Positiivinen kadehtiminen, kerro mitä kadehdit

Kadehdin hyvään ja rikkaaseen eliittiperheeseen ja -sukuun syntyneitä. Hyvin kasvatettu, luonnollisen nätti, komean aatelissukunimen ja siihen sointuvan kauniin etunimen omaava haluaisin itsekin olla.

Sen sijaan olen vaan lihava, tavallinen tallukka. Niitä Maija Meikäläisiä.

Olen kateellinen niille jotka ovat onnellisessa, luotettavassa parisuhteessa ja tulevat rakastetuksi ja arvostetuksi.

Hyvät suorat valkoiset hampaat ja leveä hymy saa minut tuntemaan kateellisuutta.

Olen aina halunnut tämän ominaisuuden itselle, ei vaan ole rahaa käyttää oman kaluston muokkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin ihmisiä, jotka osaa puhua!

Paljon puhetta, paljon valetta. Muista se.

Olen ajoittain kateellinen niille jotka osaavat olla positiivisia, hyväntuulisia, rentoja ja onnellisia.

Itse olen ememän tai vähemmän aina ollut kriittinen, suutun helposti, olen tyytymätön enkä oikeastaan muista koska olisin ollut oikeasti onnellinen.

Kadehdin niitä, jotka voivat ilman huolta toimeentulosta kokeilla kaikenlaista ammatikseen tai opiskella aikuisena.

Olen kateellinen eräälle henkilölle joka puoliväkisin vei nuoruusvuosina rakastamani miehen joka kuului mielestäni minulle.

Mies halusi minut, minä hänet, mutta jostain syystä toisin kävi.

Tunnen katkeransekaista kateellisuutta (ja paljon muutakin) kun näen heidät vieläkin yhdessä vuosikymmenten jälkeen 🥺

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin niitä, jotka voivat ilman huolta toimeentulosta kokeilla kaikenlaista ammatikseen tai opiskella aikuisena.

Meinäsin juuri kirjoittaa lähes saman tekstin.

Tuohon liittyen myös kadehdin heitä joilla on rahan lisäksi rohkeutta heittäytyä uuteen vaikkei olisi mitään osaamista ja kokemustakaan.

Kadehdin naisia. Ei tarvitse kuin syntyä, ja kaikki tuodaan eteen. 

Kadehdin:

-ihmisiä, joilla on lomaa (olen yrittäjä)

-ihmisiä, joilla on paksut hiukset (itsellä luiro)

-kärsivällisiä ihmisiä

-luonnostaan hoikkia ihmisiä (joudun tarkkailemaan koko ajan syömisiäni)

-ihmisiä, jotka saavat perintöä (molemmat vanhemmistani köyhiä kuin kirkonrotat)

-ihmisiä, jotka eivät välitä mitä muut heistä ajattelevat

Identtisten tyttökaksosten vanhempia

Kadehdin niitä, joilla on käsitöiden tekemisen ja piirtämisen taito. Kädentaitoni ovat aivan onnettomat. Olen kyllä erinomainen kokki ja taitava leipurikin, mutta ompelu- tai neulomistyöt, puutyöt ja piirtäminen tai maalaaminen ei luonnistu sitten ollenkaan.

Kadehdin pitkiä, hoikkia ja hyvävartaloisia, en muuten, mutta he löytävät helposti vaatteita ja mikä tahansa näyttää hyvältä heidän päällään.

Itse olen just vastakohta.

Positiivisen kateuden aihe minulle on ihmiset joilla on aina missä tahansa asiassa hyvä tuuri (mistä se sitten ikinä johtuukaan), elämä heittää ihan yks kaks eteen kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, tuntuu että joskus positiivisia elämänkäänteitä tarjoillaan heille kuin tarjottimelta.

Vastoinkäymisistäkin seuraa pian jotain uutta ja positiivista, elämä sujuu mukavasti vuosikymmenestä toiseen ja onni potkii.

Lapsena kadehdin niitä kavereitani joilla oli normaalit perheet (äiti, isä, sisaruksia), kiltit rakastavat vanhemmat ja asuivat omakotitaloissa.

"Positiiviselle kadehtimiselle" on kyllä ihan oma toimiva sanakin ja se on ihailu (ja ihastelu). Kadehtiminen sen sijaan on negatiivista.

Olen sangen kateellinen heille joilla on nykypäivän johtajataidoilla varustettu esihenkilö, joka johtaa positiivisuudella ja alaisiaan kannustavalla ja nostattavalla, turvallisuuden tunnetta ylläpitävällä tyylillä.

Muutamaan vuoteen ei oo näkyny tollasia metodeja meillä..... harmi.

Työnteko maistuisi ihan erilaiseltä kun töissä olisi kiva ilmapiiri ja porukka viihtyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehtimisessa ei ole mitään positiivista.

Kadehtimisen voi parhaimmillaan kääntää ihailuksi ja tavoitteiden asettamiseksi.

Kateuden voi kääntää joksikin positiiviseksi prosessoimalla kateuden tunnetta ja kohdetta jne, mutta se vaatii vähän ajatustyötä ja asennemuutosta. Kateus, ihailu ja tavotteiden asettaminen ovat kuitenkin kaikki eri asioita, joille on siksi omat terminsäkin olemassa. Ihailu ja tavotteiden asettaminen ei ole kateutta, toki esim. noita kaikkia voi tuntea yhtä aikaakin.

Olen kateellinen niille joilla on (ollut) selkeä suunta töiden ja opiskelujen suhteen. En vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä minusta tulee "isona"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehtimisessa ei ole mitään positiivista.

Kadehtimisen voi parhaimmillaan kääntää ihailuksi ja tavoitteiden asettamiseksi.

Kateuden voi kääntää joksikin positiiviseksi prosessoimalla kateuden tunnetta ja kohdetta jne, mutta se vaatii vähän ajatustyötä ja asennemuutosta. Kateus, ihailu ja tavotteiden asettaminen ovat kuitenkin kaikki eri asioita, joille on siksi omat terminsäkin olemassa. Ihailu ja tavotteiden asettaminen ei ole kateutta, toki esim. noita kaikkia voi tuntea yhtä aikaakin.

"Markku Ojasen mukaan on myös toinen, myönteisempi kateuden laji. Siinä kateus näyttäytyy pikemminkin ihailuna.

– Tällöin kohteelle ei haluta pahaa eikä ajatella, että kunpa minäkin saisin samanlaista. Tällainen kateus kohdistuu esimerkiksi kaukaisiin filmitähtiin, Ojanen kertoo.

Ihailun kaltaisen kateuden voi nähdä myös positiivisena, koska se voi motivoida kadehtijaa toimimaan itse, esimerkiksi pitämään itsestään huolta uudella tavalla. Tämä toimii erityisesti silloin, kun ihminen on tiedostanut olevansa kateellinen ja tunnistaa omat vahvuutensa."