Tiedättekö ihmistyypin, jonka kanssa juttelu ei vain solju eteenpäin sitten mitenkään?

Minusta kyse ei ole siitä, että toinen on hiljainen vaan joidenkin kanssa juttelu ei suju. Keskustelu on väkinäistä, siitä puuttuu yhteinen rytmi. Ensin kumpikin rupeaa puhumaan yhtä aikaa, sitten tulee hiljainen hetki ja taas puhutaan toisen päälle. Omassa elämässä on tuollaista ollut kahden henkilön kanssa.

Tiedän ja ne ovat varmaan vetäneet jotain masennus nappuloita sillä ei kukaan normaali ihminen voi olla reagoimatta tai sitten näyttää ettei välitä ja arvosta eikä ole vaivan arvoinen se vastakkainen ihminen. 

Olen kokenut ulkopuolelle jättämistä aikuis opiskelijana ja muistiin jäi ikuisesti kun minua ei otettu porukkaan eikä mihinkään ryhmätöihin. Opettajat olivat sen ilmeisesti merkille laittaneet kun yksi kysyi että kiusataanko sinua. En silloin edes tajunnut että se on kiusaamista kun ei huolita porukkaan vaan minussa on jotain vikaa eikä muissa. Kyllä kaikki vastoinkäymiset ja  erilaiset kokemukset ovat vain vahvistaneet ja avartaneet näkökenttää eikä kukaan ihminen ole täydellinen koskaan, sen olen todennut. 

?

Aloituskin niin säkenöivää keskustelua...jotta!

Kysymysmerkki, siis kysymysmerkki. Wau. Onpas mielenkiintoista kerrassaan.

Tiedän. Itselläni tulee silloin sammakoita suusta. Kun sitä kemiaa ei ole.

Juu, olen tuollainen. Yritän kyllä parhaani, mutta kun puolitutut ihmiset tai puhuminen heille eivät vain yhtään millään tasolla kiinnosta. Pää on täysin tyhjä, ei tule mieleen mitään sanomista. Hädissäni puhun sitten vaikka säästä. Toki joskus löytää jonkun harvinaisen sielun, jonka kanssa äkkiä puhumista riittääkin.

Turhauttanut eilisestä asti, että tänään on ystävän häät, joihin ystävän takia haluan osallistua, mutta se kammo-smalltalk muiden vieraiden kanssa tunnista toiseen... huoh.

Usein jopa opiskelen ajankohtaisia aiheita ennen erinäisiä seurustelutilaisuuksia. Käytännössä siis katselen mitä maailman ja paikallisessa politiikassa on tapahtunut, mitkä on urheilun kuumimmat puheenaiheet, etsin kyseisen alueen viihdetaiteilijoita jne... Ei sekään auta jos keskustelu ei vaan lähde sujumaan uusien tuttavuuksien kanssa.

Tunnistan itseni ja mun kohdallani kyse on jäätymisestä erään mielettömän ihanan naisen seurassa ja tämä on itse asiassa erittäin ajankohtainen aihe. Hän on se puhuvampi osapuoli. Kuuntelen kyllä ja vastaankin suht. luonnollisesti, mutta kun pitäisi itse pitäisi sanoa jotain enemmän, ajatus jäätyy, kun ei osaa sanoa oikeita sanoja. Lisäksi puheeni saattaa kuulostaa muminalta, ettei toinen saa oikein selvää puheestani. Harmittaa vietävästi, koska en halua hänen ajattelevan (ja ärsyyntyvän), että olen keskustelemaan kykenemätön ihminen, sillä sellainen en todellakaan ole kenenkään muun seurassa. Viestitellessä tätä ongelmaa ei ole. Sen takia jännittääkin, kun hän lupasi viettää aikaa yhdessä tässä lähiaikoina kun meillä molemmilla on vapaata töistä.

Vierailija kirjoitti:

Usein jopa opiskelen ajankohtaisia aiheita ennen erinäisiä seurustelutilaisuuksia. Käytännössä siis katselen mitä maailman ja paikallisessa politiikassa on tapahtunut, mitkä on urheilun kuumimmat puheenaiheet, etsin kyseisen alueen viihdetaiteilijoita jne... Ei sekään auta jos keskustelu ei vaan lähde sujumaan uusien tuttavuuksien kanssa.

Tämä on hyvä idea!

Itse olen huomannut, että kaikki tykkäävät jutella omista kiinnostuksen kohteistaan, joten kysyn lisäkysymyksiä niistä. Minusta on kiinnostavaa kuulla uusista asioista. No, jääkiekko ei kiinnosta yhtään eikä koirat (hymyilen sitten vain kauniisti), mutta kuuntelen ihan sujuvasti purjehduksesta, suunnistuksesta, lasten harrastuksista, mökin remontista, jne jne. Yleensä aina jokin yhteinenkin aihe löytyy.

Olen osittain tällainen. Olen myös hyvin keskustelutaitoinen, mutta en juttele jatkuvasti, jos minua ei vain kiinnosta tai minulla ei ole mitään asiaa. Jos toinen puhuu vain täyttääkseen hiljaisuuden jollakin, niin tulee vain mieleen, että mitähän tuokin nyt taas. Minulla ei ole mitään vaikeuksia kuunnella hiljaisuutta seurassa. Monen työkaverin kanssa istutaan vain hiljaa autossa, kun siirrytään asiakkaalta toiselle. Edes radio ei ole päällä ja pidän siitä. Asiakkaiden kanssa keskustelen tai olen keskustelematta, riippuen heidän halustaan, koska yritän luoda asiakkaalle mahdollisimman rennon olotilan siihen, että hänen luonaan on ventovieraita ihmisiä hääräämässä. Tosiet asiakkaat tykkäävät leikkiä, ettemme ole siellä ja se rauhoittaa heitä. Toiset taas tykkäävät, kun juttelen niitä näitä. Joitain harvoja asiakkaita ei saa sitten rentoutumaan mitenkään vaikka mitä yrittäisi ja sitten seisovatkin kuin halvauksen saaneina ja hermostuksesta hikoillen keskellä huonetta tuijottaen jotain nurkkaa. Minusta on kuitenkin pääasiassa mukavaa olla hiljaa, jos mitään järkevää sanottavaa ei ole, myös kavereiden ja tuttavien kanssa.

