Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdetaitojen oppiminen? Oletko nykyään parempi elämänkumppani kuin nuorena aikuisena?
Kommentit (17)
En enää yritä leikkiä niin helvetin aikuista. Paapon myös itseäni vähemmän, enkä edes yritä sanoittaa jokaista tunnettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tunnen rajani enkä tee enää mitään vaan toisen mieliksi. En sijoita suhteeseen rahaa enkä viihdytä sellaisia miehiä, jotka eivät aidosti viihdytä minua, eli en oikein ketään. Suhteeni ovat paljon parempia nykyään kuin nuorena.
Eli sinulla on useampi suhde?
Mulla oli rima kamalan matalalla nuorena. Harmittaa.
Jop, kasvatin itselleni selkärangan. Eka suhde meni madellessa ja miettiessä miten parhaiten miellyttäisin miestä ja milloin ketäkin. Kolmen vuoden sinkkuuden aikana sitten kasvatin selkärangan, katsoin peiliin ja nyt uudessa (jo 9 vuotta kestäneessä) suhteessa olen osannut olla oma itseni, rajoineni päivineni.
Ehdottomasti. Nuorena olin epävarma, mustasukkainen, liian miellyttämishaluinen enkä osannut vaatia kumppanilta paljon mitään. Nyt olen paljon tasaisempi, lauhkeampi ja itsevarmempi. Varmaan myös sikäli haastavampi, etten siedä mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen maltillisempi ja armollisempi. Ollaan hiottu särmiä pehmeämmäksi puolin ja toisin, yhdessä vaimon kanssa 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli rima kamalan matalalla nuorena. Harmittaa.
Kai se on ihmisen osa katua menneitä. Minua taas harmittaa vietävästi se, ettei minulla teininä tai nuorena ollut minkäänlaisia suhteita. Luulen, että huonoistakin suhteista olisi saanut hyvää elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Valittaisin vaivoista enemmän (syystä) ja tarvisin ehkä apua jossain asioissa jos tulee kipeäksi. Myös vakavampi huolien keskellä. Nuorena oli kuplivaa iloa välillä (vaikka oli surua muiden taholta annettu) ja uskoa tulevaan hivenen enemmän. Varmaan viisaampi olisin, siinä mielessä parempi ehkä turvallisempi ihminen. Tunteita ei ole sillä tavalla. Ehkä ärsyynnyn miesten vioista helposti, en kohdista silti ärsytystä toiseen välttämättä, mutta huomaan jos toisen ääni resonoi väärin, kerää sylkeä suussa tai mikä tahansa vika. Omatkin viat ärsyttävät helposti.
Ensimmäinen suhteeni oli niin rikkova, että en ehkä ole lainkaan parisuhdekelpoinen. Muitakin suhteita on ollut, mutta olen ollut liian rikki jotta niistä olisi onnistumisia tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehdottomasti. Tiedän mitä haluan ja mitä en. Olen ymmärtäväisempi, nautin yhdessäolosta joka minuutista.
Todellakin😁 Lopetin seurusteluyritykset 26v ja harrastelin vain muita juttuja miesten kanssa. 34v menin nykyisen mieheni kanssa yhteen, tuosta on nyt 11 vuotta ja edelleen menee loistavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Nuorena olin huonoitsetuntoinen draamailija, joka oli jatkuvasti ahdistunut mutta ei kyennyt eikä uskaltanut puhua minua vaivaavista aiheista, joten oikuttelin aivan päättömästi.
Tärkein mitä olen oppinut uudessa suhteessa, on tunnistaa mikä johtuu minusta ja mikä kumppanista. Ahdistukset ovat itsetunnon paranemisen myötä vähentyneet huimasti, mutta jos niitä on, en koe tarvetta heittää niitä kumppanin kasvoille vaan selvittelen itse ja jos tarvitsen myös kumppanin apua selvittelyyn, keskustelen rakentavasti enkä hyökkää. Olen myös oppinut olemaan rehellinen, mikä on auttanut todella paljon. Nuorena esitin koko ajan jotain, koin tarvetta olla niskan päällä parisuhteessa. Nykyään pystyn kertomaan ajatuksistani vaikka se tarkoittaisi että joudun olemaan heikko, haavoittuva tai kuulostan typerältä.
