Itkettää se kuinka tyhmä olen. Miksi aivoni eivät voi toimia kunnolla :(
Tämä koko elämä on ollut haasteellista.
En tiedä onko minussa jotain diagnosoitavaa vikaa. Minulla on kuitenkin aina ollut vajavaisuuksia, kuten se, että väsyn nopeasti, jolloin näköni on huono ja myös kuulo on aina ollut huono.
Olen myös vasenkätinen ja veriryhmäkin on negatiivinen. Tällä haen vain sitä takaa, että ennen kuin tuohon oli rokotusta, niin lapsia kuoli, sillä positiivinen veriryhmä on yleisempi, negatiivisen kanssa keho hyökkää sikiön soluja vastaan. Eli käytännössä koen asian niin, että ehkä tarkoitukseni ei ole lisääntyä todennäköisesti, mikäli luonto saisi päättää.
No se siitä. Minua ahdistaa eniten vaikeudet oppimisessa. En kertakaikkiaan jaksa lukea, oppiminen on todella puuduttavaa enkä jaksa keskittyä. Sen sijaan opin vain sen mitä haluan. Tarkoitan, että jos haluan, niin osaan kuin itsestään, luen tilanteen automaattisesti toimivaksi. Tämän vuoksi pelaan pelejä päässäni, saadakseni parhaimman arvosanat esimerkiksi työharjotteluista.
Olen keskivertoa huonompi omasta mielestäni mutta feikkaan, teen ahkerasti ja saavutan päämääräni. Huijaa en kuitenkaan ilkeällä tavalla, en halua satuttaa ketään enkä ole ihmisenä paha. Minua on luonnehdittu aina kiltiksi ja mukavaksi, sydämelliseksi, jolle on helppo puhua.
Se on kai perusluonteeni. Ihmiset kuitenkin pelottavat minua, etenkin isot ryhmät. Olen uupunut työelämässä vain sen takia, että ihmisten kanssa työskenteleminen on ollut niin hälytysjärjestelmiä ylläpitävää, etten ole jaksanut vaikka kuinka yritin sopeutua, rauhoitella itseäni.
Riippuvuudet ovat sitten tulleet mukaan jo varhaisessa ajassa. Tämä kai juontaa juurensa siitäkin, että sain malliesimerkin tunteiden käsittelyyn alkoholisteilta.
Heitä en voi syyttää täysin tietenkään, ongelmia on kuitenkin ja yritän päästä eroon asia kerrallaan huonoista tavoista
Itken koska en tunnu muistavan oikein mitään. Olen tyhmä sillä tavalla. En muista niistä stressivuosista töissä, jos joku kysyisi minulta, miten edellisessä ammatissa tehdään jokin asia, en muistaisi. En ole enää ammatillinen siinä työssä vaikka siitä on vain pari vuotta aikaa kun niitä töitä tein.
En osaa enää käsitellä sitä, en kestä muistella vaikka työ oli intohimoni ja sain useita korotuksia.
Tunnen oloni jotenkin ulkopuoliseksi. Olen yksinäinen ja sata ajatusta päässä.
Tunnen olevani huono ja riittämätön. Kai meillä kaikilla on joskus tällaista päiviä mutta en haluaisi antaa tämän vaikuttaa elämääni.
Olen jättänyt paljon tekemättä vain sen vuoksi, että tunnen olevani kyvytön.
Kommentit (30)
Hei,
minusta tuntuu täsmälleen samalta. Et ole yksin.
Eii kannata tehdä asioista liika monimutkaiisia itselleen.
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Vierailija kirjoitti:
Eii kannata tehdä asioista liika monimutkaiisia itselleen.
Kannattaa iskeä silloin kun on sen aika ja takoa kunn rauta on kuuma.
Yritätkö ratkaista kaiken omassa päässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Voi olla, sillä minulla on vaikeuksia joskus hahmottaa yksinkertaisia asioita. Se hävettää välillä niin, että joudun peittelemään tyhmyyttäni jollain tavalla.
