Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan haluaa ryhtyä äitipuoleksi?
14.06.2022 |
Tämä jaksaa ihmetyttää. Jokainen on varmasti kuullut tarinoita siitä, miten vaikea äitipuolen rooli voi olla (ei kaikilla, mutta monilla). On kaikkeen puuttuva ex-vaimo, joka hankaloittaa uusperheen arkea. On kiukuttelevia lapsia, jotka eivät hyväksy isän uutta parisuhdetta tai heittäytyvät hankalaksi äitipuolta kohtaan. On uusperheen isiä, jotka olettavat äitipuolen hoitavan aiemman liiton lapsensa/maksavan lasten kuluja jne. Osa äitipuolista haluaisi omia biologisia lapsia, mutta mies ilmoittaa aiemman liittonsa lasten riittävän ja äitipuoli saa luopua haaveesta saada biologisia lapsia. Tottakai on toimiviakin uusperheitä, mutta riski ongelmille on melkoinen. Eikä sitä voi etukäteen varmaksi tietää, että juuri omalla kohdalla tuo uusperhekuvio toimisi.
Kertokaa mulle, miksi kukaan haluaa ryhtyä äitipuoleksi? Varsinkin, jos toisella osapuolella on pienet lapset ja edessä on vaikka vielä 15 vuotta uusperhearkea saman katon alla?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierestä kun olen kavereita seurannut, niin näihin äitipuolen rooleihin ovat päätyneet aika pitkään yksin eläneet naiset. Kun lopulta on löytynyt joku mies, niin siinä on vaan täytynyt ottaa lapset kaupan päälle.
Tämä!
Jos meinaa vaikka +40 v miesten ikäluokasta löytää mukavan, perhekeskeisen ja täyspäisen miehen, niin aika monella heistä on aiemmasta liitosta lapsia. Toki tuosta ikäryhmästä löytyy sitten veloja tai moniongelmaisia, mikä selittää sen, ettei lapsia ennestään ole eikä todennäköisesti tulekaan.
Mä taas ihmettelen, miksi useampikin tuntemani n. 30 v nainen on ottanut itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen, jolla on jo ennestään lapsia. Varmasti olisi kolmekymppisissä miehissä vielä heitä, joiden kanssa voisi perheen perustaa eikä kummallakaan osapuolella ole lapsia ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska eivät voi valita ko. miestä ilman lapsia, jos miehellä ne lapset jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä kuvioissa on joku utopistinen "uusperhe"-visio myös. Tehdään aika nopealla aikataululla se yhteinen rakkauslapsi, vaikka molemmilla on nuorimmaiset edellisestä liitosta vielä vaipoissa. Jotenkin noi ihmiset kuvittelee, että se elo on sitten yhdessä jotain tosi toimivaa (no ei ole). Mediassa on usein juttua julkkiksista, jotka on ostaneet jonkun kansakoulun jostain jumalan selän takaa ja ovat niiin onnellisia siellä "suurperheensä" kanssa. Eli osaksi muotijuttu. Sitten on ihan niitä vanhanaikaisia kuvioita, joista jotkut toimii ja jotkut ei. Voisin kuvitella, että toimii aina paremmin, jos naisella ei ole omia lapsia. Silloin pystyy näkemään ne miehen lapset varmaan vähän lämpimämmin.
Kaikki eivät vihaa lapsia, mutta miksi sinä vihaat?
Mistä niin päättelit? Päin vastoin. Uusperhekuviot ovat monelle lapselle koituneet kohtaloksi. Erityisesti teini-ikäiset kärsivät. Tiedän pojan, joka joutui tekemään itsestään lasun tämän takia. Pidän lapsista yleisesti, omistani erityisesti.
Sinähän vihaat lapsia, sano vaan totuus suoraan. Muuten tällainen älytön viesti ei olisi tullut mieleen. Toivottavasti lapset hylkäävät sinut ja jäät yksin. Arvot voi silloin vähän muuttua.
