~ ♥ ~ EX-HAAHUT viikko 42 ~ ♥ ~
[color=6959cd][size=4]¤¤EX-HAAHUILIJAT¤¤ [/size][/color]
[color=darkviolet]Ex-haahuilijat on aiemmin keskenmenon/-ja kokeneiden odottajien oma ryhmä[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color]
[color=6959cd]Ex-haahuilijat lasketun ajan mukaisessa järjestyksessä[/color]
[b][color=darkviolet]Lokakuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet]Nipsunen: [/b][/color] Itse 29 vee mies 32 vee tyttö 3vee espoosta. Km 4/05, 5/05, 9/05, 10/05 kemiallinen[color=red] LA 20.10. [/color]
[b][color=violet]Kaksonen76: [/b][/color] Minä 29v. ja mies 32v., kaksi km takana -04 & -05.[color=red] LA 26.10[/color]
[b][color=darkviolet]Marraskuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet] tittuska [/b][/color] 25v., mies 31v., muksut poika -98, tyttö -01, tyttö -01. Km 9/05. [color=red] LA 26.11.[/color]
[b][color=darkviolet]Joulukuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet]marrasmamma:[/b][/color] [color=red] LA 7.12.[/color]
[b][color=violet]Annine: [/b][/color] minä 24, mies 25, esikoinen 06/01. Yritystä 03/04 alkaen. Km 05/05 (7+0) ja km 11/05 (5+0)[color=red] LA 29.12[/color]
[b][color=darkviolet]Tammikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] nippula [/b][/color] mie 26, mies 28, esikoinen 2003, yritys alkanut 07/04, km syksyllä -04[color=red] LA 11.1.[/color]
[b][color=violet] maria80 [/b][/color] minä vm 80 ja mies 73. Lapset 97, 99 ja 04. Km rv 15+ 8/05. [color=red] LA 20.1.[/color]
[b][color=darkviolet]Helmikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] memmuli24 [/b][/color] [color=red] LA 1.2.[/color]
[b][color=violet] Hannele-81 [/b][/color] Minä -81, mies-80. Oulu. km 03/06. [color=red] LA 18.2.[/color]
[b][color=violet] Enni-Maija [/b][/color] Minä -78, mies -65, alkuraskauden km -02, 03 ja -03, poika syntyi 08/04, ja toisen lapsen [color=red]LA 24.2.[/color]
[b][color=darkviolet]Maaliskuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] mami-74 [/b][/color] minä -75, mies -69, lapset -99 ja -02. Km:t 11/04 rv 12+5 ja 08/05 rv 14+5. Pohjanmaa.[color=red] LA 4.3.[/color]
[b][color=violet] Kerry [/b][/color] Olen 37 v, mies 41 v ja lapset 10, 6 ja 3 v. Takana kaksi keskenmenoa: 06/01 ja viimeisin 03/06, nyt odotan neljättä.[color=red] LA 5.3.[/color]
[b][color=violet] Lizie [/b][/color] oma ikä 28v, mies 30v, esikoinen -04, spontaani km 4/-06 rv11+6.[color=red] LA 11.3.[/color]
[b][color=violet] eka-vekara [/b][/color] minä -77 ja mies -74, yksi lapsi: poika 12/03, spontaani km 1/06 rv 7+2 ja keskeytynyt km 4/06 rv 11+.Asumme Etelä-Suomessa.[color=red] LA 15.3.[/color]
[b][color=violet] titi75 [/b][/color] minä-75, mies-67. Yritys aloitettu 09/2004, takana km 07/2005 ja 09/2005. Esikoista odotellaan, [color=red] LA 16.3.[/color]
[b][color=darkviolet]Toukokuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] Limetti1 [/b][/color] 23-vuotias 1 1/2 vuotiaan pikkutaaperon äiti. Keskenmenon sain heinäkuussa rv6 ja nyt heti tärppäsi uudestaan, ilman menkkoja välissä.[color=red] LA 1.5[/color]
[b][color=violet]Pirpaliina: [/b][/color] vm-78 mies vm-80, ennestään tytön 01/03 ja pojan 08/04 äiti, km koettu rv8+ 08/06 ja nyt raskaana ennen km jälkeisiä menkkoja[color=red] LA 18.5[/color]
[b][color=darkviolet]Kesäkuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet]Juuliar74: [/b][/color] Olen vm 74, samoin mieheni. Asun Etelä-Karjalassa ja meillä on yksi tyttö, synt. 03/2005. Toista lasta aloimme yrittää tänä kesänä ja ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) km tuli 08/2006. [color=red] LA 12.6[/color]
[b][color=violet]vm69: [/b][/color] [color=red] LA 13.6[/color]
[color=6959cd]♥ [/color][color=darkviolet] Vauvoja vuoden ajalta: [/color][color=6959cd] ♥[/color]
[color=6959cd][b] beoynd [/color][/b] 22.10. [color=red]tyttö[/color], 3470 g, 52 cm, hattu 34,5 cm
[color=6959cd][b] Helis77 [/color][/b] 24.10. [color=blue]poika[/color], 2600 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] _siru_ [/color][/b] 21.11. [color=blue]poika[/color], 3740 g ja 50 cm, pipa 35,5 cm
[color=6959cd][b] hilarius-hiiri [/color][/b][color=blue]poika[/color]
[color=6959cd][b] IinaMiio [/color][/b] 24.11. [color=red]tyttö[/color], 3935 g, 51 cm, pää 34 cm
[color=6959cd][b] Pilkukas [/color][/b] 30.11. [color=red]tyttö[/color], 3530 g, 50 cm, py 34,5 cm
[color=6959cd][b] maaria73 [/color][/b] 5.12.[color=red]tyttö[/color], 3300 g, 52 cm
[color=6959cd][b] Bojo [/color][/b] 9.12. [color=blue]poika[/color], 3400 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Sonnette [/color][/b] 17.12. [color=blue]poika[/color], 4185 g ja 53 cm, py 36 cm
[color=6959cd][b] Acathisia [/color][/b] 24.12.[color=red]tyttö[/color], 4395 g, 53 cm
[color=6959cd][b] Inkulaattori [/color][/b] 31.12.[color=red]tyttö[/color], 3910 g, 49 cm
[color=6959cd][b] Rouva80 [/color][/b] 9.1. [color=blue]poika[/color], 3670 g ja 50 cm, pipo 34.5 cm
[color=6959cd][b] Emmasophia [/color][/b] 14.1. [color=blue]poika[/color], 3375 g ja 49 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Nette [/color][/b] 28.2. [color=blue]poika[/color], 3510 g ja 51 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] tiitiäinen05 [/color][/b] 5.3. [color=red]tyttö[/color], 3170 g ja 49 cm, pipo 34cm
