Surettaa että en päässyt koskaan naimisiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruma nainen jää sinkuksi

Rumassa repussa voi olla parhaat eväät. Kaveripiirissä oli yksi neitokainen joka ei kasvoiltaan eikä kropaltaan ollut voittanut mitään geeniarpajaisissa. Hän oli kumminkin jossain määrin luonteeltaan viehättävä, ja kohtalaisen älykäs, katkeruus ulkonäöstään oli pahempi turnoff kuin ulkonäkö. Tunnettiin useita vuosia ja oli jotain säätöäkin mutta se katkeruus....

Mielenkiintoinen tarina...miten se katkeruus sitten ilmeni hänessä? siis mikä konkreettisesti sai lopulta sut luovuttamaan hänen suhteensa?

Mä pääsin ja se oli elämäni hirveintä aikaa. Nyt sinkkuna en ole enää yhtään niin masentunut.

Häät olisi voinut mennä pieleen. Hääkampaus olisi ollut kamala, ruoka pahaa, satanut vettä koko päivän ja sulhanen olla pahasti kännissä ja sammunut illalla, sukulaiset olisivat voineet riidellä koko illan.

Vierailija kirjoitti:

Häät olisi voinut mennä pieleen. Hääkampaus olisi ollut kamala, ruoka pahaa, satanut vettä koko päivän ja sulhanen olla pahasti kännissä ja sammunut illalla, sukulaiset olisivat voineet riidellä koko illan.

Ja jälkikäteen sinua kaduttaisi, että olet käyttänyt sukulaisten ruokkimiseen aivan älyttömästi rahaa.

Avioliitosta ei ole miehelle mitää muuta kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruma nainen jää sinkuksi

Rumassa repussa voi olla parhaat eväät. Kaveripiirissä oli yksi neitokainen joka ei kasvoiltaan eikä kropaltaan ollut voittanut mitään geeniarpajaisissa. Hän oli kumminkin jossain määrin luonteeltaan viehättävä, ja kohtalaisen älykäs, katkeruus ulkonäöstään oli pahempi turnoff kuin ulkonäkö. Tunnettiin useita vuosia ja oli jotain säätöäkin mutta se katkeruus....

En oikein ymmärrä miten tuo tarinasi osoitti että siinä rumassa repussa olisi parhaat eväät. Eikö siinä nimenomaan tuon kertomuksen perusteella ollut aika surkeat eväät?

Huono ulkonäkö, eikä luonnekaan kertomasi perusteella hyvä, kun kerran voimakas katkeruus ongelmana. Miksi kukaan mies lähtisi tuollaisen naisen kelkkaan?

Näin on käynyt minullekin. Ei ole löytynyt elämänkumppania. Nuorena sitä ajatteli että nämä menevät automaattisesti. Minulle tämä on ollut kovempi paikka kuin lasten hankkiminen. En ole halunnut lapsia epävarmoihin suhteisiin enkä yksin. Vaatimukset eivät ole olleet suuret, pikemminkin päin vastoin. Asiani ovat muuten ok, on työ, oma velaton asunto jne. Olen niitä joiden kanssa halutaan olla kaveri mutta ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voi voi. eikö prinssi tullut kotoa noutamaan, vai eikö yksikään mies täyttänyt ihan kohtuullisia perusvaatimuksiasi?

Olen parisuhteessa mutta mies ei aio mennä naimisiin kanssani.

-ap

Oisko sulla kuitenkin väärä mies, kun on erilaiset haaveet? Mun mielestä häissä on yhtälailla se juttu vaikka menisitkin naimisiin myöhemmällä iällä. Kannattaa pitää kiinni unelmastaan :)

Vierailija kirjoitti:

Näin on käynyt minullekin. Ei ole löytynyt elämänkumppania. Nuorena sitä ajatteli että nämä menevät automaattisesti. Minulle tämä on ollut kovempi paikka kuin lasten hankkiminen. En ole halunnut lapsia epävarmoihin suhteisiin enkä yksin. Vaatimukset eivät ole olleet suuret, pikemminkin päin vastoin. Asiani ovat muuten ok, on työ, oma velaton asunto jne. Olen niitä joiden kanssa halutaan olla kaveri mutta ei muuta.

Naisen ulkonäkö sytyttää miehen kiinnostuksen. Kaikki tapahtuu sekunnin sadasosissa, alitajuisesti. Jos nainen on sen näköinen että miehet näkevät hänet ikään kuin potentiaalisena parittelukumppanina, niin luonto hoitaa kyllä lopun.

