Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei lastenhoitoapua voi tarjota? Miksi sitä pitää kerjätä? Olen totaaliyh.
12.06.2022 |
Mulla se tilanne, että olen totaaliyh. Ei ole olemassa lasten isää. Ei ole uutta parisuhdetta. Ei ole isovanhempia kuin toisella puolella, jotka myös iäkkäitä, mutta toki pieni apu heistä silloin tällöin on.
Lasten kavereita on, mutta kovin vähän hekään pyytelevät luokseen. Minun pitää kysellä lasten kavereiden vanhemmilta, että olisko kaveria jollekin päivälle. Itsellä se tilanne myös, että kesälomaa on tasan 4 viikkoa. Lapset on 11-vuotiaita. Isovanhemmat vähän katsovat työpäivien aikana muutaman tunnin verran perään nyt ennen kesäloman alkua.
Kesälomalla siis minä en vapaahetkiä juuri saa niin, että voisin lähteä vaikka joskus yön yli johonkin tai vetäistä jotkut festarit läpi. Lapset eivät leireille halua mennä kun eivät ketään sieltä tunne.
Miksei ihmiset tarjoa ihan suoraan, että meille sopisi esim. lapsen yökylä tämä ja tämä viikonloppu. On aika hiton vaikea pyytää joltain puolitutultakaan jos lapset eivät ole koskaan aiemmin siellä olleet. Vai milloin on se hetki kun nuo voi jättää keskenään kotiin ja mihin asti esim. illalla jos tuleekin yöksi kotiin? MLL maksaa ihan järjettömästi joku la-su välinen yö. Ei mulla varmaan ole sellaiseen varaa maksaa tuplapalkkaa ja takseja vahdille kotiin (jos itsekin olen ollut juhlimassa niin enhän ole ajokuntoinen ja taksia tarvin silloin minäkin).
Kertokaa miten olette pärjänneet.
Kommentit (63)
Onko siis niin, että 13-vuotiaan "saa" jättää yöksi yksin kotiin ilman että sosiaalihuolto on perässä? Onko facebookissa jotain lastenhoitoapuryhmiä? Millä ne sieltä löytää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan halua yhtään lasta yökylään, 2 h maksimissaan jaksan lasten seuraa. Mitä niiden kanssa edes tekisi?
Meidän pihapiirissä on paljon lapsia. Kukaan ei ole koskaan kysynyt lapsen hoitoon apua. Kaikki tietävät, että olen kasvattanut viisi lasta. Isovanhempia raahataan 500 km päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran oisi kannattanut varautua tulevaan, että jos käy jotain niin selviää yksinkin lasten kanssa. (Toinen vanhemmista menehtyy, löytää uuden puolison jne.). Meillä lapsiluku jäi yhteen koska en todellakaan jaksaisi yksin huoltaa mitään lapsilaumaa.
Vierailija kirjoitti:
Hae tukiperhettä!
Neuvon samaa. Hae tukiperhettä ihmeessä. Monen mielestä on kauheaa, kun sen nimi on väliaikainen sijoitus, mutta viittaa sille kintaalla miksi sanotaan ja ota apu vastaan jos sitä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä vinkumista. Onhan se nyt selvä asia jos hommaa useita lapsia niin ei sitä lähdetä niin vaan bilettämään festareille. Eikä muiden vastuulla ole toisten lasten kaitseminen.
Kun päättää tehdä lapsia, pitää ymmärtää että on yksin vastuussa heistä. Puoliso voi lähteä, kuolla, mitä vain. Täytyy ymmärtää tehdä lapsia määrä joiden kanssa jaksaa yksin, jos tilanne tulee eteen. Kovin monella se tulee. Puolet eroaa ja 70% isistä katoaa sen yhteydessä.
Jos lastenhoitoapua tarvitsee, siitä yleensä maksetaan. Joillain harvoilla on isovanhemmat käytössä. Käytä alan opiskelijoita, lukiolaisia yms. Ei 11 v varsinaista hoitoa enää tarvitse, lähinnä vähän perään katsomista ja siihen käy vastuullinen vanhempi teini.
Hyvä ajatus on myös toisen yh:n kanssa vuorottelu tai tukiperheen hakeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä vinkumista. Onhan se nyt selvä asia jos hommaa useita lapsia niin ei sitä lähdetä niin vaan bilettämään festareille. Eikä muiden vastuulla ole toisten lasten kaitseminen.
Näin se on. Kun perustaa perheen, on tehnyt päätöksen olla vanhempi 24/7.
Ei tulisi mieleenkään ehdottaa edes läheisille ystäville lapsenvahdiksi ryhtymistä. En pidä metelistä, enkä viihdy lasten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiperhettä pitää hakea ennenkuin lapsi on 12 v. Viikonloppuleireille (yksi viikonloppu kuukaudessa syksyn/kevään ajan, samat lapset ja ohjaajat) on tarkoitettu muistaakseni lähinnä 7-10 vuotiaille, mutta voivat ottaa vielä 11 v jos kysyy. Kannattaa tarkistaa myös onko pienperheyhdistyksellä toimintaa omalla paikkakunnalla.
Kun tarvitsee apua, pitää vain nöyrtyä pyytämään sitä. Jos yksi ei haluakaan auttaa, pitää pyytää uudelleen joltakulta toiselta. Niin se menee.
