Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi vai ei?
09.06.2022 |
En osaa päättää. Meillä on yksi lapsi. Ikää hänellä pari vuotta ja arki alkaa olla jo helpompaa. Itselläni niin paljon ikää, että toisen lapsen suhteen alkaa olla niin että nyt tai ei koskaan. Pieni vauvakuume on alkanut nostaa päätään kun näen pikkuvauvoja, mutta haluaisin miettiä ensin.
Nyt tuntuu siltä, että jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen, niin ehdottomasti. Mutta mitä jos hän on aivan erilainen? Mitä jos hän on vaativampi/eri asioista kiinnostunut/ei tule toimeen esikoisen kanssa? Muuttuuko perheen dynamiikka pysyvästi vaikeaksi jos siihen tulee yksi jäsen lisää? Jo nyt on vaikea löytää aikaa ja tilaa omiin juttuihin.
Tiedän hyvin, että sisarukset eivät aina ole läheisiä, mutta että parhaimmillaan voivat olla ihan parhaat ystävykset vielä aikuisinakin.
Veisikö toinen lapsi meiltä kaiken väljyyden elämästä, tulisiko meistä riitaisa perhe jossa kumpikin lapsi kärsii?
Muut puitteet toiselle lapselle on kunnossa. Miten tämän voi päättää?
Tiedostan senkin, että lasta ei välttämättä enää tule vailla haluttaisiin.
Kommentit (39)
Täällä ainokainen. Vähän yksinäinen olen ollut, mutta vanhemmilta paljon saanutkin. En varmasti olisi saanut esim harrastaa yhtä kalliita harrastuksia, jos olisi ollut toinen lapsi siinä tai yhtä paljon jakamatonta huomiota. Tunnen, että olen ollut todella haluttu lapsi! Miinus puolena se, että olen nyt sairastunut vakavasti, enkä todennäköisesti tule elämään enää pitkään. Tuntuisi jotenkin lohduttavalta, jos vanhemmilla olisi sittenkin toinenkin lapsi tai vaikka useampiakin. Olen alle 30 v. Mutta mistä näistä voisi tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntään kuunnellen. On onni, jos puolisot ovat yksimielisiä. Ihmiset ovat erilaisia ja heille sopivat erilaiset ratkaisut. Me olemme varmastikin itsemme tuntien olleet parhaimmillamme yhden lapsen vanhempina, joku toinen taas useamman.
Jos asiaa pitää kysyä, lasta ei tehdä. Mitäs mieltä kumppani? Varma vai yhtä epävarma?
Naisesta tuli lapsen myötä aggressiivinen ja uhkaileva, mutta halusi lisää lapsia. En suostunut.
Asiaa ei voinut selvittää, koska ongelmat olivat häpeä hänen suvulle. Yhteen jäi.
Ei nämä vaan onnistu kaikilla.
Mitä toinen lapsi tekee parisuhteelle? Meillä ensimmäinen lapsi oli hyvin huonosti nukkuva ja halusi olla sylissä 24/7. Väsymys meinasi tehdä hulluksi ja parisuhde oli todella koetuksella. Jos toinen olisi helppo vauva, asiat menisivät varmasti helpommin nyt kun on jo rutiinia, mutta entäs jos tulee samanlainen valvoja? Miten ihmeessä voi selvitä, jos vauva valvottaa yön, isompi lapsi päivän ja toisen pitää käydä vielä töissäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa toisen puolesta. Eikä lapsia edes tule noin vain. Mutta vauvat on kyllä suloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukset eivät ikinä ole samanlaisia, ihan omia yksilöitä.
Jos asiaa pitää kysyä silloin lasta ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapsi muuttaa paljon, sisarus voi olla hyvin mustasukkainen ja taantuma kehityksessä noin pienillä on aika normaalia kun vauva syntyy perheeseen.
Kaksoset tai lapsen sairaus on myös yks uhka/mahdollisuus joka voi osua omalle kohdalle.
Parisuhteessa jää tietysti aina aikaa vähemmälle kun lapsia on useampi.
Vaikeampaa järjestää esim lapsille hoitopaikkaa, mummot ja kummit ei todellakaan välttämättä enää halua hoitaa lapsia siinä määrin missä ennen kuin heitä onkin useampi.
Yhden lapsen kanssa on helppo kulkea ja harrataa, kun on sisaruksia ei välttämättä heitä samat asiat kiinnosta ja jo pelkästään autossa istuminen on yhtä tappelua siitä kuka töni ja ketä...
Vaikka sisarus on kaveri, niin kestää tosissaan ainakin pari vuotta, että vauvasta on leikkiseuraa isommalle.
Lapsen kehitystä ei voi arvella etukäteen, vaikka on vauvana ja taaperona helppo hoitoinen voi kasvaessa tulla uusia haasteita, on uhmaikää ja milloin mitäkin vaihetta...