Todellakin olen. Mulla oli aika paljon tunne-elämän ongelmia parikymppisenä. En taida olla vieläkään hyvä, mutta parempi varmasti, etenkin edellisestä erosta selviämisen jälkeen. Testaamaanhan sitä ei pääse, kun ei nyt ole parisuhdetta. m49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parempi. Osaan ottaa toisen huomioon ja välitän myös omasta hyvinvoinnistani. Nuorena suhteet olivat hengailua, vaatimusten täyttämistä ja itsekkyyttäkin.
Luulen, että olen tai olisin nyt parempi kuin nuorempana. Olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestani. Ei se aina helppoa ole, eikä ole ollut.
Mutta olen päässyt siitä vaiheesta yli, jolloin (lähe) kuka hyvänsä olisi kelvannut kumppanikseni. Vuosien kuluessa minusta on huomaamatta tullut nirsompi.
En enää olisi valmis kenen hyväsnä naisen kanssa valmis etenemään parisuhteeseen. - Tiedän liiankin hvin pärjääväni enimmäkseen hyvin sinkkunakin.
Olen saattanut tulla myös itseriittosiemmaksi ehkä hieman itsekkääksikin. - Olkoonkin, että pyrin pitämään huolta ihmissuhteistani ja käyttäytymään niin, että rinnallani olsi luontevaa ja helppoa olla ja se johon voidaan luottaa ja uskoa.
Myös luultavasti "jo" niin pinttyneeksi omiin tapohin ja rutiineihini, että monen mielstä oma vikani kun olen näin itseni nurkkaan ajanut ja parasta olisi heistä jos vain unohtain ja sanosin hyvästit parisuhteeseen etenmenisestä kenekään kanssa. Koska jo se, että olen ollut vuosia sinkkuan kertoo heille, että minussa täytyy olla jotain ilmeistä vikaa ja puutetta.
Todennäköisesti minusssa vikoja edelleen on. En ole täydellinen mutta varmast suurin haastajani ja kriitikkoni. - Vaikka olenkin yrittänyt opetella tekemään valintoja joista myös itse nautin ja puhumaan toisinaan itselleni muutoinkin kuin aina kritisoidan ja arvostellen.
Parisuhde kumppani olsi minulle oikeastaan ikäänkuin bonus; mahdollsiuus tehdä hyvästä parempi. Tulisi aika paljon paineita, jos vasta hänen kauttaa saisin kokea elämäni kohoavan täyteen laajuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olen tai olisin nyt parempi kuin nuorempana. Olen oppinut nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuudestani. Ei se aina helppoa ole, eikä ole ollut.
Mutta olen päässyt siitä vaiheesta yli, jolloin (lähe) kuka hyvänsä olisi kelvannut kumppanikseni. Vuosien kuluessa minusta on huomaamatta tullut nirsompi.
En enää olisi valmis kenen hyväsnä naisen kanssa valmis etenemään parisuhteeseen. - Tiedän liiankin hvin pärjääväni enimmäkseen hyvin sinkkunakin.
Olen saattanut tulla myös itseriittosiemmaksi ehkä hieman itsekkääksikin. - Olkoonkin, että pyrin pitämään huolta ihmissuhteistani ja käyttäytymään niin, että rinnallani olsi luontevaa ja helppoa olla ja se johon voidaan luottaa ja uskoa.
Myös luultavasti "jo" niin pinttyneeksi omiin tapohin ja rutiineihini, että monen mielstä oma vikani kun olen näin itseni nurkkaan ajanut ja parasta olisi heistä jos vain unohtain ja sanosin hyv
Ketä nämä monet ovat?
Olen. Tunnen rajani enkä tee enää mitään vaan toisen mieliksi. En sijoita suhteeseen rahaa enkä viihdytä sellaisia miehiä, jotka eivät aidosti viihdytä minua, eli en oikein ketään. Suhteeni ovat paljon parempia nykyään kuin nuorena.