoilta teiltä, löytänyt hyvät harrastukset ja on erittäin hyvässä työpaikassa ja korekakoulutettu tällä hetkellä. ja kahden pojan ihana isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät voi sietää, siltä ainakin musta tuntuu. Sanovat aina että X on ystävällinen ja älykäs poika, MUTTA... ja sitten tulee listaa. Ei keskity, häiritsee muita...
ap
Etenkin siihen miten siihen tulee suhtautua? Eihän adhd lievänä tarvitse lääkkeitä????
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua yritettiin jo tarhassa saada erityisryhmiin ylivilkkauteni takia ja koulussa opettajat ehdottivat pariin kertaan, josko haluaisin pienempään opetusryhmään (eli tarkkailuluokalle). Asiasta keskusteltiin myös vanhempainilloissa. Kolmannelle luokalle siirryttäessä ehdottelut loppuivat, koska olin kuitenkin liian kiltti ja tottelevainen siirrettäväksi muiden erityislasten ryhmään. Sopeuduin siis ympäristön asettamiin rajoihin ja pystyin hillitsemään itseni joten kuten tuntien ajaksi. Olen oppinut elämään yhteiskunnan normien mukaan ja teini-iän jälkeen on ollut helpompaa hallita käytöstään. Mies on myös ollut erittäin ymmärtäväinen käyttäytymiseni suhteen ja on kestänyt suhteellisen hyvin omituisuuteni. Luultavasti olisin joutunut lääkitykselle, jos nykyiset tiedot olisivat olleet aikoinaan tiedossa.
t:7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sen nimi oli MBD, minimal brain dysfunction, eli vapaasti suomennettuna pieni aivovamma.
Nimi muutettiin ADHD:ksi että äideille ei tulisi paha mieli.
Tuo ryhmässä toimimattomuus voi muodostua myöhemmin ongelmaksi, mutta toisaalta lapsihan on vielä niin pieni, että voi hyvinkin oppia ottamaan myös muita huomioon ja kiriä ryhmätaidot kiinni.
Tai sitten voi ruveta tekemään jotain sellaista yksinäisen suden hommaa.
Kokonaisuutena sanoisin, että tiettyjä riskejä on näkyvissä ja lopputulos riippuu paljon siitä miten ne hoidetaan/niihin reagoidaan ja sitten sattumasta kanssa aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit kun arvostavat vähän eri asioita kuin opettajat. Mullakin on yksi tällainen oppilas, jonka taustoista en sen enemmän tiedä. Hän on aina äänessä, sekä hyvässä että pahassa, ja kaverit tykkää hänestä. On selvästi ryhmänjohtaja-tyyppinen. Luokassa kun pitäisi keskittyä ja olla erilainen kuin vapaa-ajalla ja se vain ei onnistu, niin sitä sanomista tulee, ja jälki-istuntoakin... Aina se ei tosiaan korreloi sen kanssa, että tulevaisuudessa olisi krimmari.
Tosin tulee mieleen, että sellainen vilkas kaveri helposti menee mukaan uusiin asioihin, tyhmyyksiinkin, ja tutustuu helposti ihmisiin, niin saattaa tutustua vääriin tyyppeihinkin.
Vierailija:
Ennen sen nimi oli MBD, minimal brain dysfunction, eli vapaasti suomennettuna pieni aivovamma.Nimi muutettiin ADHD:ksi että äideille ei tulisi paha mieli.
Oireyhdistelmiä joitka ennen koottiin MBD-nimikkeen alle ovat mm korkeatasoinen autismi, asperger, ADD, ADHD, laaja-alaiset kehityshäiriöt, dysfasia, puheen tuoton häiriöt jne.
ADHD ei siis ole SAMA kuin MBD, vaikka ennen vanhaan ADHD-lapset usein saivatkin MBD-diagnoosin kun sen tarkempia ei vielä osattu tehdä. Äideillä on varmasti ihan yhtä paha mieli lastensa vaikeuksista oli niiden nimi sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ennen sen nimi oli MBD, minimal brain dysfunction, eli vapaasti suomennettuna pieni aivovamma.Nimi muutettiin ADHD:ksi että äideille ei tulisi paha mieli.
ja sinä olet huono ja vastuuton kasvattaja.
Munkin pojastani tulee rikollinen, vaikka perheasiat on kunnossa, mutta kun koulussa on aspergerin takia jatkuvia vaikeuksia.
Kouluvaikeuksilla on kyllä ihan av-stäkin riippumatta väliä. Ne tuottavat epäonnistumisen kokemuksia ja tunnetta siitä ettei kuulu yhteiskuntaan, ei pärjää siinä - ja kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan, ei lopulta enää viitsi edes yrittää. Mitä sitä yrittämään jotain mikä on tuomittu epäonnistumaan.
Meidän vanhempien homma on korvata koulun epäonnistumisen kokemukset jollain muulla onnistumisella, mielellään rakentavalla.