Onko se totta, että kuollut ihminen muka näkee omat hautajaisensa

Kuolemalla rahastetaan ja se on omaisille tärkeintä että saadaan se kalliimman mukaan hautaan. 

Ulkomailla se on virallinen luterilaisen kirkon kanta että sielu ei ole kuolinunessa. Suomessa saavat papit olla omaa mieltä asiasta, ja kai sitten myös opettaa niin kun itse uskovat että asia on. Suurin osa papeista ei täälläkään usko kuolinuneen, olen käsittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.

Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä

tulee lopullinen tuomio.

Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.

Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.

Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.

Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.

Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".

Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.

Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.

Pappi voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei tee siitä totta, että pappi sanoo jotain.

Pappi on ihminen ja kuka tahansa ihminen voi sanoa samat uskon litanniat, loitsut saadakseen hautaan jonkun. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.

Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä

tulee lopullinen tuomio.

Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.

Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.

Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.

Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.

Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".

Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.

Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.

Pappi voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei tee siitä totta, että pappi sanoo jotain.

Juuri sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.

Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä

tulee lopullinen tuomio.

Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.

Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.

Taitaa olla ainoastaan Adventtikirkko joka virallisesti uskoo " kuolinuneen", että sielu " nukkuu" kuolemasta tuomiopäivään. Suurin osa kristillisistä suuntauksista uskoo että sielu ei ole täysin tiedoton tämän ajan, vaan jatkaa jompaankumpaan paikkaan odottamaan lopullista tuomiota.

Jeesus sanoi ryövärille ristillä: vielä tänään olet kanssani paratiisissa/ taivaassa.

Kyllä luterilaisessa hautaansiunauksessa sanotaan: "Jeesus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".

Rippikoulussa pappi opetti, että kuolleet eivät tiedä mistään mitään ennen tuomiopäivää.

Pappi oli tosin lestadiolainen, mutta tavisluterilaisten ripari se oli.

Pappi voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei tee siitä totta, että pappi sanoo jotain.

Papin sanomisen kuitenkin pitäisi edustaa kirkon linjaamaa oppia.

Itsehän en usko enää tuonpuoleiseen ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu lähtee kuolinhetkellä pois, eikä voi enää palata maailmaan.

Jos olet uskossa Jeesukseen, sielu menee taivaaseen. Jos ei sielu menee tuonelaan. Tuomiopäivänä

tulee lopullinen tuomio.

Tämä on kyllä hyvin epäkristillinen näkemys. Raamattu sanoo, että ihminen ON sielu, ei, että ihmisellä on sielu. Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että ihmisellä on sielu.

Kuinka ihminen voisi mennä tuonelaan tai taivaaseen, jos tuomiopäivää ei ole vielä ollut? Sittenhän vasta ratkeaa mikä ihmisen kohtalo on.

Ja miksi pitäisi olla kristillinen näkemys? On muitakin mielipiteitä. Jokanen väittää olevansa oikeassa.

Itse evl kirkkoon kuuluvana ja Raamattua opiskelemalla, en usko kuolinuneen. Löytyy paljon kertomuksia myös mitä ihmiset ovat kokeneet jos sydän on pysähtynyt, ja ovat olleet kuolleita jonkin aikaa ennen kun sydän on saatu käyntiin taas. Nämä kokemukset puoltavat sitä että kuolinunta ei ole.

Sitä en tiedä, mutta tästä tuli lasarus-ilmiö mieleen. Nykyään on niin paljon kaikkia zombi-leffoja tehty, että jos joku heräisikin henkiin sen jälkeen, kun on jo ehditty julistaa kuolleeksi, niin sitähän hakattaisiin jollain lapiolla päähän ihan vain varmuuden vuoksi, jos alkaisi jotain elonmerkkejä päälle vedetyn lakanan alla näkymään.

Kuollut näkee myös, jos siitä tapellaan kuka saa istuttaa kukkia haudalle.