[color=6959cd][b] n.1979 [/color][/b] 7.3. [color=red]tyttö[/color], 3130 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] kati. [/color][/b] 15.3. [color=blue]poika[/color], 2870 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] miusumausu [/color][/b] .3. [color=blue]poika[/color], 3490 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Melike77 [/color][/b] 23.3. [color=blue]poika[/color], 4300 g ja 54 cm, pipo 35,5cm
[color=6959cd][b] Wilkuna-72 [/color][/b] 2.4. [color=red]tyttö[/color], 3360 g ja 49 cm, pipo 35cm
[color=6959cd][b] Riax [/color][/b] 16.4. [color=red]tyttö[/color], 4325 g ja 53 cm, pipo 37cm
[color=6959cd][b] joanna04 [/color][/b] 30.4. [color=red]tyttö[/color], 3592 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] petjuska [/color][/b] 5.5. [color=blue]poika[/color], 2980 g ja 47 cm
[color=6959cd][b] Miikuko [/color][/b] 6.5. [color=red]tyttö[/color], 3710 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Mauku75 [/color][/b] 24.5. [color=red]tyttö[/color], 3555 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] uba-aba[/color][/b] 27.5. [color=blue]poika[/color], 3220 g ja 49 cm, pipo 34,5 cm
[color=6959cd][b] Aapeli_77[/color][/b] 10.6. [color=blue]poika[/color], 3620 g ja 52 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Kengu76 [/color][/b] 25.6. [color=red]tyttö[/color], 2855 g ja 49 cm, hattu 32 cm
[color=6959cd][b] kuutar-74 [/color][/b] 5.7. [color=red]tyttö[/color], 4000 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Vinku75 [/color][/b] 29.6.[color=blue] poika[/color], 3330 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Hope74 [/color][/b] 17.7. [color=blue] poika[/color], 3390 g ja 50,5 cm, pää 34 cm
[color=6959cd][b] Wannabemami [/color][/b] 26.7. [color=blue] poika[/color], 3280 g ja 48 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Niamey_85 [/color][/b] 19.8. [color=red]tyttö[/color], 3230 g ja 50 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Lauris [/color][/b] 19.8. [color=blue] poika[/color], 3930 g ja 52 cm,pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Sartsu [/color][/b] 23.8. [color=blue] poika[/color], 3545 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Kerttukasperi [/color][/b] 26.8. [color=blue] poika[/color], 3005 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Femmamma [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3805 g ja 51 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Neronja [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3650 g ja 49 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Kuonokas [/color][/b] 8.9. [color=blue] poika[/color], 3185 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Masunasu [/color][/b] 15.9. [color=blue] poika[/color], 4480 g ja 52 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Peebee [/color][/b] 15.9. [color=red] tyttö[/color], 3465 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] UusiNuppu [/color][/b] 26.9. [color=blue] poika[/color], 4070 g ja 51.5 cm
[color=6959cd][b] ulriina [/color][/b] 4.10. [color=red] tyttö[/color], 4310 g ja 54 cm
[color=6959cd][b] myttynen75 [/color][/b] 4.10. [color=blue] poika[/color], 3864 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] hexu83 [/color][/b] 13.10. [color=blue] poika[/color], 3840 g ja 52 cm
[color=6959cd]Ex-haahujen yahoo-lista:[/color]
[b][color=darkviolet] groups.yahoo.com/group/exhaahut [/color][/b]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki exät, jo jakautuneetkin :)[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color][color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4]
Kommentit (67)
vitsit kun tää mun lunssa ja köhä vaan pahenee, sain eilen lekurilta reseptin (en muista oonko kertonutkaan) yskälääkkeeseen, jota voi ottaa. Suurin toivein menin petiin, mutta taas yskin ja köhin keuhkoni pihalle useamman tunnin ennenkuin rauhoittui. kaikki röörit niin tukossa et päätäkin särkee ihan hulluna : (
kävin eilen kirppiksellä pitkästä aikaa ja ai kun ihan ihan pikkuruisia vauvelin vaatteita löysin : ) Mä kerkisin myymään ison osan pojan ihan vauva-ajan vaatteista jo pois, kun olin ihan ehdottoman varma ettei toista tule ; ) (oli vissiin kuitenkin niin iso shokki ja sopeutuminen tuohon lapsellisten elämään, et meinasin yhden riittävän). Noh nyt löysin ihani 56- ja 60 senttisiä, neutraalin värisiä siistejä ja ylisöpöjä vaatteita, et pakkohan ne oli ostaa..
Ihania rakenneultrakuulumisia on tosissaan ollut monilla, mulla on nyt sitten ensi tiistaina ja sitten aletaan odottelemaan näiden meidän 10-viikolla menijöiden nt-ultrakäyntejä ja -kuulumisia, eikös?
meillä on nyt keittiö koossa, muutamia viilailuja pitää vielä tehdä, yksi hylly siirtää keittiöön olkkarista, uusi truokapöytä vielä ja sitten alkaa olla valmis hässäkkä. Eilen asensivat oikeat työtasot, eli nyt keittiö näyttää vihdoin siltä miltä pitääkin : ) On se niin kaunis ja ihanan toimivat kaikki laatikot ja kaapit : )
jahas, meen katselemaan Housen nauhalta ja sitten taidan yrittää vähän nukkua ennenkuin pojan haku on..
viikonloppuja,
eka-vekara + mönkylä 19+1
Juuliar: Eiköhän ne viikot tässä sullakin kulu hyvissä merkeissä ja pääset sitten neuvolaan. Ehtii ne IHANAT raskausoireet vielä sut vallata, mul alkoi joskus viikol 6 kai kaikissa 3 raskaudessa...
