Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon autolla ajelu rasittaa kuskia?
16.06.2022 |
Mietin että kun ajaa pitkiä matkoja että onko se helpon tuntuista ajella menemään vai alkaako stressata, kyllästyttää tai puuduttaa? Itsellä ei ajokorttia eli aina istun pelkääjän paikalla. Mietin että kuinka paljon enemmän se on vaivaa kuskille vrt vieressä istuminen, jos arvioisit vaikka asteikolla 1-5?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta tekijästä. Rekkakuski oman hyvän henkilöauton ratissa tutulla tiellä hyvällä säällä on 2. Tottumaton kuljettaja huonolla kelillä ja säällä vieraalla vanhalla autolla ja vielä oudolla seudulla on 5.
Ei varmaan saisi yleistää, mutta... Olipa auto millainen tahansa, sää millainen tahansa, tie millainen tahansa, niin rekkakuskille se on aina vähintään 4. Muutaman miljoonan kun on työnsä kautta ajanut, niin eipä se ajaminen nappaa vapaa-ajalla enää yhtään.
T. Rekkakuskin rouvaVoisi todeta, että se on vain sinun miehellesi aina 4. Itse olen linja-auton kuljettaja ja on suuri ero, että ajanko työautolla vai omalla. Omalla autolla rasittavuus on aina 1-2. Työautolla 1-5 kelistä riippuen. Minulla ei ainakaan ole mitään "kiintiötä" ajamisen suhteen, vaikka alalla olen ollut kuusi vuotta. Kun työkseen ajaa, niin liikennettä oppii lukemaan ihan erilailla, siksi tarkkaavaisuuskaan ei rasita niin paljon kuin perusautoilijalla. Voin työviikon päätteeksi lähteä ajelemaan ihan normaalisti. Pidän kunnostani huolta joten, vaikka pitkään istuminen on fyysisesti raskasta, niin liikun illat.
Tuota olen katsonut miten pitkän linjan korkeat linja-autot joutuu aikataulun mukaan painamaan tuulisella säällä tienpinnasta riippumatta nopeusrajotinta vastaan sen 102-105 vai mikä se satanen todellisuudessa onkaan, painopiste on suhteellisen korkealla. Ei käy kateeksi sitä kuskia kun moottoritiellä ohittaa rekkaa ja tuulenpuuska heilauttaa. Tuleeko selkäpiihin yhtään hiki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ajelen usein niin, että lähden kauppaan, ajelen samalla jonkin huviajelun, käyn viemässä ostokset kotiin, lähden uudestaan johonkin, menen taas kotona käymään, sitten lähden taas johonkin ajelemaan. Ei tunnu missään, nautin ajamisesta. Minulla on myös tapana jaloitella ajelujen välissä, joten ei puututa myöskään fyysisesti. Mutta en minä esimerkiksi nyt jaksaisi lähteä mihinkään tunnin matkan päähän, en ole tarpeeksi virkeä. Enkä jaksaisi lähteä jonkun toisen tyypin menon takia johonkin useiden tuntien päähän ilman, että minulla on sinne mitään asiaa.
Ei se ajaminen suurinta osaa RASSAA, ellei ole överipitkiä matkoja. Kyllä se auto yleensä hankitaan syystä, ja se syy on se, että tykätään ajella.
Veikkaisin, että enemmistöllä on auto ensisijaisesti, koska ovat valinneet elämäntavan eli asumisen jossa autoa tarvitaan kohtuulliseen elintasoon. Toisaalta jollei yhtään tykkää ajaa autoa niin asuminenkin on hoidettu jottei tarvitse autoa. Ja sitten he, jotka eivät todellakaan tarvitsisi autoa, mutta haluavat auton silti. Niinkuin esimerkiksi minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta tekijästä. Rekkakuski oman hyvän henkilöauton ratissa tutulla tiellä hyvällä säällä on 2. Tottumaton kuljettaja huonolla kelillä ja säällä vieraalla vanhalla autolla ja vielä oudolla seudulla on 5.
Ei varmaan saisi yleistää, mutta... Olipa auto millainen tahansa, sää millainen tahansa, tie millainen tahansa, niin rekkakuskille se on aina vähintään 4. Muutaman miljoonan kun on työnsä kautta ajanut, niin eipä se ajaminen nappaa vapaa-ajalla enää yhtään.
T. Rekkakuskin rouvaVoisi todeta, että se on vain sinun miehellesi aina 4. Itse olen linja-auton kuljettaja ja on suuri ero, että ajanko työautolla vai omalla. Omalla autolla rasittavuus on aina 1-2. Työautolla 1-5 kelistä riippuen. Minulla ei ainakaan ole mitään "kiintiötä" ajamisen suhteen, vaikka alalla olen ollut kuusi vuotta. Kun työkseen ajaa, niin liikennettä oppii lukemaan ihan erilailla, siksi tarkkaavaisuuskaan ei rasita niin paljon kuin perusautoilijalla. Voin työviikon päätteeksi lähteä ajelemaan ihan normaalisti. Pidän kunnostani huolta joten, vaikka pitkään istuminen on fyysisesti raskasta, niin liikun illat.