Mikä on pappi. Se on sitä varten vain että ihmiset tarvitsevat rituaaleja erinäisiin tekopyhiin uskonnollisiin juhliinsa iki vanhoja satuja lurittelemaan ja ihminen on sitten tyytyväinen kun on ihminen vihkinyt aviolliittoon ja kakara on kastettu seurakuntaan eikä se saa itse päättää onko seurakunnassa vai ei kun vanhemmat sen sinne väkisin kastavat. 

Tämä on mielestäni nykyään väärin että lapsi kastetaan, joka ei saa itse päättää liittymistään seurakuntaan vaan on sinne liitetty ihan pakosti. Minun piti sitten erota seurakunnasta kun en ollut siihen edes liittynyt omasta tahdostani niin se tuntui ihan hullulta. 

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan seuraukset:

Pahinta tässä elämässä on riistää oma henkensä, ja sen seurauksena on hyvin, hyvin pitkä olemassaolo aavekehossa. Aaveen ruumiissa oleminen on itse asiassa hyvin kauhea tilanne. Aaveilla on hyvin suuret ruumiit, jotka ovat täynnä haluja, joita et voi tyydyttää. He haluavat esimerkiksi polttaa, mutta eivät voi, joten he vainoavat jatkuvasti kaikkia. Heillä on monia haluja, mutta heillä ei ole keinoa tyydyttää niitä, joten he kärsivät loputtomasti.

Älä?!

Mistä tiedät? Kuka on palannut kertomaan?

Vierailija kirjoitti:

Näistähän on ollut juttua, samoin kuin ruumiista irtautumisistakin jonkun leikkauksen yhteydessä ja takaisin palaamisesta.

Moniko on palannut hautajaisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan seuraukset:

Pahinta tässä elämässä on riistää oma henkensä, ja sen seurauksena on hyvin, hyvin pitkä olemassaolo aavekehossa. Aaveen ruumiissa oleminen on itse asiassa hyvin kauhea tilanne. Aaveilla on hyvin suuret ruumiit, jotka ovat täynnä haluja, joita et voi tyydyttää. He haluavat esimerkiksi polttaa, mutta eivät voi, joten he vainoavat jatkuvasti kaikkia. Heillä on monia haluja, mutta heillä ei ole keinoa tyydyttää niitä, joten he kärsivät loputtomasti.

Älä?!

Mistä tiedät? Kuka on palannut kertomaan?

Jospa onkin.

Vierailija kirjoitti:

JOS MINÄ EN OLE TÄMÄ KEHONI, NIIN MIKSI SITTEN OLEN TÄSSÄ KEHOSSA?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka aloittavat ihmisen henkisen kehityksen.

Puhdas sielu pysyy tässä maailmassa vain siksi, että hänen mielensä on väärän egon vaikutuksen alaisena, joka pyrkii hallitsemaan aineellista luontoa.

OLEN SIELU, JOLLA ON TÄMÄ KEHO.

Lähes kaikki ihmiset tässä maailmassa ovat siinä harhakuvitelmassa, että he samaistuvat kehoonsa, ja kaikki ihmisen toiminta tähtää ruumiillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ensimmäinen asia, jonka Krishna opettaa meille Bhagavad-gitassa, on se, että me emme ole kehoja, vaan sieluja.

_________

Kun ihminen kuolee, sanomme: "Hän on poissa." Mutta kuka on poissa? Loppujen lopuksi ruumis on jäänyt tähän maailmaan. Sielu, elämän lähde, on poistunut ruumiista, ja siksi henkilöä pidetään kuolleena.

Elävällä olennolla on TIETOISUUS. Aivan kuten aurinko levittää lämpöä ja valoa kaikkialle, sielu levittää tietoisuutta kaikkialle kehoon.

Kliinisen kuoleman kokemukseen kuuluu niin sanottu ruumiista poistumisen kokemus. Ihmiset, joilla on ollut kehon ulkopuolinen kokemus, kertovat meille, kuinka he ovat nähneet fyysisen kehonsa ja kaiken, mitä on tapahtunut...

