mies, piristyikö seksielämä vielä vaimon 45v jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

No tää on kyllä ihan paskaa. Tiedän useita, itseni mukaanlukien 50 + naisia, jotka seksuaalisesti vireämpiä kuin 30 + naisena. Äläkä ees yritä masentaa. Mutta totta tuo, että mitä paremmin seksielämästään huolta, sitä paremmin se pysyy hautaan asti. Tsemiä kesään kaikki ihanat naiset!

Vaimo piristyi seksuaalisesti juuri tuossa 45v iässä. Ensin olin tyytyväinen, nyt tuntuu että ei ihan noin pirteä tarvitsisi olla.  Joka päivä pitäisi olla panemassa, usein useammastikin. Nyt annoin hänelle luvan käyttää muita miehiä seksileluinaan. Päädyimme ratkaisuun, missä vaimo käy viettämässä hotelliviikonloppuja silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein, miten lapset estää seksin harrastamisen. En tiedä voiko se enää piristyä, jos sitä ei ole juurikaan ollut vuosikymmeniin. Meillä on ollut aina pirteä seksielämä koko ajan. Kyllä aina aika, ja paikka löytyy, jos on halua. Meillä pesuhuone, ja auto on olleet ne peruspaikat. Voi olla vaikka häkkivarasto, tai sovituskoppi. Ja joka päivä on touhuttu yli 20v.

En minäkään. Meillä lapset hankaloitti seksiä niin että se loppui kokonaan kun vaimon lapsiluku tuli täyteen. Kieltämättä jäi vähän kusetettu fiilis.

45v jälkeen vaimo lopetti kaiken.

Ei piristynyt, loppu ihan kokonaan.

Ja ennenkuin joku ryntää opastamaan, että jos naisen nautinnon huomioi niin ei siltä seksihalut lopu, niin todettakoon että viimeisten vuosien aikana vaimon orkut oli 10 vastaan 1 minun verrattuna. Kun olin hoitanut emännän loppuun niin siltä lopahti mielenkiinto siihen paikkaan ja hätisteli vain poispäin. Seuraavaa kertaa sai sitten odottaa muutaman kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

No tää on kyllä ihan paskaa. Tiedän useita, itseni mukaanlukien 50 + naisia, jotka seksuaalisesti vireämpiä kuin 30 + naisena. Äläkä ees yritä masentaa. Mutta totta tuo, että mitä paremmin seksielämästään huolta, sitä paremmin se pysyy hautaan asti. Tsemiä kesään kaikki ihanat naiset!

Vai että on ihan paskaa. Ensinnäkin, kysymys oli osoitettu miehille mutta sehän ei sinua haittaa. Toiseksi, mistäs sinä niitten toisten naisten seksuaalisen aktiivisuuden tiedät silloin kolmikymppisenä verrattuna nykyiseen yli viisikymppisiin? Tässäkin ketjussa ollut muutamia miehiä jotka kertovat että seksiä on edelleen runsaasti. Okei. Mutta kun se kysymys olikin siitä että lisääntyykö seksi sitten kun naisella on tullut se 45 vuotta mittariin, ja useassa kirjoituksessa käy ilmi että seksiä on ollut aina, koko suhteen ajan paljon. Eli ei se siis ole silloin varsinaisesti lisääntynyt, kun sitä on ollut koko ajan. Nämä vakiojankkaajien ("ihanaaseksiä ihanjokapäivä" KH:n ja "herättelen vaimoni pillun  tolkuttomaan kiimaan mahtimelallani"-panomiehen) tarinat on kuultu ja nähty suunnilleen joka ikisessä ketjussa, joten ei niistä sen enempää.

Sitten on useita miehiä jotka kertoivat että seksi loppui jo vuosia ennen vaimon 45 v-ikää, tai että loppui viimeistään silloin. Kaipa he tietävät mistä puhuvat, ja heidän kertomansa on ihan yhtä todistusvoimainen kuin vakiojankkaajien, kun yleistä kuvaa aloituksen aiheeseen haetaan.

Kokonaan oma juttunsa on se, että mikä tulkitaan seksielämän "piristymisenä"? Jollakin parilla voi olla seksiä kerran vuodessa, juhannuksena. Kun sitten nainen täyttää 45 vuotta, niin seksiä onkin sen jälkeen kahdesti, juhannuksena ja jouluna. Voidaanko tästä tehdä se johtopäätös että naisen halut räjähtivät ihan uudelle tasolle täytettyään nelkytviis, seksin määrä suhteessa tuplaantui? No joo, tavallaan... En silti kuitenkaan mistään valtavasta seksuaalisesta vapautumisesta tai henkiin herätetystä seksipedosta vielä puhuisi... Eli asioita voidaan tulkita kovin monilla eri tavoilla.

Jos jollakin naisella seksielämä on virkeämpää viisikymppisenä kuin kaksviitosena, niin onneksi olkoon. Mikään yleinen totuus se ei laajemmassa mittakaavassa kuitenkaan ole.

Ehkä seksin määrän vaihtelu ei ole se mittari mitä kannattaa seurata, vaan se että onko tyytyväisyys seksielämään lisääntynyt vai vähentynyt. Niillä koko elämän läpi aktiivisillakin pareilla seksin määrä kertoina mitattuna vähenee, ennemmin tai myöhemmin, mutta se ei kuitenkaan kerro juuri mitään siitä, ollaanko seksiin tyytyväisiä määrällisesti ja erityisesti laadullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

Naisten keskimääräinen vaihdevuosi-ikä on 51 vuotta. Miten täällä kerta toisensa jälkeen törmää ajatukseen, että nelikymppinen on vaihdevuosi-iässä, vaikka nykyisin tehdään viimeiset lapset tuossa iässä?

Vaihdevuodet ovat aikaiset, jos ne tulevat noin paljon ennen 50 ikävuotta. Ne ovat myöhäiset, jos tulevat vasta lähempänä 60 vuotta. Itse kuulun myöhäisiin eli minulla on edelleen säännölliset menkat 55v. iässä.

Muusta kertomastasi olen suurin piirtein samaa mieltä eli tämä riippuu siitä, millaiseen asemaan on seksin elämässään asettanut. Jos se on säännöllistä ja tärkeää, niin se ei lopu koskaan. Jos taas seksiä ei ole arvostanut nuorena, ei sitä arvosta myöhemminkään. Vaihdevuosien aikaan seksi voi vähetä, jos nukkuu huonosti tai on pahat kuivuusongelmat eli sama vaikutusmekanismi kuin sairaudessa. Mutta ne, joille seksi on ollut hyvää rentoutusta, eivät hylkää sitä vaihdevuosissakaan.

Käsi ylös virheen merkiksi! Kirjoitin tuon naisten vaihdevuosi-kohdan liiaksi muistiin ja mutu-tuntumaan pohjautuen, joten siinähän tuli sujuvasti puolenkymmenen vuoden virhe. Olisi pitänyt tarkistaa asia ensin.

Vaikka nykyään (kuten toki ennenkin) naiset synnyttävät vielä nelikymppisinä, se ei suinkaan tarkoita sitä että se olisi mahdollista läheskään jokaisen naisen kohdalla. Mahdollisuus tulla raskaaksi alkaa vähentyä voimakkaasti viimeistään 35-vuotiaana. Tämän asian tarkistin, ja tästä löytyy lähipiiristäkin kokemusta. Jos joku ajattelee että "teen lapset sitten nelikymppisenä, kun on paremmin aikaa" niin hakoteillä ollaan ja suurella riskillä pelataan, todella usein juna on silloin jo mennyt.

Kuka oletkin, kiitokset sinulle asiallisesta vastauksesta ja palautteesta. On mukava huomata että löytyy ihmisiä jotka ajattelevat asiaa laajemmin, eivätkä ole jumittaneet tähän iänikuiseen "Niin mutta kun meillä tehdään näin, niin se on silloin absoluuttinen totuus" -muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä seksin määrän vaihtelu ei ole se mittari mitä kannattaa seurata, vaan se että onko tyytyväisyys seksielämään lisääntynyt vai vähentynyt. Niillä koko elämän läpi aktiivisillakin pareilla seksin määrä kertoina mitattuna vähenee, ennemmin tai myöhemmin, mutta se ei kuitenkaan kerro juuri mitään siitä, ollaanko seksiin tyytyväisiä määrällisesti ja erityisesti laadullisesti.

