Lue keskustelun säännöt.
Narsististen kumppaneiden kanssa seurustelleet: Kuinka kauan kesti että tajusit mistä on kyse?
12.06.2022 |
Onko normaalia että menee ainakin pari vuotta ennen kuin hahmottaa tilanteen tai paremminkin, kykenee myöntämään itselleen narsismin mahdollisuuden? Itsellä on alkanut nyt silmät aukenemaan ja olen tästä sisäisesti kai jotenkin shokissa, sillä olen halunnut uskotella itselleni että asialle TÄYTYY löytyä jokin lohdullisempi selitys tai että vain liioittelen päässäni. Varoitusmerkit ovat kyllä olleet alusta asti selvillä että ihan kaikki ei ole kohdallaan, mutta elin pitkään kieltämisen tilassa vaikka voin tietysti suhteessa tosi huonosti. Kun ensimmäisen kerran kuulin ulkopuolisilta ihmisiltä varovaisen kysymyksen Oletko miettinyt että x voisi olla... suorastaan loukkaannuin ja aloin puolustelemaan kumppania, vaikka varsin hyvin tiesin hänen käyttäytyneen uskomattoman törkeästi. Jossain vaiheessa suhdetta ilmoittauduin kerran jopa narsistin uhrien tukiryhmään, mutta peruin osallistumiseni ja häpesin että olin sellaista edes harkinnut. Ikään kuin torjun siis omaa intuitiotani ja en halua uskoa todisteita siitä miten asiat ovat, koska totuus on aivan liian kivulias. Jos myönnän olleeni vuosia narsistin kanssa, se tarkoittaa että kaikki työ, aika ja energia on tavallaan ollut täysin turhaa ja olen uskonut toiseen turhaan. Rakkaus ei olekaan missään vaiheessa hänen puolelta ollut aitoa, eikä hän voikaan ikinä muuttua. En vieläkään ole valmis syvällisesti hyväksymään tätä, vaikka koko ihmisen näkeminen edes hetkellisesti sairastuttaa minua. Kun olen parikin viikkoa yksin, alan voimaan henkisesti ja jopa fyysisesti paremmin, mutta mieleni pistää silti hanttiin. En halua uskoa tätä vaikka tiedän, että totuuden hyväksyminen tekisi minulle hyvää. Onko tämä normaalia ja jokin vaihe irtaantumisen prosessissa? Onko ylipäätään normaalia että kyseenalaistan kokoajan ajatukseni ja tilanteen? En luota enää omaan arviointikykyyni vaikka opiskelen aiheesta päivittäin ja huolestuttavan monet piirteet sopivat ns. taudinkuvaan. Yritän epätoivoisesti miettiä voisiko silti olla kyse jostakin muusta, jostakin mikä vain hieman etäisesti muistuttaa narsismia mutta ei kuitenkaan olisi yhtä lopullista tai pahaa...
Kommentit (80)
Ekan narsissin kohdalla kesti aika kauan, ehkä n. puoli vuotta. Pidin käytöstä vaan outona ja huonotapaisena pitkään, kunnes aloin hahmottamaan sen laajuuden ja että myös miehen suku käyttäytyi tällaisilla tavoilla plus kyseessä ei ollut enää vain inhottava käytös vaan myös vakavat trikokset jopa puolisoita kohtaan. Ja missään vaiheessa mitään accountabilityä ei ollut.
Sen jälkeen olen ollut aika immuuni tällaisille ihmisille, tai siis he eivät pääse suojauksieni läpi elämääni ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Kts otsikko. Ap kysyy narsistisista kumppaneista. Sellaiseen ei edes ole diagnoosia, vaan kyse tietyn tyyppisestä käyttäytymismallista.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Sillä onko narskulla diagnoosia on aivan se ja sama eikä kyse ole siitä, onko pharmalle maksettu ja narsku nujerrettu heidän alaisuuteensa, vaan siitä, että siviili nainen pääsee eroon narsistista.
Normaali, lempeä ja huomaavainen ihminen ei välttämättä edes erota narsistia ennen kuin on ollut tämän kanssa tekemisissä pidempään, ihan kuin ei tajua rikollistakaan, kun tällaisten toimintamallit ja tavat ovat omasta elämästä niin kaukana ja vieraita.