Tuota olen katsonut miten pitkän linjan korkeat linja-autot joutuu aikataulun mukaan painamaan tuulisella säällä tienpinnasta riippumatta nopeusrajotinta vastaan sen 102-105 vai mikä se satanen todellisuudessa onkaan, painopiste on suhteellisen korkealla. Ei käy kateeksi sitä kuskia kun moottoritiellä ohittaa rekkaa ja tuulenpuuska heilauttaa. Tuleeko selkäpiihin yhtään hiki?
Itse ajan pohjoisessa, joten kiire ei ehkä tarkoita samaa kuin etelässä autoileville. Tiukkoja paikkoja on vuosien aikana kertynyt, mutta itse pyrin ajamaan 100% riskittömästi. Ajattelen, että minimoi näin todennäköisyys prosentteja, koska tienpäällä tulee oltua niin paljon. Ohitan vain kun se on täysin turvallista ja tuntuma autoon kertoo loput. En läheskään aina talvikeleillä aja 80km/h, jos tienpinta on liukas ja tuntuma autoon on epävarma. Meidän työpaikassa on sellaisia kuskeja kenen kyytiin en mene ja johtuu ihan luottamuspulasta.
Riippuu onko ajamassa vaimon vai rakastajattaren luokse. Toisen tavara piristää mieltä.
jos vieressäolija "ajaa" vieressä, niin se on hyvin rasittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baista ihan hirvesti ettei voi ajaa juurikaan mutta miesten täytyy jaksaa ajaa vaikka yhtäsoittoa parikertaa suomen päästä päähän jos naisen menot näin vaatii
Eräs kuski ulisee koko ajan kun auto vähän tärisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdemme taas pian Lappiin ja ajoa tulee noin 1000 km/suunta. Kuskeja on kaksi ja ajamme matkat yhtenä päivänä, mutta pysähtelemme ehdottomasti parin tunnin välein oikomaan koipia.
Rasittavuus on tällä matkalla lähes asteikon laidasta laitaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa matkasta on varmasti oikein leppoisaa, mutta tarkkana pitää olla koko ajan. Muut kuskit ajavat miten ajavat, sää, auringon silmiin paistaminen, sateet, vieraat tiet, porot ja muut mahdolliset tiellä liikkuvat eläimet ovat arvaamattomia jne.
Meillä on myös sopimus, että apukuski ei nuku, vaan hänen tehtävänsä on jututtaa kuskia. Tämä on vanha armeijan tapa, joka on hyvä. Takapenkkilöisrt voivat nukkua, mutta etupenkillä ei nukuta.
Käymme joka talvikin lapissa ja silloin sääolosuhteet ja pimeys ovat isoja asioita, jotka rassaavat muiden kuskien lisäksi.
Lappiin ajaessa pitää ehdottomasti paahtaa yhtä soittoa 1000 km. Vessatauotkin ovat kiellettyjä. Et kai ole joku kirottu sähköautoilija?
Mua ainakin rasittaa paljon jos oikeasti pitkä ajomatka yksin. Ajan muutaman kerran vuoteen vanhempieni mökille, ja sinne ajaa vuodenajasta riippuen 7-9h. Yleensä pidän vähintään kolme taukoa, mutta etenkin talvisin on pakko pitää pari lisätaukoa. Muuten olen liian uninen ajaakseni, ja pakko siis pitää taukoja tiuhaan jotta mieli ja silmät virkistyy.
Yleensä mukanani ei siis ole ketään, jos joskus olen saanu kaverin edes seuraa pitämään (saatika ajovuoroja jakamaan) niin ei rasita yhtään niin paljon ja pysyy yleensä ihan virkkuna koko reissun, sitten pysähtelee lähinnä istumisen puuduttavuuden ja pissahädän takia sen muutaman kerran. Tottahan tämmönen työpäivän mittanen matka on silti puuduttava ihan matkustajanakin, pienestä asti sitä matka akun on siinäkin roolissa tullut hoidettua.
Sitten taas vähän lyhyempi matka on toiselle mökille, vain 3h. Siinä yleensä riittää yksi tauko, aina ei ns. kaipaisi sitäkään mutta yritän sen muistaa pitää - kun kyllä se vika puolituntinen sitten jo vähän uuvuttaa. Se matka on jo niin tuttu ja suhteellisen lyhyeksi kokemani, etten koe raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin on yksilöllistä. Itse ajan mieluummin vaikka 1000 km kuin istun vieressä. Kuskilla ei tule aika pitkäksi jos vai väymys ei iske. Kerran ajoin lappiin 800 km yhdellä 5 minuutin pissatauolla. Kahvia oli termarissa kyllä.
