*~* HAAHUT viikko 42 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Jumppakärpänen[/b] Ikää on 28v. ja naimisissa olen. Pohjanmaalta. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen keskenmeno oli 10/05.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 v vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 18.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa ?, la 12.6.2007
[b]vm69[/b] plussa ?, la 13.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (61)
täälä alkoi viikon loma..ihanaa saa vaan olla ja tehä mitä huvittaa. Tänä aamuna heräsin jo yli tunti sitten, mutta ei se mitään. Otan vaikka päikkärit päivällä sitten :)
eli täälä tänään mennään rv 5+0 ja olo on ollut ihan ok. Rintoja särkee välillä ja varsinkin tuolta kainaloiden alta. nälkä kurnii koko ajan ja maha tulee kipeeksi jos on tyhjä maha. muuten olo ollut hyvä.
mut nyt kömmin tuonne sohvalle peiton alle ja ruoeen katsoon elokuvaa nauhalta
mukavaa ma kaikille!
Adette rv 5+0
Elikkäs eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
Elikkä edelleen täälä piinaillaan.. Nyt siis kp 28/26. Koala tais kysellä koska aion testailla, niin huomenna olis aikomus (toivottavasti vielä sillon tarvetta on)..
Adettelle mukavaa lomaa! :)
Menier: suuren suuri voimahali teille! Todella kauhea tilanne teillä, en löydä lohdutuksen sanoja. Voimia, voimia ja voimia toivotan.
Irmeli: pahoittelut myös sinulle keskenmenostasi. Todella ikävä tilanne, että joudut vielä odottelemaan toimenpiteeseen pääsyä. Voimia myös sinulle.
DreamOnelle piti kirjoittaa, että minustakin tuo kuulostaa jo siltä että sun pitäisi lähteä r-testiostoksille. Jännää!
Sanilla on myös jännät paikat. Hui! Plussatuulia puhaltelen.
Koalaakin saa kohta ruveta peukuttelemaan oikein urakalla.
Vauvaksi: minusta et valitettavasti saa testailuseuraa. Mutta plussatuulia puhaltelen myös sinulle.
Katri: pitäiskö sunkin nyt ihan varuiksi testata. Jos sulla olis ollut ne kuuluista valemenkat joista niin paljon puhutaan. Oireet viittaavat kyllä niin vahvasti raskauteen.
Ja sitten sitä omaa napaa: vuoto on nyt vihdoinkin lakannut. Tällä viikolla käyn vielä torstaina antamassa verinäytteen ja perjantaina on lääkäri. Toivon kovasti että meidän kromosomikokeet olisivat valmiit siihen mennessä. Ei tarvitsisi enää spekuloida itsekseen vaan voisi sitten jo kenties ruveta suunnittelemaan tulevaisuutta tai mikä parempi, elämään ihan tätä hetkeä.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin työpaikkapähkäilyissä valitsemaan sen hieman huonommin palkatun työn, joka on siis tuttu ja turvallinen mutta sopii yksinkertaisesti niin paljon paremmin meidän tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Yritän ajatella että tuo toinen työmahdollisuus (jota en siis vielä ihan virallisesti ole saanut) ei ole ainutkertainen tilaisuus, eli minua odottaa vielä jokin yhtä hyvä tai jopa parempi työ sitten kun olen valmis luomaan uraa. Tällä hetkellä tuo meidän pikkuisemme on ykkössijalla.
Mutta, mutta. Nyt lähden kahvin keittoon kun sain tyttösen vasta piiiiiiiiiitkän taistelun jälkeen päikkäreille.
Päivän jatkoja!
Nopeasti tuun teille kertomaan ennen töihin lähtöä, että testi näytti äskön PLUSSAA!!! :D JIPPII, VIHDOINKIN! :) Nyt vaan kovasti toivon, että tästä plussasta saisi myös sen palkinnon!!!
Sani: HUIMASTI ONNEA!! Tosi ihanaa, että sullekin nyt se plussa tuli. =) Paljon tarrasukkia ja vauvaliimaa matkaan.
apuh: Sitä olen itsekin miettiny, että pitäiskö testata vai eikö pitäisi. Ei tässä oikein viitsisi tehdä turhiakaan testejä... noh, ehkä vielä vähän aikaa mietin mitä teen. Testi kyllä olis valmiina....