Tyypillistä naisten diagnosointia. Ei oteta mitään vastuuta omista tekemisitä vaan syytetään toisia narsisteiksi ja vaikka ties miksi keittiöpsykologialla, kun musta nyt tuntuu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Miksi 1-3 sadasta olisi epätodennäköistä? Kyllä aika moni tuntee enemmän kuin sata ihmistä. Narsistiset ovat vielä yleensä aloitteellisia ja kovia hurmaamaan, niin helposti heitä päätyy parisuhteisiin. Ja vaikka ei olisikaan persoonallusuushäiriö, voi käytös olla hyvin narsistista, ja sellaisen kanssa ei kenenkään kannata yrittää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
arvioiden mukaan noin 20 % käyttäytyy narsistisesti. Ja narsistisuudesta tässä kysyttiin, ei narskuista.
Samojen arvioiden mukaan 25 % esihenkilöasemassa ovat narsistisia.
Kyse on janasta. Diagnoosipiste on asetettu tiettyyn kohtaan. Ennen tätä pistettä ihminen saa paljon hallaa aikaiseksi.
Itse tykkään sanasta narsistinen. Se kertoo paljon, että aina tarvitse kirjoittaa koko litaniaa: te, jotka olette seurustelleet manipuloivan, kontrolloivan, dominoivan ja ei-ikinä-anteeksi-pyytävän henkilön kanssa.
Alkuun luulin vain käsittäväni miehen toimintaa ja ja ajatusmaailmaa jotenkin väärin, että ne julmat ja halveksuvat jutut ovat jotain vitsejä. Vaikeinta oli ymmärtää sitä omantunnon puutetta. Hän teki paljon ikäviä temppuja, mutta selitti ne jotenkin niin että ne ihmiset olivat niin typeriä että he ansaitsivat sen, ja hän taas niin mahtava että saa tehdä mitä vaan. Tietenkin tuli päivä kun minäkin olin niin typerä ja halveksuttava, että minua sai haukkua ja vedättää miten vaan. Arvosteluja tuli täysin puun takaa. Kunnes toisena päivänä taas olin joku jolla ylpeillä, ja hän teki selväksi että hän on olevinaan jotain parempaa mitä ei kannata jättää. Silloin olin vain hämmentynyt ja oikeasti luulin tekeväni jotain väärin. Tosi kauan yritin miellyttää ja kävellä munankuorilla, kunnes ulkopuolinen ihminen sai tajuamaan ettei suhde ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun luulin vain käsittäväni miehen toimintaa ja ja ajatusmaailmaa jotenkin väärin, että ne julmat ja halveksuvat jutut ovat jotain vitsejä. Vaikeinta oli ymmärtää sitä omantunnon puutetta. Hän teki paljon ikäviä temppuja, mutta selitti ne jotenkin niin että ne ihmiset olivat niin typeriä että he ansaitsivat sen, ja hän taas niin mahtava että saa tehdä mitä vaan. Tietenkin tuli päivä kun minäkin olin niin typerä ja halveksuttava, että minua sai haukkua ja vedättää miten vaan. Arvosteluja tuli täysin puun takaa. Kunnes toisena päivänä taas olin joku jolla ylpeillä, ja hän teki selväksi että hän on olevinaan jotain parempaa mitä ei kannata jättää. Silloin olin vain hämmentynyt ja oikeasti luulin tekeväni jotain väärin. Tosi kauan yritin miellyttää ja kävellä munankuorilla, kunnes ulkopuolinen ihminen sai tajuamaan ettei suhde ole terve.
Kuulostaa tosi tutulta. Vasta eron jälkeen sain kuulla yhteisiltä tutuilta, että hän oli kehuskellut heille pettämisellään ja sillä etten tajua mitään. Ex oli siinä luulossa että teki tuttuihin suurenkin vaikutuksen. Myös paljon muuta olen tajunnut vasta eron jälkeen. Avioliitossa etsin yleensä vikaa vain itsestäni, ja exän mielestä esimerkiksi se että itkin paljon, oli merkki mielenvikaisuudesta, vaikka tosiasiassa itkin koska hän oli niin ilkeä ja epäreilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun luulin vain käsittäväni miehen toimintaa ja ja ajatusmaailmaa jotenkin väärin, että ne julmat ja halveksuvat jutut ovat jotain vitsejä. Vaikeinta oli ymmärtää sitä omantunnon puutetta. Hän teki paljon ikäviä temppuja, mutta selitti ne jotenkin niin että ne ihmiset olivat niin typeriä että he ansaitsivat sen, ja hän taas niin mahtava että saa tehdä mitä vaan. Tietenkin tuli päivä kun minäkin olin niin typerä ja halveksuttava, että minua sai haukkua ja vedättää miten vaan. Arvosteluja tuli täysin puun takaa. Kunnes toisena päivänä taas olin joku jolla ylpeillä, ja hän teki selväksi että hän on olevinaan jotain parempaa mitä ei kannata jättää. Silloin olin vain hämmentynyt ja oikeasti luulin tekeväni jotain väärin. Tosi kauan yritin miellyttää ja kävellä munankuorilla, kunnes ulkopuolinen ihminen sai tajuamaan ettei suhde ole terve.
