Miksei lastenhoitoapua voi tarjota? Miksi sitä pitää kerjätä? Olen totaaliyh.
Mulla se tilanne, että olen totaaliyh. Ei ole olemassa lasten isää. Ei ole uutta parisuhdetta. Ei ole isovanhempia kuin toisella puolella, jotka myös iäkkäitä, mutta toki pieni apu heistä silloin tällöin on.
Lasten kavereita on, mutta kovin vähän hekään pyytelevät luokseen. Minun pitää kysellä lasten kavereiden vanhemmilta, että olisko kaveria jollekin päivälle. Itsellä se tilanne myös, että kesälomaa on tasan 4 viikkoa. Lapset on 11-vuotiaita. Isovanhemmat vähän katsovat työpäivien aikana muutaman tunnin verran perään nyt ennen kesäloman alkua.
Kesälomalla siis minä en vapaahetkiä juuri saa niin, että voisin lähteä vaikka joskus yön yli johonkin tai vetäistä jotkut festarit läpi. Lapset eivät leireille halua mennä kun eivät ketään sieltä tunne.
Miksei ihmiset tarjoa ihan suoraan, että meille sopisi esim. lapsen yökylä tämä ja tämä viikonloppu. On aika hiton vaikea pyytää joltain puolitutultakaan jos lapset eivät ole koskaan aiemmin siellä olleet. Vai milloin on se hetki kun nuo voi jättää keskenään kotiin ja mihin asti esim. illalla jos tuleekin yöksi kotiin? MLL maksaa ihan järjettömästi joku la-su välinen yö. Ei mulla varmaan ole sellaiseen varaa maksaa tuplapalkkaa ja takseja vahdille kotiin (jos itsekin olen ollut juhlimassa niin enhän ole ajokuntoinen ja taksia tarvin silloin minäkin).
Kertokaa miten olette pärjänneet.
Kommentit (63)
Miksei lapset mene leirille yhdessä ja siellähän sitä muihin tutustuu?
Miksikö ei tarjota lastenhoitoapua? Koska emme halua niitä lapsia hoitaa.
Et voi kysyä puolitutuilta, mutta puolituttujen pitäisi osata kysyä? Mitä? Normaali 11 vuotias pärjää työpäivän ilman lapsenvahtia kotonaan. Mikset kysy isovanhempia, tai vaikka tätiä yöksi hoitamaan?
Miksi sinä et tarjoa minulle siivousapua? Tai tarjoudu pesemäään autoani? Tai ulkoiluttamaan koiraani? Miksi ihmeessä pitää aina kerjätä, että saa apua?
Suomennos: sinua kohdellaan juuri niin kuin sinä kohtelet muita eli jos et ikinä auta, niin ei sinullekaan apua tarjota.
Hoitajia saa MLL:n kautta, se maksaa. Työstä on tapana antaa korvaus.
Ehdotat jonkun toisen yh:n/toisen vanhemman kanssa vaihtokauppaa, että vahtisitte päikseen välillä. Tai sitten odotat pari vuotta, kyllä ne 13-vuotiaana voi jo jättää yksin tai voi olla enemmän kavereita siinä vaiheessa jne.
Tai sitten pakotat leireille, kyllä sinne voi lapset mennä vaikka ei niin haluaisikaan koska a, siellä voi sittenkin olla ihan kivaa, ja saada kavereita, ja b, kyllä vanhemmallakin, ja vanhemmalla pääasiassa on vastuu siitä miten lomat järjestetään. Jos se auttaa sinun jaksamista, että menevät leireille, niin se on koko perheen etu.
Oletko itse tarjonnut muille apua ja pyytänyt heidän lapsia yökylään? En oikein ymmärrä miksi jollain puolitutulla olisi velvollisuus huolehtia lapsistasi ja tuskin edes tietävät tilannettanne.
Milloin viimeksi tarjosit mitään apua tuttavillesi? Oletko ainoa, jota pitää auttaa?
Selvä, koska tarvitaan? Tarjoan lastenhoitoapua 48 e/h + ALV, olen yrittäjä ja hoidan itse vakuutukset ja verot.
