Edellyttääkö mielestänne kirjan lukeminen sitä, että on siitä aidosti kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että olen nähnyt täällä ap:n ketjuja/kommentteja aiemminkin. Taisi olla jotain autismin kirjoa tms, joka vaikutti tuohon päähänpinttymään Pottereista ja siihen ettei ymmärrä ettei se kaikille ole yhtä kiinnostava asia.

Mistä tiedät, että kyseessä on sama kirjoittaja?

No luin yliopistossa aika monta kirjaa, joista en ollut kiinnostunut pätkääkään. Biokemian kirjasta jäi ikuiset traumat.

Voi olla, että ovat jossain määrin kiinnostuneita, mutta eivät niin paljoa että jaksaisivat analysoida niitä syvällisemmin (varsinkaan tuntemattomampien seurassa).

Edellyttää jossain määrin, mutta ei todellakaan tarvitse olla ns. "tosifani".

Mä luen huvikseni. Kirjan lukeminen on ihanaa laiskottelua ja pakoa todellisuudesta.

Hyviä kirjoja on miljoonia. Dekkarit on parasta, harvoin enää muuta luenkaan.

Mutta ei mulla ole tarve niistä keskustella kenenkään kanssa.

Kuulun kyllä facebookin Dekkarit-ryhmään lähinnä lukuvinkkien takia. Ja siskon kanssa vaihdetaan mielipiteitä dekkareista tyyliin "kannattaako lukea ".

Minä olen lukenut paljon ihan lapsesta asti. Nykyään menee enemmän äänikirjoja, sellaiset 80-100 vuodessa suunnilleen. Tietysti olen kiinnostunut lukemistani / kuuntelemistani kirjoista. Koska olen lukenut paljon, tiedän kirjailijat ja sarjat ja lajityypit joista pidän ja seuraan myös arvosteluita, joten hyvin harvoin käy niin että joku kirja jää kesken.

Tuollaista ajattelutapaa en tunnista ollenkaan, että pitäisi lukea koska muutkin lukevat?!? Ylipäätänsä juttelen kirjoista vain niiden tuttujen kanssa, joiden tiedän itsekin olevan innokkaita lukijoita, ja yleensä keskustelut käsittelevät vinkkejä ja suosituksia hyvistä kirjoista. Lukeminen on viihdettä ja harrastus siinä missä muutkin, ei mitään hienostelua.

Potterit olivat minullekin iso elämys silloin parikymppisenä kun ne ilmestyivät, joten tietysti niiden maailmaan liittyy edelleen nostalgiaa, mutta en laske niitä itselleni merkityksellisimpien kirjojen joukkoon. Innolla toki odotan, että nyt 10 v. lapseni saa sarjan luettuja ja päästään elokuvien pariin yhdessä.

En jaksa lukea loppuun kirjoja jotka ei kiinnosta, mutta ei läheskään kaikki niistä sadoista kirjoista joita olen lukenut ole niin kiinnostavia että jaksaisin niitä analysoida ja jauhaa niistä syvällisesti.

Aika moni muistanee koulun pakkokirjat. Eli ei estä lukemista, mutta nauttimista voi estää.

Itse olen joskus pakertanut kehutun mutta puisevan kirjan loppuun nähdäkseni, muuttuuko se kiinnostavammaksi vai ei, ja miksi sitä oikein kehutaan. Joskus vaivannäköni on palkittu ja toisinaan taas ei.

Ensimmäistä Potteriani en jaksanut loppuun.

Jos kirja ei kiinnosta, toki sen voi lukea läpi, mutta ei siitä jää juuri mitään mieleen. Joutuu lukemaan useamman kerran uudestaan. Jos kirja kiinnostaa, siitä muistaa kaiken, vaikka lukisi vain kerran.

Eivät ehkä koe mielekkääksi analysoida fiktiivisten tarinoiden tapahtumia, vaan keskustelevat mieluummin asioista, joita tapahtuu todellisessa elämässä ja joita on oikeasti olemassa?

Ei välttämättä. Ihmisiä on niin erilaisia ja heillä eri syitä lukea. Voivathan toiset esim. lukea ihan vain ajanvietteekseen.

Luultavasti aihe ei kiinnosta heitä kuin pintatasolla. Kaikki eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä, ap. Pitää ottaa myös huomioon, että eri tilanteissa keskustellaan eri tavalla. Harvaa kiinnostaa tuntemattomampien ihmisten seurassa alkaa analysoida yhtään mitään. Ja jos toinen elää vaikka ruuhkavuosia tai on muuten väsynyt tai hänellä on huolia, ei hän vain yksinkertaisesti jaksa. Ehkä he vain haluavat keskustella syvällisesti jonkun muun kuin sinun kanssasi?

