Miksi täällä aina romantisoidaan kehitysvammaisuutta tyyliin " rakkauden kromosomi" korjaa puutteet jne.

pitäisikö minun sitten tuntea katkeruutta siitä että lapseni on terve? en saa hänen kauttaan kaikkea sitä syvyyttä ja rakkautta elämääni mitä kokisin vammaisen lapsen kanssa.



lapsen vammaisuus ja sairaus on aina ei-toivottava tila. joka muuta väittää on kyllä pahasti kieroutunut yksilö. käy sääliksi sen kirjoittajan lasta jota äiti ei haluaisi parantaa. tuollaisille ihmisille ei pitäisi antaa edes koiraa lapsesta puhumattakaan! lapsi ei ole mikään lelu jolla voi leikkiä niin kauan kun huvittaa ja heittää sitten kaapin perälle kun ei enää olekaan kivaa.



ehkä yhteiskunta tukee liikaa vammaisten lasten perheitä. kannattaisin systeemiä jossa tuet lakkautettaisiin jos synnyttää tietoisesti vammaisen lapsen. sattumalla syntyneestä lapsesta tietysti huolehdittaisiin, mutta näin estettäisiin nämä vammaisten lasten tehtailijat, jotka itsekkäällä toiminnallaan aiheuttavat kärsimystä lapsilleen ja suuren menoerän yhteiskunnalle. riskiryhmiin kuuluville äideille tarjottaisiin sikiöseulonnat ilmaiseksi ja jos näistä kieltäydyttyään tai niissä käytyään synnyttää vammaisen lapsen, saisi yksin huolehtia tämän elatuksesta kaikkine kuluineen.

Vierailija:

ehkä yhteiskunta tukee liikaa vammaisten lasten perheitä. kannattaisin systeemiä jossa tuet lakkautettaisiin jos synnyttää tietoisesti vammaisen lapsen. sattumalla syntyneestä lapsesta tietysti huolehdittaisiin, mutta näin estettäisiin nämä vammaisten lasten tehtailijat, jotka itsekkäällä toiminnallaan aiheuttavat kärsimystä lapsilleen ja suuren menoerän yhteiskunnalle. riskiryhmiin kuuluville äideille tarjottaisiin sikiöseulonnat ilmaiseksi ja jos näistä kieltäydyttyään tai niissä käytyään synnyttää vammaisen lapsen, saisi yksin huolehtia tämän elatuksesta kaikkine kuluineen.

ongelmia on ihan riittämiin terveilläkin ihmisillä, joten miksi tietentahtoen tehdä lapsen elämä vaikeamaksi ja kivuliaammaksi? jos näin voisi säästää yhdenkin lapsen tuolta kohtalolta.

Kuinka hän tämän tekee? Abortoi terveet ja synnyttää vain vammaiset?

Kukaan ei halua lapsensa olevan vammainen tai sairas, mutta toisilla ihmisillä riittää empaattisuutta niin paljon, että he hyväksyvät vammaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vaikka he joskus saattaisivat toivoa, että heidän lapsensa olisi sittenkin terve, he ymmärtävät vammaisen lapsensa arvon siinä määrin, etteivät istu elämäänsä pimeässä huoneessa häpeämässä lastaan ja rukoilemassa tämän " parantumista" . Jos he tekisivät näin, he vammauttaisivat lastaan entisestään puhumattakaan itsestään.

Kuka muuten sanoi, että sinun täytyy tuntea katkeruutta terveestä lapsestasi? Jotenkin viestisi vaikuttaa siltä, että pelkäät sittenkin jääneesi jostain paitsi... Mitä se jokin voisi olla? Inhimillisyys?

Ole onnellinen vammattomasta lapsestasi ja toivo, ettei hän vammaudu myöhemminkään (30% kehitysvammoista on seurausta onnettomuuksista, ei kromosomivirheistä). Anna myös vammaisten lasten vanhempien olla onnellisia lapsistaan; vaikka se vaikuttaakin sinusta ehkä hämmentävältä, vammainen lapsi tuo perheeseen suuren onnen. Jopa aikuisena.

Vierailija:

pitäisikö minun sitten tuntea katkeruutta siitä että lapseni on terve?

---

...vammaisten lasten tehtailijat,

Vierailija:

Minun lapsellani on astma ja dysfasia. Jos olisi ilmainen lääkäri, jossa nämä voitaisiin korjata, menisin sinne heti. Tai menisin, vaikka maksaisikin, kunhan lapseni elämä helpottuisi silloin.