Mitä halvattua! Miten niin älytön viesti? Tällä palstalla on vuosien varrella ollut monia uusperhekeskusteluja, joissa ihan asiallisesti ovat kertoneet kokemuksistaan uusperheen jäsenet ja niitä sivusta seuranneet. Jotkut hyvistä ja jotkut sitten aika kamalista. Ihan on yleisessä tiedossa, että uusperheissä lapsilla on monenlaisia ongelmia. Tietenkin on, kyllähän sen nyt jokainen pystyy ihan järjellä kuvittelemaan. Oletko kenties itse vast'ikään haksahtanut moiseen, kun reagoit noin agressiivisesti? Minkälainen ihminen toivottaa toiselle, että tämä tulisi lastensa hylkäämäksi? Mielenterveysongelmainen?
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Kuvittelevat miehen vielä muuttavan mieltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Tiedän itse pari tällaista myös. Ikävin oli se mies, joka ei halunnut lapsia (molemmat siis liiton alusta saakka tämän tiesivät). Sitten lopulta tuli ero ja kohta miehellä oli uuden naisen kanssa kolme pientä lasta. Ex-rouva jäi lapsettomaksi. En tiedä, miksi naiset eivät sano, mitä suhteelta haluavat. En vain käsitä. Jotenkin toivotaan, että se mies, joka alusta saakka on tehnyt selväksi kantansa, muuttaisikin yht'äkkiä mieltään. No ei muuta. Jos haluaa lapsia ja naimisiin, nämä asiat tehdään selväksi suhteen alussa. Sillä lailla molemmat ovat samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Tiedän itse pari tällaista myös. Ikävin oli se mies, joka ei halunnut lapsia (molemmat siis liiton alusta saakka tämän tiesivät). Sitten lopulta tuli ero ja kohta miehellä oli uuden naisen kanssa kolme pientä lasta. Ex-rouva jäi lapsettomaksi. En tiedä, miksi naiset eivät sano, mitä suhteelta haluavat. En vain käsitä. Jotenkin toivotaan, että se mies, joka alusta saakka on tehnyt selväksi kantansa, muuttaisikin yht'äkkiä mieltään. No ei muuta. Jos haluaa lapsia ja naimisiin, nämä asiat tehdään selväksi suhteen alussa. Sillä lailla molemmat ovat samalla viivalla.
Osa kuvittelee muuttavansa miehen. Minä en kuvitellut. Sinkkuna ollessani tapasin yhden miehen, joka sanoi haluavansa perheen "ehkä sitten joskus, kun on ensin saatu viettää rauhassa parisuhdeaikaa kahdestaan". Minulle tuo ehkäsittenjoskus ei riittänyt ja sanoin ei kiitos parisuhteelle. Vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni ja meillä on pieni lapsi. Molemmille oli alusta asti selvää, että halutaan perhe eikä asian kanssa jahkailla vuosikymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierestä kun olen kavereita seurannut, niin näihin äitipuolen rooleihin ovat päätyneet aika pitkään yksin eläneet naiset. Kun lopulta on löytynyt joku mies, niin siinä on vaan täytynyt ottaa lapset kaupan päälle.
Tämä!
Jos meinaa vaikka +40 v miesten ikäluokasta löytää mukavan, perhekeskeisen ja täyspäisen miehen, niin aika monella heistä on aiemmasta liitosta lapsia. Toki tuosta ikäryhmästä löytyy sitten veloja tai moniongelmaisia, mikä selittää sen, ettei lapsia ennestään ole eikä todennäköisesti tulekaan.
Mä taas ihmettelen, miksi useampikin tuntemani n. 30 v nainen on ottanut itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen, jolla on jo ennestään lapsia. Varmasti olisi kolmekymppisissä miehissä vielä heitä, joiden kanssa voisi perheen perustaa eikä kummallakaan osapuolella ole lapsia ennestään.
Eivät saa ikäistään yhtä "hyvätasoista" miestä. Sori julma totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Tiedän itse pari tällaista myös. Ikävin oli se mies, joka ei halunnut lapsia (molemmat siis liiton alusta saakka tämän tiesivät). Sitten lopulta tuli ero ja kohta miehellä oli uuden naisen kanssa kolme pientä lasta. Ex-rouva jäi lapsettomaksi. En tiedä, miksi naiset eivät sano, mitä suhteelta haluavat. En vain käsitä. Jotenkin toivotaan, että se mies, joka alusta saakka on tehnyt selväksi kantansa, muuttaisikin yht'äkkiä mieltään. No ei muuta. Jos haluaa lapsia ja naimisiin, nämä asiat tehdään selväksi suhteen alussa. Sillä lailla molemmat ovat samalla viivalla.
