Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, että ei ole kaunis tai nätti enää?
14.06.2022 |
Olen aiemmin ollut omasta mielestäni kivan näköinen ja saanut paljon huomioita niiltä miehiltä, joista olen itsekin ollut kiinnostunut. Nyt yli kolmekymppisenä kasvot ovat muuttuneet nopeasti erilaiseksi ja uusi lääkitys on myös vaikuttanut aika paljon kasvoihin, en enää näytä kovin hyvältä enkä varsinkaan nuorelta. Oon ollut tästä todella surullinen, mutta toisaalta en jaksaisi enää harmitella asiaa, johon en voi juuri vaikuttaa enkä myöskään haluaisi enää olla yhtä ulkonäkökeskeinen kuin nuorena. Tuntuu, että nätti ulkonäkö myös viehätti tietyn tyyppisiä miehiä, joihin ei kuitenkaan voinut pidemmän päälle luottaa ja suhteesta huolimatta minulla oli yksinäinen olo.
Olen siis alkanut miettimään asiaa niin, että ehkä en menetä kovin paljoa siinä, etten enää ole hyvännäköinen. Vaikka aina välillä itseinho nousee pintaan ja ärsyttää, kuinka paljon helpompaa jotkut asiat ennen oli ihan vain sen takia, että näytti kivalta. En tiedä vielä, mihin näissä ajatuksissani päädyn, toivottavasti vähemmän pinnallisempaan suuntaan kuin aiemmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ulkonäkö teille on elämän aikana merkinnyt, kuinka tärkeää se on nykyään ja kuinka hyväksyä se, että keho muuttuu iän myötä? Kaikki hyvät vinkit ottaisin mielellään vastaan, jotta sitten kun on taas huono päivä, pääsisin vähän nopeammin yli itseinhosta.
Kommentit (92)
Jaa. Mä en ole koskaan näyttänyt hyvältä, mutta kai olen onnistunut törmäämään likinäköisiin miehiin joista näytän kauniilta. Tai sitten itse näkee itsensä rumempana kuin onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naama vanhenee kaikilla, mutta miltä kroppa näyttää, se on vaan susta itestä kiinni. Älä vaa liho, ja jos oot lihava, niin laihduta! Treenaa säännöllisesti ja syö oikein, niin pysyt vielä kauan hyvännäkösenä!
Pyöreä nainen ei ole yhtään sen vähemmän seksikäs kuin joku luudanvarsikaan.
Joo emmä mitää bilis mailoja meinannukkaan.. Puhuin tos treenaamisesta, mikä yleensä tekee ihmisestä seksikkään. Parantaa paljon yleisesti ulkonäköä, vaikka naama olis ruma ku rullatuoli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hyväksyä se, että ei ole koskaan ollut kaunis tai nätti?
Niinpä, aloittaja on edes saanut kokea nättiyden
Eli se mitä on saanut - ei se mitä on menettänyt!
Niin no, kyllä olen ihan kiitollinen hyvistä muistoista. Niistä hetkistä kun on ollut ihastunut ja ihastus on tuntenut samoin, ja miten ensimmäiset vuodet parisuhteessa meni niin, että olimme aivan hulluina toisiimme. Muutenkin elämä oli kevyempää, hauskempaa, huolettomampaa, oli luottavaisempi olo että kyllä kaikki järjestyy ja elämä on ihanaa.
Mutta sitten taas se, että on joskus aikoinaan ollut hyvännäköinen eikä ole enää, se aiheuttaa mussa ainakin jonkinlaista häpeää. Joskus kaverit olivat kateellisia siitä, että miehet kiinnostuivat minusta, nytpä ei tarvitse enää sitä kadehtia kun en ole enää se, johon kiinnitetään ensimmäisenä huomio. Ja mietin että mitähän vanhat tutut saattavat ajatella minut nähdessään, ovatko vahingoniloisia, puhuvat että mitähän tuollekin on tapahtunut. Ehkä liioittelen, mutta ulkonäkö on kyllä sen verran muuttunut, lääkitys on turvottanut kasvoja ja se vaikuttaa yllättävän paljon yleisilmeeseen. Voi olla, että näytän edelleen ihan kivalta, mutta ainakin vertaan itseäni liikaa vanhaan itseeni ja häpeän suurta muutosta.
