Työpaikan tyypit jotka eivät katso silmiin eivätkä ja tervehdi

Ap sitten kuvaili itsensä. Ei ihme jos toiset ei tervehdi tai katso silmiin kun on narsistinen retardi pelle.

Voi kun nuo "apt" kiinnittäisivät työpaikoillaan yhtä hartaasti huomiota siihen työnsä tekemiseen ja työnsä laatuun, kuin siihen, tervehtiikö joku vai ei, siitä taivastelua ja juoruamista unohtamatta, kuinka ne työn tulis tehtyä ja mallikkaasti.

Huuto päivää rymistelijöille riittää sivistynyt nyökkäys. Senkin voi jättää pois. Itsestään ei tarvitse tehdä numeroa, kun saapuu tilaan x. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunnetta sinussa ruokkii se, että joku tervehtii? Eli miksi asia on tärkeä? Koetko, ettei sinusta pidetä, jos joku ei tervehdi, ja tulet epävarmaksi?

Miksi joidenkin pitää hakea hyväksyntänsä olemassaololleen tervehtimällä muita. Saa sitä olla ilman tervehtimistäkin. 

 

Tervehtiminen ei ole kuulunut perinteisiin suomalaisiin tapoihin. Se tuotiin aikoinaan ruotsalaisen voimasta meille väkisin ja osa omaksui sen mutta suurin osa ei koskaan hyväksynyt sitä. Toinen aalto oli sitten venäläisten vallan alla ja silloin kukaan ei enää halunut tervehtiä ketään.

Olet väärässä. Tervehtiminen on muutakin kuin kädenpuristus. Esim. kulkutautien aikaan ihmiset ilmoittivat olevansa terveitä sanalla TERVE, josta itse terve s

Olet väärässä.

Ei ole pakko tervehtiä suomalaisessa kultuurissa jos ei halua tervehtiä. Meillä on vapaus valita ihminen ketä tervehdimme. Saa olla rauhassa. Erityisesti tämä metsissä liikuttaessa. Minua on aina pienestä pitäen opetettu että vieraita ei tervehditä tai heille ei puhuta, koska vieras voi olla vihollinen.

Sisällissodan aikana monet kommunnistiperheet elivät pelossa ja sisseinä Suomen metsissä, koska oli laitonta perustaa perhe ja hankkia "punaisia" lapsia. 

Ihmisten kohtaamistakin vältettiin, koska kuolemanpartioia oli liikkeellä. Ihmisiä kuljetettiin metsien laidoille, ojiin, suolle ja telotettiin julmasti. Jos metsässä jonkun näki, niin piti pikemminkin hävitä äkkiä. 

Olikin tyypillistä että monet lapset kasvoivat näkemättä yhtään ulkopuolista ihmistä lapsuutensa aikana. Elivät todella suojattua elämää metsän siimeksissä.

He oppivat erätadot, metsästystaidot ja sissitaidot. Nykyään monien eräosaajien taidot onkn peritty punaisten ajoilta. Teidän esivanhemmat saattoivat piiloilla valkoisia metsissä kymmeniä vuosia. 

Monet pakoili vielä sotien jälkeenkin, koska eivät luottaneet lahtareihin. 

Pikkuhiljaa kuitenkin tultiin teollistumisen ajalle ja metsissä eläneet perheet ja aikuisiksi kasvaneet lapsetkin lähtivät lopulta työnperään etelään tai jopa Kainuuseen, jossa oli töitä tarjolla ja asuntoja.

Tätä osuutta ei ole kerrottu Suomen historiassa. Tiedetään hautapaikkoja ja nimiä jotka teloitivat näitä punaisten perheitä ja jahtasivat heitä ympäri syviä metsiä. Hyvin raakalaismaista menoa. 

He eivät kuitenkaan koskaan voittaneet. Ja on nykyäänkin ihan turha odottaa sitä tervehdystä, koska ne ajat muistetaan ja tarina kulkee äidiltä lapsille ja lapsila heidän lapsille.  Jos tervehtiminen ei tunnu olevan sinun juttusi, niin sen perimä voi olla tämän syystä. Tervehtimisestä on tehty halpaa huvia ja alistuksen uusi muoto.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nuo "apt" kiinnittäisivät työpaikoillaan yhtä hartaasti huomiota siihen työnsä tekemiseen ja työnsä laatuun, kuin siihen, tervehtiikö joku vai ei, siitä taivastelua ja juoruamista unohtamatta, kuinka ne työn tulis tehtyä ja mallikkaasti.