Hyvin tiivistetty, olen jyrkästi samaa mieltä.

Naisten halukkuus seksiin vähenee naisen ikääntyessä. Kuitenkin, kun asiaa ollaan tutkittu, vain osalla muutokset ovat äkillisiä, ja vain osalla niiden syynä on ensisijaisesti tai ainoastaan vaihdevuodet tai hormonaaliset muutokset. 

Vähemmän yllättäen suurimmat halukkuutta ja yhdyntätiheyttä laskevat tekijät ovat parisuhde ja parisuhdekumppani. Jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää jo nähneellä naisella ole enää kiinnostusta aktiiviseen seksielämään.

Mutta jos parisuhde voi hyvin, on toimiva ja aktiivisena jatkuva seksielämä eräs parhaista mittareista sen toteamiseen. Hyvä parisuhde = toimiva seksielämä. Harva seksittömistä parisuhteista on onnellinen; useimmassa toimivassa parisuhteessa myös seksielämä toimii (vaikka sen sisältö muuttuu, seksuaalisuus laajemminkin). 

Myös parisuhdekumppani vaikuttaa naisten seksihaluihin. Iso osa naisista muuttuu itsekin haluttomiksi, jos parisuhdekumppani on ainakin ajoittain haluton, innoton tai kyvytön seksiin. Jos samaten parisuhde/seksikumppani muuttuu joko henkisesti tai fyysisesti sellaiseksi, että hänen kanssaan on vaikeaa haluta seksiä, nainen menettää usein halunsa. Naisen halu on useimmiten responsiivista, eli se herää herättelemällä. Jos kumppani (mies) ei enää viitsi/osaa/pysty herättelemään naisen halua ja ylläpitämään seksielämän toimivaa "hyvän kierrettä", naisen halu saattaa sammua osittain tai kokonaan.

Jos sen sijaan parisuhdekumppani on miellyttävä, parisuhde toimii hyvin, naisella ei ole fyysisiä vaivoja, henkisiä ongelmia tai kuormittavaa elämäntilannetta, on erittäin todennäköistä, että nainen haluaa - jos siis myös mies haluaa häntä.

Nykyisin naisten seksuaalinen vapautuminen on vieläpä tavoittanut monet erityisesti 40 vuotta täyttäneet naiset, ja monen responsiivinen halukkuus on muuttunutkin spontaanimmaksi haluksi - koska naisen seksuaalinen halukkuus ei enää ole tabu, ja etenkin jo seksuaalisesti kokeneet naiset uskaltavat edellyttää nautinnollista kokemusta itselleen (ja saavatkin usein sellaisen).

Ehkä tulevaisuudessa (ehkä jo nykyäänkin) näemme keski-ikään astuvien naisten seksuaalisen aktiivisuuden kasvua - ja lopulta myös "vaihdevuosimyytin" (seksi loppuu vaihdevuosiin) purkamisen.

Vierailija kirjoitti:

Naisten halukkuus seksiin vähenee naisen ikääntyessä. Kuitenkin, kun asiaa ollaan tutkittu, vain osalla muutokset ovat äkillisiä, ja vain osalla niiden syynä on ensisijaisesti tai ainoastaan vaihdevuodet tai hormonaaliset muutokset. 

Vähemmän yllättäen suurimmat halukkuutta ja yhdyntätiheyttä laskevat tekijät ovat parisuhde ja parisuhdekumppani. Jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää jo nähneellä naisella ole enää kiinnostusta aktiiviseen seksielämään.

Mutta jos parisuhde voi hyvin, on toimiva ja aktiivisena jatkuva seksielämä eräs parhaista mittareista sen toteamiseen. Hyvä parisuhde = toimiva seksielämä. Harva seksittömistä parisuhteista on onnellinen; useimmassa toimivassa parisuhteessa myös seksielämä toimii (vaikka sen sisältö muuttuu, seksuaalisuus laajemminkin). 

Myös parisuhdekumppani vaikuttaa naisten seksihaluihin. Iso osa naisista muuttuu itsekin haluttomiksi, jos parisuhdekumppani on ainakin ajoittain haluton, innoton tai kyvytön seksiin. Jos samaten parisuhde/seksikumppani muuttuu joko henkisesti tai fyysisesti sellaiseksi, että hänen kanssaan on vaikeaa haluta seksiä, nainen menettää usein halunsa. Naisen halu on useimmiten responsiivista, eli se herää herättelemällä. Jos kumppani (mies) ei enää viitsi/osaa/pysty herättelemään naisen halua ja ylläpitämään seksielämän toimivaa "hyvän kierrettä", naisen halu saattaa sammua osittain tai kokonaan.

Jos sen sijaan parisuhdekumppani on miellyttävä, parisuhde toimii hyvin, naisella ei ole fyysisiä vaivoja, henkisiä ongelmia tai kuormittavaa elämäntilannetta, on erittäin todennäköistä, että nainen haluaa - jos siis myös mies haluaa häntä.

Nykyisin naisten seksuaalinen vapautuminen on vieläpä tavoittanut monet erityisesti 40 vuotta täyttäneet naiset, ja monen responsiivinen halukkuus on muuttunutkin spontaanimmaksi haluksi - koska naisen seksuaalinen halukkuus ei enää ole tabu, ja etenkin jo seksuaalisesti kokeneet naiset uskaltavat edellyttää nautinnollista kokemusta itselleen (ja saavatkin usein sellaisen).

Ehkä tulevaisuudessa (ehkä jo nykyäänkin) näemme keski-ikään astuvien naisten seksuaalisen aktiivisuuden kasvua - ja lopulta myös "vaihdevuosimyytin" (seksi loppuu vaihdevuosiin) purkamisen.

Hyviä ajatuksia, fiksusti kirjoitettu!

Hyvin perusteltuja näkökantoja, ja varmastikin erittäin paikkansapitäviä.

Tartun kohtaan jossa kirjoitat että "jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää nähneellä naisella ole kiinnostusta aktiiviseen seksielämään". Okei, ymmärrän pointin tuossa, mutta on kovin yksilökohtainen asia kuinka, ja missä valossa, näkee ja ennenkaikkea haluaa nähdä kumppaninsa ja sitä kautta parisuhteensa.

Joku nainen (päteehän tämä sama miehiinkin) pitää yllä valoisan elämänasenteensa, hyväksyy puolisossaan tietyt puutteet ja pitää näin yllä (ehkä tiedostamattaan) positiivista kierrettä joka kantaa elämäänsä yleisestikin, ja parisuhdetta sen kaikilla alueilla seksi mukaanlukien.

Joku nainen on naama norsun genitaaleilla, kävipä miten tahansa. Kaikki on huonosti, kumppani se vasta kelvoton onkin kun toi väärän värisiä kukkia hääpäivänä vaikka ihan hyvin tietää minkävärisistä tykkään eniten, ei sen kanssa jaksa elää ja tämä parisuhde se vasta huono onkin! Negatiivinen kierre päällä, ja on helppo arvata miten se vaikuttaa parisuhteeseen ja sitä myöden seksiin.

Ensimmäisen esimerkin optimisti-nainen on iloinen että mies muisti, näyttää iloisuutensa ja ruokkii hyvää energiaa joka näkyy hyvällä tavoin parisuhteen tilassa.

Toisen esimerkin pessimisti-nainen antaa miehen kuulla kunniansa väärästä kukkien väristä, ja ruokkii huonoa energiaa joka näkyy, ikävä kyllä, parisuhteen tilassa.

