Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon autolla ajelu rasittaa kuskia?
16.06.2022 |
Mietin että kun ajaa pitkiä matkoja että onko se helpon tuntuista ajella menemään vai alkaako stressata, kyllästyttää tai puuduttaa? Itsellä ei ajokorttia eli aina istun pelkääjän paikalla. Mietin että kuinka paljon enemmän se on vaivaa kuskille vrt vieressä istuminen, jos arvioisit vaikka asteikolla 1-5?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
-
Oli aikanaan mahdollisuusn käyttää pohjoisen tunnetuimmassa hiihtokeskuksessa kohtalaisen kokoista mökkiä aivan naurettavaan asevelihintaan. Porukkaa oli vaihtelevasti mukana ja samoin autoilutapoja. "Yhden pysähdyksen taktiikkaa" hehkuttaneet ja varsinkin sen toteuttaneet sitten eivät toista kertaa olleetkaan mukana. Lapista etelään istuminen polvet koukussa takapenkillä yhdellä hätäisellä ruoka n& *usitauolla oli oleellisesti rankempaa kuin mannertenväliset lennot koskaan on olleet. Eikä auton omistajalla edes ollut mitään todellista kiirettä mihinkään, kunhan karttoi pienimpiäkin taukoja. Pahuksen diisseli ei pakottanut edes tankkaamaan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kun ajoin paljon niin ajosuoritus oli niin automaattista, ettei rasittanut oikein mikään. Ensimmäiset 300-500 kilsaa olivat tylsiä, sen jälkeen oli unen tarve rajoittava. 13-15 tuntia vrk saattoi mennä pidempäänkin eli useampia viikkoja 5-6 päivää viikossa, kuormaukset ja lastaukset vei ehkä kolmasosan tunneista, mutta joskus tuli ajettua yli 1000 km /vrk. Ajopiirturia ei tuolloin tarvinnut siinä ajossa käyttää. Ensimmäisinä vuosina tuli läheltä-piti-tilanteita kerran viikossa ja jotain pieniä peltikolareita kerran pari vuodessa, kunnes opin ajamaan ja jäi kolarit ja läheltä-piti-tilanteet lähes pois.
Nykyään harjaantumattomana riittää 200 km huonolla kelillä tai vilkas liikenne niin oon ihan naatti. Hyvällä kelillä ehkä 400 km päivässä voisi olla turvallista ja mukavaa. Jos alkaa muu liikenne ärsyttämään tai tulee tilanteita, niin sitten on oma jaksaminen käytetty.
Minä ajelen usein niin, että lähden kauppaan, ajelen samalla jonkin huviajelun, käyn viemässä ostokset kotiin, lähden uudestaan johonkin, menen taas kotona käymään, sitten lähden taas johonkin ajelemaan. Ei tunnu missään, nautin ajamisesta. Minulla on myös tapana jaloitella ajelujen välissä, joten ei puututa myöskään fyysisesti. Mutta en minä esimerkiksi nyt jaksaisi lähteä mihinkään tunnin matkan päähän, en ole tarpeeksi virkeä. Enkä jaksaisi lähteä jonkun toisen tyypin menon takia johonkin useiden tuntien päähän ilman, että minulla on sinne mitään asiaa.
Ei se ajaminen suurinta osaa RASSAA, ellei ole överipitkiä matkoja. Kyllä se auto yleensä hankitaan syystä, ja se syy on se, että tykätään ajella.
Vierailija kirjoitti:
Lähdemme taas pian Lappiin ja ajoa tulee noin 1000 km/suunta. Kuskeja on kaksi ja ajamme matkat yhtenä päivänä, mutta pysähtelemme ehdottomasti parin tunnin välein oikomaan koipia.
Rasittavuus on tällä matkalla lähes asteikon laidasta laitaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa matkasta on varmasti oikein leppoisaa, mutta tarkkana pitää olla koko ajan. Muut kuskit ajavat miten ajavat, sää, auringon silmiin paistaminen, sateet, vieraat tiet, porot ja muut mahdolliset tiellä liikkuvat eläimet ovat arvaamattomia jne.
