Oma-aika lapsiperheessä

Naisilla on ainutlaatuinen oikeus määritellä parisuhteessa se, mikä on riittävä määrä jotain. Mies ei kelpaa läsnä ollessaan eikä hän kelpaa töissä ollessaan. Tätä peliä ei voi voittaa mies, ja hän häviää. Käyttäkää miehet siis järkeä, älkääkö menkö tuohon ansaan.

Kyllähän lapsi ihan hyvin selviää, jos vain toinen vanhempi on häntä hoitamassa. Suhde taas ei selviä, jos vain toiselle vanhemmalle on sallittu nämä irtiotot.

Mitä se on? Ei ole ja ei riidellä ja meillä on sentään viisi lasta ikähaitari 1v-16v.

Ei ole mitään kiinteää maksimi- tai toisaalta minimiaikaa. Toiset vanhemmat eivät tarvitse juurikaan omaa aikaa tai omaksi ajaksi riittää yksi juoksulenkki viikossa. Toiset tarvitsevat viikon lomamatkan kerran kahdessa kuukaudessa ja lisäksi tunnin joka päivä. Molemmat tavat ovat yhtä oikein. Kunhan lapsella on turvallinen ja tuttu hoitaja, joka haluaa olla lapsen kanssa (ei siis hoitajaksi pakotettua isovanhempaa tms.).

Käyn harrastuksessa 2-3 kertaa viikossa ja joka kolmas viikko vuorottelemme miehen kanssa ns vapaa viikonlopun. Nukumme myös joka toisen viikonlopun yksin omassa huoneessa.

Toiselle kommentoijalle: Suhde ei tosiaan selviä jos vain toiselle sallitaan irtiottoja sen tiedän. Ongelmana on, että isällä ei ole ihmisiä/paikkaa ympärillä minne mennä hengähtämään, kun minulla taas on. Tunnen toisinaan syyllisyyttä minnekään lähtemisestä kun tiedän että toinen on yksin, mutta hänelle ei kelpaa edes mun seura ja se on yksi "syy" minkä takia tarvitsenkin paljon omaa aikaa nykyään. Myös lapsi on ajoittain vilkas tapaus ja väsyn arkena hänenkin kanssa kotona.

"Parisuhde sellainen, jossa vanhemmat ärsyyntyy toisistaan ja riitelee jatkuvasti."

Järkyttävää! Miksi olette yhdessä? Kuka haluaa elää noin epätervettä elämää? Johtuvatko riidat lapsiperhearjen aiheuttamasta stressistä vai mistä?

Oma-aika😂😂😂😂😂😂😂

Henkilökohtaisesti en ymmärrä yhtään mitään viikonloppujen oma aika-juttuja, kun perheessä on yksi lapsi. Omaa aikaa saa runsaasti jo kun lapsi nukkuu päiväunia tai menee illalla aikaisin nukkumaan. Joku harrastus kerran viikossa, lenkillä käynti tai kavereiden kanssa kahvittelu joskus on ihan ok. Kun perheeseen syntyy lapsia, minusta pitäisi ymmärtää, että elää nyt perhe-elämää ja se on erilaista kuin sinkkuelämä. Jotenkin välillä tuntuu, että jotkut tuntuvat ajattelevan, että kun lapsen saa, niin se on jotain pakkopullaa ja todellinen oikea elämä on sitten sitä viikonloppuvapaata tai jotain sinkkuaikojen rälläämistä. Parhaiten pärjää, kun järjestää elämänsä niin, että ei tarvitse taistella miehen kanssa, kumpi viettää viikonloppuja missäkin, vaan tasaisesti arjessa on itselle pieniä hengähdystaukoja, sitten on sitä perheaikaa ja sitten on vielä parisuhdeaikaa lapsen mentyä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhde sellainen, jossa vanhemmat ärsyyntyy toisistaan ja riitelee jatkuvasti."

Järkyttävää! Miksi olette yhdessä? Kuka haluaa elää noin epätervettä elämää? Johtuvatko riidat lapsiperhearjen aiheuttamasta stressistä vai mistä?