En tajua millainen hirviö ei parantaisi lapsensa kehitysvammaa???

Heitäkin varmasti säälit? Kysy joskus heiltä, vaihtaisivatko he elämänsä siihen, etteivät olisi koskaan edes syntyneet.

Tai lapsensa elämää. He pyrkivät elämään hyvin niillä eväillä jotka heille on annettu, jotta he ja heidän lapsensa voisivat olla niin onnellisia, kuin se on mahdollista.

Vierailija:

No todellakin! Kuka voi oikeasti ol...

Vierailija:

Minun lapsellani on astma ja dysfasia. Jos olisi ilmainen lääkäri, jossa nämä voitaisiin korjata, menisin sinne heti. Tai menisin, vaikka maksaisikin, kunhan lapseni elämä helpottuisi silloin.

En tajua millainen hirviö ei parantaisi lapsensa kehitysvammaa???

lapseni parantuvan kehitysvammastaan. hän on keskiv. kehitysvammanen aivan todella suloinen poika 5v.

hän on onnellinen ja tuskin aikuisena suree osaansa, mutta kommunikointi on se asia mikä tua kehitysvammaiselle pahan olon. poika osaa tukiviittomia, mutta moni tavis ei osaa.

joskus poika on valuttanut muutaman kyyneleen sängyssä. itse uskon sen johtuvan siitä, että olisi paljon kerrottavaa, mutta ei osaa puhua kun muutaman sanan. myös puheenymmärtäminen osittaista.

Vierailija:

ehkä yhteiskunta tukee liikaa vammaisten lasten perheitä. kannattaisin systeemiä jossa tuet lakkautettaisiin jos synnyttää tietoisesti vammaisen lapsen. sattumalla syntyneestä lapsesta tietysti huolehdittaisiin, mutta näin estettäisiin nämä vammaisten lasten tehtailijat, jotka itsekkäällä toiminnallaan aiheuttavat kärsimystä lapsilleen ja suuren menoerän yhteiskunnalle. riskiryhmiin kuuluville äideille tarjottaisiin sikiöseulonnat ilmaiseksi ja jos näistä kieltäydyttyään tai niissä käytyään synnyttää vammaisen lapsen, saisi yksin huolehtia tämän elatuksesta kaikkine kuluineen.

V Beckham, voi kiesus....

voi hyvä tavaton älkää romantisoiko tollaisella asialla että miten ihanaa on saada ja omistaa down lapsi . Itselläni on siitä 5 vuoden kokemus ja jo se aika opettaa miten paskaksi elämä voi mennä saatikka että siihen vielä lisätään esim. kymmenen vuotta lisää on lapsemme varmasti laitoksessa nimittäin sitä ei kestä kukaan. olen jyrkästi sitä mieltä että niitä ei tarvisi syntyä yhtään lisää. Tosi asiassa kaikki lapsen ympärillä olevat voivat huonosti. Olimmekin yhdellä kurssilla missä eräs äiti kertoi että miksi pitää yrittää kertoa asiat paremmin kun on pakko näyttää miten tämä on ihanjaa. Olen sanonut kaikille jotka harkitsevat rask. keskeytystä juuri downin vuoksi niin olette järkeviä sillä ei kellekkään soisi sitä elämää jonka oma downimme toi meille. Yhtään päivää ei lapsemme syntymän jälkeen ole voinut viettää normaalia elämää. Ja sitä kuuluisaa hymyäkään emme ole vielä nähneet. lapsemme ei kuule ei näe on sydän vika ei liiku kun nostaa pystyyn vartalo on kuin raaka pullapitko. Ripuli kakka lentää koko ajan ja haju on sietämätön. siis näkeekö joku että tälläisiä pitää syntyä kenelle niistä on iloa. yhteiskunnalleko jotka maksaa terapiosita ym. maltaita. Onko hieno asia että muilla lapsilla ei ole äitiä koska tämä lapsi vie kaiken ajan huomion rahat ja koko ajan kuljetaan kuin sumussa kun nukut 2h yössä. Ja mikään tuki muoto ei auta kuntamme ei maksa edes omaishoidon tukea kun ei ole varoja. ei sijaishoitoja ei mitään. ainut konsti kun lyysähdän loppuun on saada laspi sitten laitokseen kun lähi piiri on loppuun palanut. Eli pitääkö näitä antaa ehdoin tahdoin syntyä onko ihmisarvoista elämää maata loppuelämä ja mitä tästä jää muulle perheelle iloa. Mitä he muistavat isona. Kaikesta piti luopua downimmw vuoksi. Ja tämän kirjoitan kokemuksella sillä ennen downia meillä on 5 lasta ja downin jälkeen 2 tervettä lasta. te saatte soimata ja syyttää minua miten tunteettomaski hyvänsä mutta tiedän kokemuksesta miksi elämä voi muuttua ja vaihtoehtoja ei ole kuin laitos. Kaikki on kokeiltu. Siis miettikää eihän sitä eroa nää kahteen kolmeen vuoteen mutta sitten on hurjaa siihen pysähtyy kehitys ei se siitä muuksi muutu kuin puntarissa joka meneekin sitten hurjaa tahtia ylös. Eli tässä totuuden mukainen kokemus yhtään kaunistelematta sillä niitä tekaistuja kehumis plääryja on palstat täynnä.