Jos miehet eivät visuaalisesti rekisteröi naista naisena, niin prosessi ei etene, mitään ei tapahdu.

Voi sitä naimisiin vanhempanakin mennä eikä se yhtään vähennä häiden romantiikkaa. Päinvastoin, vanhemmasta pariskunnasta usein näkee että tämä on se loppuelämän puoliso ja aito rakkaus kun taas nuorena avioituneet saattavat erota vuoden sisällä häistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa että en löytänytkään sitä omaa prinssiä vaan sammakoita. Jäin ilman lapsia ja aviomiestä. Olen 40.

Ja minua surettaa etten löytänyt omaa prinsessaa, eipä löytynyt edes sammakoita. En kelvannut kun MT-potilaille, hyväksikäyttäjille ja pettäjille. :(

Itse myös 40.

Todennäköisesti myös olet säästynyt eroamisen vaivalta ja lompakkosi tykjentämiseltä.

Minkähän takia asia on nykypäivänä niin, kuin ap tuolla kertoi?

Itse olin aikoinani 19v morsian avioituessani ja sulhanen oli 21v. Kaikki koulukaverit olivat suunnilleen saman ikäisiä 20-v naimisiin mennessä. Lapsia alkoi syntyä heti ja moni oli jo raskaana. Olimme ihan tavallisia tyttöjä ja poikia eikä kenelläkään ollut vaikeuksia "päästä" avioon.

Meillä myös liitot ovat kestäneet. 17:sta tytöstä vain kaksi on eronnut.

Kuka tietää mikä on syynä tämän päivän outoon ilmiöön? Paljon sinkkuja ja lapsettomia, eivätkä kaikki tarkoituksella.

Monella naimattomalla menee paremmin kuin naimisissa olevalla. Oon ollut vuosikausia yhessä ukkoni kans, eikä olla naimissa. Edelleen ollaan yhessä, mutta monet on eronneet ja karanneet tällä välin.

SusaK kirjoitti:

Minkähän takia asia on nykypäivänä niin, kuin ap tuolla kertoi?

Itse olin aikoinani 19v morsian avioituessani ja sulhanen oli 21v. Kaikki koulukaverit olivat suunnilleen saman ikäisiä 20-v naimisiin mennessä. Lapsia alkoi syntyä heti ja moni oli jo raskaana. Olimme ihan tavallisia tyttöjä ja poikia eikä kenelläkään ollut vaikeuksia "päästä" avioon.

Meillä myös liitot ovat kestäneet. 17:sta tytöstä vain kaksi on eronnut.

Kuka tietää mikä on syynä tämän päivän outoon ilmiöön? Paljon sinkkuja ja lapsettomia, eivätkä kaikki tarkoituksella.

Syitä: Internet ja ulkonäkökeskeisyys.

Minä olen keski-ikäinen ja juuri menin naimisiin. Hyvinhän tässä vielä ehtii viettää vaikka 30v hääpäivää. 

Ap, älä sure. Olet varmasti ihana nainen ja elämäsi saattaa olla parempaa juuri noin.

Tsemppiä! <3

Just. Älä sure veikkonen. Ala kuntoilemaan , aloitat lenkkeilemällä ja laihduta. Juokse vaikka maraton ja supermieskisassa. Nythän sulla on aikaa keskittyä vain itseesi. Pian naiset juoksee perässäsi.  Ja kyllä, sä voit. Nyt sisua peliin.

Sinut on aivopesty nuorena ajatukseen romanttisesta avioliitosta. Luulisi 4-kymppisen jo tajuavan tämän.

Naimisissa en ole koskaan ollut. Takana pitkä (ylli 15v) parisuhde, josta yksi lapsi. Avioliitosta tämänkin suhteen alussa joskus haaveilin, mutta ne haaveet karisi vuosien saatossa,kun suhde alkoi rakoilla. Tämän suhteen päättyessä ikää minulla oli 38vuotta ja olin jo varma, että loppuelämäni vietän yksin, enkä edes ketään elämääni kaivannut.

Niin kuitenkin kävi, että odottamatta ja yllättäen vierelle löytyi uusi mies. Ja nyt hieman yli 40-vuotiaana olen menossa naimisiin tämän ihanan miehen kanssa. Mitään prinsessahäitä ei ole tulossa, enkä niitä kaipaakaan. Maistraatissa kahden kesken on tarkoitus avioliittoon astua.

Eli mitä vaan voi tapahtua, ja ehkä sen oikean kohdalle osuessa yhdessäolo ja avioliitto ovat tärkeämpiä kun se prinsessapäivä.