Mitä väliä on henkisellä kasvulla, jos ihmiset ei anna anteeksi virheitä?
Vaikka ei olisi kyse kuolemanvakavasta . Miksi meille toitotetaan että on inhimillistä erehtyä, mutta kukaan ei anna armoa? Eikö ihmiset oikeasti usko siihen, että toinen voi kasvaa henkisesti ja muuttua ihmisenä, eivätkö nämä ihmiset itse sitten muutu paljon iän karttuessa vai onko vaan tärkeämpää pitää omasta katkeruudesta ja vihasta kiinni?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei. Naisilla ei ole henkisen kasvun ulottuvuutta, eikä moraalia. Heillä on ainoastaan hypergaaminen hyötymisen ulottuvuus olemassa. Jos miehet vois pariutua miesten kanssa, anteeksiannolla, yhteisellä kasvulla olisi jotain merkitystä. Naista ei ole tehty niin. Sori. Kaikki me koetaan nää naiset.
Miehethän voi pariutua miesten kanssa. Mitä enää odotat?
Oletko asettunut niiden toisten ihmisten asemaan ja pyrkinyt ymmärtämään, mitä he ovat mahdollisesti saattaneet erehdyksesi johdosta tuntea? Millä tavalla erehdyksesi on vaikuttanut heidän elämään? Pahantekijän mielestä asia ei varmasti ole ollut kuolemanvakava, mutta kohteen asemasta se on voinut tuntua aivan erilaiselta.
Kannattaa tarkastella asiaa tästä näkökulmasta.
Kysymys on epäselvä.
Ehkä ihmissuhteiden katkeaminen kuuluu useimmilla elämän kulkuun, eivätkä syyt ole aina kovin dramaattisia. Suhde voi olla vain pinnallinen, teennäinen, falski, ja siihen kyllästyy, haluaa parempaa tai olla vaikka mieluummin yksin.
Hyvin moni kuitenkin väsyy valheeseen, mikä voi lähteä muiden miellyttämisestä. On henkistä kasvua osata vetää rajoja ja sanoa ei, tietää mitä ei halua. Napakkuutta, jonka joku voi sitten tulkita loukkaavana tai töykeänä. Laumat jossa jokaisen on oltava samaa mieltä ovat pelottavia ja vaarallisia. Henkistä kasvua pidetään kai aina myös moraalisena kasvuna, eli uskalluksena sanoutua irti jostain (vaikka yleisestäkin) väärästä, mihin ei voi suostua. Eli usein henkiseen kasvuun kuuluu yksinäisyys, mutta siitä halutaan myös ihmisten sekaan, koska ihmisviha ei ole viisas ratkaisu sekään.
Kyllä mä ainakin annan anteeksi yleensä
Teknisen suoriutumisen lisäksi tulee myös empatia eli kykenee ymmärtämään ja antaa anteeksi sellaiset teot joiihin itse voisi samaistua ko tilanteeessa.
No ethän voikaan kontrolloida muuta kuin vain itseäsi, miten reagoit.
Vierailija kirjoitti:
Teknisen suoriutumisen lisäksi tulee myös empatia eli kykenee ymmärtämään ja antaa anteeksi sellaiset teot joiihin itse voisi samaistua ko tilanteeessa.
Se on omansalaiinen uskonnto eli sitä niittää mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Naisilla ei ole henkisen kasvun ulottuvuutta, eikä moraalia. Heillä on ainoastaan hypergaaminen hyötymisen ulottuvuus olemassa. Jos miehet vois pariutua miesten kanssa, anteeksiannolla, yhteisellä kasvulla olisi jotain merkitystä. Naista ei ole tehty niin. Sori. Kaikki me koetaan nää naiset.
Uutinen sinulle: mies voi pariutua miehen kanssa. :)
Hyvää pride-kuukautta ja heippa!