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapset mene leirille yhdessä ja siellähän sitä muihin tutustuu?
Jos ne ei oikein ole sosiaalisia kun ei niitä kavereitakaan kuulu löytyvän?
Tuttu yh on aina pyytämässä lastenhoitoapua, mutta ei ole ikinä tehnyt mitään vastapalvelusta. Siksi en nykyään vastaa sille edes puhelimeen.
No kun emme halua ketään puolituttujen lapsia yökylään :D lasten parhaissa ystävissä on jo riittävästi kestämistä. Tuon ikäisethän sopii kyläilyt jo keskenään, vanhemmilta vain kysytään lupa.
Tässä burnoutiin sairastuneena, 11 tuntista työpäivää tekevänä, ei oikein vapaa-ajalla kykene muuhun kuin itkemään ja nukkumaan. Tarjoudupa tästä vielä avuksi... Apu kelpaisi kyllä itselleni, mutta hankin sen ammattilaiselta mieluummin kuin rasitan ystäviäni.
Kyllä tässä ydinperheellisen, yhden 11v lapsen äitinäkin on ihan samat ongelmat. Vaikka puoliso osallistuu täysin yhdenvertaisesti, niin ei tässä ole koko aikana juhlittu, ei ainakaan yhdessä. Periaatteessa on kyllä tukiverkkoa hyvinkin, mutta kaikki (isovanhemmat, tädit, sedät, kaverit, serkut) on niin kiireisiä, ettei kukaan (yhtä kummitätiä lukuunottamatta) tarjoudu ottamaan lasta yökylään tms. Kyllä sitä itse pitää kysyä ja järjestellä nämä asiat. Tai maksaa ammattilaiselle. Kun lapsi sairastaa tms niin silloin pyydetään ja saadaan tukiverkolta apua. Vaativa työ ja vähän vapaa-aikaa niin ei tule itselle edes mieleen tarjoutua kenellekään avuksi. Valitan.
En osaa oikein vastata, mutta symppaan sua.
Itsen olin myös totaaliyh, lasten isä kuoli kun lapset olivat alle 3 kummatkin.
Isovanhemmista ei paljoa apua ollut. Heillä oli muitakin lapsenlapsia, joiden vanhemmat käyttivät isovanhempia röyhkeästi hyväksi. Asuivat alle 10 kilsan etäisyydellä, me n 50 km päässä. Kaikilla autot tietysti.
Ulkopuoliset ihmiset eivät tarjonneet apua. Sain pari kertaa apua rahalla. Mulle jäi käsitys, että nämä muut jotenkin olettivat, että mä alan sitten työntää lapsiani heille koko ajan. Tuli vaan sellainen.
Sitten oli yksi rouva, jonka poikia olin kyydinnyt harrastuksiin omieni mukana. Kerran oli tilanne, että pienemmälle olisin tarvinnut tunniksi babysitteriä. Oli siis n 6-vuotias. Rouva torjui tylysti. Ei hän ala muiden lasten perään katsoa, siitä tulee riesa. En kysynyt enää.
Mä paahdoin myös 24/7/365. Ihmettelin ja kadehdin niitä, joilla oli toinen vanhempi ja kesäloma ja apua esim isovanhemmista tai sisaruksista.
Yritä kestää. Ehkä onni potkaisee.
Tarjoan lastenhoitoapua siskolleni. Hän auttaa minua muissa asioissa. En halua vahtia ilmaiseksi tuntemattomien lapsia. Tulisitko sinä vaikka leikkaamaan nurmikkoni tai pesemään autoni ilmaiseksi?
No itse olet ne lapset hankkinut, miksi ihmeessä oletat, että muiden täytyisi tarjoutua niitä hoitamaan?
Luulisi että näin kesällä saisi jonkun nuoren pienellä palkalla helppoon kesätyöhön. Tuonikäisissä ei ole juurikaan hoitamista, riittää kun vähän pitää seuraa ja katsoo että tulee syötyä päivän aikana.
Pe-la yö on halvempi ja noista saat toki kotitalousvähennyksen. Hoitajan voi pyytää jäämään yöksi tai sitten pyydän autollisen hoitajan.