Vaikka se ajaminen totta kai rasittaa niin samalla se myös rentouttaa. Kyydissä istuminen taasen vaan puuduttaa ja etenkin epävarmemman ja/tai kokemattoman kyydissä myös hirvittääkin. Samoin sellaisen kuskin joka kuvittelee voivansa keskittyä samaan aikaan vähintään kolmeen muuhunkin asiaan sen ajamisen lisäksi. Useimmiten nämä on just noita jo muutenkin epävarmoja kuskeja. Ilmeisesti sitä omaa epävarmuutta yritetään peittää tuolla sohlaamisella muita juttuja siinä samalla.
Minkään kaahailevan minäminäihmisprseen kyytiin mua ei enää edes saa. Onneksi aikuisena saa ja uskaltaa valita itse oman seuransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin on yksilöllistä. Itse ajan mieluummin vaikka 1000 km kuin istun vieressä. Kuskilla ei tule aika pitkäksi jos vai väymys ei iske. Kerran ajoin lappiin 800 km yhdellä 5 minuutin pissatauolla. Kahvia oli termarissa kyllä.
Sama. Tosin itse tykkään pysähtyä muutaman tunnin välein tekemään vähän kyykkyjä ja hyppimään äksiä.
Kahvista tulee vaan kusihätä.
700km päivässä on rekalla aika sopiva tahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohan riippuu myös autosta, vuorokauden ajsta ja kelistä. Hyvällä säällä ja hyvällä autolla ajaa mielellään pitkiäkin matkoja. Moni uusi auto ajaa "itsestään", joten ei se ole kuskille niin paha rasti silloin.
Ja minusta taas nämä uudet "itsestään" ajavat autot tekee ajamisesta raskaampaa. Itse käytän esim vakionopeudensäädintä hyvin harvoin koska jotenkin se ajaminen on rentouttavampaa, kun siinä on kokoajan tekemistä. Pysyy paljon skarpimpana muutenkin ja paljon helpommin. Ja samalla se ajaminen rentouttaa ja nollaa pään.
Samoin en pidä automaattivaihteistoa mitenkään parempana kuin manuaalilaatikkoa, koska en mä edes osaa kiinnittää huomiota vaihteiden vaihtamiseen ja kytkimeen. Aina vaan on se oikea vaihde oikeassa tilanteessa sen kummemmin sitä ajattelematta tai rekisteröimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
Ja höpöhöpö. Jotkut meistä oikeasti pitävät ajamisesta. Itse koen sen rentouttavana jos saan olla yksin. Joku vieressä vetää siitä heti fiiliksen pohjamutiin ja ahdistaa ajatuskin istua 10h jonkun kans pienessä kopissa. Itse en pysähdy kuin jos löpö loppuu tai tulen perille. Joskus harvoin öisin haen kahvia tai muuta juotavaa. Vihaan pysähtelyä yli kaiken.
Kaks kertaa viikossa ajan 600km työmatkan, luonnollisesti kertaakaan pysähtymättä.
Ja nainen olen enkä niin kovin vanhakaan (37v).
Käytäthän tukisukkia tai on ainakin verenkierto kunnossa? Minä sain laskimoveritulpan tuollaisella ajomatkalla enkä sen jälkeen ole koskaan ajanut yli 300 km pysähtymättä ja nousematta ulos autosta. Jos väsyy eikä silmät pysy auki, kymmenen minuutin lepotauko autossa silmät kiinni istuen riittää, mutta jalkojen verenkierto vaatii autosta ulos nousemista.
Ajaminen on niin tympäännyttävää, että täytyy olla mielenliikkeiltään aika yksinkertainen jos saa siitä jotain huvia.
Kyllä se kuormittavaa on, etenkin kokemattomalle kuskille. Joku 1-2 tuntia kaupunkiajoa putkeen pääkaupunkiseudulla ei ole mikään pikkujuttu, kun keskittymisen pitää olla 100% koko ajan. Onneksi harvan pitää tuollaisia ajosuorituksia jatkuvasti tehdä
Jos ei ole muuta liikennettä ja hyvä kesäkeli, niin 3. Harvoin vaan on noin. Jos ajaa yöllä niin joo, mutta silloin väsyttää.
Minulla on edellisvuonna hankittu e-Power -auto, sillä ajaminen on suuri nautinto. Kuskaan mielelläni ystäviä ja sukulaisia, kun muuten ei tule paljon reissuja.
Ajo ei rasita, maantie on suora ja nyt monet jo kunnostettu, voi ajella ja nauttia samalla hyvästä musiikista. Ei rasita.
Noin se on, se tarkkaavaisuus tulee automaattiseksi toiminnoksi hyvällä kuskilla. Sillä lisäyksellä, ettei kaikki työkseen ajavatkaan välttämättä opi, tosin vaihtavat sitten ammattia, kun käy raskaaksi. Itse en enää lukeudu hyviin kuskeihin, enempi olen sunnuntaiautoilija nykyään. Sen verran kumminkin että näen kyllä kun joku osaa henkilöautollaan sukkeloida sujuvasti vai onko väkinäistä kaahaamista.