Miten ihmiset voivat ajatella näin mustavalkoisesti? Minä teen työni mallikkaasti ja varmasti tervehdin kaikkia, koska se kuuluu hyviin tapoihin. Kyllä tuollaiset murjottajat jää mieleen ilman mitään taivastelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nuo "apt" kiinnittäisivät työpaikoillaan yhtä hartaasti huomiota siihen työnsä tekemiseen ja työnsä laatuun, kuin siihen, tervehtiikö joku vai ei, siitä taivastelua ja juoruamista unohtamatta, kuinka ne työn tulis tehtyä ja mallikkaasti.

Miten ihmiset voivat ajatella näin mustavalkoisesti? Minä teen työni mallikkaasti ja varmasti tervehdin kaikkia, koska se kuuluu hyviin tapoihin. Kyllä tuollaiset murjottajat jää mieleen ilman mitään taivastelua. 

Keskity sitten siihen työhösi, sen sijaan, että teet tervehtimättömyydestä itsellesi elämän ja kuoleman kysymyksen. Anna ihmisten olla! Niin kauan, kuin hoitavat työpaikalla hommansa, samantekevää, tervehtivätkö vai eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nuo "apt" kiinnittäisivät työpaikoillaan yhtä hartaasti huomiota siihen työnsä tekemiseen ja työnsä laatuun, kuin siihen, tervehtiikö joku vai ei, siitä taivastelua ja juoruamista unohtamatta, kuinka ne työn tulis tehtyä ja mallikkaasti.

Miten ihmiset voivat ajatella näin mustavalkoisesti? Minä teen työni mallikkaasti ja varmasti tervehdin kaikkia, koska se kuuluu hyviin tapoihin. Kyllä tuollaiset murjottajat jää mieleen ilman mitään taivastelua. 

Keskity sitten siihen työhösi, sen sijaan, että teet tervehtimättömyydestä itsellesi elämän ja kuoleman kysymyksen. Anna ihmisten olla! Niin kauan, kuin hoitavat työpaikalla hommansa, samantekevää, tervehtivätkö vai eivät. 

Miksi saat sellaisen kuvan, että tekisin siitä elämän ja kuoleman kysymyksen? Asioista voi keskustella ilman jatkuvaa kärjistämistä kuten sinulla taitaa olla tapana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nuo "apt" kiinnittäisivät työpaikoillaan yhtä hartaasti huomiota siihen työnsä tekemiseen ja työnsä laatuun, kuin siihen, tervehtiikö joku vai ei, siitä taivastelua ja juoruamista unohtamatta, kuinka ne työn tulis tehtyä ja mallikkaasti.

Miten ihmiset voivat ajatella näin mustavalkoisesti? Minä teen työni mallikkaasti ja varmasti tervehdin kaikkia, koska se kuuluu hyviin tapoihin. Kyllä tuollaiset murjottajat jää mieleen ilman mitään taivastelua. 

Keskity sitten siihen työhösi, sen sijaan, että teet tervehtimättömyydestä itsellesi elämän ja kuoleman kysymyksen. Anna ihmisten olla! Niin kauan, kuin hoitavat työpaikalla hommansa, samantekevää, tervehtivätkö vai eivät. 

Miksi saat sellaisen kuvan, että

Tästä aiheesta on nyt niin moneen kertaan viritelty täällä tätä surullisenkuuluisaa keskustelua, joka lähes poikkeuksetta pullottaa niiden tervehtimättömien ala-arvoista haukkumista eli kyllä se vaikuttais olevan elämän ja kuoleman kysymys. 

Ovathan he vähän tympeitä, mutta paljon häiritsevämpiä ovat sellaiset jotka ovat koko ajan sotkeutumassa sinun asioihisi / tyrkyttämässä neuvojaan yms.

Voivat olla sisäänpäin kääntyneitä ihmisiä tai kulkevat ajatuksissaan.   Itse olen sellainen, olen ihan puheliaskin töissä mutta usein käsittelen asioita mielessäni enkä havainnoi aina ympäristöäni.  En siis ole esim. autisti.   Ehkä olen introvertti, jatkuva toisten kanssa oleminen väsyttää mutta olen yrittänyt viime vuosina keskittyä tuohon tervehtimiseen etten vaikuttaisi epäkohteliaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ap sitten kuvaili itsensä. Ei ihme jos toiset ei tervehdi tai katso silmiin kun on narsistinen retardi pelle.

