Lue keskustelun säännöt.
Itkettää se kuinka tyhmä olen. Miksi aivoni eivät voi toimia kunnolla :(
12.06.2022 |
Tämä koko elämä on ollut haasteellista.
En tiedä onko minussa jotain diagnosoitavaa vikaa. Minulla on kuitenkin aina ollut vajavaisuuksia, kuten se, että väsyn nopeasti, jolloin näköni on huono ja myös kuulo on aina ollut huono.
Olen myös vasenkätinen ja veriryhmäkin on negatiivinen. Tällä haen vain sitä takaa, että ennen kuin tuohon oli rokotusta, niin lapsia kuoli, sillä positiivinen veriryhmä on yleisempi, negatiivisen kanssa keho hyökkää sikiön soluja vastaan. Eli käytännössä koen asian niin, että ehkä tarkoitukseni ei ole lisääntyä todennäköisesti, mikäli luonto saisi päättää.
No se siitä. Minua ahdistaa eniten vaikeudet oppimisessa. En kertakaikkiaan jaksa lukea, oppiminen on todella puuduttavaa enkä jaksa keskittyä. Sen sijaan opin vain sen mitä haluan. Tarkoitan, että jos haluan, niin osaan kuin itsestään, luen tilanteen automaattisesti toimivaksi. Tämän vuoksi pelaan pelejä päässäni, saadakseni parhaimman arvosanat esimerkiksi työharjotteluista.
Olen keskivertoa huonompi omasta mielestäni mutta feikkaan, teen ahkerasti ja saavutan päämääräni. Huijaa en kuitenkaan ilkeällä tavalla, en halua satuttaa ketään enkä ole ihmisenä paha. Minua on luonnehdittu aina kiltiksi ja mukavaksi, sydämelliseksi, jolle on helppo puhua.
Se on kai perusluonteeni. Ihmiset kuitenkin pelottavat minua, etenkin isot ryhmät. Olen uupunut työelämässä vain sen takia, että ihmisten kanssa työskenteleminen on ollut niin hälytysjärjestelmiä ylläpitävää, etten ole jaksanut vaikka kuinka yritin sopeutua, rauhoitella itseäni.
Riippuvuudet ovat sitten tulleet mukaan jo varhaisessa ajassa. Tämä kai juontaa juurensa siitäkin, että sain malliesimerkin tunteiden käsittelyyn alkoholisteilta.
Heitä en voi syyttää täysin tietenkään, ongelmia on kuitenkin ja yritän päästä eroon asia kerrallaan huonoista tavoista
Itken koska en tunnu muistavan oikein mitään. Olen tyhmä sillä tavalla. En muista niistä stressivuosista töissä, jos joku kysyisi minulta, miten edellisessä ammatissa tehdään jokin asia, en muistaisi. En ole enää ammatillinen siinä työssä vaikka siitä on vain pari vuotta aikaa kun niitä töitä tein.
En osaa enää käsitellä sitä, en kestä muistella vaikka työ oli intohimoni ja sain useita korotuksia.
Tunnen oloni jotenkin ulkopuoliseksi. Olen yksinäinen ja sata ajatusta päässä.
Tunnen olevani huono ja riittämätön. Kai meillä kaikilla on joskus tällaista päiviä mutta en haluaisi antaa tämän vaikuttaa elämääni.
Olen jättänyt paljon tekemättä vain sen vuoksi, että tunnen olevani kyvytön.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Voi olla, sillä minulla on vaikeuksia joskus hahmottaa yksinkertaisia asioita. Se hävettää välillä niin, että joudun peittelemään tyhmyyttäni jollain tavalla.
Pärjään kuitenkin elämässä jollain tavalla vaikka en ole mielestäni saavuttanut sellaisia perusasioita, mitä monet muut ovat iässäni saavuttaneet. Olen aika yksin enkä omista mitään.
Siitä huolimatta koen kyllä onnistumisen tunteita ja suhtaudun rakkaudellakin itseeni välillä. Silti on ulkopuolinen ja riittämätön olo usein. Ihmisten odotukset ehkä jännittävät ja oma menneisyys vaikuttaa varmaan. Aivan kuin olisi kovasti luurankoja kaapissa, joita yritän pitää piilossa häpeän vuoksi.
ApKuulostat ap samalta, mitä mä voisin itsestäni kertoa ja miten olen itseni ja elämäni kokenut. Psyk hoitaja keksi tehdä ad/hd-kyselyn ja tulokset olivat hyvin korkeat ja kaikki täsmäsi, tutkimukset on lähdössä käyntiin.