-Ollaan me myös muutaman kerran erosta puhuttu, mutta se on vasta lopullinen päätös ja siksi yritän saada ensin miehestä irti asioista mikä vaivaa, onko huolia kunhan osaisi puhua. Riidellään siis olemattoman pienistä asioista, mutta tällähetkellä hain vain mietteitä tuohon oma-aika asiaan :)

Minimerkki kirjoitti:

Toiselle kommentoijalle: Suhde ei tosiaan selviä jos vain toiselle sallitaan irtiottoja sen tiedän. Ongelmana on, että isällä ei ole ihmisiä/paikkaa ympärillä minne mennä hengähtämään, kun minulla taas on. Tunnen toisinaan syyllisyyttä minnekään lähtemisestä kun tiedän että toinen on yksin, mutta hänelle ei kelpaa edes mun seura ja se on yksi "syy" minkä takia tarvitsenkin paljon omaa aikaa nykyään. Myös lapsi on ajoittain vilkas tapaus ja väsyn arkena hänenkin kanssa kotona.

Suoraan sanottuna, jos ärsyynnytte toisistanne ja riitelette jatkuvasti, niin onko enää suhdetta, joka "selviäisi"?

Minimerkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhde sellainen, jossa vanhemmat ärsyyntyy toisistaan ja riitelee jatkuvasti."

Järkyttävää! Miksi olette yhdessä? Kuka haluaa elää noin epätervettä elämää? Johtuvatko riidat lapsiperhearjen aiheuttamasta stressistä vai mistä?

-Ollaan me myös muutaman kerran erosta puhuttu, mutta se on vasta lopullinen päätös ja siksi yritän saada ensin miehestä irti asioista mikä vaivaa, onko huolia kunhan osaisi puhua. Riidellään siis olemattoman pienistä asioista, mutta tällähetkellä hain vain mietteitä tuohon oma-aika asiaan :)

Pikkulapsiarjessa ei kannata erota, jos kyse ei ole todella painavista syistä. Väsymys ja arjen kuormittavuus saa herkästi aikaan riitoja. Ajan kanssa helpottaa monilla, kun lapsi on vähän isompi.

Ei pienten lasten vanhemmilla voi olla mitään omaa aikaa vaan se lapsi on koko ajan siinä ja sen tarpeisiin on vastattava.

Ei omasta lapsesta voi ottaa lomaa. Voi kun ihmiset eivät hankkisi lapsia, kun eivät tätä ymmärrä.

Lapsen kotona oleva äiti on omalla ajalla koko ajan, kun ei tarvitse käydä töissä. Se lapsen kanssa vietetty aika on sitä omaa aikaa.

Meillä oli tosi vaikea vauva-aika koliikin, allergioiden yms takia. Omaa aikaa ei oikeastaan juuri ollut ja oltiin väsyneitä, riideltiin usein. Vauvan kasvaessa tilanne helpottui ja välit meillä vanhemmilla muuttui taas paremmaksi. Nyt kotona on 1 v taapero ja omaa aikaa on molemmilla iltaisin useampi tunti, kun taapero on mennyt nukkumaan. Satunnaisesti on vapaata päiväsaikaan, kun toinen on lapsen kanssa ja toinen voi silloin levähtää (jos ei ole töissä).

Olennaista musta on, että molemmat vanhemmat saavat vapaata aikaa. Tuon vapaa-ajan ei tarvitse jakautua tasan 50/50, mutta molemmilla pitää olla mahdollisuus omaan aikaan. Ei vain niin, että toinen saa mennä menojaan ja toinen on aina kiinni lapsessa.

Minimerkki kirjoitti:

Toiselle kommentoijalle: Suhde ei tosiaan selviä jos vain toiselle sallitaan irtiottoja sen tiedän. Ongelmana on, että isällä ei ole ihmisiä/paikkaa ympärillä minne mennä hengähtämään, kun minulla taas on. Tunnen toisinaan syyllisyyttä minnekään lähtemisestä kun tiedän että toinen on yksin, mutta hänelle ei kelpaa edes mun seura ja se on yksi "syy" minkä takia tarvitsenkin paljon omaa aikaa nykyään. Myös lapsi on ajoittain vilkas tapaus ja väsyn arkena hänenkin kanssa kotona.