Työhaastattelussa ihan piinaavia. Meillä pärjäävät introvertitkin mainiosti, mutta tarvittaessa on kuitenkin jotenkin osattava kertoa asiasta. Jos on aivan tuppisuuna, kyllä on pitkä tunti.

juu, kiva mennä töissä sellaisen kanssa syömään ja hän siis itse tosi innokkaana lähdössä porukalla syömään. Mielestäni joku pieni keskustelu kuuluu lounaskultuuriin, niin tolta saa yksitavuisia vastauksia. Onneksi nykyään on paljon etätöitä ja opinpa olemaan itsekin näissä sitten hiljaa. Olen itsekin introvertti enkä mikään totaalisuupaltti, mut just ne peruskäytöstavat miten porukassa ollaan. Kukaan ei suuttuisi jos se sanoisi että menen myöhemmin tai eri paikkaan syömään, sen sijaan pakko tulla samaan.

Minä olen tällainen. Tavallaan olen hyvin kiinnostunut ihmisistä, mutta juuri ne asiat jotka kiinnostaa, niin niistä yleensä vaietaan. Ymmärrän tietysti, että säästä ja muusta yhdentekevästä puhuminen on sopivampaa eikä kaikille avautuminen ole järkevää. 

Joskus sitten voi tavata ihmisen, jonka kanssa ajatukset vaan loksahtaa niin hyvin yhteen, että tylsän löpinän voi jättää kokonaan välistä ja siirtyä suoraan kiinnostavimpiin aiheisiin. Silloin olen puheliaampi. 

Joo, kaksi.

Toinen alkaa puhumaan päälle kesken lauseen, usein vaihtaen aihetta. Saattaa ekana kysyä jotain ja sitten pälpättää päälle jotain.

Toinen taas haluaa aina aloittaa keskustelun. Meinaan, että jos yhtäkkiä aloitan puhumisen jostain aiheesta, ekana, hän ei yhtään halua puhua mulle :D Mutta jos HÄN aloittaa, vaikka olisi samasta aiheesta kuin minä olin yrittänyt(!!) niin silloin sopii puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

juu, kiva mennä töissä sellaisen kanssa syömään ja hän siis itse tosi innokkaana lähdössä porukalla syömään. Mielestäni joku pieni keskustelu kuuluu lounaskultuuriin, niin tolta saa yksitavuisia vastauksia. Onneksi nykyään on paljon etätöitä ja opinpa olemaan itsekin näissä sitten hiljaa. Olen itsekin introvertti enkä mikään totaalisuupaltti, mut just ne peruskäytöstavat miten porukassa ollaan. Kukaan ei suuttuisi jos se sanoisi että menen myöhemmin tai eri paikkaan syömään, sen sijaan pakko tulla samaan.

Voisko olla että se teidän työkaveri kuitenkin tykkää olla seurassa, vaikka ei itse olekaan mikään verbaalinen lahjakkuus? Että ehkä se tykkää kuunnella teidän juttuja ennemmin kuin olla yksin.

Suurin osa ihmisisä osaa pälättää tauotta jotain ihan tyhjää. kuunnella eivät osaa. Odottavat vain omaa vuoroaan päästä hölöttämään tätä tyhjää, osa puhuu/huutaa päällekin surutta. Lisäksi jos on lapsesta asti opetettu, ettei sun mielipiteillä, faktoilla, tunteilla jne.ole mitään arvoa ja väliä kenellekään, ja sama toistuu esim. koulu- ja työpaikkakiusaamalla, niin hiljaiseksi vetää lopulta kenet tahansa. Toisen kertomia faktoja ja vitsejä voi myös kovaääninen hölösuu kertoa pokkana muka ominaan. Viisampaa olla vaan hiljaa tai puhua mistään oikeista asioista ainakin vain hyvin, hyvin harvoille ja valituille. Eikä se kiinnosta aidosti kai niitäkään, ihminen on itsekeskeinen pee, jolle merkitsee vain omat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, jos toinen haluaisi jutella, mutta sitten vain tuijottaa mykkänä, ja odottaa minun keksivän puheenaiheen.

Työkaverina aika rasittavia.

Eikö töissä olisi tarkoitus tehdä ihan vaan töitä? Ehkä se työkaveri yrittää hiljentää sut katseellaan ja sä reppana kuvittelet että se haluaisi sun puhuvan lisää.

Hiljattain törmäsin kaupassa puolituttuun, joka on aivan ihana ihminen, hymyilee ja jää herkästi jutulle, mutten sitten kuitenkaan oikein hänen kanssaan saa keskustelua soljumaan. Olen itse puhelias ja höpöttelelen sujuvasti, mutta jotenkin ei vaan hänen kanssaan juttu etene. Minä kysyin ja hän vastasi. Siinä seisoi ja hymyili odottamassa seuraavaa asiaa, jonka minä jouduin keksimään. On työlästä. Keksin jonkun tekosyyn lopulta, että pääsin lähtemään, kun hän ei sitäkään saanut aikaiseksi.