ON: Tästä suonenvedosta alkaa tulla nyt jo kokoaikainen vaiva. Tosi inhottava tunne, kun molemmista jaloista vetää suonta. Ei nyt yhtä pahana kuin mitä jokin aika sitten pohkeesta, mutta silleen tosi häiritsevästi kuitenkin.
Mutta päivänjatkoja kaikille! Alku oli ainakin hyvä, kun sai ekana lukea Sanin plussasta. =)
Ihanaa Sani74!! Olipas kivoja uutisia heti aamusta. Aivan mahtava tunne varmastikin siellä sinulla tällä hetkellä! Toivotaan että kaikki menee hyvin :)
Apuh: Kiva lukea, että joku vielä arvottaa asioita työn ja perheen välillä noin niinkuin sinä. Valitsit perheen etusijalle elämässäsi. Niin minäkin tekisin jos samanlainen tilanne olisi, vaikka kovin urakeskeinen ihminen olenkin. Mutta kyllä minullakin pikkuinen menisi kaiken edelle, tottakai. Nyt ei vain sellaista tilannetta ole ja voi panostaa työhön 110 prosenttia. Toivon mukaan tilanne joskus omallakin kohdalla muuttuu.
Katri72: Kuulostaa kyllä oudoilta nuo sinun tuntemuksesi. Voihan se olla, että elimistö on vain jotenkin sekaisin ja hormonit heittelee. Tosin itsellänikin oli vuotoa edellisen raskauden alussa, vaikka raskaana siis olin. Kannattaa ehkä testailla mikäli oireet alkavat olla kovinkin vahvoja. Minä en muuten testejä kaapissa pidä, tulisi pissailtua niihin ehkä kymmenen kertaa enemmän kuin nyt. Ja nytkin välillä tuntuu, että apteekin ovi käy liiankin tiuhaan ;)
Omista fiiliksistä sen verran, että eilinen ilta meni jälleen kerran itkeskellessä tätä omaa kurjuutta. Kuukautisia ei näy eikä kuulu, vaikka on jo kiertopäivä 30/28-29. Eilen testasin Aconin herkällä testillä negan, joten raskaana en ole. Aamulla olo oli huonovointinen, tosin saattoi johtua myös illan itkuista ja turvonneista silmistä. On niin kauheaa kun olen odottanut menkkoja kuin kuuta nousevaa että pääsen clomit aloittamaan. Nyt tuntuu että asiat vaan junnaa paikallaan, kun ei kierto tasoitu sitten millään. Täytyy varmaan soitella taas tuonne lääkäriin ja kysellä mikä neuvoksi. Olisiko mahdollista saada esim. teroluteja kiertoa säännöllistämään tms. Itkettää vaan ja kaikki keskittyminen menee tähän yhteen ja ainoaan asiaan. Mies kuuntelee kiukuttelujani ja lohduttaa kärsivällisesti. Tosin ensimmäistä kertaa sanoi eilen, että kyllä hänelläkin on nyt tullut välillä fiiliksiä, ettei tästä mitään tule. Yleensä hän on ollut meistä se positiivinen tunnelman ylläpitäjä.
Huomenna on syntymäpäiväni ja 29 tulee mittariin. Sekin ahdistaa tämän kaiken keskellä. Ikää tulee ja mieli vaan mustenee entisestään. En tiedä miten näistä syövereistä pääsisi vielä ylös. Tänään on siis tällainen mieli, anteeksi kovasti synkkyyteni :(
Vihdoinkin koneen äärellä ;-)
Sani: Ihanaa kuulla plussauutisia!!! Onnea!! Tarrasukkia, että pikkuinen pysyy matkassa!
DreamOne: Tsemppiä! Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! Sitkeästi vaan, niin kyllä se joskus tuo toivotun tuloksen. Näin on pakko uskoa!! Yritä ajatella positiivisesti ja suunnata ajatukset hetkeksi ihan muualle.. vaikka mieheesi. Tiedän, se on VAIKEAA. Mutta joskus sekin auttaa, kun stressi helpottaa. Ja kyllä ne menkatkin sieltä alkaa. Usko pois. Halaus!
