Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei lastenhoitoapua voi tarjota? Miksi sitä pitää kerjätä? Olen totaaliyh.
12.06.2022 |
Mulla se tilanne, että olen totaaliyh. Ei ole olemassa lasten isää. Ei ole uutta parisuhdetta. Ei ole isovanhempia kuin toisella puolella, jotka myös iäkkäitä, mutta toki pieni apu heistä silloin tällöin on.
Lasten kavereita on, mutta kovin vähän hekään pyytelevät luokseen. Minun pitää kysellä lasten kavereiden vanhemmilta, että olisko kaveria jollekin päivälle. Itsellä se tilanne myös, että kesälomaa on tasan 4 viikkoa. Lapset on 11-vuotiaita. Isovanhemmat vähän katsovat työpäivien aikana muutaman tunnin verran perään nyt ennen kesäloman alkua.
Kesälomalla siis minä en vapaahetkiä juuri saa niin, että voisin lähteä vaikka joskus yön yli johonkin tai vetäistä jotkut festarit läpi. Lapset eivät leireille halua mennä kun eivät ketään sieltä tunne.
Miksei ihmiset tarjoa ihan suoraan, että meille sopisi esim. lapsen yökylä tämä ja tämä viikonloppu. On aika hiton vaikea pyytää joltain puolitutultakaan jos lapset eivät ole koskaan aiemmin siellä olleet. Vai milloin on se hetki kun nuo voi jättää keskenään kotiin ja mihin asti esim. illalla jos tuleekin yöksi kotiin? MLL maksaa ihan järjettömästi joku la-su välinen yö. Ei mulla varmaan ole sellaiseen varaa maksaa tuplapalkkaa ja takseja vahdille kotiin (jos itsekin olen ollut juhlimassa niin enhän ole ajokuntoinen ja taksia tarvin silloin minäkin).
Kertokaa miten olette pärjänneet.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapset mene leirille yhdessä ja siellähän sitä muihin tutustuu?
No en halua pakottaa lapsia kun ne ei sinne suosiolla lähde. Lapsilla on kavereita ja joskus pääsevät yökylään johonkin, mutta harvemmin niin, että ovat samana päivänä eli en mä silloinkaan pääse mihinkään. Olen joskus kyllä kysynyt lasten kavereiden vanhemmilta et sopiiko yökylä esim. tänä päivänä.. Saattaisi joskus sopiakin, mutta tosi harvoin niin, että molemmat ovat jossain yökylässä. Olisi ihanaa kun lasten kavereiden vanhemmatkin joskus kysyisivät et olisko sulla tarvetta joskus vapaaviikonlopulle, milloin haluaisit, jos x tulisi meille yökylään.. varsinkin kun tietävät tilanteeni.
Mut miten teidän muu arki sujuu? Lasten harrastukset ja kaikki? Mulla on sellainen työ, että joudun olemaan iltaisinkin välillä/usein töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun emme halua ketään puolituttujen lapsia yökylään :D lasten parhaissa ystävissä on jo riittävästi kestämistä. Tuon ikäisethän sopii kyläilyt jo keskenään, vanhemmilta vain kysytään lupa.
No tämäpä onkin hauskaa, kun meillä on on ollut lapsen kavereita monta kertaa yökylässä, mutta vastavuoroisesti näille kavereille ei tunnu pääsevän koskaan yökylään kun heidän vanhemmilleen ei ikinä sovi. En ole ap mutta totaali-yh minäkin. Lapsen kaverit perinteisistä kahden vanhemman perheistä.
En silti viitsi kokonaan kieltääkään kavereiden yökyläilyä meillä, koska onhan ne lapselle hauskoja kokemuksia. Tasapuolisuuden vuoksi olisi kuitenkin kiva että näissä kyläilyissä olisi vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse tarjonnut muille apua ja pyytänyt heidän lapsia yökylään? En oikein ymmärrä miksi jollain puolitutulla olisi velvollisuus huolehtia lapsistasi ja tuskin edes tietävät tilannettanne.
Olen. Usein. Tuntuu, ettei se aina silti ole vastavuoroista. Nimenomaan lasten kavereita olen pyytänyt yökylään, koska minusta siitä ei pahemmin ole vaivaa. Minun lapsilleni se on mukavaa vaihtelua ja lapsille on seuraa.
ap
Käyttäjä4749 kirjoitti:
No itse olet ne lapset hankkinut, miksi ihmeessä oletat, että muiden täytyisi tarjoutua niitä hoitamaan?