Edellä kirjoitetut edustavat äärilaitoja, enemmistö seilaa siellä jossakin välimaastossa. Esimerkit olivat tietysti karrikoituja mutta oletan että ymmärrät mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

Naisten keskimääräinen vaihdevuosi-ikä on 51 vuotta. Miten täällä kerta toisensa jälkeen törmää ajatukseen, että nelikymppinen on vaihdevuosi-iässä, vaikka nykyisin tehdään viimeiset lapset tuossa iässä?

Vaihdevuodet ovat aikaiset, jos ne tulevat noin paljon ennen 50 ikävuotta. Ne ovat myöhäiset, jos tulevat vasta lähempänä 60 vuotta. Itse kuulun myöhäisiin eli minulla on edelleen säännölliset menkat 55v. iässä.

Muusta kertomastasi olen suurin piirtein samaa mieltä eli tämä riippuu siitä, millaiseen asemaan on seksin elämässään asettanut. Jos se on säännöllistä ja tärkeää, niin se ei lopu koskaan. Jos taas seksiä ei ole arvostanut nuorena, ei sitä arvosta myöhemminkään. Vaihdevuosien aikaan seksi voi vähetä, jos nukkuu huonosti tai on pahat kuivuusongelmat eli sama vaikutusmekanismi kuin sairaudessa. Mutta ne, joille seksi on ollut hyvää rentoutusta, eivät hylkää sitä vaihdevuosissakaan.

Käsi ylös virheen merkiksi! Kirjoitin tuon naisten vaihdevuosi-kohdan liiaksi muistiin ja mutu-tuntumaan pohjautuen, joten siinähän tuli sujuvasti puolenkymmenen vuoden virhe. Olisi pitänyt tarkistaa asia ensin.

Vaikka nykyään (kuten toki ennenkin) naiset synnyttävät vielä nelikymppisinä, se ei suinkaan tarkoita sitä että se olisi mahdollista läheskään jokaisen naisen kohdalla. Mahdollisuus tulla raskaaksi alkaa vähentyä voimakkaasti viimeistään 35-vuotiaana. Tämän asian tarkistin, ja tästä löytyy lähipiiristäkin kokemusta. Jos joku ajattelee että "teen lapset sitten nelikymppisenä, kun on paremmin aikaa" niin hakoteillä ollaan ja suurella riskillä pelataan, todella usein juna on silloin jo mennyt.

Kuka oletkin, kiitokset sinulle asiallisesta vastauksesta ja palautteesta. On mukava huomata että löytyy ihmisiä jotka ajattelevat asiaa laajemmin, eivätkä ole jumittaneet tähän iänikuiseen "Niin mutta kun meillä tehdään näin, niin se on silloin absoluuttinen totuus" -muottiin.

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta.

Naisten vaihdevuodet kiinnostavat minua sikäli, kun itse tässä odottelen niitä jännittyneenä mitä tuovat tullessaan. Kovin on yksilöllistä sekin. Gynekologin mukaan äidin ja muiden naissukulaisten kokemuksista saa osviittaa eli geeneihin tuokin asia perustuu. Jos se toteutuu mikä muillakin suvun naisilla, niin minulle ei ihmeitä vaivoja ole luvassa.

Hedelmällisyys myös on yksilöllistä, sehän ei ole kytköksissä ikään läheskään niin tiiviisti kuin yleensä ajatellaan, vaan munasarjojen toimintaan ja hormonitoimintaan. Käytännössä kaikki naiset käyttävät ehkäisyä eivätkä siksi tiedä miten helppoa tai vaikeaa raskaaksi tuleminen heille olisi, joten lääkärit varoittelevat asian lykkäämistä liian pitkälle. Munasarjojen aktiivisuuden näkee säännöllisistä kuukautisista ja ultraäänitutkimuksista. Niiden perusteella voi myös sanoa ovatko vaihdevuodet lähellä eli munasarjojen aktiivisuus laskee (ei munarakkuloita) ja niiden koko pienenee. Lopulta vaihdevuosien päätteeksi munasarjat ovat suurin piirtein pienen luumun kokoiset.

Yksilöllisyys hedelmällisyydessä näkyy siis vain yhteisöissä, missä ehkäisyä ei käytetä. Suurin osa lestadiolaisnaisista synnyttää yli nelikymppisinä jopa oman terveytensä uhalla. Omassa tuttavapiirissäni (ei lestadiolainen) vanhin synnyttäjä oli 49v. (raskaaksi tulo siis 48v.) eli sattui vahinkoraskaus. Ennestään oli viisi lasta eli näkyi se, että on aiemminkin ollut helppo tulla raskaaksi - ja sitten se yllätti vanhemmallakin iällä. Niin pitkään kun on säännölliset kuukautiset ja aktiiviset munasarjat, on raskaaksi tulo siis mahdollista. Vanhemmiten keskenmenoja sattuu enemmän eikä estrogeenipiikkikään ihan vaaratonta ole äidille, joten mikään hyvä asia se ei välttämättä ole ja suunniteltunakin se on riskiraskaus yli 45v. naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Naisten halukkuus seksiin vähenee naisen ikääntyessä. Kuitenkin, kun asiaa ollaan tutkittu, vain osalla muutokset ovat äkillisiä, ja vain osalla niiden syynä on ensisijaisesti tai ainoastaan vaihdevuodet tai hormonaaliset muutokset. 

Vähemmän yllättäen suurimmat halukkuutta ja yhdyntätiheyttä laskevat tekijät ovat parisuhde ja parisuhdekumppani. Jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää jo nähneellä naisella ole enää kiinnostusta aktiiviseen seksielämään.

Mutta jos parisuhde voi hyvin, on toimiva ja aktiivisena jatkuva seksielämä eräs parhaista mittareista sen toteamiseen. Hyvä parisuhde = toimiva seksielämä. Harva seksittömistä parisuhteista on onnellinen; useimmassa toimivassa parisuhteessa myös seksielämä toimii (vaikka sen sisältö muuttuu, seksuaalisuus laajemminkin). 

Myös parisuhdekumppani vaikuttaa naisten seksihaluihin. Iso osa naisista muuttuu itsekin haluttomiksi, jos parisuhdekumppani on ainakin ajoittain haluton, innoton tai kyvytön seksiin. Jos samaten parisuhde/seksikumppani muuttuu joko henkisesti tai fyysisesti sellaiseksi, että hänen kanssaan on vaikeaa haluta seksiä, nainen menettää usein halunsa. Naisen halu on useimmiten responsiivista, eli se herää herättelemällä. Jos kumppani (mies) ei enää viitsi/osaa/pysty herättelemään naisen halua ja ylläpitämään seksielämän toimivaa "hyvän kierrettä", naisen halu saattaa sammua osittain tai kokonaan.

Jos sen sijaan parisuhdekumppani on miellyttävä, parisuhde toimii hyvin, naisella ei ole fyysisiä vaivoja, henkisiä ongelmia tai kuormittavaa elämäntilannetta, on erittäin todennäköistä, että nainen haluaa - jos siis myös mies haluaa häntä.

Nykyisin naisten seksuaalinen vapautuminen on vieläpä tavoittanut monet erityisesti 40 vuotta täyttäneet naiset, ja monen responsiivinen halukkuus on muuttunutkin spontaanimmaksi haluksi - koska naisen seksuaalinen halukkuus ei enää ole tabu, ja etenkin jo seksuaalisesti kokeneet naiset uskaltavat edellyttää nautinnollista kokemusta itselleen (ja saavatkin usein sellaisen).

Ehkä tulevaisuudessa (ehkä jo nykyäänkin) näemme keski-ikään astuvien naisten seksuaalisen aktiivisuuden kasvua - ja lopulta myös "vaihdevuosimyytin" (seksi loppuu vaihdevuosiin) purkamisen.

Olen täysin samaa mieltä kaikesta. Omassa tuttavapiirissä kaikki muut ovat jo käyneet vaihdevuotensa läpi ja yksikään ei ole valittanut kamalista oireista. Itse vielä odottelen vaihdevuosia (ovat myöhäiset), mutta jotenkin olen alkanut ajatella myös vaihdevuosien suhteen, että oireet ovat sidoksissa naisen yleiseen elämäntilanteeseen ja elämänasenteeseen - siis siihen miten elämään yleensä ottaen suhtautuu vaikuttaa siihen miten mahdollisiin oireisiin suhtautuu.