Meillä on myös sopimus, että apukuski ei nuku, vaan hänen tehtävänsä on jututtaa kuskia. Tämä on vanha armeijan tapa, joka on hyvä. Takapenkkilöisrt voivat nukkua, mutta etupenkillä ei nukuta.
Käymme joka talvikin lapissa ja silloin sääolosuhteet ja pimeys ovat isoja asioita, jotka rassaavat muiden kuskien lisäksi.
Hyvä tapa on, että apukuski tosiaan auttaa ja ajaja hyödyntää avun. Seuraa, että ajaja on huomioinut nopeusrajoitukset, mainitsee jos liikenteessä on mainittavaa, vaikka vastaantulijat ohittaa, lapset tien lähellä ja niin edelleen. Ja tarkkailee tietty kuljettajan valppaustilaa, etenkin yksitoikkoisilla osuuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajelen usein niin, että lähden kauppaan, ajelen samalla jonkin huviajelun, käyn viemässä ostokset kotiin, lähden uudestaan johonkin, menen taas kotona käymään, sitten lähden taas johonkin ajelemaan. Ei tunnu missään, nautin ajamisesta. Minulla on myös tapana jaloitella ajelujen välissä, joten ei puututa myöskään fyysisesti. Mutta en minä esimerkiksi nyt jaksaisi lähteä mihinkään tunnin matkan päähän, en ole tarpeeksi virkeä. Enkä jaksaisi lähteä jonkun toisen tyypin menon takia johonkin useiden tuntien päähän ilman, että minulla on sinne mitään asiaa.
Ei se ajaminen suurinta osaa RASSAA, ellei ole överipitkiä matkoja. Kyllä se auto yleensä hankitaan syystä, ja se syy on se, että tykätään ajella.
PUUDUTA. V....n puhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdemme taas pian Lappiin ja ajoa tulee noin 1000 km/suunta. Kuskeja on kaksi ja ajamme matkat yhtenä päivänä, mutta pysähtelemme ehdottomasti parin tunnin välein oikomaan koipia.
Rasittavuus on tällä matkalla lähes asteikon laidasta laitaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa matkasta on varmasti oikein leppoisaa, mutta tarkkana pitää olla koko ajan. Muut kuskit ajavat miten ajavat, sää, auringon silmiin paistaminen, sateet, vieraat tiet, porot ja muut mahdolliset tiellä liikkuvat eläimet ovat arvaamattomia jne.
Meillä on myös sopimus, että apukuski ei nuku, vaan hänen tehtävänsä on jututtaa kuskia. Tämä on vanha armeijan tapa, joka on hyvä. Takapenkkilöisrt voivat nukkua, mutta etupenkillä ei nukuta.
Käymme joka talvikin lapissa ja silloin sääolosuhteet ja pimeys ovat isoja asioita, jotka rassaavat muiden kuskien lisäksi.
Hyvä tapa on, että apukuski tosiaan auttaa ja ajaja hyödyntää avun. Seuraa, että ajaja on huomioinut nopeusrajoitukset, mainitsee jos liikenteessä on mainittavaa, vaikka vastaantulijat ohittaa, lapset tien lähellä ja niin edelleen. Ja tarkkailee tietty kuljettajan valppaustilaa, etenkin yksitoikkoisilla osuuksilla.
Jos kuski ei osaa itse tarkkailla liikennettä, ei pidä mennä sen sekaan. Osaan itsekin seurata rajoituksia ja jos en ole tarpeeksi valpas, paikkani ei ole ratissa vaan sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
4,5 tuntia saa ajaa laillisesti raskastakin yhdistelmää yhtämittaisesti. Tuo 10 h ei kai ole putkeen, kun pysähdytään matkalla. Täysin normi juttu etenkin henkilöautolla ja vielä repsikan kanssa. Isommassa auton hytissä kuski keventää rakkonsa purkkiin ajon aikana, rattia ja tuolia saa säädettyä että välillä saa röhötettyä ratin päällä ettei takamus puudu.
