Lue keskustelun säännöt.
Onko se totta, että kuollut ihminen muka näkee omat hautajaisensa
11.06.2022 |
eli on siellä läsnä jossain katonrajassa katselemassa?
Kommentit (160)
Miten voimme tuntea maailmaa, kun emme tiedä emmekä edes ymmärrä, keitä me itse olemme? Emme tiedä mitään olemuksestamme. Vaan sen, mitä kuoluissa opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.
-------------------------------------
Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.
Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy.
Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
Sielua ei voi vahingoittaa millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineellinen energia ei koskaan tosiasiallisesti saastuta sielua. Sielu on aina puhdas ja ikuinen. Sielun todellinen ominaisuus on: sat, cit and ānanda. Se tarkoittaa: ikuisuutta, tietoa, onnellisuutta (autuutta).
Tavallisen sielun lisäksi on vielä Ylisielu, Paramatma.
Paramatma on Korkein Sielu, joka asuu jokaisessa maailmankaikkeuden atomissa ja myös kaikkien olentojen sydämissä todistajana, muistin, tiedon ja unohduksen lähteenä (Bhagavad-gita, 15.15).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Aineellisessa maailmassa on aikakäsite, mutta:
Sielu ei synny eikä kuole. ... Se on syntymätön, ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Se ei kuole, kun keho kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään sielu ei jää maailmaan myöskään ns kummittelemaan.
Vaan nämä ovat pahoja henkijä, demoneita. Meediot väittävät että saavat yhteyden kuolleeseen.
Ei ole kuolleen sielu joka " vastaa", vaan demoni.
Mistä sinä sen niin varmasti tiedät?
Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?
Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.
... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.
Miettikää siis, miten ehdollistuneen elävän olennon hienojakoiset ja karkeat kehot saadaan liikkeelle sielun egoistisen halun energiasta. Väärän egon taittamana tämä halu tunkeutuu älyyn (järkeen). Koska aineellinen mieli on yhteydessä aineellisen luonnon gunoihin - hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen - siksi, riippuen siitä, minkä gunan vaikutuksen alaisena se on... Nämä halut tulevat sitten mieleen ja kiihottavat sitä. Mieli liittyy kognitiivisiin aisteihin ...joiden kautta se pyrkii vuorovaikutukseen aistien kohteiden kanssa tyydyttääkseen nämä halut. Kun vastaava kohde tulee näkyviin, tieto siitä tulee mieleen, jota värittävät aineellisten käsitteiden ja ideoiden jäänteet, jotka on tallennettu ja kehitetty hienojakoiseen kehoon, monien edellisten elämien aikana. Aineellinen mieli analysoi sitten tätä aineellisessa mielessä esitettyä värillistä informaatiota ja pyrkii erottamaan, onko kohde hyväksyttävä vai ei. Näin ollen elävä olento havaitsee kohteen muodostetun maailmankuvan prisman läpi ja tekee päätöksen sen perusteella. Sitten mieli laatii käytännön suunnitelman siitä, miten tästä kohteesta voi nauttia, ja lopulta elävä olento toteuttaa suunnitelman käytännössä karkean ruumiin avulla ja nauttii halutusta kohteesta.
______________________
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, SISÄLTÄÄ KAIKKI ELÄVÄN OLENNON AJATUKSET JA HALUT, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu MIELENTILAANSA VASTAAVAAN KEHOON. Tätä muutosta kutsumme SYNTYMÄKSI.
Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään sielu ei jää maailmaan myöskään ns kummittelemaan.
Vaan nämä ovat pahoja henkijä, demoneita. Meediot väittävät että saavat yhteyden kuolleeseen.
Ei ole kuolleen sielu joka " vastaa", vaan demoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.
Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä
tulee lopullinen tuomio.Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.
Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.
Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.
Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.
Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä
tulee lopullinen tuomio.Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.
Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.
Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.
Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.
Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".
Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.
Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.
Adventisteilla on selitys kaikelle. Kuvittelevat olevansa oikeassa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.
Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä
tulee lopullinen tuomio.Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.
Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.
Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.
Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".
Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.
Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.
Evl seurakuntani pappi uskoo että uskovan sielu lepää Jeesuksen luona, eikä ole täysin tiedoton.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.
Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä
tulee lopullinen tuomio.Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.
Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.
Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.
Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".
Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.
Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.
Pappi voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei tee siitä totta, että pappi sanoo jotain.
Kristinuskossa jo sanat ja termit sielu, henki ja hienojakoinen keho ovat jokseenkin sekoitettu keskenään. Varmaan muitakin asioita sekoitettu.
JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.
Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.
OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.
Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ensimmäinen asia, jonka Krishna opettaa meille Bhagavad-gitassa, on se, että me emme ole kehoja, vaan sieluja.
_________
Kun ihminen kuolee, sanomme: "Hän on poissa." Mutta kuka on poissa? Loppujen lopuksi ruumis on jäänyt tähän maailmaan. Sielu, elämän lähde, on poistunut ruumiista, ja siksi henkilöä pidetään kuolleena.
Elävällä olennolla on TIETOISUUS. Aivan kuten aurinko levittää lämpöä ja valoa kaikkialle, sielu levittää tietoisuutta kaikkialle kehoon.
Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...
Sielu on tuhoutumaton.
Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.
Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.
JOS YMMÄRRÄTTE TÄMÄN, NIIN TÄSTÄ ETEENPÄIN MATKANNE TIETOON ALKAA...
Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.
Sielu ja Ylisielu.
Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion
saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Krishnan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.