Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä, joilla "parisuhteet on jo takanapäin"?
08.06.2022 |
Eli ihminen, joka on ollut parisuhteessa, joko yhdessä tai useammassakin. Ehkä lapsiakin on, tai sitten ei. Viimeinenkin parisuhde on jo päättynyt, eikä uusi parisuhde ole suunnitelmissa tai edes haaveissa?
Minä tunnen/olen tuntenut useitakin. Enimmäkseen leskiä, mutta myös eronneissa on näitä. On miehiä ja naisia.
Kommentit (53)
Minä, nainen. Ei voisi parisuhde vähempää kiinnostaa. Työ, kaverit, harrastukset ja aikuistumassa oleva nuori vie ajan. Ja vaikka aikaa olisikin, liikaa pettymyksiä takana.
Esim. vuoden seurustelun suhteen mies ja hänen suhtautumisensa minuun muuttui aivan täysin. Mitään ei kuitenkaan ollut vialla, keskustella ei halunnut ja lopulta selvästi halusi tavata vain jos joku kolmas oli paikalla, esim. mun lapsi tai jos mentiin porukalla jonnekin. WTF??? Pakkohan se oli lopettaa. Koskaan ei selvinnyt mitä miehen mielessä liikkui. Seksistä hän ei erityisemmin pitänyt, olisi pitänyt jo silloin antaa kenkää kun tuo selvisi, mutta uskoin hänen vakuutteluihin että stressi painaa, kaikki muuttuu paremmaksi kun se ja se työjuttu on ohi.
Lapsen isä paljastui taloudelliseksi hyväksikäyttäjäksi.
Ei näitä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Minä. Menin naimisiin toista kertaa, perustettiin nk. uusioperhe, lapseni olivat teini-ikäisiä ja saatiin vielä yksi yhteinen tytär. Oman lapsen saatuaan ex-mies muuttui minun lapsiani kohtaan ja hänestä tuli suoraan sanottuna sellainen v***upää, että laitoin kädet ristiin, kun eroon pääsin. Ja sen olen päättänyt, ettei tämä nuorimmainen koskaan joudu samanlaista painostusta ja suoranaista vihaa kokemaan minun parisuhteeni takia kuin nyt jo aikuiset lapseni kokivat. Yksin on hyvä ja helppo olla, en kaipaa miestä elämääni. Ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
Missä nämä kaikki naiset sitten luuraavat, jotka eivät missään nimessä halua sitoutua? Haluan löytää juuri nämä naiset...
Erosin pitkästä avioliitosta vajaa pari vuotta sitten, enkä taida enää haluta perinteistä parisuhdetta. Avoin suhde voisi tulla kysymykseen, ja mielellään omat kämpät myös.
Jep, minä. Ei vaan jaksa enää kiinnostaa säätäminen ja draama. Varmaan johtuu hormoneistakin, kun vaihdevuodet tuli ja meni. Olen helpottunut ja tyytyväinen, ettei tarvitse enää passata, hoivata ja paapoa ketään, kun tasavertainen kumppanuus ei kerran onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä itse. Erottuani kuspäisestä miehestä 7 v sitten, en ole edes sekunnin sadasosaa harkinnut enää ikinä uutta kivirekeä perässä vedettäväksi ottavani. Ja joka kerta, kun ukkelin kanssa joudun olla jossain tekemisissä, päätös olla yksin vahvistuu aina vaan.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
Missä nämä kaikki naiset sitten luuraavat, jotka eivät missään nimessä halua sitoutua? Haluan löytää juuri nämä naiset...
Kotona. Missä pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
No eipä tämä nykyinen panosuhdemuotikaan erityisen mieltäylentävää ole. En tosin tiedä, onko se enemmän puhetta ("hommaat itselles jonkun vakipanon") vai ihanko tosissaan ihmiset ajattelevat itse olevansa vakipanoja jollekulle/joillekuille.
Tämän asian voi toki kuorruttaa vaikka sateenkaaren värein mutta ydin ei silti muutu, eli toisen käyttö pelkästään seksuaalisiin tarpeisiin. Tästäkö tuli sitten noin vain normi eikä siitä saa valittaa?