Pärjään kuitenkin elämässä jollain tavalla vaikka en ole mielestäni saavuttanut sellaisia perusasioita, mitä monet muut ovat iässäni saavuttaneet. Olen aika yksin enkä omista mitään.
Siitä huolimatta koen kyllä onnistumisen tunteita ja suhtaudun rakkaudellakin itseeni välillä. Silti on ulkopuolinen ja riittämätön olo usein. Ihmisten odotukset ehkä jännittävät ja oma menneisyys vaikuttaa varmaan. Aivan kuin olisi kovasti luurankoja kaapissa, joita yritän pitää piilossa häpeän vuoksi.
Ap
Yrität nyt saada itsestäsi väkisin samanlaisen "kuin muut" tai yrität mennä muiden tavoitteiden mukaan. Voitko hyväksyä itsesi, lopettaa väheksymisen, arvostaa hyviä puolia itsessäsi ja tehdä harrastuksena (tai työksi) itseäsi kiinnostavia asioita, joihin parempi motivaatio tai päätä itse. Ehkä vitamiinit ja ravinto vaikuttavat hetkellisesti muistiin joskus ja kokemukset keskittymiseen. Onko silmälasit, entä kuuloon apu? Oletko vähentänyt stressiä? Talouskysymysten kanssa monilla on hankalaa, ellei maailmasta tehdä parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Voi olla, sillä minulla on vaikeuksia joskus hahmottaa yksinkertaisia asioita. Se hävettää välillä niin, että joudun peittelemään tyhmyyttäni jollain tavalla.
Pärjään kuitenkin elämässä jollain tavalla vaikka en ole mielestäni saavuttanut sellaisia perusasioita, mitä monet muut ovat iässäni saavuttaneet. Olen aika yksin enkä omista mitään.
Siitä huolimatta koen kyllä onnistumisen tunteita ja suhtaudun rakkaudellakin itseeni välillä. Silti on ulkopuolinen ja riittämätön olo usein. Ihmisten odotukset ehkä jännittävät ja oma menneisyys vaikuttaa varmaan. Aivan kuin olisi kovasti luurankoja kaapissa, joita yritän pitää piilossa häpeän vuoksi.
Ap
Tavallisilla ihmisillä on joskus vaikeuksia hahmottaa asioita, kuten palstasta huomaat. Ja ei se tarkoita aina tyhmyyttä. Ja jos asia on uusi, miten voisikaan heti hahmottaa kaiken. Nuorena varsinkin moni hahmottaa ensin väärin. Ja ehkä ne toiset antavat itsestään fiksun kuvan, jos ovat ennenkin jotain tehneet, muut tuntevat olonsa tyhmäksi sitten. Tuttu asia on helpompi ja mikä asioista lopulta on tärkeää, mikä taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö ratkaista kaiken omassa päässäsi?
Kyllä.
Olen ollut joskus herkempi. Silloin kun itsetunto oli vielä paljon huonompi, niin en kehdannut edes ottaa neuvoja tai apua vastaan. Lähinnä suutuin, sillä ajattelin automaattisesti, että minua pidetään tyhmänä ja pakotin itseni selviytymään yksin.
Nykyään olen paljon edistynyt tuossa ja osaan pyytää apua, hakea tietoa ihmisiltä ja katsoa asiaa paljon inhimillisemmällä tasolla.
Edelleen hävettää kuitenkin, se kai joutuu myös huonosta muistista ja siitä, etten aina löydä sanoja. Unohtelen sanoja ja joudun etsimään kiertoilmaisuja. En myöskään aina ymmärrä mistä ihmiset puhuvat kun jotain small talkia puhutaan. Välillä en ymmärrä myöskään, koska ihmiset puhuvat totta ja jään pyörittelemään ja analysoimaan mitä tarkoittivat. Tulee typerä olo.
Luen myös paljon kehonkuvia ja mikroilmeitä, siinä olen hyvä. Aistimaan tunteita ja ympäristön energiaa.