Jos on elämä kunnossa eikä muutenkaan takerru pikkuasioihin, niin unettomuuden ja kuumat aallot käsittelee samalla menetelmällä. Jos taas on paljon stressiä, huono parisuhde jne. niin vaihdevuodet koetaan raskaampana. Ihan loogista, mutta vaihdevuodet ovat myös luvallinen syy olla kiukkuinen niille, jotka ovat jo valmiiksi siihen taipuvaisia. Kulttuuriset syyt vaikuttavat myös siihen miten vaihdevuosiin ja seksiin suhtautuu, mutta minusta ratkaisevaa on se, millainen nainen itse on. Hän käsittelee samalla kaavalla vaihdevuodet kuin muutkin asiat, lopulta myös jopa kuolee samalla kaavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

Naisten keskimääräinen vaihdevuosi-ikä on 51 vuotta. Miten täällä kerta toisensa jälkeen törmää ajatukseen, että nelikymppinen on vaihdevuosi-iässä, vaikka nykyisin tehdään viimeiset lapset tuossa iässä?

Vaihdevuodet ovat aikaiset, jos ne tulevat noin paljon ennen 50 ikävuotta. Ne ovat myöhäiset, jos tulevat vasta lähempänä 60 vuotta. Itse kuulun myöhäisiin eli minulla on edelleen säännölliset menkat 55v. iässä.

Muusta kertomastasi olen suurin piirtein samaa mieltä eli tämä riippuu siitä, millaiseen asemaan on seksin elämässään asettanut. Jos se on säännöllistä ja tärkeää, niin se ei lopu koskaan. Jos taas seksiä ei ole arvostanut nuorena, ei sitä arvosta myöhemminkään. Vaihdevuosien aikaan seksi voi vähetä, jos nukkuu huonosti tai on pahat kuivuusongelmat eli sama vaikutusmekanismi kuin sairaudessa. Mutta ne, joille seksi on ollut hyvää rentoutusta, eivät hylkää sitä vaihdevuosissakaan.

Käsi ylös virheen merkiksi! Kirjoitin tuon naisten vaihdevuosi-kohdan liiaksi muistiin ja mutu-tuntumaan pohjautuen, joten siinähän tuli sujuvasti puolenkymmenen vuoden virhe. Olisi pitänyt tarkistaa asia ensin.

Vaikka nykyään (kuten toki ennenkin) naiset synnyttävät vielä nelikymppisinä, se ei suinkaan tarkoita sitä että se olisi mahdollista läheskään jokaisen naisen kohdalla. Mahdollisuus tulla raskaaksi alkaa vähentyä voimakkaasti viimeistään 35-vuotiaana. Tämän asian tarkistin, ja tästä löytyy lähipiiristäkin kokemusta. Jos joku ajattelee että "teen lapset sitten nelikymppisenä, kun on paremmin aikaa" niin hakoteillä ollaan ja suurella riskillä pelataan, todella usein juna on silloin jo mennyt.

Kuka oletkin, kiitokset sinulle asiallisesta vastauksesta ja palautteesta. On mukava huomata että löytyy ihmisiä jotka ajattelevat asiaa laajemmin, eivätkä ole jumittaneet tähän iänikuiseen "Niin mutta kun meillä tehdään näin, niin se on silloin absoluuttinen totuus" -muottiin.

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta.

Naisten vaihdevuodet kiinnostavat minua sikäli, kun itse tässä odottelen niitä jännittyneenä mitä tuovat tullessaan. Kovin on yksilöllistä sekin. Gynekologin mukaan äidin ja muiden naissukulaisten kokemuksista saa osviittaa eli geeneihin tuokin asia perustuu. Jos se toteutuu mikä muillakin suvun naisilla, niin minulle ei ihmeitä vaivoja ole luvassa.

Hedelmällisyys myös on yksilöllistä, sehän ei ole kytköksissä ikään läheskään niin tiiviisti kuin yleensä ajatellaan, vaan munasarjojen toimintaan ja hormonitoimintaan. Käytännössä kaikki naiset käyttävät ehkäisyä eivätkä siksi tiedä miten helppoa tai vaikeaa raskaaksi tuleminen heille olisi, joten lääkärit varoittelevat asian lykkäämistä liian pitkälle. Munasarjojen aktiivisuuden näkee säännöllisistä kuukautisista ja ultraäänitutkimuksista. Niiden perusteella voi myös sanoa ovatko vaihdevuodet lähellä eli munasarjojen aktiivisuus laskee (ei munarakkuloita) ja niiden koko pienenee. Lopulta vaihdevuosien päätteeksi munasarjat ovat suurin piirtein pienen luumun kokoiset.

Yksilöllisyys hedelmällisyydessä näkyy siis vain yhteisöissä, missä ehkäisyä ei käytetä. Suurin osa lestadiolaisnaisista synnyttää yli nelikymppisinä jopa oman terveytensä uhalla. Omassa tuttavapiirissäni (ei lestadiolainen) vanhin synnyttäjä oli 49v. (raskaaksi tulo siis 48v.) eli sattui vahinkoraskaus. Ennestään oli viisi lasta eli näkyi se, että on aiemminkin ollut helppo tulla raskaaksi - ja sitten se yllätti vanhemmallakin iällä. Niin pitkään kun on säännölliset kuukautiset ja aktiiviset munasarjat, on raskaaksi tulo siis mahdollista. Vanhemmiten keskenmenoja sattuu enemmän eikä estrogeenipiikkikään ihan vaaratonta ole äidille, joten mikään hyvä asia se ei välttämättä ole ja suunniteltunakin se on riskiraskaus yli 45v. naiselle.

Jos seksi ja seksielämä on ollut sinulle luonteva osa elämääsi ja tärkeä osa parisuhdettasi ennen vaihdevuosia, ei asiaan ole luvassa isoja muutoksia; vaihdevuodet tuovat siis seksielämään sellaisessa tapauksessa etupäässä fyysisiä haasteita. Näin ainakin tutkimukset väittävät. Fyysiset haasteet (limakalvojen kuivuminen jne) ovat taas hallittavissa olevia asioita, ja oma asenteesi ratkaisee. Ota rennosti vaan, nauti elämästä, seksistä ja parisuhteesta! Mikään ei kestä ikuisesti, joten oma nautintosi ja nautinnonhalusi ovat tärkeimpiä. 

Monien vaihdevuosi-ikäisten naisten hiipunut seksielämä ei johdu naisten omista fyysisistä haasteista, vaan mm. kumppanin erektiohäiriöistä, jotka ovat monessa 50+ parisuhteessa loppujen lopuksi isompi haaste kuin naisten vaihdevuosiin liittyvät fyysiset haasteet.

Eräs vaihdevuodet äskettäin "selättänyt" ystäväni meni juuri naimisiin reilusti yli 10 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa, ja kaikesta päätellen myös heidän seksielämänsä on varsin hyvässä ja virkeässä vaiheessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten halukkuus seksiin vähenee naisen ikääntyessä. Kuitenkin, kun asiaa ollaan tutkittu, vain osalla muutokset ovat äkillisiä, ja vain osalla niiden syynä on ensisijaisesti tai ainoastaan vaihdevuodet tai hormonaaliset muutokset. 

Vähemmän yllättäen suurimmat halukkuutta ja yhdyntätiheyttä laskevat tekijät ovat parisuhde ja parisuhdekumppani. Jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää jo nähneellä naisella ole enää kiinnostusta aktiiviseen seksielämään.

Mutta jos parisuhde voi hyvin, on toimiva ja aktiivisena jatkuva seksielämä eräs parhaista mittareista sen toteamiseen. Hyvä parisuhde = toimiva seksielämä. Harva seksittömistä parisuhteista on onnellinen; useimmassa toimivassa parisuhteessa myös seksielämä toimii (vaikka sen sisältö muuttuu, seksuaalisuus laajemminkin). 

