Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, että ei ole kaunis tai nätti enää?
14.06.2022 |
Olen aiemmin ollut omasta mielestäni kivan näköinen ja saanut paljon huomioita niiltä miehiltä, joista olen itsekin ollut kiinnostunut. Nyt yli kolmekymppisenä kasvot ovat muuttuneet nopeasti erilaiseksi ja uusi lääkitys on myös vaikuttanut aika paljon kasvoihin, en enää näytä kovin hyvältä enkä varsinkaan nuorelta. Oon ollut tästä todella surullinen, mutta toisaalta en jaksaisi enää harmitella asiaa, johon en voi juuri vaikuttaa enkä myöskään haluaisi enää olla yhtä ulkonäkökeskeinen kuin nuorena. Tuntuu, että nätti ulkonäkö myös viehätti tietyn tyyppisiä miehiä, joihin ei kuitenkaan voinut pidemmän päälle luottaa ja suhteesta huolimatta minulla oli yksinäinen olo.
Olen siis alkanut miettimään asiaa niin, että ehkä en menetä kovin paljoa siinä, etten enää ole hyvännäköinen. Vaikka aina välillä itseinho nousee pintaan ja ärsyttää, kuinka paljon helpompaa jotkut asiat ennen oli ihan vain sen takia, että näytti kivalta. En tiedä vielä, mihin näissä ajatuksissani päädyn, toivottavasti vähemmän pinnallisempaan suuntaan kuin aiemmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ulkonäkö teille on elämän aikana merkinnyt, kuinka tärkeää se on nykyään ja kuinka hyväksyä se, että keho muuttuu iän myötä? Kaikki hyvät vinkit ottaisin mielellään vastaan, jotta sitten kun on taas huono päivä, pääsisin vähän nopeammin yli itseinhosta.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Huonogeeniset rupsahtaa aikaisin ja hiuksista lähtien muovia.
Klassikot kiittää ja jatkaa matkaa.
viiimeistään 25 vuotiaina ne klassikotkin rupsahtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei niinkään se, tuntuu ettei vaan jaksa olla positiivinen kun on aina yksin ja ulkonäkökään ei voi niin hyvin, jos ei oo säännöllistä PARIsuhdeseksiä yms, se oikeesti kaunistaa... se huono olo välittyy ulospäin ja vaikeuttaa myös kunnollisen miehen saantia...............
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa vuorovaikutus ihmisten kanssa, tuntui että mua usein lähestyttiin ja tultiin juttelemaan, ja kun ihmiset keskusteli mun kanssa, ne vaikutti kiinnostuneelta siitä mitä mulla oli sanottavana. Oli itsevarmempi olo, kun ihmiset katsoivat hyväksyvämmin ja kiinnostuneemmin. Nykyään oon paljon varautuneempi ja varmaan aina oon ollut vähän ujo, mutta sillon aikoinaan se ei niin haitannut, kun ihmiset silti hakeutui mun seuraan. Eli siis lyhyesti ystävien ja poikaystävien hankkiminen oli helpompaa.
Nyt olen sinkku, kun edellinen pidempi parisuhde päättyi. Suhteessa mies oli kontrolloiva ja mustasukkainen, mutta myös sellainen joka itse usein katseli ja kommentoi ääneen muita naisia. Usein kommentoi myös musta että silloin aikanaan olit niin kuuma ja puhuu, kuinka miehiä vaan luonnostaan viehättää tyyliin parikymppiset naiset. Tämänki takia haluaisin jonkun, jolle ulkonäkö ei olisi se tärkein asia, mutta en tiedä löytääkö tällaisessa seksikkyyttä ja kauneutta ihannoivassa maailmas enää sellaisia miehiä :/
Ap
Kuulostaa siltä, että eksäsi ainakin oli pinnallinen ääliö. Voit ottaa tämän mahdollisuutena löytää oikeasti kiva mies, jos olet tähän mennessä tapaillut sellaisia, joille naisen kauneus on ollut tärkein valintakriteeri. Useinhan missejäkin pettää ne jääkiekkoilijat ja muut niljakkaat ukkelit joille se nätti nainen on enemmän statussymboli kuin ihminen ja elämänkumppani. Jos on aina tapaillut vain sitä miestyyppiä, voi olla vaikea uskoa että muunkinlaisia on.