Ap
Miten kätisyys liittyy ? En ole vasenkätisenä yhtään huonompi tai vähemmän oikea kun oikeakätiset. Ei mitään tekemistä pärjäämisen ja osaamisen kanssa.
Onn sulla vttu elämä. Ihmettelet täällä muiden tyhmyyttä päivät pitkät. Teee nyt stana jotain.
Miinus veri ei aiheuta mitään ongelmia aikuisena. Minullakin on miinus veri. Ehkä vaadit itseltäsi liikaa. Opettele rentoutumaan lihaksiasi ja anna itsellesi anteeksi. Näin vapautat itsellesi energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Yrität nyt saada itsestäsi väkisin samanlaisen "kuin muut" tai yrität mennä muiden tavoitteiden mukaan. Voitko hyväksyä itsesi, lopettaa väheksymisen, arvostaa hyviä puolia itsessäsi ja tehdä harrastuksena (tai työksi) itseäsi kiinnostavia asioita, joihin parempi motivaatio tai päätä itse. Ehkä vitamiinit ja ravinto vaikuttavat hetkellisesti muistiin joskus ja kokemukset keskittymiseen. Onko silmälasit, entä kuuloon apu? Oletko vähentänyt stressiä? Talouskysymysten kanssa monilla on hankalaa, ellei maailmasta tehdä parempi paikka.
Kiitos. Tiedostan nämä asiat.
Yritän kehittyä jatkuvasti, itseänikin kohtaan. Yritän olla armollisempi ja hyväksyä. Mennä kohti sellaista elämää josta nautin ja joka tuntuu omalta. Yksi tavoite on, että muutan kesän jälkeen luonnon läheisyyteen.
Olen panostanut myös terveellisempään ruokaan. Pääosin syön kasviksia, proteiinia ja rasvoja. Ruokavalioni on sokeriton (paitsi kerran viikossa annan luvan syödä epäterveellisesti).
Silmälasit täytyy hommata, vaikeudet tulee näössä vain väsyessä mutta se on tietenkin häiritsevää ja tiedän tarvitsevani lasit.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten kätisyys liittyy ? En ole vasenkätisenä yhtään huonompi tai vähemmän oikea kun oikeakätiset. Ei mitään tekemistä pärjäämisen ja osaamisen kanssa.
Minulla on ainakin hahmotusvaikeuksia ollut. Vasenkätisyys on jostain syystä vaikeuttanut ainakin sillä tavalla, että on vaikea hahmottaa logiikkaa joskus. Yritän peilata mutta on se ollut hankalaa :D
Tiedän ettei vasenkätisyys tai veriryhmä ole nyt mikään iso juttu. Lähes merkityksetöntä mutta haen myös johtolankoja tässä samalla. Voisiko olla jotain yhdistävää tekijää tässä kaikessa. Saisinko jotain uutta tietoa ja näkemyksiä, siksi kirjoitan myös asioista, jotka eivät niin oleellisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa adhdlta, katsopa täsmääkö!
Voi olla, sillä minulla on vaikeuksia joskus hahmottaa yksinkertaisia asioita. Se hävettää välillä niin, että joudun peittelemään tyhmyyttäni jollain tavalla.
Pärjään kuitenkin elämässä jollain tavalla vaikka en ole mielestäni saavuttanut sellaisia perusasioita, mitä monet muut ovat iässäni saavuttaneet. Olen aika yksin enkä omista mitään.
Siitä huolimatta koen kyllä onnistumisen tunteita ja suhtaudun rakkaudellakin itseeni välillä. Silti on ulkopuolinen ja riittämätön olo usein. Ihmisten odotukset ehkä jännittävät ja oma menneisyys vaikuttaa varmaan. Aivan kuin olisi kovasti luurankoja kaapissa, joita yritän pitää piilossa häpeän vuoksi.
Ap
Kuulostat ap samalta, mitä mä voisin itsestäni kertoa ja miten olen itseni ja elämäni kokenut. Psyk hoitaja keksi tehdä ad/hd-kyselyn ja tulokset olivat hyvin korkeat ja kaikki täsmäsi, tutkimukset on lähdössä käyntiin.