Myös parisuhdekumppani vaikuttaa naisten seksihaluihin. Iso osa naisista muuttuu itsekin haluttomiksi, jos parisuhdekumppani on ainakin ajoittain haluton, innoton tai kyvytön seksiin. Jos samaten parisuhde/seksikumppani muuttuu joko henkisesti tai fyysisesti sellaiseksi, että hänen kanssaan on vaikeaa haluta seksiä, nainen menettää usein halunsa. Naisen halu on useimmiten responsiivista, eli se herää herättelemällä. Jos kumppani (mies) ei enää viitsi/osaa/pysty herättelemään naisen halua ja ylläpitämään seksielämän toimivaa "hyvän kierrettä", naisen halu saattaa sammua osittain tai kokonaan.

Jos sen sijaan parisuhdekumppani on miellyttävä, parisuhde toimii hyvin, naisella ei ole fyysisiä vaivoja, henkisiä ongelmia tai kuormittavaa elämäntilannetta, on erittäin todennäköistä, että nainen haluaa - jos siis myös mies haluaa häntä.

Nykyisin naisten seksuaalinen vapautuminen on vieläpä tavoittanut monet erityisesti 40 vuotta täyttäneet naiset, ja monen responsiivinen halukkuus on muuttunutkin spontaanimmaksi haluksi - koska naisen seksuaalinen halukkuus ei enää ole tabu, ja etenkin jo seksuaalisesti kokeneet naiset uskaltavat edellyttää nautinnollista kokemusta itselleen (ja saavatkin usein sellaisen).

Ehkä tulevaisuudessa (ehkä jo nykyäänkin) näemme keski-ikään astuvien naisten seksuaalisen aktiivisuuden kasvua - ja lopulta myös "vaihdevuosimyytin" (seksi loppuu vaihdevuosiin) purkamisen.

Hyviä ajatuksia, fiksusti kirjoitettu!

Hyvin perusteltuja näkökantoja, ja varmastikin erittäin paikkansapitäviä.

Tartun kohtaan jossa kirjoitat että "jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää nähneellä naisella ole kiinnostusta aktiiviseen seksielämään". Okei, ymmärrän pointin tuossa, mutta on kovin yksilökohtainen asia kuinka, ja missä valossa, näkee ja ennenkaikkea haluaa nähdä kumppaninsa ja sitä kautta parisuhteensa.

Joku nainen (päteehän tämä sama miehiinkin) pitää yllä valoisan elämänasenteensa, hyväksyy puolisossaan tietyt puutteet ja pitää näin yllä (ehkä tiedostamattaan) positiivista kierrettä joka kantaa elämäänsä yleisestikin, ja parisuhdetta sen kaikilla alueilla seksi mukaanlukien.

Joku nainen on naama norsun genitaaleilla, kävipä miten tahansa. Kaikki on huonosti, kumppani se vasta kelvoton onkin kun toi väärän värisiä kukkia hääpäivänä vaikka ihan hyvin tietää minkävärisistä tykkään eniten, ei sen kanssa jaksa elää ja tämä parisuhde se vasta huono onkin! Negatiivinen kierre päällä, ja on helppo arvata miten se vaikuttaa parisuhteeseen ja sitä myöden seksiin.

Ensimmäisen esimerkin optimisti-nainen on iloinen että mies muisti, näyttää iloisuutensa ja ruokkii hyvää energiaa joka näkyy hyvällä tavoin parisuhteen tilassa.

Toisen esimerkin pessimisti-nainen antaa miehen kuulla kunniansa väärästä kukkien väristä, ja ruokkii huonoa energiaa joka näkyy, ikävä kyllä, parisuhteen tilassa.

Edellä kirjoitetut edustavat äärilaitoja, enemmistö seilaa siellä jossakin välimaastossa. Esimerkit olivat tietysti karrikoituja mutta oletan että ymmärrät mitä tarkoitan.

Samanlaista asiaa käsittelin juuri viestissäni suhteessa vaihdevuosiin. Elämänasenne on tutkitusti valtavan suuri merkkiaine ihmiselämässä, se vaikuttaa jopa elinikään. Eilen uutisoitiin tästä Hesarissa.

Hyvä parisuhde myös on yksi onnellisuuden osatekijöistä, mitkä tuppaavaat kasaantumaan samoille ihmisille. Eli on koulutusta, varallisuutta, hyviä ihmissuhteita, harrastuksia ja myös terveyttä - koska epäterveellinen elämä monesti pohjautuu huonolle elämäntilanteelle. Kukaan ei esimerkiksi käytä liikaa päihteitä sen vuoksi, että olisi niin onnellinen, vaan se on merkki käsittelemättömistä asioista.

Jos parisuhde on huono, niin siihen ei vaikuta vain naisen elämänasenne, vaan miehen myös. Viestit kulkevat kahteen suuntaan, mutta se on tietysti hyvä kysymys miksi onnettomiin suhteisiin jäädään. Monet ottavat eron, jolloin seksikin alkaa maistua. Kun alkaa ymmärtää viisikymppisenä, että elämää ei enää loputtomasti ole edessä, niin monet tekevät silloin ratkaisuja, joita eivät nuorena olisi uskaltaneet tehdä. Jos on menty naimisiin sopimattoman puolison kanssa, niin seksi ei voi mitenkään toimia, jos muutkaan asiat eivät toimi. 

Noissakin asioissa vaikuttavat sekä geenit että kiintymyssuhdemalli (käytännössä vanhempien parisuhde ja perheen vuorovaikutus). Ja jälleen hyvien asioiden on todettu kasautuvan eli ne, joilla on turvallinen kiintymyssuhde, tekevät omalta kannaltaan suotuisan valinnan puolisoksi ja elävät hänen kanssaan sopuisasti. Koska ovat saaneet mallin kotoaan siihen miten toisen kanssa eletään rakastavasti - kotonaan kylmän parisuhteen nähnyt lapsi kasvaa ajattelemaan, ettei avioliiton kuulukaan olla onnellinen ja että kaikilla muilla on samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

Naisten keskimääräinen vaihdevuosi-ikä on 51 vuotta. Miten täällä kerta toisensa jälkeen törmää ajatukseen, että nelikymppinen on vaihdevuosi-iässä, vaikka nykyisin tehdään viimeiset lapset tuossa iässä?

Vaihdevuodet ovat aikaiset, jos ne tulevat noin paljon ennen 50 ikävuotta. Ne ovat myöhäiset, jos tulevat vasta lähempänä 60 vuotta. Itse kuulun myöhäisiin eli minulla on edelleen säännölliset menkat 55v. iässä.

Muusta kertomastasi olen suurin piirtein samaa mieltä eli tämä riippuu siitä, millaiseen asemaan on seksin elämässään asettanut. Jos se on säännöllistä ja tärkeää, niin se ei lopu koskaan. Jos taas seksiä ei ole arvostanut nuorena, ei sitä arvosta myöhemminkään. Vaihdevuosien aikaan seksi voi vähetä, jos nukkuu huonosti tai on pahat kuivuusongelmat eli sama vaikutusmekanismi kuin sairaudessa. Mutta ne, joille seksi on ollut hyvää rentoutusta, eivät hylkää sitä vaihdevuosissakaan.

Käsi ylös virheen merkiksi! Kirjoitin tuon naisten vaihdevuosi-kohdan liiaksi muistiin ja mutu-tuntumaan pohjautuen, joten siinähän tuli sujuvasti puolenkymmenen vuoden virhe. Olisi pitänyt tarkistaa asia ensin.

Vaikka nykyään (kuten toki ennenkin) naiset synnyttävät vielä nelikymppisinä, se ei suinkaan tarkoita sitä että se olisi mahdollista läheskään jokaisen naisen kohdalla. Mahdollisuus tulla raskaaksi alkaa vähentyä voimakkaasti viimeistään 35-vuotiaana. Tämän asian tarkistin, ja tästä löytyy lähipiiristäkin kokemusta. Jos joku ajattelee että "teen lapset sitten nelikymppisenä, kun on paremmin aikaa" niin hakoteillä ollaan ja suurella riskillä pelataan, todella usein juna on silloin jo mennyt.