Mua helpotti ehkä jo tää pelkkä epäily. Hoitaja sanoi, että on sääli, kun ADHD-ihmisille toitotetaan koko elämä sitä kun he eivät osaa, he ovat tyhmiä ja itsetunto lytätään kun ei vaan osaa suorittaa asioita kuten muut, vaikka siellä taustalla on "säkenöivää luovuutta" ja kyky ajatella boxin ulkopuolelta ja eri tavalla ja tätä tulisi tukea.
Nyt mä sit koitan 35-vuotiaana vihdoin hyväksyä sen, että en vaan osaa kaikkea kuten muut, mutta mä osaan kuitenkin tosi paljon, vain vähän eri tavalla toimien.Onko sulla mitään harrastuksia ja asioita jne joissa koet olevasi hyvä ja josta tulee sulle hyvä fiilis? Sun kannattaa rohkeasti panostaa niihin jotta itsetunto kasvaa.
Mäkin olen koko elämäni ihmetellyt, miten mä olen niin tyhmä, miten mä en vaan osaa, miksi mä en omaksu tiettyjä asioita vaikka kuinka kertaan ja vertaillut itseäni muihin. Kun mä en osaa edes nukkua, miten se muilta onnistuu niin ongelmattomasti?
Ihmissuhteet on vaikeita, kaikki on vaikeaa, päässä ja työn alla sata asiaa kerralla, muhun hermostutan vaikka en mä mitään pahaa tarkota, oon vaan niin tolkuttoman tyhmä toilailija!
Sit toisaalta taas joitain asioita osaan tosi hyvin ja paneudun niihin syvästi, keksin uusia juttuja ja lähden niitä toteuttamaan. Useimmiten jää kesken kun tulee toinen juttu mistä innostui, mutta jotkut onnistuukin tosi upeasti ja itsetuntoa nostaa kun olen itse ratkaissut ongelmia ja luonut asioita, joita ei ehkä usea tule edes ajatelleeksi. Teen paljon asioita käsilläni ja vaikka mä saan usein kuulla muilta että "mistä sä ton keksit, toi on tosi hieno, sulla on ideoita, sä osaat asioita", niin silti sitä vaan moittii itseään siitä kun ei osaa tehdä asioita kuten muut. Ne vaan tekee ja mä sana päässäni kaiken vaikeaksi.
Ehkä sä voisit hakeutua psykologille tai vastaavalle?
Hienoa, että sait apua
On vaikea itsellä ottaa langan päästä kiinni.
Olen oikeasti epäillyt itsellä add/adhd:ta. En ole kuitenkaan niin ilmiömäinen ja osaan olla rauhallinen. Ongelmat näkyvät vain jos on paineita tai liikaa ihmisiä, sekä jos on epäjärjestystä. Suivaannun ja menetän hermoni aika herkästi jos on kaaosta.
Epäoikeudenmukaisuus nostaa myös itsellä sellaisen impulsiivisen vaihteen päälle. Osaan säädellä kuitenkin itseäni.
En tiedä diagnoosista, ehkä sitä voisi tutkia...
Käyn kyllä säännöllisesti masennuksen vuoksi terveyspalveluissa. En ole ottanut kuitenkaan epäilyä esille koskaan. Pelkään, että he jotenkin etteivät kuitenkaan ottaisi tosissaan.
Ehkä asiaa olisi helpompi lähestyä jos kerron, että perheessäni on neurologisia häiriöitä. Vanhemmilla ilmiselvästi tarkkaavaisuusongelmia, etenkin isällä.
Siskolla aspergeria. Huomaa, että minulla, äidillä ja siskolla on taipumuksia kyllä impulsiiviseen käytökseen. Minulla siis voi olla jotain neurologista taustalla.
Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyväksy itsesi ja toivon sinulle parempaa elämää ja vastetta hoidolle. Toivon, että meidänkaltaiset löydämme oman "heimomme", tällaiset asiat kun tekevät aika yksinäisiksi yleensä.
Hyvää kesää vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eheytyminen alkaa siitä hetkestä kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja antaa myös itselleen anteeksi.
Itketti muakin tämä kaikki. Kuinka mä nyt selviän tästäkin. Apua.