Koeta miettiä mikä muu kuin ulkonäkö sun persoonassa voisi viehättää ja kiinnostaa muita. Mistä pidät itse itsessäsi? Itseinho vähenee kun alat nähdä itsesi kokonaisvaltaisesti hyvänä tyyppinä ja sympaattisena persoonana jolla on ainutlaatuinen luonne ja henkistä pääomaa. Me ollaan muutakin kuin ulkokuori. Sisäisesti säteilevä, fiksu ja tyytyväinen ihminen on muillekin kivaa seuraa.
Olipas ihana vinkki, kiitos! Luulen että tekisi hyvää tutustua uusiin ihmisiin, exän ja joidenkin kavereiden ajatukset on kyl tarttunut mun päähän vähän liikaa. Ehkä mun täytyy tehdä vähän työtä sen eteen, et selvitän millainen mä sit oon, ihan itsenäni, enkä muiden katseiden kautta. Nyt tuntuu siltä kuin olis vähän kuin joku tyhjä kuori.
Ja jos ajattelenkin, että hyvä sitten jos joku ihastuu muhun nyt, tällaisena tavallisena vähän mitäänsanomattomana, ainakin tietäisin että se silloin tykkäis musta juuri mun luonteen takia. Mut en vaan jotenkin pysty uskomaan sitä, ja jos näen ihmisiä niin mulla on ensimmäisenä mielessä aina että pitääköhän tuo mua nyt yhtään hyvännäköisenä. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Vaikka juuri sitä en halua, että joku katsoo mun ulkonäköä! :D Hirveän ristiriitaista, yrittää päästä tuosta vanhasta ajattelutavasta irti. En halua samaa vanhaa, sitä arvomaailmaa, mutta tutut ajatukset kummittelee mielessä silti.
Sinulla oli koko elämä aikaa valita itsellesi sinua ja kauneuttasi palvova mies. Olisit saanut uskollisen miehen, mutta kun sun elämä oli helppoa ja sä kuvittelit sen olevan ikuista. Koita kestää. Nyt on meidän miesten vuoro. MUHAHAHAHAHA.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli koko elämä aikaa valita itsellesi sinua ja kauneuttasi palvova mies. Olisit saanut uskollisen miehen, mutta kun sun elämä oli helppoa ja sä kuvittelit sen olevan ikuista. Koita kestää. Nyt on meidän miesten vuoro. MUHAHAHAHAHA.
No mutta eihän kukaan halua kauneutta palvovaa miestä vaan sellaisen joka rakastaa meitä itseämme silloinkin kun emme ole enää kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vahva veikkaus on se, että olet Ap edelleen todella nätti. Kusipää-ex vain sai sut uskomaan, että ulkonäössäsi on jotain vikaa. Ja siihen päälle kun seuraat vauva-palstan keskusteluja, joissa nuoruuttaa ihannoidaan, niin soppa on valmis.
Minäpä kerron sinulle, että nyt 45-vuotiaana naisena saan miehiltä edelleen huomiota, vaikka olen 20 kiloa painavampi kuin 10 vuotta sitten, naamani on alkanut hakeutua maata kohti ja pepussani on selluliittiä. Meikkaan kohtuullisesti ja käytän nättejä vaatteita. Tuoksun hyvältä ja juhliin laitan hiukseni. Uskon, että luonteeni on sellainen, että mua on helppo lähestyä. En todellakaan ole mikään maailmanluokan kaunotar, mutta ihan riittävästi saan huomiota edelleen.
Mene Ap mielummin vaikka hieman laitettuna ja kesämekossa ystäväsi kanssa terassille viettämään iltaa. Hymyile tuntemattomille ja katso mikä reaktio vastakkaiselta sukupuolelta. Saat todellisemman käsityksen viehättävyydestäsi kuin perustamalla arviosi pinnallisten mulkeromiesten laukomille aivopieruille.