Oletko siis viekö lapsen kanssa kotona? Miten arkena jakautuu tuo ajankäyttö? Jos olet kotona niin ei ole lapselle haitaksi vaikka olisit useinkin viikonloppuisin poissa, kun kuitenkin yhteistä aikaa jää. Jos taas lapsi on päivät päiväkodissa ja viikonloput vanhempi menoillaan niin eihän sitä lasta ehdi nähdä ollenkaan.

Enkä nyt oikein ymmärtänyt kysymystä, kumpi teistä kaipaa sitä omaa aikaa, sinä vai mies? Vai pitäisikö teidän saada ns parisuhdeaikaa? Jos miehellä ei ole paikkaa minne mennä, voisitko sinä mennä lapsen kanssa vaikkapa omille vanhemmillesi tms toisinaan, että mies saisi olla yksin kotona jos sille on tarvetta? Meillä mies menee toisinaan lasten kanssa vanhempiensa mökille, että minä saan olla ihan yksin, koska todellakin tarvitsen sitä. Miehellä on omat harrastuksensa joitten parissa viihtyy kodin ulkopuolella, minulla ei niinkään joten siksi tämä järjestely toimii.

Vierailija kirjoitti:

Minimerkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhde sellainen, jossa vanhemmat ärsyyntyy toisistaan ja riitelee jatkuvasti."

Järkyttävää! Miksi olette yhdessä? Kuka haluaa elää noin epätervettä elämää? Johtuvatko riidat lapsiperhearjen aiheuttamasta stressistä vai mistä?

-Ollaan me myös muutaman kerran erosta puhuttu, mutta se on vasta lopullinen päätös ja siksi yritän saada ensin miehestä irti asioista mikä vaivaa, onko huolia kunhan osaisi puhua. Riidellään siis olemattoman pienistä asioista, mutta tällähetkellä hain vain mietteitä tuohon oma-aika asiaan :)

Pikkulapsiarjessa ei kannata erota, jos kyse ei ole todella painavista syistä. Väsymys ja arjen kuormittavuus saa herkästi aikaan riitoja. Ajan kanssa helpottaa monilla, kun lapsi on vähän isompi.

Jep, erota kannattaa tuossa tilanteessa vain, jos on oikeasti isoja ongelmia, esim väkivaltaa tai päihdeongelmia (huom myös henkinen tai taloudellinen väkivalta). Tuommoinen pikkuasioista riitely voi hyvinkin johtua väsymyksestö ja turhautumisesta, se voi helpottaa lapsen kasvaessa, jos vastuut kuitenkin jakautuu suht tasan/molemmille sopivalla tavalla ja molemmilla on halu se suhde säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minimerkki kirjoitti:

Toiselle kommentoijalle: Suhde ei tosiaan selviä jos vain toiselle sallitaan irtiottoja sen tiedän. Ongelmana on, että isällä ei ole ihmisiä/paikkaa ympärillä minne mennä hengähtämään, kun minulla taas on. Tunnen toisinaan syyllisyyttä minnekään lähtemisestä kun tiedän että toinen on yksin, mutta hänelle ei kelpaa edes mun seura ja se on yksi "syy" minkä takia tarvitsenkin paljon omaa aikaa nykyään. Myös lapsi on ajoittain vilkas tapaus ja väsyn arkena hänenkin kanssa kotona.

Oletko siis viekö lapsen kanssa kotona? Miten arkena jakautuu tuo ajankäyttö? Jos olet kotona niin ei ole lapselle haitaksi vaikka olisit useinkin viikonloppuisin poissa, kun kuitenkin yhteistä aikaa jää. Jos taas lapsi on päivät päiväkodissa ja viikonloput vanhempi menoillaan niin eihän sitä lasta ehdi nähdä ollenkaan.