Autan tuttuja tosi mielelläni, mutta oletan, että he itse ensin kertovat, millaista apua tarvitsevat. Tuntuisi tosi tungettelevalta sanoa: Haluaisitko että ottaisin lapsesi hoitoon? Oikeastaan se olisi kiusallistakin.
Mutta jos joku sanoo: Mulla olisi menoa kahden viikon päästä; tarvitsisin vähän apua, niin että voisitko mitenkään ottaa nuo meidän lapset/koirat/huonekasvit hoitoon siksi aikaa? suostuisin luultavasti ihan mukisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että 13-vuotiaan "saa" jättää yöksi yksin kotiin ilman että sosiaalihuolto on perässä? Onko facebookissa jotain lastenhoitoapuryhmiä? Millä ne sieltä löytää?
Jotkut 13-vuotiaat ovat aikuisen miehen pituisia. Lisäksi pelaavat muutenkin yli puolen yön. Että en tiedä, tarvitseeko sellainen kaitsijaa enää, jos on myöhempään viihteellä.
Niin se taitaa olla, että yksin pitää lapset hoitaa. Hiukan ihmettelen niitä kavereita tuttavapiirissä, jotka ovat lapsettomia ja antavat kuvan, että on aikaa ja tykkäävät lapsista.
Minulle ei kukaan kaveri tarjoutunut lastenhoitoavuksi. Kun sitten sanoin, että voin maksaa kympin tunnilta, tuli melkein tappelua. Meni hiukan maku, kun rahasta olisivat tulleet kaitsemaan, mutta muuten ei. Päätin, että käytän kavereita lastenhoitoapuna vähän tai en ollenkaan tämän jälkeen.
Oma kokemukseni on, että monet ihmiset auttavat kyllä, kun heiltä avoimesti ja kohteliaasti suoraan pyytää apua. Kun kertoo, miksi tarvitsee apua ja millaista. Enemmistö ihmisistä on oikeasti aika avuliaita! Avun pyytäminen on usein paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä lastenhoitoapua oikeasti saa kuin omilta vanhemmiltaan.
Ei edes niiltä. Vanhempani eivät välitä lapsenlpsistaan tuon taivaallista ja edes hädässä eivät mitenkään auta. Haukkuvat ja arvostelevat ainoastaan. Eivät ole koskaan ottaneet edes syliin hetkeksi.
Toki lapsia tehtäessä valmistaudutaan siihen, että heidän kanssaan pärjää yksinkin. Ja tokihan niiden kanssa pärjää, kun ei vain ole vaihtoehtoja. Mutta onko se elämää, että laittaa aina omat tarpeet syrjään? En todellakaan juokse festareilla ja baareissa. En käytännössä juuri koskaan juo alkoholia ja jos juonkin niin nimenomaan kerran vuodessa juhliessa-tyyliin. Kyse ei ole siis siitä, että olisin joka viikonloppu menossa.. ei.. Kyse on siitä, että JOSKUS saisi elää päivän kaksi vain itseään varten. Etenkin kun ei ole kovin auvoinen omakaan tilanteeni.
Minulla on myös aikataulullisesti vaativa työ, joka pitää todennäköisesti vaihtaa sellaiseen, että lasten kanssa homma lutviutuu paremmin. Pitääkö luopua työstä, vapaa-ajasta ja ihan kaikesta vain lasten vuoksi? Lapset toki voivat olla kotona keskenään vaikka koko päivän, muttei toistuvasti. Tai eivät voi olla kotona keskenään pitkiä iltoja tai nyt varsinkaan vielä öitäkään. Pitääkö unohtaa oma elämä ja oma haluamisensa sen takia että jäi leskeksi? Niinkö? Että hyvä se on huudella kun en voinut tätä ennustaa, että ihan kaikki menee uusiksi? Ehkä joudumme myös muuttamaan nykyisestä asuinpaikastani, kuka tietää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi vasta tulossa, mutta tiedän jo nyt ettei seuraavaan ~12 vuoteen ole asiaa mihinkään ilman lasta, ja "bilettämään" ehkä seuraavan kerran 18 vuoden päästä. Oma valinta, itsehän lapsen halusin vaikkei ole tukiverkkoa.
En halua olla ilkeä mutta pitäisikö bilettää sydämensä kyllyydestä ENNEN kuin tekee ne lapset.
Tulisi myös sisäistää että se lapsi on lapsi seuraavat 16-18 vuotta.
No niinhän mä nimenomaan sanoin? Että ei ole asiaa "bilettämään" seuraavaan 18 vuoteen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tarjoutunut minunkaan sukulaiset tai tuttavat ottamaan yökylään lapsiani.
Siskosta tuli riesa kyllä, kun tuuppas lastansa yökylään jatkuvasti meille. Panin stopin 10 vuoden hyväksikäytön jälkeen. Ei edes kahvipakettia vaivan palkaksi antanut koskaan. Päätös piti, vaikka taivutteli monet kerrat ottamaan yökylään.
Teki myös oharit, eikä hakenut lastansa sovitusti. No mulla oli menoja itsellä, niin jouduin poimimaan hurvittelureissultansa siskon kyytiin toisesta kaupungista ja kuljettamaan kotiinsa penskansa kanssa.