Kiitos tästäkin vinkistä, kiva että kirjoitit niin kannustavasti! :) Mietin ensin, että auttaisikohan tämä mua yhtään jos katselisin epätoivoisesti muiden reaktioita muhun, ja sitä et saisinko mitään vastakaikua, ja kun tuntuu siltä että en jaksaisi yrittää tehdä kehenkään vaikutusta sillä että pyrkisin näyttämään mahdollisimman hyvältä. Mutta ehkä mullakin on päässä joku tietynlainen ajatus kauneudesta tai hyvännäköisyydestä, johon oon yrittänyt itseni sulloa, ja ehkä se voisikin olla kiva käydä jossain istuskelemassa ja katsoa millaisia ihmisiä ympärilleen viehättää, näyttämällä vain itseltään. Ja mulle ei enää ole niin tärkeää miesten huomio, joskus mietin sitäkin että olisiko helpompaa olla suhteessa naisen kanssa, mut tää onkin sit jo eri keskustelu :D en tiedä onko se vain tän fiiliksen takia mikä nyt on, kun on väsynyt siihen että pitäisi olla jollekin miehelle seksikäs
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tavallaan harmittaa ja ahdistaakin.
Toisaalta tähän mikään mennessä (37) on saanut oppia, etteivät terveys ja onnellisuus ole mitään itsestäänselvyyksiä. Lähipiirissä on ollut syöpiä itseäni nuoremmilla ihmisillä, eräs joutui pahaan onnettomuuteen jne.
Iän tuomat muutokset ovat pikkujuttu verrattuna vaikka sairauksien tai onnettomuuksien tuomiin muutoksiin, ja terveydestä olen kiitollinen joka päivä.
Itse ajattelin aina, että vanhemmiten alkaisi arvostaa sitä terveyttä, mutta suoraan sanottuna en edes osaa arvostaa. Mitä väliä sillä, että saat terveenä elää täällä sitten kymmeniä vuosia kenellekään kelpaamattomana vanhuksena?? Mieluummin ku o lisi pois. Harvassa ne tuhkimotarinat on, joissa oikeasti joku nainen on löytänyt sen miehen ikääntyneenä. Tai miltä tuntuisi elää miehen kanssa, joka tyytyy sinuun kun on itsekin vanha, vaikka samalla todellisuudessa himoitsee vain nuoria? Mieluummin kai olisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taisin menettää kauneuteni jo yli kymmenen vuotta sitten, käytettyäni psyykelääkkeitä. Liiallinen stressi ja työt mm. omaishoitajan, alkoholin käyttäminen ja tupakointi tuhosivat myös kaiken kauneuden, jota kenties ehkä oli. Tosin, en minä nyt mikään kaunotar koskaan tainnut ollakaan. Viimeksi mainituista ja niiden käyttämisestä voi syyttää vain itseään. Nykyisin en enää käytä alkoholia, enkä tupakoi, mutta menetettyä ulkonäköä ei enää saa takaisin.
Nykyisin teen usein kasvojumppaharjoituksia, ja irvistelen säännöllisesti peilin edessä. Ja laitan Niveaa ja yms. kasvoihin ja liikun paljon. Jospa se ulkonäkö edes vähän tästä korjautuisi ja paranisi.
Ketään miestä en kyllä tule enää koskaan saamaan. Viimeisinkin "parisuhde" oli kai jotakin yli viisi vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vahva veikkaus on se, että olet Ap edelleen todella nätti. Kusipää-ex vain sai sut uskomaan, että ulkonäössäsi on jotain vikaa. Ja siihen päälle kun seuraat vauva-palstan keskusteluja, joissa nuoruuttaa ihannoidaan, niin soppa on valmis.