Lapsille usein sanotaan että pitäisi olla samat säännöt, mutta käytännössä ihan mahdotonta, kun se mitä lapsi saa tehdä pitää myös olla ikätosoon sopivaa, jolloin sisaruksista elämä yleensä on epäreilua siinä vaiheessa, kun toinen saa tehdä jotain mitä itse ei, vaikka leikkiä ilman valvontaa omassa pihassa...
Mä sanoisin että toista tai useampaa lasta ei kannata alkaa yrittää, ellei todella tunnu just siltä että perheestä puutuu vielä lapsi lisää..
Asia on perheen sisäinen miehen ja naisen! Jotka keskenään keskustelevat asian ja tekevät päätös asiasta! Ei me tuntemattomat mielipiteinen.On hyvä muisakkin asioissa muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan sen sanoa, että vanhemmilla on myös suuri vaikutus ja vastuu hyville sisaruussuhteille. Kohteleeko lapsia tasapuolisesti ym. Se monesti unohdetaan jos puhutaan hirviö sisaruussuhteista. Toki myös temperamentin vaikuttaa, mutta kyllä myös vanhempien toiminta. Meillä 2 pikkutyttöä 4v ja 6v ja ovat kuin paita ja peppu<3 Tietoisesti yritän vaalia ja vahvistaa heidän suhdettaan <3 Meillä sisarus on ehdoton rikkaus <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan toista. Lapset eivät koskaan ole samanlaisia. Äidin korkea ikä voi myös vaikuttaa raskauden kulkuun ja lapsen terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Toinen ehdottomasti! Sisarus on paras lahja minkä vanhempi voi lapselleen antaa.
Idioottimainen kommentti.
Vanhempien pitää olla kummankin 100% halukkaita saamaan lapsen.
Ei lapsia tehdä hetken mielijohteesta.
"Joo ostanpa kaupasta tikkarin lisäksi mehua!"
Katumisriski on liian iso jos ei ole täysillä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi. Nyt jo 9-vuotias. Emme edes halunneet toista, joten meillä tuota pohdintaa ei ollut. Voin silti antaa näkökulmaa.
Meillä on tyttären kanssa ihan erilainen suhde kuin itselläni on koskaan ollut vanhempiini. Paljon läheisempi ja avoimempi. Samaa olen huomannut myös muista lähipiirin perheistä. Ainoat lapset ovat läheisempiä vanhempien kanssa. Ollaan matkustettu paljon ja pyritty tekemään aina sekä meitä vanhempia kiinnostavia asioita että lasta kiinnostavia. Ylipäätään elämä on sellaista rentoa lapsen ja meidän aikuisten mielenkiinnon kohteiden sekoitusta.
Itselläni toisessa lapsessa tökkii se kaaos, joka tulee jo kahden lapsen kanssa. Ja jos lasten luonteet eivät kohtaa, on se kamalaa. Olimme kerran kavereiden kanssa viikon lomalla. Kavereiden lapset riitelivät ja olivat toistensa kurkuissa kiinni koko loman. Todella rentouttavaa.
Minullakin on paljon läheisemmät suhteet lapsiini kuin omilla vanhemmillani vaikka lapsia on kaksi. En tiedä mihin perustuu väite, että ainokaiset olisivat erityisen läheisiä vanhempiensa kanssa.
Asiaan. Minulla siis kaksi lasta. Molemmat tietenkin todella rakkaita enkä nyt enää osaa kuvitella ettei toista olisi. Mutta miettisin silti kaksi kertaa toisen lapsen hankkimista. Oman ajan saaminen kahden lapsen kanssa on huomattavasti vaikeampaa ja kyllä sitä riitelyä aika paljon joutuu setvimään vaikka lapsista on toki seuraakin toisilleen. Nämä asiat kuormittaa omaa rauhaa rakastavaa.
Plus puolella tosiaan lapset kyllä leikkivät keskenään ja iso asia on tuo, että he todennäköisesti eivät aikaaan ole yksin sen kanssa että omat vanhemmat alkavat olla vanhuksia.
Kun on kerran jo yksi niin ehdottomasti hänelle sisarus. On paras lahja jonka voi lapselleen antaa ja on suuri ero myös onko yhden vai useamman lapsen vanhempi.
Kolmen lapsen kokemuksella ja nyt jo isoäitinä vastaan epäröimättä sulle "kyllä".
Samoja ajatuksia oli itselläni. Ekan kanssa elämä oli helppoa ja mukavaa. Haluttiin kuitenkin toinenkin. Alku oli aika paha koliikin takia mutta nyt mulla on 2 maailman parasta lasta. Ovat erilaisia mutta tykkäävät myös toisistaan kovasti. Tietty kaikki saattaa muuttua jossain vaiheessa mutta nyt sujuu hyvin.
Ainiin ja tuo oma aika.. sitä ei tuntunut juurikaan olevan yhden lapsen kanssa. Nyt vain mietin miten helppoa silloin olikaan ja paljon enemmän omaa aikaa.