Kuulostaa tosi tutulta
Sama täällä.
Jälkikäteen olen tajunnut ongelman olleen sen, että katsoin itse aina peiliin. Uskoin, että riitaan tarvitaan aina kaksi.
Iso valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Luultavasti moni tässä keskustelussa kuvailee täysiä kusipäitä, joilla on samoja luonteenpiirteitä kuin narsisteilla.
22 vuotta. Enimmäkseen koska olin sisukas enkä halunnut luopua unelmistani. Niitä ne tosiaan olivat, ja oli kova paikka myöntää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Jokaisessa meissä on eriasteisia narsistisia piirteitä, sillä niiden kirjo on laaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisten diagnosointia. Ei oteta mitään vastuuta omista tekemisitä vaan syytetään toisia narsisteiksi ja vaikka ties miksi keittiöpsykologialla, kun musta nyt tuntuu siltä.
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti.
Eron jälkeen kun kerroin suhteestamme muille ja rupesin miettimään, että "joo, ei se taida olla ok suhteessa"
Oli mun eka suhde ja ajattelin, en ees enää tiedä mitä ajattelin.
Tosi pitkään osasi esittää varsinaista saalista. Että hänen kanssaan kannattaa olla, hänellä on (olevinaan) puitteet, hän on muutenkin fiksumpi ja parempi ihminen kuin muut. Hän osaa kaiken. Paitsi ne asiat joissa jouduin hänen palvelijakseen, mutta sekin oli vain kohtuullista kun sain paistatella arvon majesteetin suosiossa. Tosin aina oli jotain huomautettavaa, joku virhe minkä olin muka tehnyt ja hänestä se oli niin huvittavaa että siitä piti kertoa muillekin. Kuinka tyhmä olin. Jossain vaihessa en muuta ollutkaan, kuin tyhmä ja häntä huonompi muutenkin. Hän teki selväksi että oli säälistä kanssani, ja pitihän hänellä joku apulainen olla. Pitkään luulin kyseessä olevan vain jotain perusvalitusta, mutta se ivaava sävy, joka vuosi vuodelta yltyi, paljasti. Ja syitä ivaan löytyi ihan älyttömistä asioista, muistan kun odotin häntä töistä kotiin stressaten että mistä mokastani tai piirteestäni hän tällä kertaa valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.
Jos ajatellaan että Suomessa narsistien määrä olisi vain tuo 1%, niin Suomessa olisi 56 000 narsistia. Jos määrä on tuon 3%, niin narsisteja olisi 168 000.
Jos vaikkapa lukiossa on 300 oppilasta, joukossa on 3-9 narsistia.
Jos siis vähääkään on tekemisissä ihmisten kanssa, niin aika helposti kohtaa narsistin.
Ja paljon helpommin kohtaa narsistisen henkilön, jos näin käyttäytyviä on jo mainittu 20%, tarkoittaa että joka viides kohtaamasi henkilö on tällainen. Jos olet yhdeksän henkilön seurassa, eli teitä on yhteensä 10, on todennäköistä että 2 teistä on narsistiseti käyttäytyviä
Narsistisesti tai jotain haluaisin aika monta aikuista opettelemaan peruskoulun prosenttilaskuja ja opettajiksi sellaisia jotka saa taottua ratakiskolla mitä nuo prosentit käytännössä tarkoittaa.
Tunnistan itsessäni montakin narsistista käyttäytymismallia, narsistisesti pyrin olemaan noita käyttäytymismalejani parempi.
Aika pian tajusin ja aloin suunnitella miten päästä eroon suhteesta ilman että tyyppi sekoaa.
Jotkut kyllä skarppaa kovasti suhteen alussa ja voi mennä pitkäänkin että näyttävät todellisen luonteen
Vuoden ajan lässytin itselleni että voi ei se on varmaan vähän sosiaalisesti kömpelö / kulttuuriero sanoa noin pahasti / ehkä se on vähän autistinen / kai se on vaan temperamettinen / jne jne jne kunnes meni suoraksi (perättömän) mustasukkaisuuden lietsomaksi väkivallaksi ja erottiin poliisiavustuksella.
Nyt deittikumppanit menee roskiin ekasta punaisesta lipusta. Tuota kokemusta en toista.
Onko joku muu tehnyt diagnoosin kuin te? Esim. terveydenhuollon ammattilainen. Aika epätodennäköistä törmätä narsistiin kun esiintyvyys on n. 1- 3 %. Toteaminen kun vaatii perusteellisia testejä.