Ja sitten se, että yksi kaveri, jonka kanssa aiheesta puhuin ja joka ei koskaan ollut se, joita lähestyttiin baarissa, sanoi että nuorempana ajatteli aina, että tekee sitten persoonallaan vaikutuksen, panosti enemmän siihen ja on munkin mielestä nykyään ihana ja ainutlaatuinen tyyppi, tekee kaikenlaista mielenkiintoista ja luovaa ja on löytänyt vierelleen sellaisen, joka sopii hänelle hyvin. En sano sitä, että hyvää persoonaa voi tosta noin vain "rakentaa", mutta joskus olis munkin varmaan kannattanut keskittyä muuhunkin kuin pelkästään siihen, minkä näköinen olen kenenkin mielestä. Jos ajatukset pyörii vaan siinä, niin paljon energiaa menee sellaiseen, josta ei jää oikein mitään käteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa muuttaa omaa ajattelua ja elämänsä suuntaa... ja koittaa olla ajattelematta sitä että mitä vanhat tutut ajattelevat.
Ap
Kun vähän all neljäkymppisenä törmäilin nuoruuden aikaisiin tuttaviin, jotka kukin vuorollaan spontaanisti totesivat, kuinka kaunis olin ollut nuorena, tuli tunne, että olin jotenkin pettänyt heidät. Näin siitä huolimatta, että tiesin olleeni heille muutakin kuin nätti naama.
Nyt täytän jo kohta seitsemänkymmentä, eikä ulkonäön merkitys ole vieläkään täysin kadonnut elämästäni. Me mummotkin siis mietimme vielä ulkonäköämme, mutta emme enää kovin paljoa... ;)
Minä olen aina ihaillut kauniita mummoja. Mummojen kauneus on aika paljon erilaista kuin nuorten tyttöjen kauneus.
Minä olin nuorena ihan nätti, vaikka en sitä silloin uskonut. Nyt olen keski-ikäinen, joten en ole enää nuorella tavalla nätti, mutta vielä ei ole sitä "mummokauneuttakaan" kovin paljon. Toivon, että olisin vanhana vähintäänkin ihan nätti mummo.
Mäkin ajattelen nykyään että haluun sit mummona olla mummonkaunis 😃 Käyn äidin luona usein ja sen kerrostalossa asuu melkein pelkästään mummoja ja pappoja, ja monet heistä ovat niin tyylikkäitä että oon alkanut ihailemaan heidän tyylejään. Ja siksi en nyt halua mitään kauneuskorjauksia tehdä, en jotenkin halua lähteä sille tielle. Katoin joskus YLE areenasta dokkarin Hedy Lamarrista, jonka titteli joskus aikoinaan oli Most Beautiful Woman in Films, ja loppuvuoden elämästään se vietti lukkiutuneena taloonsa, kun oli tehnyt niin paljon kauneusleikkauksia että sen kasvot näyttivät lopulta aika hurjilta. Katoin Googlesta kans kuvia siitä ja ajattelin vaa et mikä sääli, se ei käynyt edes hakemassa jotain kunniapalkintoa jonka se voitti, vaan lähetti poikansa hakemaan sen kun ei itse kehdannut. Ja sama nainen oli todella älykäs, kehitti sen jonkin taajuushyppelyn minkä perusteella Wi-Fi toimii, oli sellainen keksijätyyppi mutta nähtiin vain kauniina näyttelijänä. Ja mikä vankila siitä sit lopulta tuli sille.
Et varmaan helpoimmalla pääsee kun näyttää ihan kivalta tai tavalliselta, liian kaunis voi kans kärsii ulkonäöstään sitten. Kauheet paineet aina näyttää samalta. Ja kunhan näyttäis itseltään, mummona sit ehkä osaa jo itse ainaki arvostaa 🤞
Ei ihminen vanhetessaan muutu täysin erinäköiseksi. Jos on ollut oikeasti hyvännäköinen nuorena, on sitä kyllä vanhempanakin. Toki voi vanhan näköinen olla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit kokeilla sitä kasvojoogaa?
Auttaako se hyväksymään sen, ettei ole kaunis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen nykyisin aina välillä, että siinäkin on puolensa kun ei nuorena ollut kaunis. Että ei niin korkealta nyt sitten tipu vanhetessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihminen vanhetessaan muutu täysin erinäköiseksi. Jos on ollut oikeasti hyvännäköinen nuorena, on sitä kyllä vanhempanakin. Toki voi vanhan näköinen olla.
Näin itsestäni valokuvan joka otettiin pari viikko sitten ystäväni illanistujaisista, ja ihmettelin että kuka helvetti tuo on. En ole ennen ainakaan tuolta näyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama joo, mutta olen huomannut, että miesten iskemisessä vaikuttaa 89% enemmän hyvä itsetunto kuin oikea objektiivinen kauneus. Eli nainen joka uskoo olevansa nätti ja flirttailee, vie miehen sellaisen edestä, joka on paljon kauniimpi, mutta epävarma itsestään.