Sielu on tuhoutumaton.

Jokainen sielu on yksilö, jolla on erillinen tietoisuus.

Sielulla on muoto. Sielu ei ole persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, jonka keho koostuu ikuisuudesta, tiedosta ja autuudesta. Sielu ei ole pelkkää energiaa: sielu on persoona.

JOS YMMÄRRÄTTE TÄMÄN, NIIN TÄSTÄ ETEENPÄIN MATKANNE TIETOON ALKAA...

Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.

Sielu ja Ylisielu.

Sielu saapuu aineelliseen maailmaan Korkeimman Jumalan, Paramatman (Ylisielun) ekspansion

saattelemana, joka kulkee sen mukana kehosta toiseen ja pitää siitä huolta. Tämä Krishnan ekspansio on jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Ero sielun ja Ylisielun välillä on se, että sielu on yhdessä tietyssä paikassa, kun taas Ylisielu on läsnä kaikkialla.

Kiinnostavaa.

Kukaan ei näe hautajaisiaan valitettavasti vaikka moni varmaankin haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään sielu ei jää maailmaan myöskään ns kummittelemaan.

Vaan nämä ovat pahoja henkijä, demoneita. Meediot väittävät että saavat yhteyden kuolleeseen.

Ei ole kuolleen sielu joka " vastaa", vaan demoni.

Mistä sinä sen niin varmasti tiedät?

Raamattu on vastaus. Raamattu varoittaa tästä.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään sielu ei jää maailmaan myöskään ns kummittelemaan.

Vaan nämä ovat pahoja henkijä, demoneita. Meediot väittävät että saavat yhteyden kuolleeseen.

Ei ole kuolleen sielu joka " vastaa", vaan demoni.

Mistä sinä sen niin varmasti tiedät?

Raamattu on vastaus. Raamattu varoittaa tästä.

Tuskin tullaan näkemään. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon harhaoppisia, vaikuttaa että monilla on hindu uskontoon liittyviä uskomuksia. Paljon myös ateisteja. Teille haluan sanoa että Jeesus on todellinen, maailman valo. Jeesus on tie, totuus ja elämä!

Se on ihmisten keksimä satuolento toi sun jeesuksesi valitettavasti niin kuin puna hilkkakin. Koskaan ei tämmöisiä satuolentoja ole ollut muuta kuin ihmisten mielikuvituksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon harhaoppisia, vaikuttaa että monilla on hindu uskontoon liittyviä uskomuksia. Paljon myös ateisteja. Teille haluan sanoa että Jeesus on todellinen, maailman valo. Jeesus on tie, totuus ja elämä!

Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua PAIKALLINEN USKONTO. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä absoluuttista totuutta, valitsisi etsivän henkensä toteuttamiseksi muun kuin valtiollisen uskonnon, hänet leimattaisiin välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.

Mutta sallikaa minun kysyä teiltä, oi täydelliset hengellisyyden asiantuntijat, mitä tekemistä sielun luonteella (uskolla) on perhetraditioiden kanssa, sen alueen kanssa, johon olen pukenut ruumiini, jonkun esi-isäni uskon kanssa jne.? Aina lisääntyvä pyrkimys hengelliseen täydellisyyteen on ainoa tekijä, joka määrää ihmisen uskonvalinnan. Koska Totuuden etsijä ei ole tuntenut riittävää puhtautta tietyssä uskontunnustuksessa, hänellä ei ole ainoastaan oikeus hylätä uskontunnustusta, vaan hänen tulisi tehdä niin rehellisyytensä ja vilpittömyytensä luonnollisena seurauksena. Todellinen etsivän työn henki edellyttää ennakkosympatioiden ja -vastaisuuksien puuttumista. Tavoitteena on ainoastaan todellisen näkemyksen saavuttaminen hengellisestä todellisuudesta, ja matkalla tähän tavoitteeseen meidän on jätettävä huomiotta kaikki mahdolliset uskonnolliset ennakkoluulot, jotka vain luovat esteitä tielle kohti absoluuttista totuutta. Jos ihminen pakotetaan harjoittamaan uskontoa, johon hän ei syystä tai toisesta tunne luottamusta, hän ei koskaan ala elää aidosti hengellistä elämää. Hengellisen elämän perustana ovat luja usko ja vastustamaton vetovoima tiettyä uskontoa kohtaan. Mutta kumpikaan näistä ei tule esiin ihmisessä, jos häntä varoitetaan esi-isien perinteestä kertovilla kertomuksilla.