Minäpä kerron sinulle, että nyt 45-vuotiaana naisena saan miehiltä edelleen huomiota, vaikka olen 20 kiloa painavampi kuin 10 vuotta sitten, naamani on alkanut hakeutua maata kohti ja pepussani on selluliittiä. Meikkaan kohtuullisesti ja käytän nättejä vaatteita. Tuoksun hyvältä ja juhliin laitan hiukseni. Uskon, että luonteeni on sellainen, että mua on helppo lähestyä. En todellakaan ole mikään maailmanluokan kaunotar, mutta ihan riittävästi saan huomiota edelleen.
Mene Ap mielummin vaikka hieman laitettuna ja kesämekossa ystäväsi kanssa terassille viettämään iltaa. Hymyile tuntemattomille ja katso mikä reaktio vastakkaiselta sukupuolelta. Saat todellisemman käsityksen viehättävyydestäsi kuin perustamalla arviosi pinnallisten mulkeromiesten laukomille aivopieruille.Kiitos tästäkin vinkistä, kiva että kirjoitit niin kannustavasti! :) Mietin ensin, että auttaisikohan tämä mua yhtään jos katselisin epätoivoisesti muiden reaktioita muhun, ja sitä et saisinko mitään vastakaikua, ja kun tuntuu siltä että en jaksaisi yrittää tehdä kehenkään vaikutusta sillä että pyrkisin näyttämään mahdollisimman hyvältä. Mutta ehkä mullakin on päässä joku tietynlainen ajatus kauneudesta tai hyvännäköisyydestä, johon oon yrittänyt itseni sulloa, ja ehkä se voisikin olla kiva käydä jossain istuskelemassa ja katsoa millaisia ihmisiä ympärilleen viehättää, näyttämällä vain itseltään. Ja mulle ei enää ole niin tärkeää miesten huomio, joskus mietin sitäkin että olisiko helpompaa olla suhteessa naisen kanssa, mut tää onkin sit jo eri keskustelu :D en tiedä onko se vain tän fiiliksen takia mikä nyt on, kun on väsynyt siihen että pitäisi olla jollekin miehelle seksikäs
Mitä sitä peittelemään. Itse päätin ruveta tästä lähin suhteisiin vain naisten kanssa, koska en jaksa sitä että koko ajan pitää tuntea olevansa miehelle liian vanha. Seurustekin hetken 85 v naisen kanssa, luonnollisesti sitten menehtyi. Surusta huolimatta muistan vain sen ihanan vapauden tunteen hänen kanssaan, kun ei tarvinnut enää nuoruuttan haikailla, vaan sai aidosti nauttia elämästä vielä tässä ja nyt.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32-vuotias ja sitä isoa rupsahdusta ei ole vielä tapahtunut mutta olen pelolla odottanut sitä jo yli kymmenen vuotta, koska tiedän että olen kaunis ja se on minulle tärkeää, en lähde kieltämään sitä. Miehiä en tarvitse, minulla on hyvä mies joka ei varmasti ole menossa mihinkään sen takia että ikää tulee, mutta itselle se on iso juttu. Ja pianhan se on edessä väistämättä.
Olen ajatellut että panostan sitten vielä enemmän kroppaan ja sen treenaamiseen kun naaman rupsahtamiseen ei juurikaan voi vaikuttaa. Onneksi on kuitenkin sen verran hyvät geenit että se ei ole tullut ennenaikaisesti... Saa nähdä paljonko on vielä armon aikaa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tavallaan harmittaa ja ahdistaakin.
Toisaalta tähän mikään mennessä (37) on saanut oppia, etteivät terveys ja onnellisuus ole mitään itsestäänselvyyksiä. Lähipiirissä on ollut syöpiä itseäni nuoremmilla ihmisillä, eräs joutui pahaan onnettomuuteen jne.
Iän tuomat muutokset ovat pikkujuttu verrattuna vaikka sairauksien tai onnettomuuksien tuomiin muutoksiin, ja terveydestä olen kiitollinen joka päivä.