Noin se pitäisi olla kannatan juuri tuota. En voinut käsittää kun eräällä toisella palstalla nuori äiti hehkutti kun oli saanut tiedon että odottaa down lasta. ei kuvitellutkaan keskeyttää. Käyttäytyi kirjoituksissaan koppavasti ja ylisti miten ihanaa on saada vammainen lapsi. Kun sitä kokeneemmat yritti valistaa hän ihmetteli että miten maailma on mennyt siihen ettei saa enää vammaisesta nauttia. Tälläinen äiti on viimeistää sitten kun kaikki terabiat ja jumpayt alkanut niin masennuslääkkeillä vielä jos alkaa kieltää lapsensa vamman.

ja tästä tietoisena kieltäytyvät heille tarjotuista seulonnoista joilla tämä vamma voitaisiin karsia pois. Heillä olisi mahdollisuus kivuttomasti päättää vammaisen lapsen elämä jo kauan ennen kuin se kerkeäisi edes alkaa mutta silti he mielummin synnyttävät lapsen kärsimään.

Tuolla katkeruudella tarkoitin vaan vastata noihin järjettömiin hokemiin :" lapsen vamma on opettanut meille sitä ja tätä" , " olen onnellinen hänen ylimääräisestä kromosomistaan!!!?" , " terveen lapsen kanssa en olisi koskaan oppinut ymmärtämään näitä asioita" . Jäänkö siis todella paitsi jostain tärkeästä siksi etten tietentahtoen synnyttäisi vammaista lasta?

Jos lapseni sattuisi syntymään vammaisena niin tietysti huolehtisin hänestä parhaani mukaan, mutta en nostaisi hänen vammaansa millekään jalustalle kumarrettavaksi. Ja varmasti seuraavissa raskauksissa tekisin kaikkeni etteivät seuraavat lapseni joutuisi KÄRSIMÄÄN tuosta samasta vammasta. Tietysti jokainen saa olla onnellinen lapsestaan, siitä vammaisestakin, mutta on älytöntä mainostaa että olisi vammaisesta lapsesta enemään onnellinen kuin terveestä. Joku puhuu Jumalan tahdosta antaa kaikkien lapsien syntyä. En näe sitä näin vaan päinvastoin: Jumala on viisaudessaan antanut meille keinot estää tiettyjen vammaisten lasten kärsimykset, miksi emme siis käyttäisi näitä keinoja?

Vierailija:

Kuinka hän tämän tekee? Abortoi terveet ja synnyttää vain vammaiset?

Kukaan ei halua lapsensa olevan vammainen tai sairas, mutta toisilla ihmisillä riittää empaattisuutta niin paljon, että he hyväksyvät vammaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vaikka he joskus saattaisivat toivoa, että heidän lapsensa olisi sittenkin terve, he ymmärtävät vammaisen lapsensa arvon siinä määrin, etteivät istu elämäänsä pimeässä huoneessa häpeämässä lastaan ja rukoilemassa tämän " parantumista" . Jos he tekisivät näin, he vammauttaisivat lastaan entisestään puhumattakaan itsestään.

Kuka muuten sanoi, että sinun täytyy tuntea katkeruutta terveestä lapsestasi? Jotenkin viestisi vaikuttaa siltä, että pelkäät sittenkin jääneesi jostain paitsi... Mitä se jokin voisi olla? Inhimillisyys?

Ole onnellinen vammattomasta lapsestasi ja toivo, ettei hän vammaudu myöhemminkään (30% kehitysvammoista on seurausta onnettomuuksista, ei kromosomivirheistä). Anna myös vammaisten lasten vanhempien olla onnellisia lapsistaan; vaikka se vaikuttaakin sinusta ehkä hämmentävältä, vammainen lapsi tuo perheeseen suuren onnen. Jopa aikuisena.

