Tunnetko ihmisiä, joilla "parisuhteet on jo takanapäin"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Mitä minun pitäisi sanoa.

Oletko kannustanut häntä/heitä treffailemaan tai muuten pyrkimään parisuhteeseen?

No ei nyt ainakaan tuota pidä sanoa! Miksi ihmeessä heitä pitäisi kannustaa treffailemaan tai pyrkimään parisuhteeseen??? Eiköhän he osaa tehdä sen aivan itse - mikäli niin haluavat. Tässä tulee esiin asenne mitä en voi sietää: "katso kun minä suuressa ylemmyydessäni kerron sinulle mitä sinun tulee elämässäsi haluta ja se on se mitä MINÄ haluan". Antakaa yksinäisten ihmisten olla sellaisia kuin ovat ja olla haluamatta parisuhdetta. Ei se ole mikään onnen ja hyvän elämän tae. Kaikki eivät elämässä tavoittele samoja asioita.

Miksi haluaisin parisuhteeseen, kun se on yhtä kuin miehen harrastukset,  miehen sukulaiset ja niillä vierailu, miehen seksitarpeet,  miehen kaverit jne. Miehillä tuntuu olevan ajatus, että nainen on palapelin puuttuva pala, joka loksahtaa miehen elämään tuosta noin vaan. Ilman mitään vaatimuksia ja sen jälkeen pitäisi vaan olla kivaa.  Ja mieshän ei jousta sitten yhtään. Sit ihmetellään suuresti, että miksi nainen on tyytymätön ja sillä on omia kavereita ja omaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin parisuhteeseen, kun se on yhtä kuin miehen harrastukset,  miehen sukulaiset ja niillä vierailu, miehen seksitarpeet,  miehen kaverit jne. Miehillä tuntuu olevan ajatus, että nainen on palapelin puuttuva pala, joka loksahtaa miehen elämään tuosta noin vaan. Ilman mitään vaatimuksia ja sen jälkeen pitäisi vaan olla kivaa.  Ja mieshän ei jousta sitten yhtään. Sit ihmetellään suuresti, että miksi nainen on tyytymätön ja sillä on omia kavereita ja omaa elämää. 

Juuri näin. Ja nyt kun kysyy, että mitä minä saisin sitten suhteesta niin kukaan ei osaa kertoa. Se kyllä osataan sanoa, että naisen on väärin kysyä tuollaista ja ylipäätään olettaa, että nainenkin viihtyy suhteessa ja saa siitä jotain. Ei kiitos, Jenni Haukiolla on tässä maassa rooli missä ollaan täysin miehen menojen ja elämän armoilla, mutta me muut sentään olla vapaita.

Tunnenpa minäkin; itseni.

Silloin nuorempana, kun piti sopia joukkoon ja tehdä sitä mitä "kuuluu" tehdä, silloin sitä tuli yriteltyä noita parisuhteitakin vaikka koko ajan tunsi että jokin ei nyt kyllä täsmää ja koskaan ei ole oikein hyvä olla.

Pisin tällainen parisuhde kesti 7 vuotta. Kun siitä erosin, oli helpotus niin suuri että tajusin että olen elänyt itseäni vastaan. Ei koskaan enää. Nyt olen ollut vuosia yksin, tai siis kahden kissani kanssa ja elämä on hyvää ja juuri oman näköistäni. Ei tarvitse sovitella eikä tehdä kompromisseja eikä sietää. 

Tuo seitsemän vuoden suhde ei ollut millään tavalla väkivaltainen, ei ollut alkoa kuvassa, ei pettämistä, ihan tylsän tasaista elämää. Joku olisi varmasti ollut ihan tyytyväinen sellaiseen, minä en. Kun en kaipaa enkä halua ketään koko ajan elämääni, kun haluan olla ihan yksin.  Kun haluan seuraa, on ystävät ja työkaverit ja sisko ja hänen perheensä. On ihana palata omaan kotiin  ihan omaan rauhaan. Tämä on minun elämääni ja sitä mitä haluan. Vain minun tavarani ja tapani ja haluni ja päätökseni.

Joskus joku utelee, varsinkin vieraammat miksi elän yksin ja pitäähän mies olla, tämän olen kuullut miesten suusta mutta en koskaan naisten.  Ovat olleet jopa yllättyneitä kun olen sanonut eläväni yksin.

Naiset tuntuvat sen paremmin ymmärtävän paitsi jotkut vanhemmat mummot joiden mielestä täytyy olla lapsia ja se mieskin.

On ollut hieno havaita varsinkin viimeisinä vuosina miten moni nainen tunnustaa elävänsä mieluummin yksin, aikaisemmin sitä ei sanottu ja luulin olevani joku kummajainen. Nyt tiedän etten ole. 

En enkä itse osaisi kuvitellakaan sellaista. Pidän kumppanuudesta ja läheisyydestä ja vain hyviä kokemuksia miehistä. 

Mun isäni oli 74v kun aloitti toisen rakkaussuhteensa, päättyi hänen kuolemaansa 4v myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin parisuhteeseen, kun se on yhtä kuin miehen harrastukset,  miehen sukulaiset ja niillä vierailu, miehen seksitarpeet,  miehen kaverit jne. Miehillä tuntuu olevan ajatus, että nainen on palapelin puuttuva pala, joka loksahtaa miehen elämään tuosta noin vaan. Ilman mitään vaatimuksia ja sen jälkeen pitäisi vaan olla kivaa.  Ja mieshän ei jousta sitten yhtään. Sit ihmetellään suuresti, että miksi nainen on tyytymätön ja sillä on omia kavereita ja omaa elämää. 