Osa kuvittelee muuttavansa miehen. Minä en kuvitellut. Sinkkuna ollessani tapasin yhden miehen, joka sanoi haluavansa perheen "ehkä sitten joskus, kun on ensin saatu viettää rauhassa parisuhdeaikaa kahdestaan". Minulle tuo ehkäsittenjoskus ei riittänyt ja sanoin ei kiitos parisuhteelle. Vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni ja meillä on pieni lapsi. Molemmille oli alusta asti selvää, että halutaan perhe eikä asian kanssa jahkailla vuosikymmentä.
Just näin. Naiset usein tuntuvat pelkäävän, että miehet lähtee karkuun, jos niille alusta saakka kertoo, että haluaa lapsia. Että asia pitää paljastaa pikkuhiljaa ja varovasti ja toivoa, että ne niinkuin "kasvaisivat ajatukseen" ajan kanssa. Näin harvoin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on ihanat teinit. Itse en lapsia koskaan ole halunnut. Tämä on loistodiili. Oli pakko muuttaa yhteen, muutin kaukaa, mutta asumme isossa talossa ja kaikille on tilaa ja harrastuksia omassa pihapiirissä enemmän kuin tarpeeksi.
En pidä itseäni äitipuolena enkä maksele lasten kuluja, paitsi joskus satunnaisesti. Lasten äitiä ei kiinnosta, hänellä on uudet lapset jo kolmannen miehen kanssa. (Kerkesi tekemään yhden lapsen siinä välissä jo toisen miehen kanssa, sen kanssa jonka kelkkaan karkasi). Ihan ok tyyppi on minua kohtaan, mitä ollaan juteltu eikä ainakaan halua hankaloittaa mitään.
Harmi lasten kannalta, siis tuo että heidän äitiään ei pahemmin näy, mutta meillä kyllä arki rullaa ja onhan se varmasti lapsille tärkeä nähdä myös että isä on onnellinen.
Minä halusin olla äitinä miehen lapsille, pidin heitä kuin ominani. Valitettavasti suhteemme päättyi eroon vaikka oli suunniteltu häitä ja adoptiota. Ongelma ei ollut miehessä eikä lapsissa vaan lasten sukulaisissa ja miehen vanhemmissa, jotka puuttui liikaa meidän asioihin, halusi nähdä lapsia ei kunnioittaneet meidän omia sääntöjä mm kyläilyjen ja yhteydenpidon suhteen. Ei ymmärtäneet että me olimme perhe eikä heillä ollut siinä sijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikein jotain rakastuu niin silloin on valmis haastavampiinkin tilanteisiin. Itse rakastan lapsia todella paljon, joten lasten kanssa uskoisin tulevani toimeen ja olevani rakastava äitipuoli, mutta tosiaan hankalat ex-kuviot kyllä epäilyttäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin olla äitinä miehen lapsille, pidin heitä kuin ominani. Valitettavasti suhteemme päättyi eroon vaikka oli suunniteltu häitä ja adoptiota. Ongelma ei ollut miehessä eikä lapsissa vaan lasten sukulaisissa ja miehen vanhemmissa, jotka puuttui liikaa meidän asioihin, halusi nähdä lapsia ei kunnioittaneet meidän omia sääntöjä mm kyläilyjen ja yhteydenpidon suhteen. Ei ymmärtäneet että me olimme perhe eikä heillä ollut siinä sijaa.
Oletko se sekopöö, joka uhkaili adoptoivansa miesystävänsä lapset, kun nämä halusi pitää yhteyttä äitinsä perheeseen, ja se ei sopinut sinulle?
Onpas hyvä, jos mies ja lapset on tosiaan päässeet sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mä ihmettelen sitä, miten moni suostuu toisen ihmisen takia luopumaan haaveesta saada oma lapsi. Nyt +30v iässä useammallakin kavereistani on sama tilanne: ovat parisuhteessa miehen kanssa, jonka lapsiluku on täynnä. Miehet ovat tehneet asian selväksi. Kaverini ovat aina toivoneet omia lapsia. Ihmettelen, miksi ovat päätyneet noihin parisuhteisiin, kun miehet ovat jo alussa tehneet selväksi, ettei yhteisiä lapsia tule.