Miten niin toista käytetään vain seksuaalisiin tarpeisiin? Mä kyllä keskustelen paljon vakipanojeni kanssa ja pidän heistä muutenkin, sanoisin että ystäviä ollaan. Ei vaan kukaan tuossa kuviossa halua rajoittua yhteen kumppaniin.
Tunnen, itseni. Elämä on mukavaa ja tasapainossa: pidän työstäni, nuoreni on aikuistumassa, harrastan minua kiinnostavia asioita ja tapaan muuta perhettä sekä ystäviä säännöllisesti. Tähän kuvioon ei mahdu mies, tai ainakaan sellainen joka haluaa tiivistä yhdessäoloa (yleensä kaikki haluavat). Lisäksi nukun kuin tukki isossa sängyssäni hiljaisuudessa joka yö. En kestä enää yhtäkään kuorsaajaa . En näe että parisuhteesta olisi mitään lisäarvoa elämässäni ja riski sille että suhteesta tulee energiasyöppö on suuri. Näin on hyvä. SinkkuN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengellisissä tilaisuuksissa on hyvä olla.
Siellä ei oo miehiä. Saa olla naiset rauhassa.
Ei kuulu känniläisten örellystä eikä oo perseestä puristelijoita. Ja toinen paikka tietenkin kotona.
Itse tulen olemaan tällainen. Kun tämä nykyinen parisuhde päättyy niin uutta riesaa en hanki tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sinkkuutta takana, ekan puolen vuoden jälkeen yksin olemiseen tottui ja on ollut siitä lähtien ylämäkeä. Maksullinen tinder 4.8 asti maksettu. Olen päättänyt että jos ei siihen mennessä löydy niin virallisestikin lakkaan etsimästä kumppania. Toki nytkin tinderöinti on enemmän uteliaisuutta, tyyliin ketäs tuttuja täällä on, kuin varsinaisesti kumppanin hakemista. Oma profiili näkyy vain niille kenestä tykkään.
Haluaisin kyllä parisuhteen mutta uskoisin että sen pitäisi tulla omalla painolla elämään eikä väkisin tinderin kautta. En kieltäydy jos tulee, mutta uskoisin että taidan olla lopun elämääni yksin.
Ai niin, minä olen niitä naisia joille sanotaan että sulla on varmaan jono oven takana. No ei oo, enkä näytä mitenkään pääsevän suhteeseen asti vaikka paljon miestuttavia elämässäni onkin :D
Tunnen. Itseni, hippasen yli 40-v nainen, lapseton. Koira ja kissoja on.
Jatkuvasti saan kuulla, miten pitäisi elää ja olla. Eli parisuhteessa.
Erosin joitain vuosia sitten 15 vuoden liitosta. Jossa minua oli vedätetty koko ajan. Mies siis eli täysin kaksoiselämää. Tätä en ole kehdannut kertoa, kuin ihan parhaimmille ystävilleni. Olen täysin normaalin älykkyysosamäärän omaava, korkeakoulutettu ihminen.
Ja silti, minua pystyi joku huijaamaan näin.
Ei pelkkää pettämistä, vaan asioita, joiden takia olisin voinut menettää työni - koska yksikään viranomainen ei olisi uskonut, etten muka tietäisi, mitä yhteisesti omistetulla kiinteistöllä tapahtuu.
Onnekseni sain tietää.
Uuteen suhteeseen en ala, koska olen selkeästi tyyppi, jota voi huijata ja jolle valehdella.
En enää ikinä altista itseäni sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä itse. Päätin pienten lasten yksinhuoltajana, että lasteni elämään ei tule yhtäkään uutta "isähahmoa", ja että aika sellaiselle on vasta kun he ovat täysi-ikäisiä. No, nyt ovat, mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa mikään parisuhde tai ylipäänsä edes mikään säätö. Olen ihan fine sen ajatuksen kanssa, että olen loppuelämäni yksin.
Mulla on vielä pienet lapset, erosta pari vuotta. Lapset oli niin pieniä, etteivät oikein muista aikaa, kun isänsä asui meidän kanssa (onneksi). Isää tapaavat joka toinen viikonloppu, mutta mietin kyllä, että lastenkin kannalta olisi hyvä, jos löytäisin jonkun miehen ja näkisivät normaalia parisuhdemallia. Omasta puolestani en vaan jaksaisi mieskuvioita, enkä näin ollen miestä edes etsi. Taloudellisesti meillä menee hyvin näinkin (olen hyväpalkkaisessa työssä).