Mami-74: Kiitos onnitteluista!
Enni-Maija: Kiitos onnitteluista! Ja samoin sulle onnittelut hyvistä neuvolakuulumisista! Mitenköhän mä popsin sitä rautaa, samaa valmistetta taisin itsekin käyttää.. Voi olla, et otin aamuöisen vessakäynnin yhteydessä, kun yleensä kuitenki join aina vessassa käynnin jälkeen. En kyl oo varma, kauhee, kun asiat unohtuu nopeasti. Tai sitten aamupalalla vältin maitotuotteita ja otin ne sit pari tuntia aamiaisen jälkeen. Ehkä niin kuitenkin, koska tyhjään masuun ei tuntunut kivalta sulloa niitä tabuja.
Hannele-81: Kiitos onnitteluista! Todella jokainen päivä ja jokainen hetki on lahja ja ihme, vauvan kasvattaminen tuolla masussa on tosi ihmeellistä. Ja se mua liikuttaa kovasti, että niin pienellä voi kaikki olla jo niin täydellistä. Mä kävin yksin siel ultras, kun mies ei päässy. Oli kaks kätilöä ultraamas ja toinen niistä mumisi jotain sukupuolesta, pelkäsin, et sanoo sen ääneen, onneks ei. Ihana, et saa sitä jännitellä. Siel oli kyllä isot kyltit, ettei ultran tarkoitus ole sukupuolen selvittäminen ja et sitä ei kerrota. No, esikoisen ultrassa taas kysyttiin, et halutaanko tietää. Ei haluttu silloinkaan.
titi75: Juu, anteeksi kovasti, sä olit varmaan ollut suurimmissa hepuleissa, kun mun kuulumisia ei kuulunut. Kun itse odottelit omaa ultraas seuraavalle päivälle... Oli vaan niin päänsärkyinen olo, ettei tullu pieneen mieleenkään rasittaa sitä tietokonetta näpertämällä. Mut onneks sullakin oli kaikki hyvin siel ultrassa ja hepuleista huolimatta selvisit siitä kunnialla. Paljon onnitteluja vielä!!
Katopas, meidän työvaatteet on hyvin peittävät. Parille työkaverille oon kertonut raskaudesta, kun ovat udelleet kakkossuunnitelmista. Yks työkaveri tässä tokas ihanasti eilen, et sullakin on niin iso masu, että pidähän itsestäs huolta.. Olin iloisesti yllättynyt, kun huomas. Tuntui hyvältä. Pomolle ei ole ollut fiiliksiä kertoa, mutta pian sen teen. Ens viikolla on taas koulutuspäivä, jossa siis tapaan työkavereita siviilivaatteissa ja eihän tää masu voi piilossa enää pysyä.
maria80: Kiitos onnitteluista! Mielenkiitoisia hajumieltymyksiä sulla tosiaan... Hyvä, et neuvolalääkärissä kaikki suht ok! Ehkä vähän voi katsoa, mitä syö, mutta ilman hirveetä paniikkia.
neronja: Kiitos onnitteluista! Vai jouduit kaavintaan, kuulostaa ikävältä, no onneks vuoto tosiaan nyt ainakin loppuu. Hyvä, et pystyit ottamaan vauvan mukaan sairaalaan, kun on niin pikkuinen vasta ja rinta maistuu. Hyviä syyspäiviä sinne teillepäin!
limetti1: Kiitos onnitteluista! Onko sulla jo np-ultra, viikot vierii! Toivotaan, et kaikki olis hyvin. Tsemppiä vaan sinne kasvavan jännityksen keskelle.
vm69: Onhan sulla tosiaan vielä sen verran vähäiset viikot, ettei siellä kohdussa kai välttämättä voikaan sen ihmeellisempää näkyä. Tsemppiä toisen kontrolliultran odotteluun. Ja toivotaan, että siellä näkisitte jo sen sykkeen, ja että kaikki muukin olisi hyvin. Miksi muuten kävit ultrassa jo näin tosi aikaisin?
Pirpaliina: Hyvä, et väsymys helpottaa. Tsemppiä kuvotuksen kanssa taisteluun. Mulla meinaa vieläkin aamulla hampaita pestessä lentää oksu ja toisekseen julkisissa liikennevälineissä tulee niin uskomattoman paha olo nopeasti, että eilenkin matkani keskeytyi, kun jouduin jäämään väärällä pysäkillä pois oksentaakseni. Sen jälkeen olo heti helpottui ja pääsin vihdoin jatkamaan määränpäähäni. Oon vähän mietiskelly, et liittyiskö tää ajoittainen voimakas huono olo ikääni, joka tosin on vain 2,5vuotta enemmän kuin esikoista odottaessa vai olisko masussa tällä kertaa tyttö?
Sartsu: Kiitos onnitteluista! On sunkin vauva jo 8vkoa, aika menee nopeasti tosiaan. Hyvää syksynjatkoa sinnepäin!
eka-vekara: No, voi tuota sun köhää ja flunssaa. Toivottavasti tuo lääke alkais nyt kuitenkin muutaman päivän sisällä vaikuttamaan ja saisit itsesi kuntoon. Tsemppiä sulle ens viikon ultran odotteluun, koetahan parantua siihen mennessä. Onnea uudesta keittiöstä, se varmasti on hieno, uskon! Mä haluaisin kovasti muuttaa ja saada ihan uuden keittiön sillä tavalla minäkin sekä sitten olis ihana alkaa sisustaa. Kovasti polttaa tuo pesänrakennusvietti täällä.