Mua helpotti ehkä jo tää pelkkä epäily. Hoitaja sanoi, että on sääli, kun ADHD-ihmisille toitotetaan koko elämä sitä kun he eivät osaa, he ovat tyhmiä ja itsetunto lytätään kun ei vaan osaa suorittaa asioita kuten muut, vaikka siellä taustalla on "säkenöivää luovuutta" ja kyky ajatella boxin ulkopuolelta ja eri tavalla ja tätä tulisi tukea.
Nyt mä sit koitan 35-vuotiaana vihdoin hyväksyä sen, että en vaan osaa kaikkea kuten muut, mutta mä osaan kuitenkin tosi paljon, vain vähän eri tavalla toimien.
Onko sulla mitään harrastuksia ja asioita jne joissa koet olevasi hyvä ja josta tulee sulle hyvä fiilis? Sun kannattaa rohkeasti panostaa niihin jotta itsetunto kasvaa.
Mäkin olen koko elämäni ihmetellyt, miten mä olen niin tyhmä, miten mä en vaan osaa, miksi mä en omaksu tiettyjä asioita vaikka kuinka kertaan ja vertaillut itseäni muihin. Kun mä en osaa edes nukkua, miten se muilta onnistuu niin ongelmattomasti?
Ihmissuhteet on vaikeita, kaikki on vaikeaa, päässä ja työn alla sata asiaa kerralla, muhun hermostutan vaikka en mä mitään pahaa tarkota, oon vaan niin tolkuttoman tyhmä toilailija!
Sit toisaalta taas joitain asioita osaan tosi hyvin ja paneudun niihin syvästi, keksin uusia juttuja ja lähden niitä toteuttamaan. Useimmiten jää kesken kun tulee toinen juttu mistä innostui, mutta jotkut onnistuukin tosi upeasti ja itsetuntoa nostaa kun olen itse ratkaissut ongelmia ja luonut asioita, joita ei ehkä usea tule edes ajatelleeksi. Teen paljon asioita käsilläni ja vaikka mä saan usein kuulla muilta että "mistä sä ton keksit, toi on tosi hieno, sulla on ideoita, sä osaat asioita", niin silti sitä vaan moittii itseään siitä kun ei osaa tehdä asioita kuten muut. Ne vaan tekee ja mä sana päässäni kaiken vaikeaksi.
Ehkä sä voisit hakeutua psykologille tai vastaavalle?
Taidat sitten kumminkin valehdella aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Onn sulla vttu elämä. Ihmettelet täällä muiden tyhmyyttä päivät pitkät. Teee nyt stana jotain.
Anteeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onn sulla vttu elämä. Ihmettelet täällä muiden tyhmyyttä päivät pitkät. Teee nyt stana jotain.
Anteeeksi.
Mäkiin olen tyhmä. Kaksin aiina kaunihimpi. Toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa tai kumpikaan ei osaa kumpaaakaan.
hahmotushäiriöt ja lukihäiriöt aiheuttaa vaikeuksia oppia.lue niistä. kaikkien ei tarvi olla hyviä samoissa asioissa.
Nuokin kehut mitä tuossa itsessäni kerroin. En tiedä mitä tein oikein ja tavallaan tiedän, että olin kovin ahkera ja tunnollinen. Se on se minun valttikorttini.
Nyt olen töissä sosiaalisella alalla. Nykyään pystyn jo helpommin työskentelemään eikä stressijärjestelmä aktivoidu ihmisten kanssa, ainoastaan jos on liikaa paineita tai työtehtäviä, joissa olen epävarma. Olen aika vaativa itseäni kohtaan, se taas saattaa lamaannuttaa ja saatan jättää asioita tekemättä, joka ruokkii itseinhoa kun en saanutkaan aikaan sitä mitä piti tehdä. Työssä yleensä hoidan kaiken mutta nämä omat asiat jäävät helposti roikkumaan.
Ap