Katri: Miten päätit, testasitko? Toivotaan plussaa ;-)
Omaa sen verran, että tänään on menossa dpo 9, eikä ainakaan vielä tätiä näy. Ei tosin kyllä ole minkään sortin raskausoireitakaan, joten taitaa olla turha toivo :-(. Pupuiltu on koko kierto joka toinen päivä periaatteella, joten siitä ei luulisi olevan kiinni. Saa nyt nähdä. Jospa malttaisi testaamisen lykätä sinne 23. pvä maanantaille, jos ei ole siihen mennessä tätsy kurvannut paikalle.. Vai onko Jumppis vielä mukana?
ihanaa tää lomailu ku saa illalla kattoa myöhään telkkaa ja aamulla vaan loikoilla sängyssä ja nousta sit ku huvittaa.. nyt tulin käymään porukoilla kylässä ja sit aattelin mennä kotia vahtaamaan jotain elokuvaa..
Sani: onnea plussasta!
myös muille paljon plussasäteitä!!
nyt vähän syömään ja sit menoksi koita siis.. niin itellä menossa 5+1 ja olo ollut ok..mahaa vielä silloin tällöin jomottelee ja rintoja särkee ja varsinkin aamusta/aamuyöstä. aamulla kauhea nälkä mutta mitään ei tee mieli...
vielä aattelin pysytellä tällä puolella, otan oikein varman päälle ja ehkä viikko päälle tähän vielä ni sit voi ruveta katteleen jos uskaltaaas siirtyä tyonne odottajiin..
Adette 5+1
Moment: Olen vielä mukana! Toisaalta on jo vähän " myyty" olo, kun rinnat turvonneet, vatsassa nippailee ja alavatsa piukea. Minulla tämä tietää tädin saapumista piakkoin. En oikein usko, että olisi näin vahvoja raskausoireita näin aikaisin, koska myös minulla vasta dpo9. Jos sinne ensi viikon maanantaille päästään, hyvä hyvä!
Mikäs on Koalan tilanne? Pukkaako oireita tädin/muun päälle?
Nyt takaisin risusavotalle eli poistamaan tuomia pihasta. Niinhin kun tulee ärsyttäviä tuomikehrääjiä joka kesä ja sitten ne on seittejä sekä matoja täynnä...Onkohan vastaavaa ongelmaa muualla kuin Pohjanmaalla. Ne puut näyttää sitten ihan aavepuilta. Loppukesästä tekevät vielä uudet lehdet, mutta alkukesän nätit kukat on mennyttä toukkien suuhun. Sitten toukista tulee perhosia, joita on joka paikassa. Eli eipäs tule enää meidän pihaan ensi kesänä..ahäkutti:)
Nyt takaisin pihalle,
Jumppis
Olipas mukavia uutisia täällä! Vauvaliimaa mukaan, ja tervemenoa plussatuulessa o-puolelle! Vaikka erittäin mielellään kuullaan täälläkin sun kuulumisia ja aatoksia. Oliko muuten oireilua? Samoin Adette, kiva kuulla uutisiasi ja vointiasi. Nyt vaan kiskokaa sitten seuraavaksi Jumppis, Moment ja meikäläinen ja kaikki loput mukaanne, eikös?
DreamOne, mulla kesti 7 vkoa odottaa menkkoja km:n jälkeen, ja oli kyllä kärsivällisyys koetuksella. Siis jaksuvoimakärsivällisyyshali sinne, ja mahdollisimman paljon positiivista ajatuspölyä. Tiedän tunteen ikä- yms. ahdistuksesta, ja jotenkin kai vaan pitäisi pystyä keskittymään muihin(kin) asioihin kuin vauvakuumeiluun. Helpommin tietty sanottu kuin tehty, ja kyllähän toive raskautumisesta väkisinkiin ohjaa vähän muitakin tekemisiä. Täällä onneksi voi vähän purkaa tuntoja, toivottavasti edes hippusen auttaa...
Jumppis, täällä kanssa alkaa " tätioireet" nostaa päätään. Pöh. Erona ehkä se, että " tuntemukset" aikalailla vasemmalla puolella, ei siis koko alamasussa. Tai sitten vaan kuvittelen?! No, työmatka siirtyi, joten voisin liittyä kimppatestiin ma 23.10., jos vaan hermo pitää...
Ja taas nautin tässä samalla punaviiniä, edelleen hyvältä maistuu ;)
Illan jatkoja kaikille!