Kirja on niin monta kertaa luettu ja analysoit, ettei jaksa enää.

Tavallaan ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Minulla on kaveri joka harrastaa kulttuuria. Kuitenkin jos ollaan joskus käyty katsomassa vaikka sama taidenäyttely/ teatterikappale tai luettu sama kirja niin hän ei innostu koskaan puhumaan niistä yhtään mitään yleistäkään. Mietin että onko hän oikeasti innostunut kulttuurista alkuunkaan. Kun taas toinen kaveri alkaa kertoa miksi Nanna Suden taulujen symboliikka kiehtoo ja mitä materiaaleja taiteilija on käyttänyt.

Kirjoista tulee harvoin juteltua kun tarjonta on niin laaja että harvoin luetaan sama kirja samoihin aikoihin. Itse en lue mitään muotikirjoja vain koska kaikki puhuvat niistä vaan on tosiaan kriteerinä se että kirja aidosti kiehtoo minua niin henkilöhahmojen, miljöön kuin juonenkin tasolla.

Pidin joskus kirjallisuusblogia, ja siinä kyllä nopeasti päätyi sellaiseen tilanteeseen, että luki kirjoja puoliväkisin, koska piti olla materiaalia blogiin ja ne kirjat sattuivat olemaan sillä hetkellä suosittuja/aihepiiristä keksi helposti sanottavaa/ei kehdannut vaikuttaa siltä, ettei jaksa lukea vaikeampia kirjoja loppuun, jne. En jaksanut tätä "show-lukemisen" kierrettä kauan, mutta jälkeenpäin ajateltuna tuli kyllä luettua tosi mielenkiintoisia kirjoja paljon. Paljon älyllisempiä kirjoja luin silloin kuin nykyään. Ei se itsensä haastaminen näkyvällä tavalla huono asia ollut lukuharrastuksen kannalta, mutta lukeminen tuntui työltä, ei rentoutumiselta. Kuka tykkää mistäkin.

Nykyään en lue väkisin loppuun kirjoja vain silkan haasteen vuoksi. Näen yleensä jo ensimmäisen luvun jälkeen, tykkäänkö kirjasta yhtään vai ei, mikä on tehnyt kirjojen valitsemisesta paljon helpompaa. Olen jotenkin harjaantunut myös näkemään jopa hitaan ja tylsän alun "läpi", että onko kirjassa potentiaalia vai ei. Alun ei tarvitse siis olla supermahtava, jotta voisin kirjasta kiinnostua.

No, et tuota tainnut kysyäkään, mutta vastasinpa silti. Luen kyllä kirjoja, joista "vain" tykkään, vaikka en niitä erityisesti fanittaisikaan.

Luin paljon lapsena ja nuorena, olin jopa iltatöissä kirjastossa, mutta lasteni myötä lukeminen jäi vuosiksi. Muutama vuosi sitten löysin äänikirjat. Pystyn kuuntelemaan äänikirjoja töitä tehdessäni ja tänäänkin olen kuunnellut noin 8 h.

Kuuntelen vain sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat. Jos huomaan, että alan miettimään enemmän omia juttujani kuin kuuntelemaan kirjaa, niin kirja on silloin yleensä niin tylsä, että jätän sen suosiolla kesken ja etsin uuden kirjan kuunneltavakseni. Jos en oikeastaan edes muista kesken jättämääni kirjaa viikon parin aikana, niin poistan sen ladatuista kirjoista kokonaan. Joskus kyllä kelailen kirjaa eteenpäin ja kuuntelen paranisiko kirja, mutta yleensä se ei parane.

En kuuntele mitään muotikirjoja, vaan kuuntelen fiilikseeni sopivia kirjoja. Olen liki 50 vuotias nainen ja en ole koskaan ollut mikään muotitietoinen millään saralla.

Olen lukenut kaikki Potterit ja nähnyt lisäksi kaikki niistä tehdyt elokuvatkin. Mutta minua ei todellakaan kiinnosta alkaa analysoimaan niiden hahmoja ja tapahtumia syvällisemmin. Pidän niistä puhtaasti viihdemielessä.

Ainakaan minulla ei ole oikein mitään sanottavaa Harry Potter -hahmoista. Olen kyllä lukenut kirjat, mutta siinä se. En koe mielekkääksi miettiä sen enempää jonkin fiktiivisen tarinan tapahtumia.

Olen lukenut monia hyviä kirjoja, mutta minua ei todellakaan huvita alkaa miettimään ja pohtimaan sen enempää fiktiivisiä asioita ja tapahtumia, joita ei ole oikeasti olemassa.