Juuri näin. Ja nyt kun kysyy, että mitä minä saisin sitten suhteesta niin kukaan ei osaa kertoa. Se kyllä osataan sanoa, että naisen on väärin kysyä tuollaista ja ylipäätään olettaa, että nainenkin viihtyy suhteessa ja saa siitä jotain. Ei kiitos, Jenni Haukiolla on tässä maassa rooli missä ollaan täysin miehen menojen ja elämän armoilla, mutta me muut sentään olla vapaita.

Toisille miehen jatkeena olo voi olla unelmaelämää, niin kauan kuin homma toimii. Kaikenlaisia kulisseja on pidetty maailman sivu kunniallisuuden ylläpitämiseksi. Eiväthän kaikki naiset edelleenkään halua olla itsenäisiä oman elämänsä toimijoita vaan ikuisia pikkutyttöjä. Nyt ehkä sotketaan vaan seksiä räikeämmin palettiin mukaan ja amerikkalaiseen tyyliin.

Kieltämättä melkoinen haaste sovittaa kaksi itsenäistä omapäistä luonnetta yhteen mutta useinhan näitä kutsutaan taiteilijapariskunniksi. Parhaimmillaan voi olla varmasti hyvin lojaali suhde vaikkei joka hetki kyhnätä yhdessä.

Olisin varmaan kuollut pahaan olooni kun joku olisi 20v sitten kun erosin sanonut, että koskaan en enää tule olemaan parisuhteessa. Ensimmäiset pari vuotta olin niin rikki, että en voinut edes kuvitella mitä annettava minulla olisi parisuhteelle.

Sitten huomasin hyvin pian mitä oli miestarjonta tuon ikäiselle 40v naiselle, niitä kilttimiehiä, joita täälläkin roikkuu eli ikänsä äidin helmoissa eläneitä, jotka vaativat, että heistä pitää pitää. Katkeria eronneita, jotka hakivat nopeasti naista, että voisivat ex:lle näyttää saavansa naisen. Ja sitten niitä hauskoja iloisia ja kohteliaita mukavia miehiä, joilla odotti kotona vaimo joka pihtaa ja pienet lapset, joopa.

Varmaan jossain olisi ollut se katkeroitumaton, mukava kohtelias, elämää nähnyt , tasa-arvoinen, vapaa mies, mutta minulla oli teini-ikäiset lapset, jatko-opinnot, työt, sairas mummo, jota piti käydä hoitamassa pari kertaa viikossa, ei siis aikaa sammakoille.

Jos joku jostain ilmaantuu... on ollut ajatukseni 20v, tosin realistisesti ajattelen ettei ilmaannu ja haluanko edes rehellisesti, elämä on hyvää näin.

Olen 50-vuotias ja kahdesti eronnut. Viimeisin ero oli niin raskas, että en kaipaa ketään rinnalleni, vaan haluan oleilla ihan yksin. Seksiseuraa löydän kyllä tarvittaessa, mutta parisuhteeseen minusta ei taida enää olla.

Itseni.

Eksäni on narsisti joka rikkkoi mut niin pahasti, että tuskin kykenen ikinä enää parisuhteeseen.

Miksi pitäisi kannustaa ketään parisuhteeseen ? Mielestäni hyvin outo ajattelumaailma, että yksin ei voi olla se paras asia. 

Itseni. Olen ollut kahdesti nuorena avoliitossa ja ei vain ole mun juttu elää toisen ihmisen kanssa. Väkivaltaa tai muutakaan ei ollut ja mielestäni suurin osa miehistä on oikein kivoja, mutta kavereina. Viimeiseen 15 vuoteen ei ole ollut mitään parisuhdeyrityksiäkään ja hyvä niin. Seksiä on kiva saada silloin tällöin. 

Olen toisinaan pyytänyt miestä elämääni, mutta ei kiitos mitään riesaa. Ilmeisesti rukoukseni on kuultu, yhtään riesaa ei ole kohdalle laitettu, muttei yhtään miestäkään. Taitaa tässä 60 korvilla hyvät olla jo varattu, tai kuolleet, ja huonoa ei anneta. Työssäni näen ihmisten ikiä, ja siinäkin itsekseni todennut ehdokkaitten käyneen vähiin, ellei olemattomiin. Ja jos nykypäivän ikäerojen mukaan ajattelee, miehet, jotka kiinnostuisivat tämän ikäisistä, ovat itse siinä 78-90vuotiaita. Voisihan heistäkin vielä joku timantti tietysti löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen vaikka kuinka monta. Itse asiassa ihailen niitä naisia jotka jaksavat yrittää uudestaan ja uudestaan monta kertaa. Mulla riitti yksi pitkä parisuhde. Eikä kyse ole siitä että syyttäisin miestä kaikesta, päinvastoin minä olin se joka ei sopinut parisuhteeseen. Inhosin oikeastaan kaikkea siinä. Sitä että joku koko ajan töllää mitä mä teen, en saa omaa yksityisyyttä ollenkaan ja pitää ottaa munaa joka reikään ja käyttää sekopääksi tekeviä ehkäisypillereitä, vaikken itse saa seksistä mitään muuta kuin kipuja, vuotohäiriöitä ja tulehduksia.

En vaan halua enää parisuhdetta. En usko että kukaan mies minua haluaa edes, koska en enää halua suostua oikein mihinkään mihin eksäni kanssa suostuin. Eli minussa on vika.

No huh huh. Aikamoiset setit.