Ei autonkuljettajan työ hupia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiet on nykyisin niin paskassa kunnossa että pidemmillä matkoilla tuntee itsensä rallikuskiksi kun rattia saa veivata jatkuvasti tosissaan.
Kyydissä rasittuu enemmän jos joutuu pelkäämään.
Myös autoissa on valtavat erot, leijutko äänettömässä limossa vai tärisetkö pärisevässä kirpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdemme taas pian Lappiin ja ajoa tulee noin 1000 km/suunta. Kuskeja on kaksi ja ajamme matkat yhtenä päivänä, mutta pysähtelemme ehdottomasti parin tunnin välein oikomaan koipia.
Rasittavuus on tällä matkalla lähes asteikon laidasta laitaan, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osa matkasta on varmasti oikein leppoisaa, mutta tarkkana pitää olla koko ajan. Muut kuskit ajavat miten ajavat, sää, auringon silmiin paistaminen, sateet, vieraat tiet, porot ja muut mahdolliset tiellä liikkuvat eläimet ovat arvaamattomia jne.
Meillä on myös sopimus, että apukuski ei nuku, vaan hänen tehtävänsä on jututtaa kuskia. Tämä on vanha armeijan tapa, joka on hyvä. Takapenkkilöisrt voivat nukkua, mutta etupenkillä ei nukuta.
Käymme joka talvikin lapissa ja silloin sääolosuhteet ja pimeys ovat isoja asioita, jotka rassaavat muiden kuskien lisäksi.
Hyvä tapa on, että apukuski tosiaan auttaa ja ajaja hyödyntää avun. Seuraa, että ajaja on huomioinut nopeusrajoitukset, mainitsee jos liikenteessä on mainittavaa, vaikka vastaantulijat ohittaa, lapset tien lähellä ja niin edelleen. Ja tarkkailee tietty kuljettajan valppaustilaa, etenkin yksitoikkoisilla osuuksilla.
Jos kuski ei osaa itse tarkkailla liikennettä, ei pidä mennä sen sekaan. Osaan itsekin seurata rajoituksia ja jos en ole tarpeeksi valpas, paikkani ei ole ratissa vaan sängyssä.
Voihan sitä osata ja olla vaikka kuinka taitava, tyhmä ei ota vastaan apua jos sitä on tarjolla. Väistämättä tapahtuu inhimillisiä arviointivirheitä varmaan sinulle myös tai jää jonkun muun arviointivirhe huomaamatta, vai eikö?
Ryanair muuten on pyrkinyt saada lentää vain yhdellä lentäjällä, koska se toinenhan ei tee mitään hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
4,5 tuntia saa ajaa laillisesti raskastakin yhdistelmää yhtämittaisesti. Tuo 10 h ei kai ole putkeen, kun pysähdytään matkalla. Täysin normi juttu etenkin henkilöautolla ja vielä repsikan kanssa. Isommassa auton hytissä kuski keventää rakkonsa purkkiin ajon aikana, rattia ja tuolia saa säädettyä että välillä saa röhötettyä ratin päällä ettei takamus puudu.
Ei autonkuljettajan työ hupia ole.
???
Meinaat että kuski työntää purkin alusastiaksi ja lorottaa menemään? Parempi kai olisi käyttää vaippaa? Tai mieluummin pysähtyä ja mennä pissalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiet on nykyisin niin paskassa kunnossa että pidemmillä matkoilla tuntee itsensä rallikuskiksi kun rattia saa veivata jatkuvasti tosissaan.
Ei ainakaan Suomessa tiet ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin nykyään. Yksittäinen tie kyllä huononee kunnes korjataan.
