Lue keskustelun säännöt.
Naapurit puhuu pienille lapsilleen kuin aikuisille.
11.06.2022 |
Naapurissa siis pieniä lapsia, mutta en ole kuullut koskaan puhuvan kuten lapsille on tapana. Höpsötellen tai intonaatiota muuttaen. Puhetapa on hyvin monotoninen ja kuulostaa ikään kuin puhuisivat vaikka aikuisille työkavereilleen hyvin asialliseen sävyyn. Eivät juuri koskaan myöskään lapsilleen hymyile.
Voiko tällaisesta olla jotain haittaa? Ei siis minua häiritse, mutta olen vain kiinnittänyt asiaan huomiota kun on jotenkin erityisen silmiinpistävää tämä monotonisuus.
Kommentit (71)
Meille ei koskaan lässytetty niin kuin lapsille useasti jotkut lässyttävät.. Olimme veljemme kanssa ekalle luokalle mennessämme kielellisesti taitavampia kuin suurin osa samanikäisistä. Meille luettiin paljon muumeja, melukylän lapsia, saariston lapsia, narnioita yms. Äiti sanoi, että pyrkivät keskustelemaan kanssamme niin kuin aikuistenkin kanssa eli mielipiteitämme arvostettiin ja käytiin ihan normaaleja keskusteluja niin kuin kenen tahansa oikeustoimikelpoisen ihmisen kanssa. Lapsille ei todellakaan tarvitse lässyttää ja liverreillä. Lapset ovat älykkäitä eikä sitä pidä aliarvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että lässytyksellä on joku johonkin kehitysvaiheeseen liittyvä tarkoitus? Muistan jotain tällaista lukeneeni.
Se on silloin vauvana. Ei millekään puhumista opettavalle pidä lässyttää. Lapsi oppii puheen matkimalla. Jos lässytät, niin mitäs se lapsi oppii puhumaan?
Lapsista kasvaa samanlaisia lässyttäjiä. Onhan noita vaikka kuinka paljon. Ärsyttäväähän se on, mutta minkäs voit kuin kovin monilla ei järki päätä pakota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähä menee ohi sektorin, mutta
Kävin neuvolassa jutskaamassa kohdunpoistoon liittyvistä käytännöistä.
(Vähän on siis viime vuosina kaivellut että oisinko äitimateriaalia vaiko en. Ensin ajattelin jyrkästi että en todellakaan ja nyt pari vuotta että hmmm saattaisin tykätäkin lapsista.
Ja nyt siis kohdunpoisto tuleekin yllättäen eteen.)Odottelin siis neuvolan aulassa.
Kaikki viimeisetkin äidilliset kuvitelmat itsestäni karisivat, kun tajusin että ei, inhoan lapsia. Tai itseasiassa olen lapsia kohtaan neutraalin välinpitämätön - mutta inhoan syvästi niitä lapsilleen lässyttäviä äityliinejä.
Anteeks vaan mutta jos sanot kuusi vuotiaalle "pitääkö tinun päättä pitulille?" niin lupaan että "pitulitta" puhuvaa lasta tullaan koulussa kiusaamaan ja rankasti.Ja siis neuvolan odotustila on miusta aika sama kuin joku helvetin esikartano.
Toivottavasti ei tarvii kohdunpoiston jälkeen mennä enää ikinä.Cool story. Tosin kohdunpoiston konsultaatiot hoidetaan terveyskeskuksessa. Neuvolassa neuvotaan vain jo raskaana olevia ja syntyneitä lapsia. Toki jos kohdunpoiston yhteydessä olet jo yli 8 viikkoa raskaana, niin sitten ehkä.
Ei meidän alueella kyllä saa terveyskeskusaikoja enää muuten kuin päivystyksen kautta. Terveyskeskuksessa ei ole myöskään mitään gyneä vaan kaksi yleislääkäriä.
Meillä gyne käy 1-2 krt Kuukaudessa terveyskeskuksella.
Minun melkein kuusikymppinen työkaverini lässyttää puhelimessa noin kolmekymppisiä lapsilleen. Tekee mieli tirvaista aina, kun sitä kuulee.
Lässytys kuulostaa kamalalta. Toki varmasti intonaatio on korkeampi välillä ja monimutkaisia ohjeita koitan välillä tilanteesta riippuen helpottaa. Muuten puhun samoin kuin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että pitäisi lapsille överisti lässyttää, mutta tuntuu ettei puhetavassa ole tunnetta ollenkaan mukana. Ei siis minkäänlaista. 1-vuotiaallekin saatetaan sanoa monotoniseen sävyyn hyvin monimutkaisesti: "älä laita sitä palloa sinne kun sen paikka on tuolla varaston keskimmäisellä hyllyllä vihreässä laatikossa". Eihän 1-vuotias tuosta nyt mitään erityisesti ymmärrä.
Ja kyllä olen miettinyt onko naapureista ainakin toisella jos ei molemmilla aspergeria tms. Silmiin katsominen ja tervehtiminen
on ainakin tosi haastavaa.
Entä sitten? Saatko jotain mielihyvää siitä, kun saat puida negatiivisrsti toisten puhetapoja? Mitä asialle sitten pitäisi tehdä mielestäsi? Pitäisikö vanhemmat laittaa näyttelijäkursseille opettelemaan, miten puhua miellyttävästi sivullisten kuullen? Arvosteletko toisten pukeutumistakin? Pitäisikö laittaa tyylikursseille?
Mä lässytän eläimilleni kotona täysin estoitta. Se varmasti karmisi monen lukijan selkäpiissä. En tiedä, onko mulla stalkkaajia jossain ikkunoiden takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tarkoita, että pitäisi lapsille överisti lässyttää, mutta tuntuu ettei puhetavassa ole tunnetta ollenkaan mukana. Ei siis minkäänlaista. 1-vuotiaallekin saatetaan sanoa monotoniseen sävyyn hyvin monimutkaisesti: "älä laita sitä palloa sinne kun sen paikka on tuolla varaston keskimmäisellä hyllyllä vihreässä laatikossa". Eihän 1-vuotias tuosta nyt mitään erityisesti ymmärrä.
Ja kyllä olen miettinyt onko naapureista ainakin toisella jos ei molemmilla aspergeria tms. Silmiin katsominen ja tervehtiminen
on ainakin tosi haastavaa.Entä sitten? Saatko jotain mielihyvää siitä, kun saat puida negatiivisrsti toisten puhetapoja? Mitä asialle sitten pitäisi tehdä mielestäsi? Pitäisikö vanhemmat laittaa näyttelijäkursseille opettelemaan, miten puhua miellyttävästi sivullisten kuullen? Arvosteletko toisten pukeutumistakin? Pitäisikö laittaa tyylikursseille?
Siis tuommoinen rikastettu lause on ihan parasta mitä lapsille voi sanoa. Paljon parempi kuin "laita se sinne laatikkoon". Mitä enemmän lauseessa on adjektiiveja ja adverbeja niin sen parempi. Ja ihan vauvasta asti pitää noin puhua lapselle.
Mikään ei ole hirveämpää, kuin puhuminen lapselle kuten koiranpennulle.
Lapsen älykkyyden aliarviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää se lässyttäminen joka on jatkunut koko elämän.
T30
Mun mielestä on hyvä että on molempia, lässyttäjiä ja normaalisti puhuvia, näin lapsi itse lopulta huomaa että vain pikkulapsille lässytetään, ja haluaa että se hänen kohdalla lopetetaan.