ON: Täällä kaikki hyvin, ihanaa, et on viikonloppu tulos... Pikkuinen potkii ja kutittelee aika lailla, nautin joka liikkeestä kovasti. Masu on jo ihan selkeä vauvamasu, en usko, et voi enää erehtyä.
Muuttaa haluaisin, täytyy nyt tosiaan alkaa perehtyä siihen asiaan. Ennen vauvan syntymää olis ihana päästä uuteen kotiin.
Äitiyspakkausta en ajatellut ottaa, on ne kaikki 2,5 vuoden takaiset tavarat tallella ja hyvässä kunnossa. Pitää parin viikon päästä laittaa ne paperit eteenpäin. Ostan sit varmaan joitain muutamia pieniä ja söpöjä uusia vaatteita pikkuiselle, et saa jotain ihanaa uutta. Ja jos sattuu tyttö tulemaan, ni sit aion kyl ostaa vähän enemmänkin, kaikkea tyttömäistä.
Lizie ja pikkuinen Kutittelija 19+5
Hannele: ihanaa siellä jo äitiyspakkausta jännäillään. Muistaakseni se tulee tietyn ajan päästä siitä päätöksestä, ehkä kolme viikkoa? Eli eivät ajoita lasketunajan mukaan. Onhan noita ihana hypistellä uusia pikkuruisia vaatteita. Meillä on noita esikoisen vaatteita sen verran tallessa ettei taideta pakkausta ottaa. Pitää katsoa, jos jostain sitten saisi sen makuupussin, kuulema myydään myös yksittäisinä, kun on niin käytännöllinen ja ajattelin esikoisen pussinkin laittaa hänelle itselleen säästöön. Niin ja siinä pakkauksessa kun ei ole edes ihan pieniä vaatteita.
Pirpaliina: kyllähän miekin siut muistan haahuista ja teidän autojutut myös. Mistäs teille on Manu työnimeksi tullut. Onko poikaolo, vai -toive?
Isänpäiväkeskusteluun: Eiköhän me tuon esikoisen kanssa jotain askarrella. Ja saattaapi olla että laitan taas tuon ultrakuvan kehyksiin, niinkuin esikoista odottaessa tein. Eli onhan se kiva muistaa jotenkin, vaikka se vauva olisikin vielä masussa.
Eka-Vekara: Voi kun kurjalta kuullostaa köhäsi. Pikaista paranemista ja jaksahan lepäillä ja hoitaa itseäsi. Ja onnea uudesta keittiöstä!
Lizie: Meillä myös kuumeinen asunnon etsiminen, kun alkaa jo tämän esikoisenkin kanssa jäädä vanha koti pieneksi. Ei vain tunnu tärppäävän.
On: ehdin nyt kuitenkin kirjoittelemaan, vaikka luulin että en. No eipä tänne ihmeempiä. Jännitystä ensi viikon ultrasta ja kotiäidin onnea, kun lapsi on oppinut käymään potalla. Luulin jo, että huonovointisuus olisi mennyt ohi, mutta eilen ja tänään on ollut kyllä aika kamalat päivät taas vaihteeksi. No päivä kerrallaan, ja tunti niin kyllä tämä tästä.
-Limetti
Olempa minäkin vähän pöhkö...suurimmalla osallahan täällä on jo ennestään lapsi ja tietysti sillon automaattisesti sitä isänpäivääkin tulee muistettua. Tietysti ite täällä vaan miettii sitä kun ei ole vielä yhtään lasta, että voiko tulevaa isukkia muistaa isänpäivänä jo nyt, vaikka vauva ei olekkaan vielä syntynyt. Eli niille, kellä jo ennestään lapsi/lapsia on, niin tää " galluppi" kyssäri olikin vähän turha. Mutta ainakin Hannelella ja mulla on tuo esikoinen tulossa, joten Hannelelta sitten odottelen idoita ja mielipiteitä asiaan. =)
Pari hommaa vielä töissä tekemättä ja jää rutkasti hommia vielä ens vkollekkin, mutta ei täällä viitsi koko iltaa istua, joten paree laittaa töppösiin vauhtia. Kellokin on jo yli neljä.
Ei muuta kun oikein hyvää vkonloppua! =)
titi ja kirmeli 19+0
Niin se viikko vierähti!
TITI: Täällä onkin monella jo tosiaan ennestään lapsia, mutta me ainakin siis esikoisen oottajia. Minä oon aatellu tehä isyyspakkauksen mutta ei käynyt mielessäkään että sen ois voinu isäinpäiväksikin antaa. Enkä jaksa enää kiireellä alkaa väsäämään, keräilen sitten myöhemmin niitä juttuja. Meillä mies metsästää ja mulla yks idea on pieni metästyspuku. Jos on poika niin mies toivoo siitä tulevaa NHL-tähteä ;o) joten myös pikkuinen jääkiekkomaila vois pakkauksessa olla, mutta siinä on ehkä suurempi tuo " sukupuoliviittaus" , mettästyksestä ollaan puhuttu että oli tyttö tai poika, niin mies saa siitä mettästyskaverin tehä itelleen! Mää katoin että sulla on kirjotusvirhe kun viikkoja 19+0. Mää en käsitä miksi edelleenkin tuntuu että sulla pitäis olla jotain 12+0 ;o) Aina oon yhtä yllättynyt kuin samoissa me mennään =o) Siis aina kun sillon tällöin sen tajuan. Me siirryttiin tänne muuten yhtä aikaa, kun mää ootin ensin sen np-ultran joten tulin tänne aika myöhään. Mulla myös rakkoa painaa ja on siitä varmaan täällä valittanutkin. istuessa on ok, mutta heti kun nousen niin painaa niin himskatisti että suoraa tietää vessaan. Kävelykin on siksi hankalaa. Mutta ei mulla makuulla oo suurempia ongelmia, vaikka saatankin vielä sänkyy menon jälkeen nousta pissalle. Ja yöllä useita kertoja.
PIRPALIINA: Meillä myös mies kuvittelee että vauva on hyvä syy ostaa uus auto vaikka nykyinenkin on farkku! MÄä en oo lämmennyt!