Itse ajattelin aina, että vanhemmiten alkaisi arvostaa sitä terveyttä, mutta suoraan sanottuna en edes osaa arvostaa. Mitä väliä sillä, että saat terveenä elää täällä sitten kymmeniä vuosia kenellekään kelpaamattomana vanhuksena?? Mieluummin ku o lisi pois. Harvassa ne tuhkimotarinat on, joissa oikeasti joku nainen on löytänyt sen miehen ikääntyneenä. Tai miltä tuntuisi elää miehen kanssa, joka tyytyy sinuun kun on itsekin vanha, vaikka samalla todellisuudessa himoitsee vain nuoria? Mieluummin kai olisi yksin.
Varmaan olet aina ollut terve, kun et terveyttä osaa arvostaa. Pitkässä suhteessa miehen kanssa oltuani arvostan näin nelikymppisenä parisuhdetta enemmän vapauttani. Fyysiset tarpeeni hoidan kaverimiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa vuorovaikutus ihmisten kanssa, tuntui että mua usein lähestyttiin ja tultiin juttelemaan, ja kun ihmiset keskusteli mun kanssa, ne vaikutti kiinnostuneelta siitä mitä mulla oli sanottavana. Oli itsevarmempi olo, kun ihmiset katsoivat hyväksyvämmin ja kiinnostuneemmin. Nykyään oon paljon varautuneempi ja varmaan aina oon ollut vähän ujo, mutta sillon aikoinaan se ei niin haitannut, kun ihmiset silti hakeutui mun seuraan. Eli siis lyhyesti ystävien ja poikaystävien hankkiminen oli helpompaa.
Nyt olen sinkku, kun edellinen pidempi parisuhde päättyi. Suhteessa mies oli kontrolloiva ja mustasukkainen, mutta myös sellainen joka itse usein katseli ja kommentoi ääneen muita naisia. Usein kommentoi myös musta että silloin aikanaan olit niin kuuma ja puhuu, kuinka miehiä vaan luonnostaan viehättää tyyliin parikymppiset naiset. Tämänki takia haluaisin jonkun, jolle ulkonäkö ei olisi se tärkein asia, mutta en tiedä löytääkö tällaisessa seksikkyyttä ja kauneutta ihannoivassa maailmas enää sellaisia miehiä :/
Ap
Mulkero Alert! Olet joutunut mulkeromiehen uhriksi, sisko. Nykyään on konstit saada itsensä nätiksi, etenkin itsesi silmissä. Liiku, meikkaa, tee mistä tykkäät - luoksesi löytää kyllä sellainen joka sut ansaitsee ja on sopiva. Mä oon 50+ nainen ja repsottaa vähän sieltä ja täältä, mut hymy huulille ja itsevarma asenn, se tekee gutaa - mulle, kumppanille ja ympäristölle- elämä on hauskaa kun sen oikein oivaltaa. Eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Olen 32-vuotias ja sitä isoa rupsahdusta ei ole vielä tapahtunut mutta olen pelolla odottanut sitä jo yli kymmenen vuotta, koska tiedän että olen kaunis ja se on minulle tärkeää, en lähde kieltämään sitä. Miehiä en tarvitse, minulla on hyvä mies joka ei varmasti ole menossa mihinkään sen takia että ikää tulee, mutta itselle se on iso juttu. Ja pianhan se on edessä väistämättä.
Olen ajatellut että panostan sitten vielä enemmän kroppaan ja sen treenaamiseen kun naaman rupsahtamiseen ei juurikaan voi vaikuttaa. Onneksi on kuitenkin sen verran hyvät geenit että se ei ole tullut ennenaikaisesti... Saa nähdä paljonko on vielä armon aikaa jäljellä.
Tutustupa tyttönen kasvojoogaan. Kasvoja voi treenata kuten muutakin kroppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menes nyt peräkammarinpoika peilin eteen ja ota itsestäsi kuva niin voudaan arvostella.
Te kirkuisitte hysteerisesti kuvan nähtyänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vahva veikkaus on se, että olet Ap edelleen todella nätti. Kusipää-ex vain sai sut uskomaan, että ulkonäössäsi on jotain vikaa. Ja siihen päälle kun seuraat vauva-palstan keskusteluja, joissa nuoruuttaa ihannoidaan, niin soppa on valmis.