Koala
Ei tätä taho vielä uskoa todeksi. Parin viikon päästä varmaan pääsen sitten ultraan, kun on tuo kohdunulkopuolinen takana (uusimisriski on suurempi)..
Koala: ei mulla kyllä oo ollu oikein mitään oireita; ajoittaista etomista (mulla on kyllä ennen menkkojakin huono-olo) ja lämmöt nous eilen kunnolla (sitä ennen ihan normaalit oviksen jälkeiset lämmöt ehkä jopa vähän laski loppuviikosta), tuhrua tuli sen yhen-kaks päivää ja sitten loppu, se mua eniten ihmetytti, kun yleensä aina tuhruttaa sen kolme päivää ja sit alkaa menkat.. Niin ja masunnippailuja ja jomotuksia on ollu, mutta niitä on ollu muissakin kierroissa.. Eli ei oikeastaan mitään tätioireista poikkeavaa, joten elkäähän tekään jumppiksen ja momentin kanssa luovuttako.. Jos se musta on kiinni, niin kiskotaan kyllä teidät kaikki kans odotus puolelle.. ;)
Dreamone: *jaksuhaleja* Toivottavasti huomenna syntymäpäivänä olisi vähän parempi olo.. Kyllä se varmasti tulee teijänkin vuoro, vaikka tiedän välillä valtaavan epätoivon tunteen! Voimia!
Teitä onkin monta piinailijaa! Moment, jumppis, koala ja katrikin voi kun te kaikki kans plussaisitte maanantaihin mennessä!! Mä puhaltelen täältä kovasti plussasäteitä teille! ++++++++++++++++++++ +++ bd bd bd bd bd
Adette: tosi kiva, että on muitakin alkutaipaleella menijöitä sitten kun siirrytään tuonne ex-haahuihin! :) Muut vedetään kans mukaan.. ;)
Varovaisen onnellinen sani rv 4+2 tai jotain sinnepäin..
Ihan vain pikaisena sormensa teloneena tulin onnittelemaan...
SANI: Ihan sikana onnee ja iso säkillinen liimaa ja tarrasukkia matkaan!!! * Ojentaa suurta säkkiä*
Ja vetovastuuhan löytyy luonnollisesti sulta sit seuraavaks. =)
*Jään ootteleen seuraavaa junaa piletti kourassa*
Hassua miten litistyneessä sormessa voikin " sykkiä toinen sydän" ... Ei mukava fiilis, joten lähden tästä kaivamaan taas ranskalaispussia pakkasesta ja hautomaan sitä sen kans..
Omasta navasta: Eipä kummempia, viikonloppuna ois edessä taas suuri seksimaratooni, eli ovista ootellessa.... ;)
Ootteko huomannu, ettei meitä seuraa enää " satapäinen yleisö" ??
Noin niinkun vinkkinä pidempään haahuilleille, kun oli vaan juttua siitä sillon joskus. ( Ja tosiaan kun on se kuuluisa toinen mahdollisuus kirjoitella..)
Mun mies on pöljä, nytkin se istuu/seisoo/makaa sohvalla ja huutaa lätkän pelaajille töllön välityksellä... Eiks se höntti tiiää, ettei ne kuule sitä vaik se kuinka mesois ruudun tällä puolella?
*Lähtee valistaan miestä ja jos ei valistus tehoa saa hän tuta voiman kera ranskalaispussin*
Tämä lienee nyt oikea paikka pinoutua minulle. Olen myös tuolla Ensikoissa, eli ensimmäistä yritetään ja hetken taas ehdin raskaudestani iloita, kun eilen illalla meni kesken. Raskausviikkoja oli 5, eli alkuraskauden keskenmeno. Esittelytekstiksi voi laittaa seuraavaa:
22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
Hieman taustaa... Eli eilen illalla, samanlainen tuskallinen kipu kuin viimeksikin keskenmenon tapahtuessa, alaselkään koski ja alavatsaa kramppasi, kohtu supisteli ihan selkeästi, meni ajoittain ihan kovaksi. Ja kuume nousi kipujen aikana hetkellisesti 38,2 asteeseen (edellisen keskenmenon aikana jopa 39 asteeseen). Kun menin vessaan, pönttöön tipahti verihyytymämöykky ja tuli paljon, paljon verta. Kävin tänään lääkärissäkin, mutta lääkäri sanoi että tässä vaiheessa ei vielä aleta tekemään mitään tutkimuksia. Sanoi että jos vatsaan koskee vielä niin sitten tutkitaan onko kohtuun jäänyt mitään. Itkenyt olen paljon, nyt ei enää oikeastaan edes itketä, on se vaan kummallista terapiaa tuo itku. Kai se asia on vaan hyväksyttävä ja yritettävä jatkaa eteenpäin. Luulen, että kaikella kuitenkin on jokin tarkoitus tässä maailmassa. En vain ymmärrä miksi ensin annetaan ja sitten otetaan samantien pois... Miten sitä enää uskaltaa iloita seuraavaa raskautta, kun sitä taas seuraa koko ajan keskenmenon pelko...