Kuka oletkin, kiitokset sinulle asiallisesta vastauksesta ja palautteesta. On mukava huomata että löytyy ihmisiä jotka ajattelevat asiaa laajemmin, eivätkä ole jumittaneet tähän iänikuiseen "Niin mutta kun meillä tehdään näin, niin se on silloin absoluuttinen totuus" -muottiin.

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta.

Naisten vaihdevuodet kiinnostavat minua sikäli, kun itse tässä odottelen niitä jännittyneenä mitä tuovat tullessaan. Kovin on yksilöllistä sekin. Gynekologin mukaan äidin ja muiden naissukulaisten kokemuksista saa osviittaa eli geeneihin tuokin asia perustuu. Jos se toteutuu mikä muillakin suvun naisilla, niin minulle ei ihmeitä vaivoja ole luvassa.

Hedelmällisyys myös on yksilöllistä, sehän ei ole kytköksissä ikään läheskään niin tiiviisti kuin yleensä ajatellaan, vaan munasarjojen toimintaan ja hormonitoimintaan. Käytännössä kaikki naiset käyttävät ehkäisyä eivätkä siksi tiedä miten helppoa tai vaikeaa raskaaksi tuleminen heille olisi, joten lääkärit varoittelevat asian lykkäämistä liian pitkälle. Munasarjojen aktiivisuuden näkee säännöllisistä kuukautisista ja ultraäänitutkimuksista. Niiden perusteella voi myös sanoa ovatko vaihdevuodet lähellä eli munasarjojen aktiivisuus laskee (ei munarakkuloita) ja niiden koko pienenee. Lopulta vaihdevuosien päätteeksi munasarjat ovat suurin piirtein pienen luumun kokoiset.

Yksilöllisyys hedelmällisyydessä näkyy siis vain yhteisöissä, missä ehkäisyä ei käytetä. Suurin osa lestadiolaisnaisista synnyttää yli nelikymppisinä jopa oman terveytensä uhalla. Omassa tuttavapiirissäni (ei lestadiolainen) vanhin synnyttäjä oli 49v. (raskaaksi tulo siis 48v.) eli sattui vahinkoraskaus. Ennestään oli viisi lasta eli näkyi se, että on aiemminkin ollut helppo tulla raskaaksi - ja sitten se yllätti vanhemmallakin iällä. Niin pitkään kun on säännölliset kuukautiset ja aktiiviset munasarjat, on raskaaksi tulo siis mahdollista. Vanhemmiten keskenmenoja sattuu enemmän eikä estrogeenipiikkikään ihan vaaratonta ole äidille, joten mikään hyvä asia se ei välttämättä ole ja suunniteltunakin se on riskiraskaus yli 45v. naiselle.

Jos seksi ja seksielämä on ollut sinulle luonteva osa elämääsi ja tärkeä osa parisuhdettasi ennen vaihdevuosia, ei asiaan ole luvassa isoja muutoksia; vaihdevuodet tuovat siis seksielämään sellaisessa tapauksessa etupäässä fyysisiä haasteita. Näin ainakin tutkimukset väittävät. Fyysiset haasteet (limakalvojen kuivuminen jne) ovat taas hallittavissa olevia asioita, ja oma asenteesi ratkaisee. Ota rennosti vaan, nauti elämästä, seksistä ja parisuhteesta! Mikään ei kestä ikuisesti, joten oma nautintosi ja nautinnonhalusi ovat tärkeimpiä. 

Monien vaihdevuosi-ikäisten naisten hiipunut seksielämä ei johdu naisten omista fyysisistä haasteista, vaan mm. kumppanin erektiohäiriöistä, jotka ovat monessa 50+ parisuhteessa loppujen lopuksi isompi haaste kuin naisten vaihdevuosiin liittyvät fyysiset haasteet.

Eräs vaihdevuodet äskettäin "selättänyt" ystäväni meni juuri naimisiin reilusti yli 10 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa, ja kaikesta päätellen myös heidän seksielämänsä on varsin hyvässä ja virkeässä vaiheessa!

Aivan.

Miesten andropaussista puhutaan minusta aivan toiseen sävyyn kuin naisten vaihdevuosista, vaikka samantyyppisistä asioista on silloinkin kyse. Erektiohäiriö on vain sen verran näkyvä ja miestä voi hävettää se, että hänen potenssinsa on katoamassa (pelkkä pelko siitä on iso asia monelle). Seksielämässään monipuolisesti nauttivilla ei ole näitä ongelmia niin herkästi, kun erektio ei ole niin keskeinen. Mutta on sillä silti merkitystä, jos erektiokyky katoaa.

Sekä liukkari että viagra on keksitty, joten siitä vaan nauttimaan kaikki! Me tehty niin jo iät ja ajat, ja loppua ei näy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten halukkuus seksiin vähenee naisen ikääntyessä. Kuitenkin, kun asiaa ollaan tutkittu, vain osalla muutokset ovat äkillisiä, ja vain osalla niiden syynä on ensisijaisesti tai ainoastaan vaihdevuodet tai hormonaaliset muutokset. 

Vähemmän yllättäen suurimmat halukkuutta ja yhdyntätiheyttä laskevat tekijät ovat parisuhde ja parisuhdekumppani. Jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää jo nähneellä naisella ole enää kiinnostusta aktiiviseen seksielämään.

Mutta jos parisuhde voi hyvin, on toimiva ja aktiivisena jatkuva seksielämä eräs parhaista mittareista sen toteamiseen. Hyvä parisuhde = toimiva seksielämä. Harva seksittömistä parisuhteista on onnellinen; useimmassa toimivassa parisuhteessa myös seksielämä toimii (vaikka sen sisältö muuttuu, seksuaalisuus laajemminkin). 

Myös parisuhdekumppani vaikuttaa naisten seksihaluihin. Iso osa naisista muuttuu itsekin haluttomiksi, jos parisuhdekumppani on ainakin ajoittain haluton, innoton tai kyvytön seksiin. Jos samaten parisuhde/seksikumppani muuttuu joko henkisesti tai fyysisesti sellaiseksi, että hänen kanssaan on vaikeaa haluta seksiä, nainen menettää usein halunsa. Naisen halu on useimmiten responsiivista, eli se herää herättelemällä. Jos kumppani (mies) ei enää viitsi/osaa/pysty herättelemään naisen halua ja ylläpitämään seksielämän toimivaa "hyvän kierrettä", naisen halu saattaa sammua osittain tai kokonaan.

Jos sen sijaan parisuhdekumppani on miellyttävä, parisuhde toimii hyvin, naisella ei ole fyysisiä vaivoja, henkisiä ongelmia tai kuormittavaa elämäntilannetta, on erittäin todennäköistä, että nainen haluaa - jos siis myös mies haluaa häntä.

Nykyisin naisten seksuaalinen vapautuminen on vieläpä tavoittanut monet erityisesti 40 vuotta täyttäneet naiset, ja monen responsiivinen halukkuus on muuttunutkin spontaanimmaksi haluksi - koska naisen seksuaalinen halukkuus ei enää ole tabu, ja etenkin jo seksuaalisesti kokeneet naiset uskaltavat edellyttää nautinnollista kokemusta itselleen (ja saavatkin usein sellaisen).

Ehkä tulevaisuudessa (ehkä jo nykyäänkin) näemme keski-ikään astuvien naisten seksuaalisen aktiivisuuden kasvua - ja lopulta myös "vaihdevuosimyytin" (seksi loppuu vaihdevuosiin) purkamisen.

Hyviä ajatuksia, fiksusti kirjoitettu!

Hyvin perusteltuja näkökantoja, ja varmastikin erittäin paikkansapitäviä.