Enkä nyt oikein ymmärtänyt kysymystä, kumpi teistä kaipaa sitä omaa aikaa, sinä vai mies? Vai pitäisikö teidän saada ns parisuhdeaikaa? Jos miehellä ei ole paikkaa minne mennä, voisitko sinä mennä lapsen kanssa vaikkapa omille vanhemmillesi tms toisinaan, että mies saisi olla yksin kotona jos sille on tarvetta? Meillä mies menee toisinaan lasten kanssa vanhempiensa mökille, että minä saan olla ihan yksin, koska todellakin tarvitsen sitä. Miehellä on omat harrastuksensa joitten parissa viihtyy kodin ulkopuolella, minulla ei niinkään joten siksi tämä järjestely toimii.

Omaa aikaa kaipaan ehkä enemmän minä, nyt kun ollaan lapsen kanssa kesän ajan kotona kun molemmilla on kesäloma koulusta sekä päiväkodista. Huomaan että mieskin toki haluaisi omaa aikaa muttei vastaa aloitteeseen, kun olen monesti ehdottanut että saisi olla yksin kotona, tai lähteä jonnekkin muualle kun vaan sanoo että nyt lähtee. Minä jään mielelläni kotiin niin molemmat saisi joskus olla muualla. Meillä ei ihan kauheaa määrää ole tukiverkostoa jotka voisi ottaa lapsen hoitoon, mutta koen että just nyt ei tarvita yhteistä parisuhde aikaa (sitä on juuri ne illat kun lapsi nukkuu) vaan näitä omia menoja, koska ollaan tosi tiiviisti yhdessä kaikki kolme kotona. Ollaan pari kertaa oltu lapsen kanssa kotoa pois kokonainen viikonloppu että isä sai olla kotona rauhassa, mutta ei kai kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi kun hänellä ei ole niitä muita läheisiä kenen kanssa viettää aikaa tai ihan vaan kävisi jossain.

Se mies on aikuinen ihminen, ei kai sinun tarvitse kantaa huolta vaikka hänellä ei olisi tekemistä yksinollessaan. Lähde nyt ihmeessä kesän aikana useammin reissuun lapsen kanssa vaikka omille sukulaisillesi, saatte seuraa ja ehkä joku hoitaa lasta niin että voit olla siellä itseksesi. Ei pahalla mutta kuulosti niin katkeralta tuo sinun avaus ja se että riitelette koko ajan, eihän se ole lapselle hyväksi! Sitä suuremmalla syyllä nyt vähän uusia maisemia ja muuta ajateltavaa sinulle ja lapselle.

Minimerkki kirjoitti:

Toiselle kommentoijalle: Suhde ei tosiaan selviä jos vain toiselle sallitaan irtiottoja sen tiedän. Ongelmana on, että isällä ei ole ihmisiä/paikkaa ympärillä minne mennä hengähtämään, kun minulla taas on. Tunnen toisinaan syyllisyyttä minnekään lähtemisestä kun tiedän että toinen on yksin, mutta hänelle ei kelpaa edes mun seura ja se on yksi "syy" minkä takia tarvitsenkin paljon omaa aikaa nykyään. Myös lapsi on ajoittain vilkas tapaus ja väsyn arkena hänenkin kanssa kotona.

Miksi tunnet syyllisyyttä jos puolisosi on yksin?

Kaffebulla kirjoitti:

Ei pienten lasten vanhemmilla voi olla mitään omaa aikaa vaan se lapsi on koko ajan siinä ja sen tarpeisiin on vastattava.

Ei omasta lapsesta voi ottaa lomaa. Voi kun ihmiset eivät hankkisi lapsia, kun eivät tätä ymmärrä.

Lapsen kotona oleva äiti on omalla ajalla koko ajan, kun ei tarvitse käydä töissä. Se lapsen kanssa vietetty aika on sitä omaa aikaa.

Tietenkin voi olla ja pitääkin olla omaa aikaa.

Ei lapsen kanssa vietetty aika ole omaa aikaa, omaa aikaa on se että saa olla ihan rauhassa yksin.

Kyllähän jo neuvolassakin korostetaan kuinka tärkeä on saada viettää myös omaa aikaa.