Minäpä kerron sinulle, että nyt 45-vuotiaana naisena saan miehiltä edelleen huomiota, vaikka olen 20 kiloa painavampi kuin 10 vuotta sitten, naamani on alkanut hakeutua maata kohti ja pepussani on selluliittiä. Meikkaan kohtuullisesti ja käytän nättejä vaatteita. Tuoksun hyvältä ja juhliin laitan hiukseni. Uskon, että luonteeni on sellainen, että mua on helppo lähestyä. En todellakaan ole mikään maailmanluokan kaunotar, mutta ihan riittävästi saan huomiota edelleen.
Mene Ap mielummin vaikka hieman laitettuna ja kesämekossa ystäväsi kanssa terassille viettämään iltaa. Hymyile tuntemattomille ja katso mikä reaktio vastakkaiselta sukupuolelta. Saat todellisemman käsityksen viehättävyydestäsi kuin perustamalla arviosi pinnallisten mulkeromiesten laukomille aivopieruille.Kiitos tästäkin vinkistä, kiva että kirjoitit niin kannustavasti! :) Mietin ensin, että auttaisikohan tämä mua yhtään jos katselisin epätoivoisesti muiden reaktioita muhun, ja sitä et saisinko mitään vastakaikua, ja kun tuntuu siltä että en jaksaisi yrittää tehdä kehenkään vaikutusta sillä että pyrkisin näyttämään mahdollisimman hyvältä. Mutta ehkä mullakin on päässä joku tietynlainen ajatus kauneudesta tai hyvännäköisyydestä, johon oon yrittänyt itseni sulloa, ja ehkä se voisikin olla kiva käydä jossain istuskelemassa ja katsoa millaisia ihmisiä ympärilleen viehättää, näyttämällä vain itseltään. Ja mulle ei enää ole niin tärkeää miesten huomio, joskus mietin sitäkin että olisiko helpompaa olla suhteessa naisen kanssa, mut tää onkin sit jo eri keskustelu :D en tiedä onko se vain tän fiiliksen takia mikä nyt on, kun on väsynyt siihen että pitäisi olla jollekin miehelle seksikäs
Mitä sitä peittelemään. Itse päätin ruveta tästä lähin suhteisiin vain naisten kanssa, koska en jaksa sitä että koko ajan pitää tuntea olevansa miehelle liian vanha. Seurustekin hetken 85 v naisen kanssa, luonnollisesti sitten menehtyi. Surusta huolimatta muistan vain sen ihanan vapauden tunteen hänen kanssaan, kun ei tarvinnut enää nuoruuttan haikailla, vaan sai aidosti nauttia elämästä vielä tässä ja nyt.
N47
Ei helevetti. Ei kai nyt nuo äijät nyt ala päästä tässä maailmassa noin niskan päälle, että pitää muuntaa oma seksualisuutensa tuollain! Meressä on paljon kaloja, kun ei ui vaan Tindermerissä. Mut itsehän tietty päätät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tavallaan harmittaa ja ahdistaakin.
Toisaalta tähän mikään mennessä (37) on saanut oppia, etteivät terveys ja onnellisuus ole mitään itsestäänselvyyksiä. Lähipiirissä on ollut syöpiä itseäni nuoremmilla ihmisillä, eräs joutui pahaan onnettomuuteen jne.
Iän tuomat muutokset ovat pikkujuttu verrattuna vaikka sairauksien tai onnettomuuksien tuomiin muutoksiin, ja terveydestä olen kiitollinen joka päivä.
Itse ajattelin aina, että vanhemmiten alkaisi arvostaa sitä terveyttä, mutta suoraan sanottuna en edes osaa arvostaa. Mitä väliä sillä, että saat terveenä elää täällä sitten kymmeniä vuosia kenellekään kelpaamattomana vanhuksena?? Mieluummin ku o lisi pois. Harvassa ne tuhkimotarinat on, joissa oikeasti joku nainen on löytänyt sen miehen ikääntyneenä. Tai miltä tuntuisi elää miehen kanssa, joka tyytyy sinuun kun on itsekin vanha, vaikka samalla todellisuudessa himoitsee vain nuoria? Mieluummin kai olisi yksin.