Rasitta tai sitten ei, ihan oloista kiinni. Jos koko ajan joutuu olemaan tarkkana, niin rasittaa, Näin on esim vieraassa kaupungissa, ruuhkaliikenteessä, reikäisellä pimeällä tiellä tai esim jos ajoneuvon ohjauksessa on klappia tai vaikka kovassa rankkasateessa. Toisaalta hyvällä ajoneuvolla ja tiellä vähöisen liikenteen aikana ei rasita ollenkaan. Tällöin tosin ajoittaiset tauot ovat paikallaan jottei yksitoikkoisuus puuduta nukahtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta tekijästä. Rekkakuski oman hyvän henkilöauton ratissa tutulla tiellä hyvällä säällä on 2. Tottumaton kuljettaja huonolla kelillä ja säällä vieraalla vanhalla autolla ja vielä oudolla seudulla on 5.
Ei varmaan saisi yleistää, mutta... Olipa auto millainen tahansa, sää millainen tahansa, tie millainen tahansa, niin rekkakuskille se on aina vähintään 4. Muutaman miljoonan kun on työnsä kautta ajanut, niin eipä se ajaminen nappaa vapaa-ajalla enää yhtään.
T. Rekkakuskin rouva
Voisi todeta, että se on vain sinun miehellesi aina 4. Itse olen linja-auton kuljettaja ja on suuri ero, että ajanko työautolla vai omalla. Omalla autolla rasittavuus on aina 1-2. Työautolla 1-5 kelistä riippuen. Minulla ei ainakaan ole mitään "kiintiötä" ajamisen suhteen, vaikka alalla olen ollut kuusi vuotta. Kun työkseen ajaa, niin liikennettä oppii lukemaan ihan erilailla, siksi tarkkaavaisuuskaan ei rasita niin paljon kuin perusautoilijalla. Voin työviikon päätteeksi lähteä ajelemaan ihan normaalisti. Pidän kunnostani huolta joten, vaikka pitkään istuminen on fyysisesti raskasta, niin liikun illat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
Ja höpöhöpö. Jotkut meistä oikeasti pitävät ajamisesta. Itse koen sen rentouttavana jos saan olla yksin. Joku vieressä vetää siitä heti fiiliksen pohjamutiin ja ahdistaa ajatuskin istua 10h jonkun kans pienessä kopissa. Itse en pysähdy kuin jos löpö loppuu tai tulen perille. Joskus harvoin öisin haen kahvia tai muuta juotavaa. Vihaan pysähtelyä yli kaiken.
Kaks kertaa viikossa ajan 600km työmatkan, luonnollisesti kertaakaan pysähtymättä.
Ja nainen olen enkä niin kovin vanhakaan (37v).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua mitkään tunnin, parin ajot stressaa (paitsi todellakin huonolla kelillä pimeässä; lumipyry, loska). Tykkään kyllä ajaa autoa.
Olen ajanut kymmenet kerrat Lappiin kertapysähdyksen taktiikalla, vain tankkaus, n. 10 tuntia putkeen - se alkaa puuduttaa jo takapuolta. Todellakin on mukavaa, jos on toinen kuski tarjolla. Kun olen repsikan paikalla, luen lehtiä, teen ristikoita, sudokuja, otan kengät pois, ihailen maisemia jne.
Kyllä se henkisesti on raskaampaa, tottakai, sanoisin 4.
On ihan sairasta ajaa lappiin niin, että pysähtyy vain kerran. Ajokortti pitäisi ottaa lopullisesti pois tuollaiselta ääliöltä.
4,5 tuntia saa ajaa laillisesti raskastakin yhdistelmää yhtämittaisesti. Tuo 10 h ei kai ole putkeen, kun pysähdytään matkalla. Täysin normi juttu etenkin henkilöautolla ja vielä repsikan kanssa. Isommassa auton hytissä kuski keventää rakkonsa purkkiin ajon aikana, rattia ja tuolia saa säädettyä että välillä saa röhötettyä ratin päällä ettei takamus puudu.