Ainakin osaat hyvin kirjoittaa ja muotoilla ajatuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miinus veri ei aiheuta mitään ongelmia aikuisena. Minullakin on miinus veri. Ehkä vaadit itseltäsi liikaa. Opettele rentoutumaan lihaksiasi ja anna itsellesi anteeksi. Näin vapautat itsellesi energiaa.
Ajattelin samaa. Ilman koulutusta tai elämän fokusoituessa omaan napaan, voi hyvinkin olla ulalla perusasioista.
Oletko masentunut ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun ap kannata surra. Mä olen kaltaisesi. Ollut 50v tekemättä yhtään mitään. Pian aion mennä mökille, juoda kuoharia ja unohtaa kaikki murheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Voi olla, sillä minulla on vaikeuksia joskus hahmottaa yksinkertaisia asioita. Se hävettää välillä niin, että joudun peittelemään tyhmyyttäni jollain tavalla.
Pärjään kuitenkin elämässä jollain tavalla vaikka en ole mielestäni saavuttanut sellaisia perusasioita, mitä monet muut ovat iässäni saavuttaneet. Olen aika yksin enkä omista mitään.
Siitä huolimatta koen kyllä onnistumisen tunteita ja suhtaudun rakkaudellakin itseeni välillä. Silti on ulkopuolinen ja riittämätön olo usein. Ihmisten odotukset ehkä jännittävät ja oma menneisyys vaikuttaa varmaan. Aivan kuin olisi kovasti luurankoja kaapissa, joita yritän pitää piilossa häpeän vuoksi.
ApKuulostat ap samalta, mitä mä voisin itsestäni kertoa ja miten olen itseni ja elämäni kokenut. Psyk hoitaja keksi tehdä ad/hd-kyselyn ja tulokset olivat hyvin korkeat ja kaikki täsmäsi, tutkimukset on lähdössä käyntiin.
Mua helpotti ehkä jo tää pelkkä epäily. Hoitaja sanoi, että on sääli, kun ADHD-ihmisille toitotetaan koko elämä sitä kun he eivät osaa, he ovat tyhmiä ja itsetunto lytätään kun ei vaan osaa suorittaa asioita kuten muut, vaikka siellä taustalla on "säkenöivää luovuutta" ja kyky ajatella boxin ulkopuolelta ja eri tavalla ja tätä tulisi tukea.
Nyt mä sit koitan 35-vuotiaana vihdoin hyväksyä sen, että en vaan osaa kaikkea kuten muut, mutta mä osaan kuitenkin tosi paljon, vain vähän eri tavalla toimien.Onko sulla mitään harrastuksia ja asioita jne joissa koet olevasi hyvä ja josta tulee sulle hyvä fiilis? Sun kannattaa rohkeasti panostaa niihin jotta itsetunto kasvaa.
Mäkin olen koko elämäni ihmetellyt, miten mä olen niin tyhmä, miten mä en vaan osaa, miksi mä en omaksu tiettyjä asioita vaikka kuinka kertaan ja vertaillut itseäni muihin. Kun mä en osaa edes nukkua, miten se muilta onnistuu niin ongelmattomasti?
Ihmissuhteet on vaikeita, kaikki on vaikeaa, päässä ja työn alla sata asiaa kerralla, muhun hermostutan vaikka en mä mitään pahaa tarkota, oon vaan niin tolkuttoman tyhmä toilailija!
Sit toisaalta taas joitain asioita osaan tosi hyvin ja paneudun niihin syvästi, keksin uusia juttuja ja lähden niitä toteuttamaan. Useimmiten jää kesken kun tulee toinen juttu mistä innostui, mutta jotkut onnistuukin tosi upeasti ja itsetuntoa nostaa kun olen itse ratkaissut ongelmia ja luonut asioita, joita ei ehkä usea tule edes ajatelleeksi. Teen paljon asioita käsilläni ja vaikka mä saan usein kuulla muilta että "mistä sä ton keksit, toi on tosi hieno, sulla on ideoita, sä osaat asioita", niin silti sitä vaan moittii itseään siitä kun ei osaa tehdä asioita kuten muut. Ne vaan tekee ja mä sana päässäni kaiken vaikeaksi.
Ehkä sä voisit hakeutua psykologille tai vastaavalle?
Hienoa, että sait apua <3 tuo sairaanhoitajakin kuulostaa mahtavalta.
On vaikea itsellä ottaa langan päästä kiinni.
