Kuinka kauan pyöräilykunnon palautuminen kestää
Ajoin nuorempana polkupyörällä melkein kaikki matkat. Ei ollut ikinä raskasta edes.
Nyt en moneen vuoteen ole pyöräillyt, koska ei ole ollut pyörää. Mies kuitenkin sellaisen minulle osti ja ei hitto en jaksa ajaa kuin ehkä kilometrin. Kuinka kauan kestää, että pyöräilykunto palautuu?
Hävettää kun töihin on vaivaiset 4km enkä selviä sinne pyörällä.
Kommentit (199)
No on tosiaan rapakunto jos ei kilometriä mene. Oletko niitä vaikeasti ylipainoisia, elikkä positiivisia?!
Jos et ole vuosiin pyöräillyt niin alku on varmasti työläs, mutta kyllä se siitä. Itsellä tulee taukoa vaan talvisin ja keväällä pyöräilyn aloittaessani mulla menee ehkä 2vk että kroppa tottuu uudenlaiseen rasitukseen. Kuukauden kuluttua kuntokin on jo ihan eri kuin aloittaessa. Tämä siis, jos päivittäin pyöräilee.
Pyöräilemään siitä, aseta tavoitteeksi 5km, pitäisi mennä jo ensi viikolla. Seuraava tavoite 10km.
Aloitin työmatkapyöräilyn täysin 0 kunnolla pari viikkoa sitten. Työmatka 5km suuntaansa. Ihan hirveetä teurastustahan se on ollut, eikä vielä tunnu yhtään helpommalta. Mutta poljen sinnikkäästi. Lumen tuloon asti.
Poljet niin hitaasti ettei hengästy niin jaksaa pidempään
Vierailija kirjoitti:
Aloitin työmatkapyöräilyn täysin 0 kunnolla pari viikkoa sitten. Työmatka 5km suuntaansa. Ihan hirveetä teurastustahan se on ollut, eikä vielä tunnu yhtään helpommalta. Mutta poljen sinnikkäästi. Lumen tuloon asti.
Polje lumen tulon jälkeenkin niin kunto ei laske. Toisin kuin yleisesti luullaan, niin polkupyörä kulkee hyvin myös lumen päällä kunhan lumikerros ei ole kovin paksu tai on tamppaantunut.
Polkupyörä on ehkä vääränlainen tai viallinen jos ei jaksa yhtä kilometriäkään
Mulla on siis vaihteeton mummo pyörä. Ei täällä kaupungissa sen enempää tarvitse. Paksu olen (172cm/80kg) mutten todellakaan positiivinen tai voimaantunut. Päinvastoin. Talvella harrastan liikuntaa mutta kesällä vähemmän, koska en tykkää juosta enkä osaa uida.
Ja siis tosiaan aivan järkkyä teurastusta. Poljen sinne töihin asti, mutta helppoa se on vain ensimmäisen kilometrin verran ja mieli tekisi dumbata koko pyörä.
Ihan ensin kannattaa tarkistaa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Peukalolla painaessa renkaan ei tule painua muutamaa milliä enempää. Toiseksi kannattaa katsoa, että ketjut on rasvattu.
Kannattaa varoa ettei ranteet kipeydy.
Itse olen pyöräillyt 80km tällä viikolla. Jalat pysyi kunnossa mutta oikea ranne on todella kipeä
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin kannattaa tarkistaa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Peukalolla painaessa renkaan ei tule painua muutamaa milliä enempää. Toiseksi kannattaa katsoa, että ketjut on rasvattu.
Nämä on molemmat kunnossa. Mies huolsi pyörän ennenkuin lähdin sillä liikkeelle. Tosin tuntuu että tätä elopainoa ei mitkään kumit oikein kestä.
Ap
Epäilisin että on varmaan satula liian matalalla. Oikeastaan ainoa selitys jonka keksin jos pyörä on kunnossa. Varmaan kannattaisi pyöräliikkeessä käydä säädättämässä pyörä itselleen sopivaksi, tämä olisi pitänyt tehdä jo oston yhteydessä tosin.
En minä kyllä vaihteettomalla jaksaisi polkea! Kuulostaa aika ekstremeltä. Sehän on ihan sika raskasta.
Ei matka tapa vaan vauhti, sanoo jo vanha sanontakin. Eli rauhallinen vauhti, sopiva vaihde pyörässä, sellainen hyvin kevyt. Aloittelijat usein tuppaa polkea liian suurella vaihteella ja saa siitä polvetkin herkästi kipeiksi. Alussa lyhyet matkat, joita sitten vähän kerrallaan maltillisesti pidennetään.
Muista pitää harjoittelussa myös välipäiviä.
Muutamassa viikossa kunnon koheneminen alkaa kyllä jo näkyä.
Ohhoh siis vaihteeton pyörä. No sitten poljet vaan hyvin rauhallista tahtia alkuun. Kyllä se siitä lähtee sujumaan.
Itse odotan että paranisin koronasta ja pääsisin kans kaivamaan pyörän talvivarastosta.
Vierailija kirjoitti:
Poljet niin hitaasti ettei hengästy niin jaksaa pidempään
Tuo on hyvä neuvo. Jos ehtii tottumattomana saada reidet maitohapoille, niin on kyllä kurjaa polkea. Ennen asuin Etele-Suomessa paikkakunnalla, jossa ei paljoa mäkiä ollut. Työmatka, 14 km suuntaansa, sujui kesällä ja talvella. Nykyisin työmatka on yli puolta lyhyempi mutta kovin mäkinen, joten suosiolla talutan jyrkimmät mäet.
Osa vaijteettomista mummopyöristä on ihan sairaan raskaita polkea. Osa sitten taas ihanan kevyitä. Aloittajalle ehkä sattunut sellainen raskaspoljentainen? Positiivisesti ajatellen sillä polkiessa kunto kasvaa, negatiivisena puolena on se että alussa pyöräily tuntuu niin pskalta ja masentavalta että tekisi mieli heittää pyörä jorpakkoon ja lopettaa koko touhu.
Mut sisulla ja hitonmoisella tsempillä vaan! Olin itse monen kymmenen pyöräilemättömyysvuoden jälkeen samanlaisessa rapakunnossa, vaikka säännöllisiä kävelylenkkejä olin tehnytkin. Useampi pieni pyörälenkki viikossa, ei joka päivä, ja 2-3 viikon kuluttua poljin jo pitemmästi ja ihan hyvillä voimilla. Kai pyöräilyssä tarvitaan niin eri lihaksia kuin kävellessä että ottaa vähän aikaa tottua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensin kannattaa tarkistaa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Peukalolla painaessa renkaan ei tule painua muutamaa milliä enempää. Toiseksi kannattaa katsoa, että ketjut on rasvattu.
Nämä on molemmat kunnossa. Mies huolsi pyörän ennenkuin lähdin sillä liikkeelle. Tosin tuntuu että tätä elopainoa ei mitkään kumit oikein kestä.
Ap
Lähdet vaan joka päivä pyörälenkille, niin parin viikon kuluttua viimeistään jaksat sen 5 km.
Sähköpyörä on hyvä huonokuntoiselle tai ylipainoiselle. Vetää ylämäissä ja muuten melko samanlainen ajaa kuin normaali pyöräkin. Sopii tietysti kenelle hyvänsä paljon pyöräilevälle.
Tekniikka kuntoon! Sellainen vaihde on sopiva, jolla jalat sotkee suht nopeaan tahtiin, eikä ole juurikaan vastusta.