Tämän huomasin silloin, kun olin suhteessa latistavan ja ulkonäköäni haukkuneen miehen kanssa. En ole vieläkään kunnolla toipunut siitä kylläkään.
Vinkki ap, kokeile ottaa itsestäsi kuvat kameraan, toinen, jossa näytät aralta ja epävarmalta, toinen, jossa näyttelet olevasi oikea hurmaaja miestennielijä kaunotar ja naurat itsevarmasti. Näet kuvatodistusaineistoa, miten paljon pujtaasti asenne vaikuttaa yhden ja saman ihmisen ulkonäköön.
N52
Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomessakin oli vielä yleinen tapa käyttää mummohuiveja kun nainen täytti 50v. Silloin ei ollutkaan nykyajan pahoinvoivaa yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään luin hesarista juttua joka tuli mieleen tästä ketjusta.
Illouzin mukaan kärsijöinä pinnallisessa deittailukulttuurissa ovat etenkin naiset. Hänen mukaansa stereotypiat pitävät harvoin paikkansa, mutta mitä romantiikkaan tulee, niin stereotypia seksiä metsästävästä miehestä ja emotionaalista yhteyttä hakevasta naisesta pitää jokseenkin paikkansa.
Kaikki miehet eivät toki saa seksiä, mutta ehkä juuri siitä syystä, että heille seksistä on tullut päämäärä. Ja toisaalta monet naiset jäävät ilman emotionaalista yhteyttä, jota he ensisijaisesti kaipaavat.
INTERNETISSÄ kumppania haetaan samalla tyylillä kuin uutta pölynimuria. Ominaisuuksia ja ulkonäköä vertaillaan. Vaihtoehtoja on loputtomasti (toisin kuin pölynimurimalleja). Ihmiskatalogia voi selata vaikka kesken wc-asioinnin. Sitä ei voi koskaan tietää, koska se oikea löytyy. Eikä sitäkään, onko se sittenkään se oikea. Siksi uusia vaihtoehtoja on oltava loputon määrä.
Esseisti ja toimittaja Michael Foley esittää filosofi Arthur Schopenhaueria mukaillen ajatuksen kirjassaan The Age of Absurdity: Ihmisellä on taipumus tehdä keinoista päämääriä. Rahaa ei haluta siksi, että sillä voisi tehdä jotain vaan siksi, että olisi rahaa. Ja lopulta kun on rahaa, sillä ei tehdä juuri muuta kuin lisää rahaa.
Sama pätee Foleyn mukaan viehättävyyteen ja seksikkyyteen.
Suhteissa seksuaalinen viehättävyys tuppaa erkaantumaan seksistä, jossa sitä voisi käyttää. Viehättävyys kaipaa palvontaa kosketuksen sijaan. Tarjoan psykologialle teorian: mitä seksikkäämpi joku on, sitä heikompi on hänen seksuaalinen suorituskykynsä. Hypoteesini voi osoittautua vääräksi, mutta ainakin sen paikkansapitävyyttä on hauska testata.
Se on se deittailukulttuuri mikä myös vahvistaa ja vääristää käsitystä ulkonäöstä ja sen merkityksestä. Ehkä tuo on tavallaan totta, että seksikäs nainen alkaa kaipaamaan palvontaa seksissäkin, tärkeintä on olla haluttava ja sit on mielessä se miltä näyttää jatkuvasti. Kun taas hyvä seksi voi olla aika rumaakin, en osaa selittää mutta sillain nautintoon ja tuntemuksiin keskittyvää, ei siihen miltä se näyttää. Toki se että tuntee itsensä jollakin tapaa seksikkääksi vaikuttaa seksiin myös, mutta oon itse ainakin huomannut että emotionaalinen yhteys ja hyvä seksi toteutuu silloin kun ei koko ajan katsele itseään ikään kuin sen toisen silmin, vaan on läsnä ja katsoo sitä toista myös.
Oho jäi lainausmerkit, eka ja vika kappale on minun kirjoittamaa eikä lainausta Hesarin jutusta.
T. Edellinen kirjoittaja
Vähän niin kuin mansikan kukka: Se on kaunis. Mutta kun se tiputtaa terälehtensä, se ei ole kaunis. Kun sen antaa kuitenkin olla, ja elää elämäänsä, siitä tulee kaunis mansikka.