T:Titi-uu
Sani:Aivan mielettömän paljon onnea!! Ihanaa kun täällä plussaillaan... siis aivan uskomatonta!
Adele: hyviä massun kasvatteluita ja lepoa!
Meille muille plussia tulevaksi eikö vain! Tällä navalla tuli taas tänään kaamea olo: tapasin kaukaisen ystäväni sattumalta. Hänellä on sama laskettuaika kuin minulla olisi ollut... Arvaatte että tipuin syvään suohon ja kadehdin toisen mahaa. Siis muuttuko tämä vain rankemmaksi mitä lähemmäs mennään poispyyhittyä la:ta...hm... katsotaan.
-vauvaksi-
voimia sinne. Itsellä km 10 päivää sitten, päivä päivältä tuntuu helpommalta. Kummasti sitä mieli vaan vetää tänne vauvakuume-puolelle silti. Ensin ajattelin etten ikinä enää hankkiudu raskaaksi mutta on niin tyhjä olo... Aina kun ajattelee km-asiaa niin vetää mielen kyllä tosi alas. Toisaalta haluaisin pian uudestaan raskaaksi, mutta luulen että taas käy niinkuin viimeksi. Eka km (rv 5-6) siis 1/06, sen jälkeen odoteltiin yhdet kuukautiset jonka jälkeen alotettiin uusi yritys. Kuitenkin kun kuukautisten piti alkaa niin odotin niiden alkamista kuin kuuta nousevaa! Jotenkin ajatus raskaudesta tuntui liian pelottavalta. Keskenmenon jälkeen ehti tulla vissiin neljät kuukautiset ja sitten kesäkuussa uusi plussa. Siinä ajassa mielikin oli jotenkin suopunut taas raskautta odottavalle kannalle. Paniikki keskenmenosta oli päällä rv 16 asti kunnes uskalsin huokaista helpotuksesta. Niin sitten taas kävi, synnytin kuolleen vauvan rv 19+. Nyt kuitenkin siinä mielessä " helpompi" ymmärtää koska saimme kuulla vauvan olevan vakavasti sairas. Ehkäpä täältä taas ponnistan, pikkuhiljaa valoa kohti...
Titi-uu: Pahoitteluni keskenmenoistasi ja tervetuloa joukkoomme. Kovia olet sinäkin kokenu ja vielä perätysten. Itselläni sama juttu, mutta keskenmenoja kolme takana. Raskasta se on ja joka kerta kun raskautuu uudelleen, niin pelko on entistä suurempi, että meneekö tämäkin taas kesken.
ON: Nyt vain pikaiseen kävin katsomassa. Sen verran omaa napaa, että tilanne ennallaan. Vielä en ole testaillut, mutta ehkä viikonloppuna...
Huomenta!
Uusi viikko, uudet kujeet.... kuten sanotaan. =)
Hieman ihmetyttää nää nykyiset oireeni, vaikka menkat oli just. Samoja oireita kun on mitä ennenkin menkkoja. Ehdin jo luulla raskausoireiksi, kun olivat myöhässäkin.
Oireet olisivat: väsymys, närästys, rinnat kipeet kainaloiden alta, ajoittainen kuvotus, jotkut syömiset ällöttää, ajoittain myös paleltaa vaikka meilläkin on 24 astetta lämmintä täällä sisällä, nippailu alavatsalla oikealla puolen.
Tai sitten vain on oireet jääny jotenkin " päälle" ....
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
T: Katri ja kp8