EKA-VEKA: Ihanaa sulla on ens viikolla ultra! Ja sitten aletaan tosiaan ootteleen nt-ultran kävijöiden kuulumisia! =o)
LIMETTI: Kyllä se pahonvointi siitä, päivä kerrallaan eteenpäin.
Hyvää viikonloppua
HANNELE + vilpertti rv 22+5
Lizie kyselit miksi jo olin ultrassa. Kun km oli vasta viikolla 20+5, se oli kai sen verran rankka kokemus myös lääkärien mielestä, että he sanoivat jälkitarkastuksessa näin: Jos jatkoraskaus tulee, seurataan tarkemmin. No, kun tein plussan ja soitin neuvolaan ja kyselin mitähän se tehostettu seuranta tarkoittaa, niin sieltä sain sitten tän ultra ajan. Optimaalisin aika olisi ollut ensi viikolla, mutta lääkäri on silloin lomalla. Kun tämä tapahtuu tk:ssa, niin siellä ei varmaan moni lääkäri tee noita. Tämä lääkäri on sama, joka neuvolassa tekee lääkärikäynnit.
Eihän tuo aikainen ultra tai missään muussakaan vaiheessa tehty ultra mitään pelasta jos asiat on huonosti mennäkseen, mutta kai siinä sitten henkistä puolta ajatellaan.
Mun on poistuttava koneelta...
Viikonloppuja kaikille! Voikaa hyvin ja nauttikaa olostanne.
Vaikka myönnetäköön, että oon aina välillä käynyt vaklimassa teidän kuulumisiakin täälä.. ;)
Mulla plussa tuli pitkän pitkän (ainakin itestä tuntuu siltä eli reilu vuosi) plussattomuuden jälkeen viime tiistaina! Olo on tosi onnellinen, mutta toisaalta ei taho uskoa sitä todeksi ja olo on hieman varovainen asian suhteen.. Ja toisaalta taas nyt ei oo samanlaista oloa kun viimeks, kun silloin koko ajan hoin, että katotaan nyt meneekö kaikki hyvin.. Toivottavasti se tietäis hyvää.. Kuitenkin nyt pelottaa, kun, ainakaan vielä, ei oo mitään oireita, tiedän ettei välttämättä vielä tarviskaan olla, mutta kun ei siis oo kerrassaan mitään ja välillä jomottelee menkkamaisesti ja vähän niin kuin tulis supistus välillä!? (Paitsi hengästyminen jos vähänkin enemmän liikkuu..) Ultraan oon menossa 2.11., koska mullahan oli se kohdunulkopuolinen ja riski että se uusii on suurempi..
Mutta sitten teihin muihin.. Siis älytöntä, tätä ajankulumista ei huomaa muuten kun teidän lasketuista ajoista!! Ainakin Titi, Hannele, Enni-Maija, Lizie ja eka-vekara menee jo raskauden puolessa välissä, Hannele ja Enni-Maija jo paremmalla puolellakin! Ja ainakin marialla alkaa kohtapuoliin loppusuora! Mahtava homma! :) Ja katoin tuolta esittelyistä, että kaksosella on ens viikolla la.. :O Tsemppiä kaksoselle tosi koitokseen! bd Ja neronja, masunasu, sartsu, femmamma, ulriina, kerttukasperi ja moni muu on jo nyyttinsä noutanut; kovasti onnea teille kaikille! :)
Titi: kiitos sulle ihanista sanoista! Tuntui tosi kivalta kun luin kirjoituksesi! *haleja* :)
Toivotaan, että pääsen tänne puolelle siirtymään pysyvästi (tai siis ensi kesään asti ;)!
Terkkuja sani rv 4+4 tai jotain
Tein tänään testin ja kysyisinpä teiltäkin miten tän tuloksen tulkitsisi:
Kontrolliviiva oli normaali, mutta sitten se toinen, niin näytti että päissä olisi ollu haalean punertavat haamuläikät, jotka olivat suorassa linjassa keskenään, mutta siinä keskiosassa en sitten nähny mitään. Mulla ei tosiaan oo aavistustakaan...
Sani; lämmin tervetulotoivotus tälle puolen, toivottavasti tuntemuksesi osuvat oikeaan ja saat viettää tällä puolen nyytin lunastukseen asti!
Katri; jaa-a, aika pahan heitit. Enpä voi muuta sanoa, kuin että tee parin päivän päästä uusi testi. Toivottavasti sitten myös keskelle olisi tullut viivaa. Aika lupaavalta kuitenkin kuullostaa! Pidellään peukkuja bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd
ON: Eilisaamu alkoi " ihanasti" , kun huomasin että jääkaappi oli sanonut itsensä irti (onneksi ulkona oli sen verran kylmää, että sai ruuat sinne...). Korjausmies tuli iltapäivällä ja sai onneksi kaapin kuntoon. Ensi viikolla olisi sitten odotettavissa vähän vajaan 100 euron lasku :/... No ettei siinä olisi ollut tarpeeksi, niin kaveri kenen kanssa minun piti lähtä tänään sinne Ikeaan, ilmoitti että täytyy siirtää reissua, kun hänelle oli tullut yllättäviä taloudellisia menoja (no niinkuin itsellekkin ei olisi tullut). Eihän tuolle mitään voi, mutta olin niin odottanut tuota reissua, olisi ollut ikäänkuin pieni irtiotto tästä arjesta
:(. No sitten mies tuli myöhään töistä kotiin ja ilmoitti että joutuu menemään myös tänään sinne, eli joutuisin siis olemaan lasten kanssa keskenään...
No tänään kävin sitten paikallisessa ostoskeskuksessa vähän piristämässä mieltä ja pientä kivaa sieltä itselleni löysinkin. Lisäksi ostin myös Patu-Allille hoitoalustan...