Tuntuu vain, että kuuluisi tarjota lapsille esimerkkiä hyvästä parisuhteesta, mutta sellaisen etsiminen on niin työlästä ja eikä mulla ole oikein aikaakaan treffailla, kun lapsivapaita on niin vähän (enkä tietenkään esittelisi miestä lapsille ennen kuin olen ihan varma, että on se loppuelämän mies ja tosi hyvä tyyppi lastenkin elämään). Ehkä sitten, kun lapset on isompia ja itsenäisempiä.. tai sitten se touhu oli mun osalta tässä.
Itseni. Lopetin seurustelemisen 32 vuotta sitten.
Olen 57-vuotias.
Tunnen vaikka kuinka monta. Itse asiassa ihailen niitä naisia jotka jaksavat yrittää uudestaan ja uudestaan monta kertaa. Mulla riitti yksi pitkä parisuhde. Eikä kyse ole siitä että syyttäisin miestä kaikesta, päinvastoin minä olin se joka ei sopinut parisuhteeseen. Inhosin oikeastaan kaikkea siinä. Sitä että joku koko ajan töllää mitä mä teen, en saa omaa yksityisyyttä ollenkaan ja pitää ottaa munaa joka reikään ja käyttää sekopääksi tekeviä ehkäisypillereitä, vaikken itse saa seksistä mitään muuta kuin kipuja, vuotohäiriöitä ja tulehduksia.
En vaan halua enää parisuhdetta. En usko että kukaan mies minua haluaa edes, koska en enää halua suostua oikein mihinkään mihin eksäni kanssa suostuin. Eli minussa on vika.
Kyllä ne miehet on jo kokeiltu ja nähty, ei niissä mitään niin ihmeellistä ole ettei parempi olisi elää ilman.
Jos tulee paljon vaivoja, niin voin muuttaa ystäväni naapuriin, autellaan muutenkin aina toisiamme, tai sitten muutan vaikka siskon, tyttären tai serkun kanssa yhteen. Ei vanhuuden takia tartte miestä hankkia, sitäpaitsi siinä vois joutua vielä itse hoitamaan sitä.
Että en tiedä mihin sitä parisuhdetta enää keski-iässä tarttee, seksikään ei enää kiinnosta, miehille tuntuu olevan tärkeintä elämässä.
Minusta noi pariutumiakuviot ja seksi kuuluu nuoruuteen, tässä iässä on muita murheita ja iloja.
51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde vaatii työtä ja kompromisseja. Ihmiset ei jaksa enää tehdä niitä. Kaikki haluaa kaiken ilman sitoumuksia. Joo.
Missä nämä kaikki naiset sitten luuraavat, jotka eivät missään nimessä halua sitoutua? Haluan löytää juuri nämä naiset...
Kotona. Missä pitäisi olla?
Tai töissä. Ei mua ainakaan löydä muualta kuin kotoa, töistä tai mökiltä. Mökkikin on saaressa, joten siellä ei satunnaisia heppuheitä tule helposti vastaan. Nuohooja oli kyllä aika hurmaava hauska heppu. Meinas ruveta jokin hyrräämään 😄, mutta sillä onneksi oli kiire seuraavaan kohteeseen.
Minä ajattelin pitkään, että minun osaltani nuo kuviot on jo nähty, liikaa pettymyksiä. Mutta sitten sattui käymään niin että ihastuin todella voimakkaasti.
No eipä tämä nykyinen panosuhdemuotikaan erityisen mieltäylentävää ole. En tosin tiedä, onko se enemmän puhetta ("hommaat itselles jonkun vakipanon") vai ihanko tosissaan ihmiset ajattelevat itse olevansa vakipanoja jollekulle/joillekuille.
Tämän asian voi toki kuorruttaa vaikka sateenkaaren värein mutta ydin ei silti muutu, eli toisen käyttö pelkästään seksuaalisiin tarpeisiin. Tästäkö tuli sitten noin vain normi eikä siitä saa valittaa?