Ei autonkuljettajan työ hupia ole.???
Meinaat että kuski työntää purkin alusastiaksi ja lorottaa menemään? Parempi kai olisi käyttää vaippaa? Tai mieluummin pysähtyä ja mennä pissalle.
Miehille on sorsa eli kannellinen virtsapullo. Tuoli taakse ja ylös, ratti pystyyn ja ylös. Siinä sen taiteilee ja sulkee putki Jos on säädetyt tauot pidetty eikä oikein ole sopivaa pysähtymispaikkaa ja kiire painaa ja suora tie niin ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei makuupaikallisesta hytistäkään voi nukkumistauon jälkeen mennä ulos pissalle ihan missä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajelen usein niin, että lähden kauppaan, ajelen samalla jonkin huviajelun, käyn viemässä ostokset kotiin, lähden uudestaan johonkin, menen taas kotona käymään, sitten lähden taas johonkin ajelemaan. Ei tunnu missään, nautin ajamisesta. Minulla on myös tapana jaloitella ajelujen välissä, joten ei puututa myöskään fyysisesti. Mutta en minä esimerkiksi nyt jaksaisi lähteä mihinkään tunnin matkan päähän, en ole tarpeeksi virkeä. Enkä jaksaisi lähteä jonkun toisen tyypin menon takia johonkin useiden tuntien päähän ilman, että minulla on sinne mitään asiaa.
Ei se ajaminen suurinta osaa RASSAA, ellei ole överipitkiä matkoja. Kyllä se auto yleensä hankitaan syystä, ja se syy on se, että tykätään ajella.
PUUDUTA. V....n puhelin.
Et vaikuta kivalta tyypiltä. Ajelet ympäriinsä ja kulutat luontoa. Tykkäät autoilusta, mutta et viitsi toisen ihmisen takia ajaa, jos hän vaikka tarvitsisi apua. Kirosanat ja tuo tikkukirjaimilla kirjoittaminen on myös luotaantyöntävää. Sitten tuo "se auto yleensä hankitaan syystä, ja se syy on se, että tykätään ajella" antaa kuvan, ettet osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Onko tullut mieleen, että joku tarvitsee autoa esimerkiksi terveydenhuoltoon tai töihin päästäkseen tai jopa työtä tehdäkseen?
Kolme tuntia menee vielä, välissä kahvitauko.
Riippuu paljon tilanteesta! Viimeksi kun ajoin, nakkasin 4h matkan kerralla. Oli se aika raskasta ja jalat jäykkinä, kun perille päästiin. Vessahätäkin oli, kieltämättä! Väsyttävääkin se on, vaikkei ratissa vielä nukuttaisikaan. Seuraavana päivänä ajoin takaisin kotiin, mutta pientä kiertoreittiä: koukkasin isolta tieltä käymään läheisessä kansallispuistossa noin matkan puolivälissä. Molemmissa on puolensa. Hidas fiilistely on kivaa, mutta riippuu paljon mitä aikoo tehdä perillä, että kuinka paljon matkantekoon haluaa sillä kertaa varata. Yleensä tulee koiran takia vähintään pysähdeltyä 2-3 tunnin välein ainakin.
Parhaita varsinaisia autoreissuja on tietysti nuo hitaammat. Kaverin kanssa ajettiin Jyväskylästä Sodankylään kerran kaikessa rauhassa, pysähdyttiin syömään ja jäätelölle jne. aina kun huvitti. Silloin todella myös matka oli elämys eikä pelkästään määränpää. Vaihdeltiin kuskia välillä.
Minusta tavallaan raskaampaa on istua pelkääjän paikalla. Tylsää tuppaa olemaan ja viihdytysvastuu on kova :)
Parin tunnin välein olisi hyvä pitää pieni virkistystauko pitkällä ajomatkalla, vessatauko ainakin eikä jurnuttaa vaikka jalat ristissä kusta pidätellen yhdeltä istumalta perille...