Taidan tästä lähtä pienelle lenkille, jos sade on jo hieman laantunut...
maria80 ja Patu-Alli rv27+1
lueskelin teidän kuulumisia, ja huomasin, että vm-69 on kokenut keskenmenon viikolla 20+5. Nyt varovasti kysyn, miten siitä selvisit? Eli hieman itsestäni: uusperheeseemme kuuluu 4 lasta, minun 7 ja 10 v, sekä miehen 7 ja 9 v lapset. Odotimme ensimmäistä yhteistä vauvaa, la olisi ollut 5.3. Rakenneultrsassa selvisi sydänvika, joka sydänasemalla todettiin erittäin vakavaksi, toivoa lähes nolla. Niinpä päädyimme pitkien keskustelujen ja itkujen myötä keskeytykseen. 18.10 syntyi täydellisen kaunis enkelityttömme, ja tällä hetkellä tuska, syyllisyys ja ikävä tuntuu sietämättömältä!! Viikkoja oli vauvan syntyessä 20+2. Nyt vasta kolams päivä siis menossa, enkä oikeastaan saa tehtyä muuta kuin itken ja makaan. Mies yrittää parhaansa mukaan tukea ja kotia pyörittää. Silti on vaan niin kova ikävä, että arkeen paluu tuntuu mahdottomalta! En halua nähdä ihmisiä, koska jotenkin kaikista ja kaikesta tulee vain vauvamme mieleen.
vm-69: jaksatko kertoa, miten toivuit, milloin pystyit suoriutumaan arjen askareista? Entä töihin paluu? Minulla on sairauslomaaa ensi keskiviikkoon, ja nyt tuntuu, että miten ihmeessä voin loppuviikosta kätilöntyöhöni palata, jos vain itken?
Järki sanoo, että elämä jatkuu, mutta koko ajan vain itkettää. Milloin on odotettavissa valoa elämään?
Surullista ja epätoivoista tekstiä, antakaa anteeksi! Olo vain on niin mahdoton. Olisin erittäin kiitollinen, jos vm-69 jaksaisi kokemuksistaan kertoa!
Rakkaudella Sofia-77
Meillä samanlainen tilanne, päädyimme keskeytykseen sikiön vakavan poikkeaman vuoksi. Onneksi kuitenkin kävi niin että vauva oli menehtynyt jo, luonto oli hoitanut. Pikkuisemme syntyi kuolleena rv 19+. Ihmisten kohtaaminen tuntui kamalalta. Kaikki yrittivät/yrittävät sanoa jotain lohduttavaa, mutta tuntuu että helpottaakseen vaan omaa mieltään. Ihmiset katselevat vatsan seutua ja kasvoja vuorotellen kasvot kysymysmerkkinä... Nytkään en löydä sanoja sinulle... " Puoltakaan en sun kivustas voi tietää. Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan..." (Juha Tapio) Itsellä helpotti arkiset rutiinit, kaupassa käyminen, lenkille, kirjastoon (Peläten tuttuihin tapaamista!). Myös sairaalan henkilökunnan kanssa kannattaa jutella. (Lääkäri, kätilö, sairaalateologi) Kovasti helpotti myös muiden tarinat www.enkelisivut.net. Päivä ja hetki kerrallaan. " Jos tulee huonoja aikoja lupaan sen, vielä tulee myös hyviäkin..." (Simo Silmu)
Sanoja tähän tuskaan ei ole, joilla oloa helpottaisi! Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Muistelen vain kaunista tyttöämme, ja ikävä tuntuu tukahduttavalta! Ajatukset kulkevat omia ratojaan, välillä haluaisin taas heti yrittää uutta raskautta, toisaalta haluan surra rauhassa enkelivauvaamme... Keskustelimme mieheni kanssa, että jos vain jaksamme, odottaisimme ruumiinavauksen tuloksia, siis tuon 2-3kk, jolloin obstruktiolauselma on valmis. Katsotaan nyt päivä kerrallaan... välillä sitten tuntuu, etten VOI haluta uutta vauvaa, kun rakas tyttömme on poissa. Kamalaa tunteiden myllerrystä!
Toivon vain, että selviän tästä kamalasta olosta.
Toivon kaikille odottaville sydämestäni onnea, ja onnea myös kaikille yrittäjille!
Rakkaudella Sofia-77
Pahoittelut kokemastanne!!
Kirjoitin sinulle varmaan romaanin mittaisen vastuksen ja se lensi jonnekin bittiavaruuteen.
Miten sitä nyt lyhenneltynä osaisin kertoa... Minä olen mielestäni nykyään ihan niinkuin ennenkin, mutta toipuminen ei käynyt viikossa. Eikä kahdessa. Meni parikin kuukautta, ennenkuin olin jotenkin normaali. Olin hoitovapaalla, joten töihin ei tarvinnut edes heti mennä. Puhuminen asiasta helpotti, puhuin keskenmenosta kaikille. Aina kun kerroin jollekin, osa pahasta olosta jäi maailmalle. Puhuimme asiasta myös kotona, lapset itkivät myös menettämäämme vauvaa, mutta pikkuhiljaa pystyimme jo puhumaan asiasta itkemättä.
Lapset jotka jo olivat perheessämme, pakottivat tarttumaan arkeen kiinni hyvinkin nopeasti. Ei ollut varaa jäädä sänkyyn makaamaan, vaikka niin olisi mieli tehnytkin. Sairastuin keväällä vielä keuhkokuumeeseen, joten kävin vielä fyysisestikin aika pohjalla. Siitä kun selvisin, psyykekin oli paremmassa kunnossa.
Miehellä oli vaikeaa, koska oman surunsa keskellä hän tunsi pakottavaa tarvetta lohduttaa minua.
Aika ja puhuminen asiasta olivat minulle ne parhaat lääkkeet keskenmenosta selviämiseen.
Haluaisin vielä niin paljon sanoa, mutta kun jo tunnin kirjoitin edellistä viestiä, niin nyt ei aika riitä. Voimia ja jaksamista teidän perheellenne.
Sytytä kynttilä pienelle ja anna surun tulla ulos kyynelten muodossa.
Jos haluat vielä keskustella aiheesta, voin myöhemmin illalla tai aamulla käydä kirjoittamassa.