Vierailija:

pitäisikö minun sitten tuntea katkeruutta siitä että lapseni on terve?

---

...vammaisten lasten tehtailijat,

kuntoisten kehitysvammaisten asuntolassa. Olivat siis nuoria ja suht terveitä muuten ja ihan mukavia ihmisiä. Mutta itsestäni ei olisi kehitysvammaisen vanhemmaksi jos ei olisi pakko. kyllä se sen varran tankkaa ja vaativaa työtä on. Nyt kun on terveet lapset voi rankkana päivänä ajatella että ei tätä enää ikuisuutta kestä ja kymmenen vuoden päästä lapset jo maailmalla ja itse voi elää miten lystää. Kehitysvammainen lapsi sitoo kuitenkin vanhempansa loppu elämänsä ajan jollain tavoin vaikka olisi kuinka hyvätasoinen tahansa. Ja toisaalta myös säälitti noiden nuorten kehitysvammaisten elämä koska eivät voineet olla täysillä sitä mitä olisivat halunneet (mm. seksuaalinen käyttäytyminen jota hoitajat väkisinkin joutuivat rajoittamaan) ja kuinka heillä tuntui olevan vanhempia kova ikävä koko ajan mutta vain kerran näin yhden äidin käyvän puolen vuoden aikana. Nuorten vaatteet oli suurimmaksi osaksi ihan hirveitä eikä he kunnolla osanneet niistä huolehtia eikä hoitajilla ollut siihen aikaa eikä mahdollisuuksia. Hygieniasta huolehtiminen oli sitä ja tätä mm. verisiä tervyssiteitä ja vaatteita piiloteltuna pitkin huonetta, pissaa pulloissa sänkyjen alla jne. Tämä työ sai sen aikaan että kun odotin nyt viimeiseki jäänyttä lastani ja hänellä oli suuri epäilys että olisi kehitysvamma halusin että kaikki mahdollinen tutkittaisiin ja jos olisi ollut jokin kromosomihäiriö olisin halunnut keskeytyksen vaikka siis ennen olin varsin tiukasti toista mieltä työskenneltyäni ennen kehitysvammaisten lasten kanssa jotka olivat vaikeistakin vammoista huolimatta suloisia ja hurmaavia ja heitä katsoessa en olisi istekkään ollut valmsi heidän kaltaisestaan lapsesta luopumaan. Mutta jokainen toimkoon miten itsestä parhaimmalta tuntuu. Niin että jos on valmis ottamaan vastuun vuosikymmeniksi vammaisesta lapsestaan niin se on hienoa mutta jos ei siihen ole valmis on mielestäni täysin turha muiden moralisoida keskeytyspäätöstä.

Hyvä puhut kokemuksesta ja hyvä että tuot kanna julki. Itselläni on just sama kanta ja itsellämme on down lapsi. Lähipiirimme ja terv. hoito henkilö kuntamme sekä työpaikkamme voi todistaa miksi muuttuu todella iloinen elämästä nauttiva äiti kun meille syntyi down lapsi. kaikki muuttui ei aikaa toisille lapsille ei mihinkään. Lapsemme syntymän jälkeen en muista alku vuosista yhtikäs mitään. Ne on täyttä sumua. en muista toisten lapsien syntymä päiviä en juuri mitään. Pelkät sairaala jaksot ja terabia ajat pyörii kehässä päässä. ennen matkustimme koko perhe lapset mukana 6kpl. Downimme jälkeen olen ollut koko ajan kotona tai sairaalassa hänen kanssaan. Olen kuin muumio entiseen verrattuna ja tätä en soisi pahimmalle viha miehellenikään. Ja tiedoski että lapsemme on 7v. ja on taidoiltaan ja teillaan vastaa lääkärin mukaan noin ehkä 1.2 vuotyiasta. täysin ei sitäkään koska ei liku mitenkään eikä sano sanaakaan. makaa silmät kiini koko ajan ja nautti`elämästä???????????

Vierailija:

Tai lapsensa elämää. He pyrkivät elämään hyvin niillä eväillä jotka heille on annettu, jotta he ja heidän lapsensa voisivat olla niin onnellisia, kuin se on mahdollista.