Eikö ole pikemminkin niin, että jos esim rikollinen kasvaa OIKEASTI henkisesti eli kykenee sovittamaan rikoksensa niin, ettei uusi sitä JA käy läpi syvän itsetutkiskelun prosessin (mikä voi kestää kyllä pitkäänkin, mutta suunta on tärkein), niin silloin ympäristö nimenomaan antaa anteeksi aika kauheitakin tekoja, ainakin periaatteessa. Eikö oikeusvaltion ajatus ole juuri tämä: pahan teon voi sovittaa, mutta se vaatii todellisen ja pysyvän muutoksen käytöksessä/persoonassa.
Tärkeintä on, että annat itse itsellesi anteeksi. Hyväksyt, että olet tehnyt virheitä, ja purit välttämään samojen virheiden toistamista.
Katkeriin ihmisiin kannattaa ottaa etäisyyttä.
Ystävät voi valita.
Sukulaiset eivät lakkaa olemasta sukulaisia, vaikka et joka vuosi heidän kanssaan olisi tekemisissäkään.
On tilanteita, joissa ei pysty antamaan anteeksi. Siitä huolimatta voi sanoa, että haluan antaa anteeksi vaikka ajan kuluessa.
Olen antanut anteeksi, jo oman itsenikin vuoksi.
Lähelle en enää uudestaan päästä, oman turvallisuuteni vuoksi.
Kuten täällä on jo sanottu, henkinen kasvu on ennen kaikkea itseä varten. Mutta kyllä minä olen henkisen kasvun myötä tullut myötätuntoisemmaksi, armollisemmaksi ja anteeksiantavammaksi. Mutta toisaalta myös omat rajat ovat tulleet selkeämmiksi ja arvostus ja rakkaus itseä kohtaan lisääntynyt.
Voin antaa anteeksi oikeastaan mitä tahansa, mutta se ei tarkoita välttämättä sitä, että altistaisin itseni uudelleen tilanteisiin, joissa minua kohdellaan huonosti. Anteeksianto tarkoittaa siis sitä, että en kanna kaunaa, vihaa tms. tapahtuneesta, ei siis välttämättä sitä, että annan uuden mahdollisuuden. Tai sitten voinkin antaa. Se on niin tapauskohtaista ja teen päätöksen sen mukaan, mitä sydän sanoo (järkeäkin sopivasti kuunnellen tietysti).
Kosto kypsytetään pitkään kuin maukas paahtopaisti. Hitaasti jokaisen vuodenjan sävyin. Kosto on irrottamaton osa kokonaisuutta ja elävä itsenäinen koodi. Se on ilmiselvää toistuvaa tappiota, mutta antaa ymmärtää onnistumisen mahdollisuuden sitä kuitenkaan antamatta. Saa vain vihjeen halvasta voiton mahdollisuudesta tappiolla.
Vierailija kirjoitti:
On tilanteita, joissa ei pysty antamaan anteeksi. Siitä huolimatta voi sanoa, että haluan antaa anteeksi vaikka ajan kuluessa.
Anteeksi antaminen ei ole useinkaan mikään hetkessä tapahtuva taikatemppu, vaan pitkä prosessi. Joskus se kestää jopa kymmeniä vuosia.
Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että teko muuttuisi hyväksytyksi, eikä sitä, että saisi mahdollisuuden uusia virheensä.
Totuus on kuitenkin ettå naisten virheet pitää antaa anteeksi mutta miehiltä vaaditaan täydellisyyttä eikä mitään virheitä siedetä
Naiset väittävät olevansa kauhean empaattisia mutta miesten virheitä ei siedetä yhtään
Oletko edes pyytänyt anteeksi? Miten olet ajatellut hyvittää heille tekosi?
Vierailija kirjoitti:
Naiset väittävät olevansa kauhean empaattisia mutta miesten virheitä ei siedetä yhtään
Kännipäissäsi hakkasit vaimosi, eikö niin?
Kasvu tapahtuu itsesi vuoksi, ei toisten. Jos olet pilannut ihmissuhteesi eikä paluuta ole, niin hyväksy tappio ja etsi uusia ihmisiä. Tarpeeksi ikäviltä tyypeiltä loppuu vaihtoehdot kesken ja he jäävät yksin.