Tartun kohtaan jossa kirjoitat että "jos parisuhde on muuttunut vähintään tylsäksi, pahimmillaan huonoksi, ei elämää nähneellä naisella ole kiinnostusta aktiiviseen seksielämään". Okei, ymmärrän pointin tuossa, mutta on kovin yksilökohtainen asia kuinka, ja missä valossa, näkee ja ennenkaikkea haluaa nähdä kumppaninsa ja sitä kautta parisuhteensa.

Joku nainen (päteehän tämä sama miehiinkin) pitää yllä valoisan elämänasenteensa, hyväksyy puolisossaan tietyt puutteet ja pitää näin yllä (ehkä tiedostamattaan) positiivista kierrettä joka kantaa elämäänsä yleisestikin, ja parisuhdetta sen kaikilla alueilla seksi mukaanlukien.

Joku nainen on naama norsun genitaaleilla, kävipä miten tahansa. Kaikki on huonosti, kumppani se vasta kelvoton onkin kun toi väärän värisiä kukkia hääpäivänä vaikka ihan hyvin tietää minkävärisistä tykkään eniten, ei sen kanssa jaksa elää ja tämä parisuhde se vasta huono onkin! Negatiivinen kierre päällä, ja on helppo arvata miten se vaikuttaa parisuhteeseen ja sitä myöden seksiin.

Ensimmäisen esimerkin optimisti-nainen on iloinen että mies muisti, näyttää iloisuutensa ja ruokkii hyvää energiaa joka näkyy hyvällä tavoin parisuhteen tilassa.

Toisen esimerkin pessimisti-nainen antaa miehen kuulla kunniansa väärästä kukkien väristä, ja ruokkii huonoa energiaa joka näkyy, ikävä kyllä, parisuhteen tilassa.

Edellä kirjoitetut edustavat äärilaitoja, enemmistö seilaa siellä jossakin välimaastossa. Esimerkit olivat tietysti karrikoituja mutta oletan että ymmärrät mitä tarkoitan.

Samanlaista asiaa käsittelin juuri viestissäni suhteessa vaihdevuosiin. Elämänasenne on tutkitusti valtavan suuri merkkiaine ihmiselämässä, se vaikuttaa jopa elinikään. Eilen uutisoitiin tästä Hesarissa.

Hyvä parisuhde myös on yksi onnellisuuden osatekijöistä, mitkä tuppaavaat kasaantumaan samoille ihmisille. Eli on koulutusta, varallisuutta, hyviä ihmissuhteita, harrastuksia ja myös terveyttä - koska epäterveellinen elämä monesti pohjautuu huonolle elämäntilanteelle. Kukaan ei esimerkiksi käytä liikaa päihteitä sen vuoksi, että olisi niin onnellinen, vaan se on merkki käsittelemättömistä asioista.

Jos parisuhde on huono, niin siihen ei vaikuta vain naisen elämänasenne, vaan miehen myös. Viestit kulkevat kahteen suuntaan, mutta se on tietysti hyvä kysymys miksi onnettomiin suhteisiin jäädään. Monet ottavat eron, jolloin seksikin alkaa maistua. Kun alkaa ymmärtää viisikymppisenä, että elämää ei enää loputtomasti ole edessä, niin monet tekevät silloin ratkaisuja, joita eivät nuorena olisi uskaltaneet tehdä. Jos on menty naimisiin sopimattoman puolison kanssa, niin seksi ei voi mitenkään toimia, jos muutkaan asiat eivät toimi. 

Noissakin asioissa vaikuttavat sekä geenit että kiintymyssuhdemalli (käytännössä vanhempien parisuhde ja perheen vuorovaikutus). Ja jälleen hyvien asioiden on todettu kasautuvan eli ne, joilla on turvallinen kiintymyssuhde, tekevät omalta kannaltaan suotuisan valinnan puolisoksi ja elävät hänen kanssaan sopuisasti. Koska ovat saaneet mallin kotoaan siihen miten toisen kanssa eletään rakastavasti - kotonaan kylmän parisuhteen nähnyt lapsi kasvaa ajattelemaan, ettei avioliiton kuulukaan olla onnellinen ja että kaikilla muilla on samanlaista.

Luonnollisesti viestit kulkevat kahteen suuntaan. Jos suhteessa tapahtuu hyviä asioita, ne ruokkivat "hyvän kierrettä" ja hyvät asiat, tuntemukset, seksi ja suhteen laatu vahvistuvat. Valitettavasti sama kaava toimii erittäin hyvin myös negatiivisena versiona. Niin mies kuin nainenkin muodostavat suhteesta sen 50%, ja kumpikin luo sitä "kierrettä" omalla tekemisellään ja asennoitumisellaan.

Periaate siis hyvinkin yksinkertainen, mutta käytännössä asiat eivät tietenkään ihan niin yksioikoisia ole. Miksi joku suhde toimii, vaikka ulkoa päin näyttäisi että tuossa ei ole onnistumisen edellytyksiä, ja taas joku toinen suhde ei toimi vaikka äkkikatsannolla kaikki onnistumisen edellytykset olisivat olemassa? Kertakaikkiaan henkimaailman hommia.

"Vakka kantensa valitsee" sanoo vanha kansa, ja kyllä siinäkin perää on. Toisaalta moni vakka ja kansi ovat päätyneet eroon, moninaisista syistä. On niin monia muuttuvia tekijöitä, ihmiset ja ajatukset muuttuvat kun ikää tulee, on erilaisia elämäntilanteita, kriisitilanteita, tylsää arkea... Kuitenkin joku pari kestää sen näennäisesti hyvin helposti, joku toinen pari laittaa lusikat jakoon joskus hyvin nopeasti. Miksi näin on? Mikä on onnellisten parien salaisuus? Onko olemassa mitään salaisuutta, onko kyse vain sopeutumisesta? Miksi jotkut sopeutuvat ja jotkut eivät? 

Sateisena päivänä aamukahvia juodessa tulee joskus syvällisiä kysymyksiä...

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei vaikuttanut mitään. Seksiä ollut aina riittävästi, ennen lapsia, lapsien aikana ja jälkeen. Vaimon pillu herää yhä vieläkin ja saa orgasmeja kuten ennenkin. Nyt jo eläkeiässä.

Eli riippuu naisesta ja siitä kuinka hyvin oman vaimonsa tyydyttää ja pitää tyydytettynä. Jos ei pidä, niin sitä saa mitä tilaa.

Helppo elämä ollut? Ei sairauksii ym tragegioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin kysyisi: "Paraneeko fyysinen suorituskykysi 45 ikävuoden jälkeen?"

Voi parantua, jos fysiikka on ollut aiemmin kertakaikkisen kehno, ja nyt on alkanut kovasti treenaamaan, ei muuten.

45 ikävuoteen mennessä on paras ja elinvoimaisin ikä fysiologisesti tullut jo elettyä, mukaanlukien seksuaalisuus. Tämä on kylmä fakta, osa ihmisistä tunnustaa tämän itselleen, osalla on joku ihme pakkomielle tätä yrittää kiistää.

Onko siis 45 ikävuotta kaiken loppu? Ei tietenkään ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, mutta suunta on pikkuhiljaa laskeva, seksuaalisuus mukaanluettuna.

Jos on seksuaalisesti aktiivinen pariskunta, joilla seksi ja seksuaalisuus on pysynyt yllä koko parisuhteen ajan, heillä asiat jatkuvat suurinpiirtein kuten on ollut aiemminkin. Koska ikää kertyy, määrä todennäköisesti vähenee mutta ei seksi mihinkään lopu jos se kerran on pysynyt kuvioissa siihenkin asti.

Jos on se tavallisin kuvio, että seksiä on ollut suhteen alussa hyvinkin, mutta hiipunut lähes tai kokonaan olemattomiin nelivitoseksi tultaessa, niin silloinkin sama kehitys, tai siis "kehitys" jatkuu. Seksin määrä vähenee entisestään, loppuen kokonaan jossakin vaiheessa.

