Mitä väliä on henkisellä kasvulla, jos ihmiset ei anna anteeksi virheitä?
Vaikka ei olisi kyse kuolemanvakavasta . Miksi meille toitotetaan että on inhimillistä erehtyä, mutta kukaan ei anna armoa? Eikö ihmiset oikeasti usko siihen, että toinen voi kasvaa henkisesti ja muuttua ihmisenä, eivätkö nämä ihmiset itse sitten muutu paljon iän karttuessa vai onko vaan tärkeämpää pitää omasta katkeruudesta ja vihasta kiinni?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Naiset väittävät olevansa kauhean empaattisia mutta miesten virheitä ei siedetä yhtään
Kokemukseni mukaan siedetään liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset väittävät olevansa kauhean empaattisia mutta miesten virheitä ei siedetä yhtään
Juuri tästä on kyse, pelkistä sanoista. Nainen kehittää eron väkisin, kun ei enää seksuaalisuuteen kykene. Selitykset rakennetaan päätöksen ympärille kuin tulitikkutalo kerrallaan. Ensin mennään avioliittoon "niin myötä- kuin vastamäessä yhteiselle matkalle" ja kauniit sanat pyörretään itse rakentamilla häkkyröillä. Ei moraalia. Pahinta on se, että tehdään itsekkäitä päätöksiä, missä on mukana lapset. Ketään ei kiinnosta, mies häviää, nainen voittaa. Avioliitto on instituutiona on tapettu naisen edun vuoksi. Naisen etu on yhteiskunnalle tärkeämpää kuin miehen uhraus. Miehet ovat uhrattavia, liukuhihnatavaraa. Nainen? Avioeronaisia ylistetään MeNaisissa "rohkeiksi, itsenäisiksi naisiksi". Takaisin *ullikaruselliin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Jumala antaa katuvalle anteeksi, eikä muista tämän vääriä ja pahoja tekoja.
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa...
Eli voidaan ajatella että miksi tänään parantaa tapansa kun koskaan ei ole myöhäistä? Loputtomiin voi mörhöillä kun ainahan sitten voi myöhemmin muuttua?
That would cost you an arm and a leg ... and poor Captain Ahab only lost a leg!