Kyllä kukkahattu tärisee ja leukamakkarat heiluvat, kun pääsee tätä vanhaa juttua jankkaamaan. Itselläsi ei ole siis lapsia ollut.
Johanne kirjoitti:
En osaa oikein vastata, mutta symppaan sua.
Itsen olin myös totaaliyh, lasten isä kuoli kun lapset olivat alle 3 kummatkin.
Isovanhemmista ei paljoa apua ollut. Heillä oli muitakin lapsenlapsia, joiden vanhemmat käyttivät isovanhempia röyhkeästi hyväksi. Asuivat alle 10 kilsan etäisyydellä, me n 50 km päässä. Kaikilla autot tietysti.
Ulkopuoliset ihmiset eivät tarjonneet apua. Sain pari kertaa apua rahalla. Mulle jäi käsitys, että nämä muut jotenkin olettivat, että mä alan sitten työntää lapsiani heille koko ajan. Tuli vaan sellainen.
Sitten oli yksi rouva, jonka poikia olin kyydinnyt harrastuksiin omieni mukana. Kerran oli tilanne, että pienemmälle olisin tarvinnut tunniksi babysitteriä. Oli siis n 6-vuotias. Rouva torjui tylysti. Ei hän ala muiden lasten perään katsoa, siitä tulee riesa. En kysynyt enää.
Mä paahdoin myös 24/7/365. Ihmettelin ja kadehdin niitä, joilla oli toinen vanhempi ja kesäloma ja apua esim isovanhemmista tai sisaruksista.
Yritä kestää. Ehkä onni potkaisee.
Kiitos, sä ymmärsit.
Tilanne on kuvatunkaltainen. Lapset eivät toki ole enää ihan pieniä, mutta onpa paskamainen omakin tilanteeni.. (enhän tässä avannut juuri syytä miksi olen yh). Jos nätisti kysyy apua ja saa torjuvan vastauksen tai "katsellaan sitä sit joskus", niin ei sitä apua ole tulossa. Ilmeisesti pitää sitten vaan hoitaa lapset, työ, asunto ja miesten työt.. ja isovanhemmatkin lopulta.. kunnes ei enää vaan jaksa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita etsiä hoitoapua Facebook-ryhmistä? Liityin kahteen ryhmään ja sieltä löytäisi hoitajan edullisesti. Tai voit itse laittaa ilmoituksen ja kertoa tilanteesi. Olen varma, että hoitaja löytyy.
Olen itsekin totaaliyh. ja aika yksin olen ollut. Onneksi lapsi viihtyy leireillä.
Eikö lapset ymmärtäisi, jos selität että haluat tehdä yksin/kaverisi kanssa yhden reissun kesän aikana, ja haluat että lapset menevät samaan aikaan leirille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset ymmärtäisi, jos selität että haluat tehdä yksin/kaverisi kanssa yhden reissun kesän aikana, ja haluat että lapset menevät samaan aikaan leirille?
Minustakin kannattaa sanoa suoraan lapsille. Ovat jo niin vanhoja. Vaikka niin, että olet kokoajan lasten kanssa, ja joskus olisi kiva tehdä jotain ihan yksin. Olet parempi ja jaksavampi äiti niin. Kyllä lapset ymmärtävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä lastenhoitoapua oikeasti saa kuin omilta vanhemmiltaan.
Eikä välttämättä heilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteessa totaaliyh, isovanhemmat kuolleet, ei apua suvulta, selvisin juuri siten että lapset olivat partiossa ja partioleireillä ja lukuisilla muilla leireillä kuten seurakunnat ja järjestöt. Välillä tuli leiriltä jo ekana aamuna soitto että hae meidät pois täältä, ottivat karkit pois yöksi, en hakenut. Erityisesti lapsista pienemmän leiriura oli sellaista leiriltä suoraan seuraavalle ja löytyi sieltä muitakin yh-perheen lapsia ja seuraavalle menikin jo uuden kaverin kanssa, enimmäkseen kuitenkin yksin ja välillä joutui ihan sinne pakottamaan että isompi ei olisi kuormittunut liiaksi kun äiti oli paljon töissä. Onneksi tämä on jo taakse jäänyttä elämää. Apua muuten oli tosi vaikea saada edes rahalla (kohtuullinen korvaus, varmaan olisi isommalla rahalla saanut).Jonkin verran tuli vuoroteltua toisen yh-äidin kanssa yökyläilyssä. Sai lapsi joskus kutsun koulukaverin mökille, mutta liittyi vain siihen että olivat hyviä kavereita, ei yh-äitiin mitenkään. Kenenkään velvollisuus ei ole auttaa sinua, ei kannata katkeroitua.