Naisiilla 45 vuotta on ikä jossa vaihdevuodet ovat joko olleet, parasta aikaa menossa, tai aivan pian tuloillaan. On yksilökohtaista miten oirehtivat, mutta yleisintä on että eivät ainakaan lisää seksuaalista halukkuutta, mieluummin päinvastoin.

Niile pareille, jossa on tapahtunut jonkinmoista naisen halukkuuden kasvua vaihdevuosia ennen tai jopa niitten aikana, on yhteistä se että heillä seksiä on ollut myös silloin kuin se yleisimmin hiipuu, eli ruuhkavuosina kun lapset ovat pieniä, työelämä kuormittaa ja rakennetaan taloa ynnä muuta sen tyyppistä.

Sen sijaan jos seksi ehtyy tai loppuu kolmivitosena, on äärimmäisen harvinaista että se elpyisi enää lähellekään entistä sen samaisen kumppanin kanssa.

Jos kukat jättää kastelematta säännöllisesti, ne kuolevat. Kun ne kerran ovat kuolleet niin henkiin eivät herää vaikka niille kuinka toisi vettä. Myöhäistä mikä myöhäistä. Sama pätee seksin suhteen.

Naisten keskimääräinen vaihdevuosi-ikä on 51 vuotta. Miten täällä kerta toisensa jälkeen törmää ajatukseen, että nelikymppinen on vaihdevuosi-iässä, vaikka nykyisin tehdään viimeiset lapset tuossa iässä?

Vaihdevuodet ovat aikaiset, jos ne tulevat noin paljon ennen 50 ikävuotta. Ne ovat myöhäiset, jos tulevat vasta lähempänä 60 vuotta. Itse kuulun myöhäisiin eli minulla on edelleen säännölliset menkat 55v. iässä.

Muusta kertomastasi olen suurin piirtein samaa mieltä eli tämä riippuu siitä, millaiseen asemaan on seksin elämässään asettanut. Jos se on säännöllistä ja tärkeää, niin se ei lopu koskaan. Jos taas seksiä ei ole arvostanut nuorena, ei sitä arvosta myöhemminkään. Vaihdevuosien aikaan seksi voi vähetä, jos nukkuu huonosti tai on pahat kuivuusongelmat eli sama vaikutusmekanismi kuin sairaudessa. Mutta ne, joille seksi on ollut hyvää rentoutusta, eivät hylkää sitä vaihdevuosissakaan.

Käsi ylös virheen merkiksi! Kirjoitin tuon naisten vaihdevuosi-kohdan liiaksi muistiin ja mutu-tuntumaan pohjautuen, joten siinähän tuli sujuvasti puolenkymmenen vuoden virhe. Olisi pitänyt tarkistaa asia ensin.

Vaikka nykyään (kuten toki ennenkin) naiset synnyttävät vielä nelikymppisinä, se ei suinkaan tarkoita sitä että se olisi mahdollista läheskään jokaisen naisen kohdalla. Mahdollisuus tulla raskaaksi alkaa vähentyä voimakkaasti viimeistään 35-vuotiaana. Tämän asian tarkistin, ja tästä löytyy lähipiiristäkin kokemusta. Jos joku ajattelee että "teen lapset sitten nelikymppisenä, kun on paremmin aikaa" niin hakoteillä ollaan ja suurella riskillä pelataan, todella usein juna on silloin jo mennyt.

Kuka oletkin, kiitokset sinulle asiallisesta vastauksesta ja palautteesta. On mukava huomata että löytyy ihmisiä jotka ajattelevat asiaa laajemmin, eivätkä ole jumittaneet tähän iänikuiseen "Niin mutta kun meillä tehdään näin, niin se on silloin absoluuttinen totuus" -muottiin.

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta.

Naisten vaihdevuodet kiinnostavat minua sikäli, kun itse tässä odottelen niitä jännittyneenä mitä tuovat tullessaan. Kovin on yksilöllistä sekin. Gynekologin mukaan äidin ja muiden naissukulaisten kokemuksista saa osviittaa eli geeneihin tuokin asia perustuu. Jos se toteutuu mikä muillakin suvun naisilla, niin minulle ei ihmeitä vaivoja ole luvassa.

Hedelmällisyys myös on yksilöllistä, sehän ei ole kytköksissä ikään läheskään niin tiiviisti kuin yleensä ajatellaan, vaan munasarjojen toimintaan ja hormonitoimintaan. Käytännössä kaikki naiset käyttävät ehkäisyä eivätkä siksi tiedä miten helppoa tai vaikeaa raskaaksi tuleminen heille olisi, joten lääkärit varoittelevat asian lykkäämistä liian pitkälle. Munasarjojen aktiivisuuden näkee säännöllisistä kuukautisista ja ultraäänitutkimuksista. Niiden perusteella voi myös sanoa ovatko vaihdevuodet lähellä eli munasarjojen aktiivisuus laskee (ei munarakkuloita) ja niiden koko pienenee. Lopulta vaihdevuosien päätteeksi munasarjat ovat suurin piirtein pienen luumun kokoiset.

Yksilöllisyys hedelmällisyydessä näkyy siis vain yhteisöissä, missä ehkäisyä ei käytetä. Suurin osa lestadiolaisnaisista synnyttää yli nelikymppisinä jopa oman terveytensä uhalla. Omassa tuttavapiirissäni (ei lestadiolainen) vanhin synnyttäjä oli 49v. (raskaaksi tulo siis 48v.) eli sattui vahinkoraskaus. Ennestään oli viisi lasta eli näkyi se, että on aiemminkin ollut helppo tulla raskaaksi - ja sitten se yllätti vanhemmallakin iällä. Niin pitkään kun on säännölliset kuukautiset ja aktiiviset munasarjat, on raskaaksi tulo siis mahdollista. Vanhemmiten keskenmenoja sattuu enemmän eikä estrogeenipiikkikään ihan vaaratonta ole äidille, joten mikään hyvä asia se ei välttämättä ole ja suunniteltunakin se on riskiraskaus yli 45v. naiselle.

Jos seksi ja seksielämä on ollut sinulle luonteva osa elämääsi ja tärkeä osa parisuhdettasi ennen vaihdevuosia, ei asiaan ole luvassa isoja muutoksia; vaihdevuodet tuovat siis seksielämään sellaisessa tapauksessa etupäässä fyysisiä haasteita. Näin ainakin tutkimukset väittävät. Fyysiset haasteet (limakalvojen kuivuminen jne) ovat taas hallittavissa olevia asioita, ja oma asenteesi ratkaisee. Ota rennosti vaan, nauti elämästä, seksistä ja parisuhteesta! Mikään ei kestä ikuisesti, joten oma nautintosi ja nautinnonhalusi ovat tärkeimpiä. 

Monien vaihdevuosi-ikäisten naisten hiipunut seksielämä ei johdu naisten omista fyysisistä haasteista, vaan mm. kumppanin erektiohäiriöistä, jotka ovat monessa 50+ parisuhteessa loppujen lopuksi isompi haaste kuin naisten vaihdevuosiin liittyvät fyysiset haasteet.

Eräs vaihdevuodet äskettäin "selättänyt" ystäväni meni juuri naimisiin reilusti yli 10 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa, ja kaikesta päätellen myös heidän seksielämänsä on varsin hyvässä ja virkeässä vaiheessa!

Aivan.

Miesten andropaussista puhutaan minusta aivan toiseen sävyyn kuin naisten vaihdevuosista, vaikka samantyyppisistä asioista on silloinkin kyse. Erektiohäiriö on vain sen verran näkyvä ja miestä voi hävettää se, että hänen potenssinsa on katoamassa (pelkkä pelko siitä on iso asia monelle). Seksielämässään monipuolisesti nauttivilla ei ole näitä ongelmia niin herkästi, kun erektio ei ole niin keskeinen. Mutta on sillä silti merkitystä, jos erektiokyky katoaa.

andropaussii ei tule jos viriili vaimo joka tekee aloitteita, asia on näkn. Ehkö toisilla vieras auttaa asiasssa