Edellyttääkö mielestänne kirjan lukeminen sitä, että on siitä aidosti kiinnostunut?

Ei todellakaan. Suurin osa lukemistani kurssikirjosita vain piti lukea, että pääsi tenteistä läpi ja sai tutkinnon suoritetuksi.

En lue sellaista, mikä ei kiinnosta. E-kirjojen aikana helppo lopettaa lukeminen kesken, kun ei tarvitse roudata kirjoja takaisin kirjastoon.

Pakkomielteet on ihan erikseen. Kirjoista voi pitää ilman, että niitä pitää vielä 20 vuotta myöhemmin vatvoa. 

Harry Potter ei sovi kristitylle. Jos saan tietää, että joku tuttava lukee Pottereita, niin katkaiset välit.

Ei . Suurin osa kirjoista on täyttä kultaa. Sitä vaan ei tiedä ennenkuin alkaa lukemaan.

Minä luen sellaisia kirjoja joiden lukemisesta saan ns. lukunautintoa. Viihdyn siinä kirjan maailmassa eli tavallaan elän mukana. En erikoisemmin kuitenkaan viitsi keskustella lukemistani kirjoista tai analysoida niitä. Keskustelen mieluummin ihmisten kanssa elävästä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Suurin osa lukemistani kurssikirjosita vain piti lukea, että pääsi tenteistä läpi ja sai tutkinnon suoritetuksi.

Tuo onkin eri asia, koska ne kuuluvat pakollisena osana suoritettavaan tutkintoon. Sen sijaan ihmetyttää, että miksi monet eivät esim. jaksa keskustella Pottereista syvällisemmin, vaikka olisivatkin lukeneet kaikki sarjan osat? Eikö aihe vain kiinnosta heitä kuitenkaan ihan niin paljoa?

Luen huvikseni vain mielenkiintoisia kirjoja. En jaksaisi väkisin lukea jotain puisevaa tekstiä. Opintokirjat/ -tekstit on sitten erikseen. Niitä on pakko lukea, jos meinaa vielä joksus valmistua.

Luen omaksi ilokseni.  Jätän usein aloittamani kirjan kesken ja siirryn uuteen.  Syynä voi olla tarinan tylsyys, tai sitten kirjoittajan tyyli on sellainen, että koen sen rasittavana tai vaikeana.  Minun mielestäni tarinan pitää edetä sujuvasti, on turhaa esimerkiksi sivutolkulla kuvailla maisemaa tai ihmisten vaatetusta.  Onneksi kirppareilta saa pokkareita eurolla, joten jos lukukokemus osoittautuukin pettymykseksi, uutta luettavaa löytyy pikkurahalla tilalle

Vierailija kirjoitti:

Harry Potter ei sovi kristitylle. Jos saan tietää, että joku tuttava lukee Pottereita, niin katkaiset välit.

Oikein. Itse vedän harpilla päin näköä ja karjun Jeesusta.

Tekninen lähestymistapa on vähän eri. Jos kirjassa on vaikka alku keskikohta ja loppu  niiin tutustuu henkilöiden taustoihin, motiiveihin jne.. miettii jo mielessä todennäköisimmän käänteen looogisesti ja päätteleee lopun.

Kyllä, pitää olla aidosti kiinnostunut tarinasta - jos ap tätä tarkoitat.  Minua ei kiinnosta, lukevatko muut, itselleni lukeminen on elämäntapa.  Äänikirjoista en ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Suurin osa lukemistani kurssikirjosita vain piti lukea, että pääsi tenteistä läpi ja sai tutkinnon suoritetuksi.

Tuo onkin eri asia, koska ne kuuluvat pakollisena osana suoritettavaan tutkintoon. Sen sijaan ihmetyttää, että miksi monet eivät esim. jaksa keskustella Pottereista syvällisemmin, vaikka olisivatkin lukeneet kaikki sarjan osat? Eikö aihe vain kiinnosta heitä kuitenkaan ihan niin paljoa?

Ei. Ne oli ihan ok viihdyttävä lukukokemus, mutta en niitä ole lukemisen jälkeen miettinyt enkä kaipaa keskustelua niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tekninen lähestymistapa on vähän eri. Jos kirjassa on vaikka alku keskikohta ja loppu  niiin tutustuu henkilöiden taustoihin, motiiveihin jne.. miettii jo mielessä todennäköisimmän käänteen looogisesti ja päätteleee lopun.

Taii teknisesti voisi puhua ominaisuuksista ja miten ne käyttäytyyy.

Miksi ylipäätään lukea, jollei luettava teksti kiinnosta?  Eihän kenenkään peruskoululaisia lukuun ottamatta ole pakko lukea.

Ei, mutta sen loppuun lukeminen useimmiten kyllä.

En ymmärrä otsikkoa. Tulee vaikutelma että ap vahtii poliisina ihmisten kiinnostuksen astetta kirjasarjasta johon itse on kehittänyt pakkomielteen. Sitten ap:ta kismittää kun kirjan lukeneet eivät ole yhtä pakkomielteisiä.

Olen ap lukenut tuhansia kirjoja. Muutama kymmenen niistä on ollut todella, todella hyviä. Tajunnan räjäyttäviä. Elämääni muuttavia. Olen pakkoluettanut niitä kaikilla tutuilla ja yrittänyt keskustella niistä. Kenenkään elämä ei mullistunut kuten minun yhdenkään kirjan kohdalla. Mistä luulet sen johtuvan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään lukea, jollei luettava teksti kiinnosta?  Eihän kenenkään peruskoululaisia lukuun ottamatta ole pakko lukea.

Nykyään lukio ja ammattikoulukin kuuluvat oppivelvollisuuteen, eli ainakin jompi kumpi on pakko suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Suurin osa lukemistani kurssikirjosita vain piti lukea, että pääsi tenteistä läpi ja sai tutkinnon suoritetuksi.

Tuo onkin eri asia, koska ne kuuluvat pakollisena osana suoritettavaan tutkintoon. Sen sijaan ihmetyttää, että miksi monet eivät esim. jaksa keskustella Pottereista syvällisemmin, vaikka olisivatkin lukeneet kaikki sarjan osat? Eikö aihe vain kiinnosta heitä kuitenkaan ihan niin paljoa?

No ei kiinnosta. Useimmat ihmiset jotka lukevat jonkin verran tykkäävät lukea, koska jokin siinä kirjassa tuo mielihyvää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä kirjoja jatkaisi vuositolkulla vatvoa - ne Potter-fanitkin on jo 20 vuotta ehtineet keskustella kirjoista, niin ne keskustelut eivät vaan tuota hirveästi enää mitään uutta ja mielenkiintoista. Tämän huomaa ihan HP-aiheisia keskustelupalstoja lukemalla, samat jutut siellä pyörii vuodesta toiseen, kun uutta (hyvää) materiaaliakaan ei ole. Useimmat on Pottereiden jälkeen ehtineet lukea aika paljon muitakin kirjoja ja keskustelevat mieluummin vaikka niistä ystäviensä kanssa sen sijaan että jatkaisivat hamaan tappiin asti Potterien analysointia.

Musta tuntuu että olen nähnyt täällä ap:n ketjuja/kommentteja aiemminkin. Taisi olla jotain autismin kirjoa tms, joka vaikutti tuohon päähänpinttymään Pottereista ja siihen ettei ymmärrä ettei se kaikille ole yhtä kiinnostava asia.