Lämpöisin ajatuksin -vm69-
ja taas itkettää kun luen viestiäsi! Kiitos että jaksoit vastata vielä toisenkin kerran. Annoin miehenikin lukea viestin, koska tuo miehesi pakottava lohduttamisen tarve näkyy täälläkin... miehellä on vaikeaa ja kova suru, mutta kuitenkin hän joutuu minua lohduttamaan ja pystyssä pitämään. Toisaalta, meillä uusperheenä on ollut mahdollisuus viettää nyt viimeisen kahden viikon aikana (jona aikana tämä kaikki tuli ilmi ja tapahtui) myös paljon aikaa kahdestaan. Lapset ovat olleet " toisilla vanhemmillaan" . Silloin itkimme yhtä aikaa ja vuorotellen, toinen toistamme vuorollaan lohduttaen. Näinhän se menee, kun toisella on vaikeaa, toinen jotenkin vain jaksaa lohduttaa.
Nyt on aikaa kulunut aivan liian vähän (kolme päivää) jotta voisin yhtään sanoa, milloin tämä voisi helpottaa. Välillä hymyilen ja naurankin, ruokaa laitan lapsille, ja yhtäkkiä tulee pakahduttava tunne, ilma loppuu ja hirveä itku! Ei kai tässä todellakaan auta kun päivä kerrallaan edetä, ensi viikolla sitten katson, olenko torstaina valmis palaamaan töihin... Se, että olen kätilö, ei tunnu tässä tilanteessa töihin paluuta ajatellen yhtään helpottavalta - päinvastoin.
Kirjoittele joskus kun jaksat tai kerkeät! Kiitos vielä paljon sinulle, jotenkin helpottavaa tietää, etten ole ainoasuruni kanssa ja muutkin ovat selvinneet!
Rakkaudella Sofia
kamala kiire koko ajan päällä. Olen kerennyt käydä vilkuilemassa teidän kuulumisia, mutta en ole itse kerenny kirjotella mitään, enkä ikävä kyllä jouda nytkään kirjotteleen pitempään.
Ajattelin vain käydä ilmoittamassa että kaikki on hyvin, keskiviikkona on taas neuvolalääkäri, toivottavasti hb ois nyt noussu.
nippula rv28+1
p.s. ihana valkoinen maa täällä
Minä sain kaksi viikkoa sairaslomaa (vaikka olinkin kotona, mutta pyysin silti todistuksen). Tarvitset varmasti lisää sairaslomaa, ainakin minusta olisi äärettömän julmaa, jos joutuisit kätilön töihin niinkin pian. Yleensähän siitä kirjoitetaan muutama päivä, mutta siinä onkin varmaan vaan fyysisen sairasloma. Henkinen puoli ei palaudu samaa vauhtia.
Pakko oli vielä tulla takaisin, kun kirjoitit tuosta " uudesta vauvasta" . Minä päätin km:n jälkeen, että koskaan en halua uudestaan vastaavaa kokea ja ainut tapa varmistaa se, olisi etten tule enään raskaaksi. Ei mennyt kuitenkaan montaa viikkoa, kun jo aloin haaveilemaan uudesta raskaudesta. Silloin tuli aina itku, huono omatunto, eihän se toisi kuitenkaan enkelivauvaamme takaisin, ja olisko se sitten tämän korvike...
Ajan kuluessa meille vahvistui se ajatus, että haluamme vauvan vielä saada. " Inka-enkeliä" se ei korvaisi, vaan olisi meidän viides lapsemme. Neljäs ei ole läsnämme fyysisesti, mutta sydämissämme hän elää aina.
Nyt mennään viikolla 6+3. En olisi maaliskuussa sairaalasta tullessani uskonut näin olevan, mutta niin se vaan menee. Mikä ei tapa vahvistaa, ja kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Toivottavasti tämä pätee myös teidän perheeseen, ja jaksatte tämän vaikeimman ajan ohi. Uutta raskautta (jos niin haluatte) ajattelette sitten joskus, kun olette surusta selvinneet. Nyt on tärkeintä löytää rauha itsensä kanssa ja toipua, syyllisyyttä ei tarvitse tuntea. Mitään tällaista ei voi itse aiheuttaa.
Kirjoitin tuota viimeistä viestiä samoihin aikoihin, kun sinä vastasit minulle.
Ei mitään kiittämistä!! Ihanaa jos pystyin jotenkin hepottamaan oloasi. Emme todellakaan ole ainoita, ja vertaistuki on mahdottoman hyvää tukea. Siinä kun huomaa, että jos muut ovat selvinneet, miksen minäkin.
Hyvää yötä!! Kauniita unia, enkelten kuvia...
sofia: otan osaa syvään suruunne. ei ole olemassa sanoja, joilla pystyisin lohduttamaan, mutta elämä vie eteenpäin, ja aikanaan tuska helpottaa.. ota reilusti aikaa itsellesi, perheellesi ja parisuhteellesi, ei sun tarvitse pystyä suoriutumaan tästä kaikesta, ja kaikesta normaaliarjesta oitis kuten ennenkin. olen todella pahoillani.
maria: kodinkoneilla on tosiaan taipumus levitä just silloin, kun ei tarvis..
mulla hajos kerran kaappipakastin, ja hölmönä olin jättänyt suuren osan paketeista kupeelleen, kun ne muka mahtuivat paremmin niin päin.
no, pakastimen hajoaminen pääteltiin sitten siitä, kun keittiön lattialle + valkoiseen puuvillamattoon oli ilmestynyt erittäin suuri lammikko marjoista+mehuista+jätskistä+jäästä sulanutta nestettä. kyllä otti päähän, ei niinkään se pakastin, vaan ne kaikki pilalle menneet marjat, mehut, leivonnaiset jne..
mutta ensviikko menee varmaan jo paremmin, ei sulla voi tollainen huono tuuri kovin kauan jatkua =) !