Harmi kun muut ihmissuhteet meinaa jäädä sivurooliin vanhemmiten. Mulle riittäisi varmaan hyvin sellainen elämä että asuisi jonkun kämppiksen kanssa tai lähellä ystäviä ja tapaisi heitä, kun nyt tuon päättyneen suhteen jälkeen on vaan onnellinen siitä että ei ole miestä. Monilla kavereilla on kans sellaiset suhteet, joissa joutuvat kestämään vaikka mitä tai ovat onnettomia, tietty poikkeuksiakin on, onnellisia suhteita ja perheitä, ja niistä olen kyllä hieman kateellinen. Tai onnellinen heidän puolestaan vilpittömästi, mut sitä kaipaisin itellenikin. Mut ne on niin harvinaisia että en usko että välttämättä löydän samaa. Ja niissäkin suhteissa ulkonäöllä on tosi vähän merkitystä, varmaan niiden kautta rupesin pohtimaan et tekeekö sillä kauneudella mitään.
Ja terveyttä osaan arvostaa paremmin nyt kun on sairaus johon lääkityskin on. Ainakin voi liikkua ja olla luonnossa :)
Ai niin ja ite tiiän ainakin yhden sellaisen tuhkimotarinan! Kaikki on kai mahdollista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa vuorovaikutus ihmisten kanssa, tuntui että mua usein lähestyttiin ja tultiin juttelemaan, ja kun ihmiset keskusteli mun kanssa, ne vaikutti kiinnostuneelta siitä mitä mulla oli sanottavana. Oli itsevarmempi olo, kun ihmiset katsoivat hyväksyvämmin ja kiinnostuneemmin. Nykyään oon paljon varautuneempi ja varmaan aina oon ollut vähän ujo, mutta sillon aikoinaan se ei niin haitannut, kun ihmiset silti hakeutui mun seuraan. Eli siis lyhyesti ystävien ja poikaystävien hankkiminen oli helpompaa.
Nyt olen sinkku, kun edellinen pidempi parisuhde päättyi. Suhteessa mies oli kontrolloiva ja mustasukkainen, mutta myös sellainen joka itse usein katseli ja kommentoi ääneen muita naisia. Usein kommentoi myös musta että silloin aikanaan olit niin kuuma ja puhuu, kuinka miehiä vaan luonnostaan viehättää tyyliin parikymppiset naiset. Tämänki takia haluaisin jonkun, jolle ulkonäkö ei olisi se tärkein asia, mutta en tiedä löytääkö tällaisessa seksikkyyttä ja kauneutta ihannoivassa maailmas enää sellaisia miehiä :/
Ap
Mulkero Alert! Olet joutunut mulkeromiehen uhriksi, sisko. Nykyään on konstit saada itsensä nätiksi, etenkin itsesi silmissä. Liiku, meikkaa, tee mistä tykkäät - luoksesi löytää kyllä sellainen joka sut ansaitsee ja on sopiva. Mä oon 50+ nainen ja repsottaa vähän sieltä ja täältä, mut hymy huulille ja itsevarma asenn, se tekee gutaa - mulle, kumppanille ja ympäristölle- elämä on hauskaa kun sen oikein oivaltaa. Eteenpäin!