Kaikki määräytyy motivaation puhtauden mukaan. Jos ihminen on aidosti vilpitön, häntä ei koskaan vietellä halvalla imartelulla, jota joku Jumalan palvelijaa imitoiva huijari harjoittaa. "Te olette siunattua Jumalaa kantavaa kansaa! Voimamme on pyhän uskon linnake, ja te olette Jumalan valittu kansa. Kristus kärsi sinun puolestasi! Teillä ei ole oikeutta pettää Hänen kirkkoaan!" - lakkaamatta mitä erilaisimpien (ja joskus vastakkaisten) kirkkokuntien saarnatuoleista. Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, miettikää vain näitä sanoja. Se on todellakin oppikirjaesimerkki psykologisesta zombifiointiin liittyvästä painostuksesta, joka kohdistuu henkilön isänmaallisiin tunteisiin

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon harhaoppisia, vaikuttaa että monilla on hindu uskontoon liittyviä uskomuksia. Paljon myös ateisteja. Teille haluan sanoa että Jeesus on todellinen, maailman valo. Jeesus on tie, totuus ja elämä!

Ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla spekuloimalla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli sinun puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isäsi kantoivat kunnialla sydämessään". Näiden niin sanottujen kirkkojen keskuudessa keskustellaan myös epätavallisen laajasti aiheesta "maailmanloppu", josta Kristus evankeliumissa kielsi jopa apostoleja puhumasta sanoen, ettei kukaan tiedä tätä aikaa (Mt.24:36). Mutta sekä ortodoksiset että uudet kirkot jättävät itsepintaisesti huomiotta tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn. Tämä on kuitenkin aivan luonnollista: kieltäytyisivätkö he näin hienosta tilaisuudesta vaikuttaa niiden psyykeen, joita ei ole vielä värvätty? Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.

...oikeat kristityt ovat aina korostaneet, että kansallisella kysymyksellä ei ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa.

…

Vaikka meillä ei ole epäilyksiä monien nykypäivän kristittyjen hyvistä aikeista, emme voi koskaan hyväksyä heidän edellä kuvattuja tapojaan painostaa ihmisiä, sillä se on yksilön peiteltyä hyväksikäyttöä ja yksinkertaisesti sanottuna alkeellista ZOMBISOINTIA. Vaishnavismi tarjoaa vilpittömien ihmisten harkittavaksi autenttisen kuvauksen sielun asemasta, Jumalasta, tiestä täydellisyyteen ja täydellisyydestä itsessään, joka on krishna-praman (jumalallisen rakkauden saavuttaminen epäitsekkäässä itsensä antamisessa Herralle). Mutta aito Vaishnava ei koskaan anna painostaa itseään millään tavalla pelaamalla ihmisen tunteilla ja heikkouksilla. Kehotamme kaikkia uskontokuntia saarnaamaan rehellisesti. Jos teillä ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään kuin toistella perehtymättömälle yleisölle, että Kristus kuoli puolestamme tai että meidän on uskottava niin ja näin, koska bolsevikit ampuivat oikeamielisen tsaari Nikolain. Järkevälle ihmiselle on täysin selvää, että saarnaaja alkaa loukata ihmisen tunteita silloin, kun hänellä ei ole muuta sanottavaa, mutta jos saarnaaja ei tee muuta, hänen uskonnollaan ei ole muuta sanottavaa.