Aivan. Meidän työpaikalla tehdään käteenveto ele, jos joku alkaa huomenia heittelemään. 

Hienoston tapa. Turhaa mölyä pajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lusikalla annettu, niin kauhalla ei voi vaatia.

 

Mä käytän aamusta aikaa sen 1.5h muien tervehtimiselle ja juttelulle. Kahvitaukoon asti oikeastaan. Kerran yksi työntekijä suuttui mulle että eikö mulla ole töitä täällä tehtävänä, niin sanoin että lämmittelen vasta ja olen muita nopeampi, joten en heti aamusta tee mitään, koska palkkaa pitäisi nostaa. Pomo oli kuunelemassa siinä vieressä. Ei se sanonut mitään kun ei halua suututtaa mua pois, koska olen tuottavin työntekijä ja ystävällisin tervehtelijä aamuisin. Joitain tuntuisi ahdistavan kun tuun juttelee niille ja moikkailee. Sanotaan moi moi kun nähdäään aamuisin moi moi ja iltapäivällä näkemiin tai huomiseen!

Oon kanssa samalainen. Olen perehdyttäjä, joten otan aamupäivän tosi rennosti ja tarkkailen muita ja opastan.

Oikestaan puhun vaan kokoajan ja kiertelen että miten asiat sujuu. Tavallaan hauskaa koska jos tekisin töitä, niin olisin tehnyt niiden kaikkien perehdytettävien työt siinä aamupäivänä, mutta siinähän väsyisi. 

Oikeastaan mulle riittäisi neljän tunnin työpäivä. Kerkeäisi tehdä elämässä muutakin.

Hoitoalalla on todella paljon tollasta, plus siihe lisätään vielä selän takana pskan jauhaminen, huomiotta jättäminen, selkään puukottaminen,you name it..

Miksi pitää tervehtiä. Jos mä teen työpaikassa vain töitä, niin mikä tarve on tervehtiä?

Jos ei kukaan kiinnsta ja kukaan ole kiinnostunut, niin e i tarvitse tervehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä joku 40 tyyppiä. Kaikkiako te tervehditte? :D 

Jokaista vastaantulevaa tietysti tervehdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä joku 40 tyyppiä. Kaikkiako te tervehditte? :D 

 

Jokaista vastaantulevaa tietysti tervehdin.

Kantapäät yhteen ja tiukka ryhti ja kättä eteen räjähtävästi, nin että viikset jää heilumaan. Muuten ei heilu enää mikään. Viikset jää värisemään. Tovereita on tervehdittävä, se kuuluu etikettiin!

Katse voi olla hyväksyvää kohtaamista, mutta se voi olla myös haastavaa, läpitunkevaa, tuijottavaa, uhittelevaa, yms. Tällaiseen katseeseen on epämiellyttävää vastata, saattaa siinä se moikkaaminenkin unohtua. Pääasia on ohittaa killittelijä mahdollisimman pikaisesti, äkkiä pois, ennenkuin se sivaltaa jotakin ilkeää.

Kun eläin tuijottaa, se yleensä ennakoi hyökkäämistä.

En tiedä onko tuo yleistynyt. Olin joitakin vuosia sitten helsinkiläisessä softafirmassa, jossa suurin osa ihmisistä oli diplomi-insinöörejä. Suurin osa ei vastannut hyvän huomenen toimitukseen vaikkapa aamukahvia rinnakkain hakiessa. Katsoivat läpi. Kyllä se tylyltä tuntui. Jatkuva v-sanan hokeminen lisäsi junttimaisuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tuo yleistynyt. Olin joitakin vuosia sitten helsinkiläisessä softafirmassa, jossa suurin osa ihmisistä oli diplomi-insinöörejä. Suurin osa ei vastannut hyvän huomenen toimitukseen vaikkapa aamukahvia rinnakkain hakiessa. Katsoivat läpi. Kyllä se tylyltä tuntui. Jatkuva v-sanan hokeminen lisäsi junttimaisuuden tunnetta.

Näin se on. Ajat muuttuu. Tervehtimisestä ei makseta ja perheitä ei perusteta. Ei vaiva ei maksa nykyään mitään.

Tervehdys on sieluton ja ei koskaan tiedä kuka on kokkari ja persu, joten ei voi tervehtiä vihollisia. Naamiot on riisuttu. Minä en enää pidä yhteyttä vanhempiini kun kuulin että ovat persujen äänestäjiä.