Sanille tervetuloa joukkoon! kiva kun tuttuja nimiä putkahtelee tasaisesti tänne puolelle!
Katrin tilannetta osaan kommentoida vain sanomalla, että ehdottomasti ehkä.. =) pidän peukkuja. testaat varmaan uudestaan, odotan lisätietoja.
siitä isyyspakkauksesta..
nyt on tosiaan toka mukula tulollaan, niin en ole edes harkinnut kasailevani mitään. en kyllä järjestänyt mitään pakkausta esikkoakaan odotellessani.
asiaa sivuten.. meillähän oli ne kolme keskenmenoa ennen esikoisen syntymää.
ensimmäisen keskenmenon jälkeen, kuitenkin ennen pojan syntymää, miehelleni ne kaksi äitienpäivää oli jotenkin erityisen omituinen tilanne, kun ei hän oikein tiennyt miten menetellä. hyvää, tai kaikkein parastaan suorastaan kai tarkoitti, mutta..
hän osti mulle molempina äitienpäivinä lahjat, vaikka olin etukäteen kyllä aika suoraankin sanonut, että ei ole meidän juhla.
loukkaannuin ihan todella verisesti, kun ei se s..tanan tollo millään älynnyt, että en mä mikään ÄITI ole, ja siitähän kaikki se henkinen tuska, mitä silloin oli km ja lapsettomuushoitojen aikaan oli, oli lähtöisin. jos voi jossain tilanteessa sanoa vääntävänsä veistä haavassa, niin ehdottomasti mun kohdalla silloin.
teillä tilanne on varmaan aivan erilainen, kun vauva kuitenkin on jo kovaa vauhtia tulossa, ja miehet eivät ehkäpä koe asioita ihan samoin kuin minä silloisissa hormonihuuruissani ja epätoivoisena ja pettyneenä. ;)
mutta varmaankin itse antaisin sen isyyspakkauksen minä muuna päivänä tahansa, kuin isänpäivänä..
onko teillä olleet miehet mukana neuvolassa ja muissa riennoissa? isäntä oli esikoista odottaessa osapuilleen kaikki neuvolat, valmennukset ja jne mukana, ja se olikin ihan hyvä juttu, kun vauva tullessaan kuitenkin muuttaa kahden aikuisen talouden ihan toiseksi, lapsiperheeksi. ja raskauskin on niin monimuotoista ja ihmeellistä, etenkin ekalla kerralla (on ainakin mulle myös tällä tokalla (eli viidennellä=( ) kerralla)
nyt tässä toisessa raskaudessa ei enää olla nähty tarpeellikseksi järjestellä isännän työjuttuja jne, kun hän jo tietää mitä siellä neuvolassa tapahtuu, sitten kuitenkin multa kuulee, miten sintillä menee, ja mies siellä neuvolassa oikeastaan vaan on, kun äitiähän siinä varsinaisesti syynätään.
(.) väsymys taas huipussaan, maanantaina pitäisi vääntäytyä kouluun kun saikku loppuu huomenna.. voi nokka.
rautaa olen nyt ottanut, tuoremehulla huuhdon ne nepit alas, ja pidän sen 2h väliä, ennen ja jälkeen, maitotuotteisiin. jospa se hemo siitä nousis. ne obsidan-kapselit on muuten keljuja niellä kun ne kelluu ;), special 2+ on paljon helpompi niellä, kun ei kellu..
mulla on ilmeisesti liikaa vapaa-aikaa, kun on aikaa ajatella saati kirjoittaa tällaisia joutavuuksia.. =)
moikka!
-ennis- ja sintti 22+2
ja henkinen vuoristorata jatkuu... aamu meni ihan hyvin, kunnes suihkussa huomasin, että rinnoista tihkuu maitoa. Itku tuli taas ja kamalan paha mieli! Läääkkeen sain maidontulon tyrehdyttämiseen het synnytyksen jälkeen, toisen sain kotiin mukaan. Se on nyt sitten huomenna otettava. Edelleenkin kaikki asiat muistuttavat raskausajasta, tänään söin nuudelia ja itku tuli kun muistin että edellisellä kerralla kun nuudelia söin, olin vielä raskaana. Voi apua, tuntuu että aikamatelee enkä toivu tästä ikinä!
Lapset antavat kyllä rytmiä elämään, paijailevat kun huomaavat punaiset silmät ja kyyneleet. En vain halua nähdä ihmisiä, enkä olla ihmisten ilmoilla. Kaupassa käydessäkin tulee itku. Joku päivä olimme miehen kanssa Itiksessä ja näin pienen tytön, jolla oli varmaan silmä juuri leikattu - oli lappu suojana. Kamala itku tuli, ja ajatus, että me olemme hylänneet sairaan vauvamme! Ikävä on järjetön pientä enkelityttöämme. Tänään laitoin pyykkejä, ja tuntui todella pahalta laittaa äitiysfarkut kaapin pohjalle...
Meillä on tulossa 1.vuotishääpäivä, mutta en pysty edes ajattelemaan, että menisimme ravintolaan syömään - ihmisten ilmoille meno siis todella vaikea ajatus, saatikka töihin paluu torstaina.
Voi Jumala tai joku edes - anna minulle ja meille voimaa kestämiseen!!
Tämä pino ei varmasti ole minulle edes oikea kun en raskaana enää ole, antakaa anteeksi tunkeutumiseni. Jonnekin on saatava purkautua... Edelleenkin kiitän kovasti vm-69 lohdutuksen sanoista, kiitos myös Enni-M:lle.
Rakkaudella kamalan surullinen Sofia
Monet hyvät ultrakuulumiset löytyi,onnittelut kaikille =) Miten sitä tuntuu,että esim omasta rakenneultrasta on jo about sata vuotta :-o Tuntuu ihan hassulta kun muistelee miten selvästi siinä näkyi kaikki sormet ja varpaat ja nökönenä,kasvojen piirteetkin,vaikka oli ihan tavallinen ultra...ja tossa ne nyt vieressä torkkuu :)
Sari+pussileuka-Konsta 8 viikkoa