Haha kiitos tästä kommentista, tuli optimistinen olo heti! 😄
Ap
Olen 50+ nainen ja täytyy sanoa, että viimeiset 10 vuotta on ollut ulkonäön suhteen aikamoista alamäkeä. Olin nuorena kaunis ja sain huomiota miehiltä, joskus liikaakin, koska olen kuitenkin melko ujo ja pidättyvä ihminen. Olin naimisissa kahdesti, toinen mieheni oli jonkin sortin narsisti ja musersi itsetuntoni totaalisesti. Erottuani hänestä yli 10 vuotta sitten, annoin itseni rupsahtaa, lihoin enkä välittänyt itsestäni. Uskoin ex-miestäni, etten kelpaisi kenellekään, enkä itse asiassa edes halua uutta suhdetta. Nyt saan olla miehiltä rauhassa, olen todella tapettia ja se on oikeastaan aika mukavaa! Mutta pakko myöntää, että joskus oma peilikuva ärsyttää ja kaipaan entistä minää, joka käänsi päitä, eikä koskaan jäänyt yksin. Vaan aika aikaa kutakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vahva veikkaus on se, että olet Ap edelleen todella nätti. Kusipää-ex vain sai sut uskomaan, että ulkonäössäsi on jotain vikaa. Ja siihen päälle kun seuraat vauva-palstan keskusteluja, joissa nuoruuttaa ihannoidaan, niin soppa on valmis.
Minäpä kerron sinulle, että nyt 45-vuotiaana naisena saan miehiltä edelleen huomiota, vaikka olen 20 kiloa painavampi kuin 10 vuotta sitten, naamani on alkanut hakeutua maata kohti ja pepussani on selluliittiä. Meikkaan kohtuullisesti ja käytän nättejä vaatteita. Tuoksun hyvältä ja juhliin laitan hiukseni. Uskon, että luonteeni on sellainen, että mua on helppo lähestyä. En todellakaan ole mikään maailmanluokan kaunotar, mutta ihan riittävästi saan huomiota edelleen.
Mene Ap mielummin vaikka hieman laitettuna ja kesämekossa ystäväsi kanssa terassille viettämään iltaa. Hymyile tuntemattomille ja katso mikä reaktio vastakkaiselta sukupuolelta. Saat todellisemman käsityksen viehättävyydestäsi kuin perustamalla arviosi pinnallisten mulkeromiesten laukomille aivopieruille.Kiitos tästäkin vinkistä, kiva että kirjoitit niin kannustavasti! :) Mietin ensin, että auttaisikohan tämä mua yhtään jos katselisin epätoivoisesti muiden reaktioita muhun, ja sitä et saisinko mitään vastakaikua, ja kun tuntuu siltä että en jaksaisi yrittää tehdä kehenkään vaikutusta sillä että pyrkisin näyttämään mahdollisimman hyvältä. Mutta ehkä mullakin on päässä joku tietynlainen ajatus kauneudesta tai hyvännäköisyydestä, johon oon yrittänyt itseni sulloa, ja ehkä se voisikin olla kiva käydä jossain istuskelemassa ja katsoa millaisia ihmisiä ympärilleen viehättää, näyttämällä vain itseltään. Ja mulle ei enää ole niin tärkeää miesten huomio, joskus mietin sitäkin että olisiko helpompaa olla suhteessa naisen kanssa, mut tää onkin sit jo eri keskustelu :D en tiedä onko se vain tän fiiliksen takia mikä nyt on, kun on väsynyt siihen että pitäisi olla jollekin miehelle seksikäs
Mitä sitä peittelemään. Itse päätin ruveta tästä lähin suhteisiin vain naisten kanssa, koska en jaksa sitä että koko ajan pitää tuntea olevansa miehelle liian vanha. Seurustekin hetken 85 v naisen kanssa, luonnollisesti sitten menehtyi. Surusta huolimatta muistan vain sen ihanan vapauden tunteen hänen kanssaan, kun ei tarvinnut enää nuoruuttan haikailla, vaan sai aidosti nauttia elämästä vielä tässä ja nyt.
N47
Ei helevetti. Ei kai nyt nuo äijät nyt ala päästä tässä maailmassa noin niskan päälle, että pitää muuntaa oma seksualisuutensa tuollain! Meressä on paljon kaloja, kun ei ui vaan Tindermerissä. Mut itsehän tietty päätät.
Missä muissa merissä sitä uisi? En tiedä muita eikä missään tapaa enää ketään, jos ei yökerhoissa jaksa enää roikkua.
Ap
Jos kauneus on niin tärkeää ja et pääse tästä asiasta yli niin vaihda se kehen itseäsi vertaat.