Olen miettinyt klassiset " miksi meille kävi näin" ja " mitä jos joku keksisi parannuskeinon" -ajatukset, kuten varmasti ihan jokainen kehitysvammaisen kanssa elävä tekee. Ja vielä takuulla useamman kerran lapsensa elämän aikana. Olen kuitenkin huomannut ajoissa, etten maallikkona ja äitinä pysty muuttamaan näitä asioita, joten en jaksa tuhlata aikaani noiden pohtimiseen pidempään. Se mihin voin vaikuttaa, onkin sitten toinen asia. Voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten ihmiset suhtautuvat kehitysvammaisiin. Keinoni ovat aika rajalliset, mutta niitä kuitenkin löytyy. Voin kasvattaa lastani siten, että tässäkin ketjussa mainitut seksuaaliset epänormaaliudet ja väkivaltaisuus jäävät edes omalta lapseltani pois. Se vaatii minulta toki paljon, mutta niinpä vaatii terveitten lastenikin kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi. Keinot ovat erilaiset ja kehitysvammaisen kohdalla voi joutua käyttämään monenlaisia konsteja, ja tässä kohden kehitysvammaisen kasvattaminen poikkeaa (monista) vammattomista lapsista. Sanoin monista, koska palstalta saa välillä lukea näistä riiviöistä, joihin ei tehoa kuin selkäsauna, näiden vanhempien kuvittelisi kokeilleen ainakin osan niistä konsteista joita kehitysvammaisenkin vanhempi tekee.

Vammaisten lasten vanhemmissa on paljon katkeruutta, mutta niin on myös terveitten lasten vanhemmissa. Samoin vammaisten kanssa työskentelevien keskuudessa on paljon työhönsä kyllästyneitä, ja sama koskee myös muissa ammateissa toimivia. Näissä ketjuissa nämä elämäänsä ja työhönsä katkeroituneet vain korostuvat tai elämäänsä tyytyväiset eivät vaivaudu osallistumaan keskusteluun. Niin tai näin; meitä vammaisen lapsen kanssa onnellisiakin löytyy. Eikä meitä tarvitse edes sääliä.

ja moneti kiehuttaa vanhempien jutut. Lapsen varjolla nyhdetään rahaa hoitotukiin, avustajiin ja milloin mihinkin lomareissuihin ym. Kehuvat kuinka hyvin lapsen päivähoidossa kaikki oli aikanaan järjestetty, oma avustaja kulki lapsen mukana ja koulussa opiskellaan pienryhmissä ylimääräisen henkilökunnan turvin. Haaveilevat nyttoisesta lapsesta ja kun seulonnoista kyselin vastasivat vaan koppavina etteivät ikinä sellaisiin menisi sillä ovat valmiit ottamaan vastaan toisen samanlaisen lapsen!



Juu, kyllä varmasti ovat itse mutta voidaan kysyä onko köyhä kuntamme! Terveiden lasten kanssa kaikki vedetään äärimmilleen, päivähoitoryhmät on isot ja sama tyyli jatkuu koululuokissa. Raivostuttaa kun ajattelee kuinka paljon rahaa syydetään näiden erityislasten hoitoon ja koulutukseen vaikka parhaassa tapauksessakin he päätyvät mäkkäriin pöytiä pyyhkimään! Samalla rahalla voisi parantaa monen terveen koululaisen opiskelumahdollisuuksia ja luoda heille tulevaisuutta hyvissä ammateissa.



Olen samaa mieltä tuon erään aiemmin kirjoittaneen kanssa, eli jos tietoisesti näitä lapsia haluaa niin tuet vaan pois. Ei kai ole kunnan (ja siis muiden asukkaiden) velvollisuus joutua maksumieheksi vanhempien valinnoissa?

itse aiheutettujahan nuo yleensä ovat

Miksei niistäkin. Keksisin kyllä monta muutakin säästökohdetta jos pääsisin valtaa. Mutta tässä keskusteltiin juuri kehitysvammaisista ja se on yksi asia mihin pitäisipuuttua!



59

Vierailija:

Jumala on viisaudessaan antanut meille keinot estää tiettyjen vammaisten lasten kärsimykset, miksi emme siis käyttäisi näitä keinoja?

Minun lapseni vammautui vasta vanhempana, siihen asti hän oli täysin normaali vammaton lapsi. Hänen vammaansa liittyy pitkäaikaissairaus, joka aika ajoin aiheuttaa kärsimystäkin. Miksi tämä viisas Jumala sitten hyväksyy tämän toisten kohdalla, jos todellakin on tarkoitus, että etukäteen asiasta tietävät abortoisivat Jumalan rakkaudesta? Vai olisiko sitten tarkoitus, että myöhemmin vammautuneet eliminoitaisiin heidän vammauduttuaan? Onhan meillä tällaisetkin keinot olemassa ja ihan itse olemme ne (Luojan avustamina?) kehitelleet.