Olen oikeasti epäillyt itsellä add/adhd:ta. En ole kuitenkaan niin ilmiömäinen ja osaan olla rauhallinen. Ongelmat näkyvät vain jos on paineita tai liikaa ihmisiä, sekä jos on epäjärjestystä. Suivaannun ja menetän hermoni aika herkästi jos on kaaosta.
Epäoikeudenmukaisuus nostaa myös itsellä sellaisen impulsiivisen vaihteen päälle. Osaan säädellä kuitenkin itseäni.
En tiedä diagnoosista, ehkä sitä voisi tutkia...
Käyn kyllä säännöllisesti masennuksen vuoksi terveyspalveluissa. En ole ottanut kuitenkaan epäilyä esille koskaan. Pelkään, että he jotenkin etteivät kuitenkaan ottaisi tosissaan.
Ehkä asiaa olisi helpompi lähestyä jos kerron, että perheessäni on neurologisia häiriöitä. Vanhemmilla ilmiselvästi tarkkaavaisuusongelmia, etenkin isällä.
Siskolla aspergeria. Huomaa, että minulla, äidillä ja siskolla on taipumuksia kyllä impulsiiviseen käytökseen. Minulla siis voi olla jotain neurologista taustalla.Kiitos tarinasi jakamisesta. Hyväksy itsesi ja toivon sinulle parempaa elämää ja vastetta hoidolle. Toivon, että meidänkaltaiset löydämme oman "heimomme", tällaiset asiat kun tekevät aika yksinäisiksi yleensä.
Hyvää kesää vielä.
Mäkin hain psykiatrialta apua alunperin ahdistuneisuuteen ja paniikkikohtauksiin, myös masennuspisteet hyvin korkeat. Miten sitä voi olla masentumatta kun jatkuvasti on tunne, ettei osaa mitään?
Mä olen itse aiemmin pari kertaa tuosta ADHDstä psykiatrilla maininnut ja ne on vaan nauraneet koska "se on semmonen muotidiagnoosi nykyään", oon siksi onnekas että hoitaja keksi siitä mainita.
Mulla on aina kämppä kuin pommin jälu vaikka kuinka siivoan, keskeneräisiä projekteja nurkat täynnä. Tän kirjoituksen aikana oon mm istuttanut kasveja, tukkinut keittiön viemärin, asentanut kahvinkeittimen ajastuksen, hävittänyt lompakkoni ja laittanut kaverille viestejä, joiden sisältöä en edes muista. Hermostuin itsellekin jo taas ja itkin syystä jota en muista. Mulla on 89 välilehteä selaimessa auki.
Huomenna alkaa uusi työ pitkän työttömyyden jälkeen. Työ on mieleinen ja tiedän osaavani ja mun pitäis luottaa itseen, mutta moitin jo etukäteen, pelkään epäonnistumista, mietin mikä kaikki voi mennä vikaan, pähkäilen itseni uuvuksiin uhkakuvilla ja pärjäämättömyyden pelolla. Mun itsetunto on nollassa.
Mulla on myös asperger-oireistoa ja ehkä lievä lukihäiriö. Erityisherkkyyden piirteet kaikki osuu. Hermostun keskeytyksestä jos olen jotain suorittamassa ja kutakuinkin koko elämä menee raiteiltaan ja stressaan överisti jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Toisaalta en jaksa keskittyä yksitoikkoisiin asioihin, mutta joku pienikin muutos suunnitelmissa saa panikoimaan. Tunnen todella vahvasti. Mut tuntevat ihmiset on ihmetelleet kuinka mä saankin niin vaikeaa yksinkertaisista asioista.
ADHD-epäilyssä kysellään juuri onko oireilua suvulla, onko alkanut jo lapsuudessa.
Toivottavasti saat apua ongelmiin. ADHD jää usein piiloon juurikin masennuksen ja muiden ongelmien vuoksi. Koita säkin vaan hyväksyä, että ehkä sun ei tarvitsekaan tehdä ja suoriutua kaikesta kuten muut, voit tehdä sen omalla tavallasi.
Onko sulla muuten mitään lääkityksiä käytössä? Miten päihteet/alkoholi, kuinka nukut? Itse ainakin olen myös hakenut rauhoitusta joskus alkoholista, kun päätä ei saa muuten hiljenemään.
Toivon, että ihan rohkeasti saisit puhuttua ja saisit apua :) kunnon tutkimukset on pitkät, mutta toisaalta, onhan tässä jo elämä odoteltukin.
Add/adhd kans tuli heti mieleen. Lääkkeet saattais auttaa, tutkimuksiin vaan.