Vähän epäilen, että kavereistani muuttuu vielä katkeraksi, kun jää lapsettomaksi miehen takia.
Tiedän itse pari tällaista myös. Ikävin oli se mies, joka ei halunnut lapsia (molemmat siis liiton alusta saakka tämän tiesivät). Sitten lopulta tuli ero ja kohta miehellä oli uuden naisen kanssa kolme pientä lasta. Ex-rouva jäi lapsettomaksi. En tiedä, miksi naiset eivät sano, mitä suhteelta haluavat. En vain käsitä. Jotenkin toivotaan, että se mies, joka alusta saakka on tehnyt selväksi kantansa, muuttaisikin yht'äkkiä mieltään. No ei muuta. Jos haluaa lapsia ja naimisiin, nämä asiat tehdään selväksi suhteen alussa. Sillä lailla molemmat ovat samalla viivalla.
Osa kuvittelee muuttavansa miehen. Minä en kuvitellut. Sinkkuna ollessani tapasin yhden miehen, joka sanoi haluavansa perheen "ehkä sitten joskus, kun on ensin saatu viettää rauhassa parisuhdeaikaa kahdestaan". Minulle tuo ehkäsittenjoskus ei riittänyt ja sanoin ei kiitos parisuhteelle. Vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni ja meillä on pieni lapsi. Molemmille oli alusta asti selvää, että halutaan perhe eikä asian kanssa jahkailla vuosikymmentä.
Just näin. Naiset usein tuntuvat pelkäävän, että miehet lähtee karkuun, jos niille alusta saakka kertoo, että haluaa lapsia. Että asia pitää paljastaa pikkuhiljaa ja varovasti ja toivoa, että ne niinkuin "kasvaisivat ajatukseen" ajan kanssa. Näin harvoin käy.
Samaa mieltä! Ylipäätään musta on turha jäädä odottelemaan, että toinen muuttaa mieltä tai kypsyy ajatukseen ajan kanssa. Jos on toisen kanssa tosissaan ja varma parisuhteesta, ei etenemistä tarvitse arpoa vuositolkulla.
Eiköhän lähes jokainen ottaisi sen oman kumppaninsa ilman niitä aiemman liiton lapsia, jos asian saisi valita. Mutta kun ei saa, niin vaihtoehdoksi jää joko lasten hyväksyminen tai ero tuosta kumppanista.
Samasta syystä kuin lapseton mies hyväksyy naisen, jolla on lapsia.
Eivät saa kumppania, joka olisi lapseton ja yhtä hyvä. Pitäisi ottaa huonompi kumppani, jolla ei ole lapsia. Tämä ei käy ja päätyvät lapselliseen.
Voisin olla äitipuoli ihanan mieheni lapselle, jos hänelle sellainen olisi siunaantunut.
Me emme kumpikaan halua lapsia.
Itse en missään nimessä halua olla raskaana enkä synnyttää.
Joten jos edellisestä suhteesta miehelläni olisi lapsi;
Anoppi olisi täten saanut haluamansa lapsenlapsen, eikä minun tarvitsisi enää tuntea syyllisyyttä lapsen hommaamisesta.
Eiköhän suhteeseen mennä ensisijaisesti sen miehen takia. Hyvää miestä on todella vaikeaa löytää, joten jos sellainen löytyisi ja hänellä sattuisi olemaan lapsi, en pitäisi ylitsepääsemättömänä ongelmana. En varsinaisesti halua äitipuoleksi ja tietysti ihanne olisi mies jolla ei ole lapsia, mutta juuri minulle sopivaa ei heistä välttämättä löydy. Olisi tyhmyyttä sivuuttaa muuten täydellinen mies vain siksi, että että hänellä sattuisi olemaan lapsi.
Pitäisin vain etuna sitä, jos mies olisi päättänyt ettei halua enää lisää lapsia. Siinä tapauksessa minun ei tarvitsisi kokea paineita lisääntymisasian suhteen. Päätös omasta lapsettomuudestani olisi helppo.
Ei yksinhuoltajan kannata muuttaa yhteen, koska silloin menettää tuet. Yritä hankkia edes jotain faktoja harhaluuloillesi.