Mulla on lapsi vasta tulossa, mutta tiedän jo nyt ettei seuraavaan ~12 vuoteen ole asiaa mihinkään ilman lasta, ja "bilettämään" ehkä seuraavan kerran 18 vuoden päästä. Oma valinta, itsehän lapsen halusin vaikkei ole tukiverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti onko pakko välittää lapsista noin paljon?????????????? Ikä älytöntä.
Kysy jos haluat apua, mutta varaudu kieltevään vastaukseen. Itse lapsettomana sinkkuna haluaisin auttaa jotakuta esim. lapsen tai lemmikin hoidossa mutta en kehtaa itse ehdottaa, tuntuu jotenkin tungettelevalta. Joskus ehdotin kiireiselle naapurille että voisin tarvittaessa auttaa koiran ulkoilutuksessa, tämä hermostui ja sanoi että saa kyllä koiransa itsekin hoidettua. En ole sen jälkeen kehdannut oma-aloitteisesti tarjota apuani puolitutuille.
Johanne kirjoitti:
En osaa oikein vasta8ta, mutta symppaan sua.
Itsen olin myös totaaliyh, lasten isä kuoli kun lapset olivat alle 3 kummatkin.
Isovanhemmista ei paljoa apua ollut. Heillä oli muitakin lapsenlapsia, joiden vanhemmat käyttivät isovanhempia röyhkeästi hyväksi. Asuivat alle 10 kilsan etäisyydellä, me n 50 km päässä. Kaikilla autot tietysti.
Ulkopuoliset ihmiset eivät tarjonneet apua. Sain pari kertaa apua rahalla. Mulle jäi käsitys, että nämä muut jotenkin olettivat, että mä alan sitten työntää lapsiani heille koko ajan. Tuli vaan sellainen.
Sitten oli yksi rouva, jonka poikia olin kyydinnyt harrastuksiin omieni mukana. Kerran oli tilanne, että pienemmälle olisin tarvinnut tunniksi babysitteriä. Oli siis n 6-vuotias. Rouva torjui tylysti. Ei hän ala muiden lasten perään katsoa, siitä tulee riesa. En kysynyt enää.
Mä paahdoin myös 24/7/365. Ihmettelin ja kadehdin niitä, joilla oli toinen vanhempi ja kesäloma ja apua esim isovanhemmista tai sisaruksista.
Yritä kestää. Ehkä onni potkaisee.
Olet varmasti oikeassa, kun sanot että avuntarpeesta tulee jatkuva riesa. Ihmiset epäilevät näin, koska niin yleensä käykin. Mä en ole koskaan auttanut ketään ilman, että hän on pyytänyt lisää ja yhtäkkiä joudun selittämään, miksi en enää auta. Tämä koskee siis ns. tuttavia. Ystävän tekee se, että apu on vastavuoroista.
Rehellisesti? En jaksa. Työviikon ja omien lasten lisäksi en vain jaksa enää. Sosiaalinen patterini on aivan tyhjä. Voisin hädässä auttaa, mutta en huviksi.
Meilläkään ei siis ole lastenhoitoapua kuin harvoin. Käytetään se niihin ihan pakollisiin kertoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi vasta tulossa, mutta tiedän jo nyt ettei seuraavaan ~12 vuoteen ole asiaa mihinkään ilman lasta, ja "bilettämään" ehkä seuraavan kerran 18 vuoden päästä. Oma valinta, itsehän lapsen halusin vaikkei ole tukiverkkoa.
En halua olla ilkeä mutta pitäisikö bilettää sydämensä kyllyydestä ENNEN kuin tekee ne lapset.
Tulisi myös sisäistää että se lapsi on lapsi seuraavat 16-18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä lastenhoitoapua oikeasti saa kuin omilta vanhemmiltaan.
Eikä sekään ole mikään itsestäänselvyys.
Alue: Aihe vapaa
No se on kyllä hankalaa jos ei osaa rentouttavaa vapaa-aikaa viettää muuten kuin vetämällä pään täyteen. Sinullako on siis 11-vuotiaat kaksoset? Lapsethan pärjäävät mainiosti kahdestaan useamman tunnin ajan, onhan heillä puhelimet jos tulee kysyttävää. Ihan hyvin voisit istua iltaa jossain tai käydä harrastuksissa.