Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surettaa että en päässyt koskaan naimisiin...
08.06.2022 |
Naimisiin pääsy on aina ollut minun unelmani, siis että olisin jonkun vaimo ja siksi myös jollain tapaa olen haaveillut häistäkin, lähinnä siitä romanttisesta ajatuksesta mitä siihen liittyy ja mitä se tarkoittaisi.
...nyt olen kuitenkin vähitellen, mutta viimeinkin lopullisesti ymmärtänyt että juna on kohdaltani mennyt jo...ei tullut mitään avioliittoa, häitä, aviomiestä... ja se surettaa minua vaikka olenkin hyväksynyt asian siltä osin etten enää anna itseni haaveilla moisesta suren sitä menetettyä mahdollisuutta. Lähestyn neljääkymmentä, eikä mielestäni enää tässä iässä avioitumisessa ole sitä samaa viehätystä tai tarkoitustakaan, useimmat ovat jo toisella tai ties kuinka monennella kierroksella eikä hääkuvissakaan enää olisi viatonta nuorta paria jolla koko yhteinen elämä edessä...olisi vain kaksi keski-ikäistä tai vanhaa kumppanusta jotka ovat päättäneet yrittää.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä avioiduin 37-vuotiaana. Alle nelikymppinen on vielä nuori ihminen ja voisi tehdä ķriittistä ja rehellistä itsetutkiskelua, että miksi omat toiveet eivät ole toteutuneet. Että miten voisi omaa käytöstä muuttaa?
Toki, ymmärrän mitä tarkoitat mutta silti olen tullut siihen lopputulemaan että kohdallani on myöhäistä jo ja parasta itsenikin kannalta vain hyväksyä asia. En tahdo avioitua enää tässä iässä koska sillä ei enää ole jotenkin sitä samanlaista merkitystä.
-ap
Avioituminen on ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Ja sillä on eniten merkitystä, kun avioituu ennen 50 ikävuotta. Rakkaus ei tarvitse lakia tuekseen, mutta jos puoliso kuolee, leskeneläkkeestä saattaa olla hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jos et ole provo. Et ole mitään menettänyt, onni pitää löytää omasta itsestä. Olen ollut kaksi kertaa avioliitossa. Ensimmäinen mieheni kuoli, toisen kanssa erosimme. Nyt sinkkuna olen paljon paljon onnellisempi kuin koskaan naimisissa ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä avioiduin 37-vuotiaana. Alle nelikymppinen on vielä nuori ihminen ja voisi tehdä ķriittistä ja rehellistä itsetutkiskelua, että miksi omat toiveet eivät ole toteutuneet. Että miten voisi omaa käytöstä muuttaa?
Toki, ymmärrän mitä tarkoitat mutta silti olen tullut siihen lopputulemaan että kohdallani on myöhäistä jo ja parasta itsenikin kannalta vain hyväksyä asia. En tahdo avioitua enää tässä iässä koska sillä ei enää ole jotenkin sitä samanlaista merkitystä.
-ap
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tuo ajatuksesi siitä, että olet liian vanha, tuntuu todella huvittavalta. Saatat jopa katua ajatuksiasi.
Voi olla...tai sitten en ole enää olemassa. Tai jospa nykyisen kanssa päädytäänkin eroamaan ja totean että muut olivatkin oikeassa että ihan turhaa olisi ollut aikoinaan avioitua...kuka tietää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
AP, jos et ole provo. Et ole mitään menettänyt, onni pitää löytää omasta itsestä. Olen ollut kaksi kertaa avioliitossa. Ensimmäinen mieheni kuoli, toisen kanssa erosimme. Nyt sinkkuna olen paljon paljon onnellisempi kuin koskaan naimisissa ollessani.
En minä onnea sillä avioliitolla etsi, vaan sitä kokemusta ja miten sen miellän. Minulle se on tärkeä asia ja se että en sitä saa kokea surettaa minua eikä kukaan voi tehdä sitä asiaa mitättömäksi sanoillaan.
-ap
Niin. Gullikarusellissä kului hehkeä nuoruus ja nyt sitten volistaan ja vänistään kun ei vanha naama kelpaa niille huonoillekaan miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä avioiduin 37-vuotiaana. Alle nelikymppinen on vielä nuori ihminen ja voisi tehdä ķriittistä ja rehellistä itsetutkiskelua, että miksi omat toiveet eivät ole toteutuneet. Että miten voisi omaa käytöstä muuttaa?
Toki, ymmärrän mitä tarkoitat mutta silti olen tullut siihen lopputulemaan että kohdallani on myöhäistä jo ja parasta itsenikin kannalta vain hyväksyä asia. En tahdo avioitua enää tässä iässä koska sillä ei enää ole jotenkin sitä samanlaista merkitystä.
-ap
Avioituminen on ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Ja sillä on eniten merkitystä, kun avioituu ennen 50 ikävuotta. Rakkaus ei tarvitse lakia tuekseen, mutta jos puoliso kuolee, leskeneläkkeestä saattaa olla hyötyä.
Ehkä sinulle, mutta minulle sillä on syvällisempikin merkitys ja tavallaan että moni joka ei avioliittoa arvosta on päässyt naimisiin tuntuu minust tosi epäreilulta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä avioiduin 37-vuotiaana. Alle nelikymppinen on vielä nuori ihminen ja voisi tehdä ķriittistä ja rehellistä itsetutkiskelua, että miksi omat toiveet eivät ole toteutuneet. Että miten voisi omaa käytöstä muuttaa?
Toki, ymmärrän mitä tarkoitat mutta silti olen tullut siihen lopputulemaan että kohdallani on myöhäistä jo ja parasta itsenikin kannalta vain hyväksyä asia. En tahdo avioitua enää tässä iässä koska sillä ei enää ole jotenkin sitä samanlaista merkitystä.
-ap
Eli tahdot sellaisen "surun", joka näkyy katseessasi, kun surumielisenä, omissa ajatuksissasi tuijottelet ikkunasta ulos. Voit myös huokailla aina, kun televisiosarjoissa mennään naimisiin ja saada sellaista outoa tyydytystä, mitä vain raskasta surua sydämessään kantavat ihmiset voivat tuntea. MIehesi tietenkin aavistaa tuon taakkasi ja tuntee syyllisyyttä aina ja ikuisesti.
Ei sitä voi enää muuttaa enkä minä sitä tahtonut, niin vain kävi...ehkä olisi pitänyt yrittää enemmän, tai tarkoitan että luovuttaa tämän nykyisen suhteen ja etsiä onnea muualta, mutta kai jotenkin salaa uskoin että miehen pää kääntyisi ja myöskin valehtelin itselleni ettei avioliitto merkkaisi minulle mitään. Ja moni sanoikin ettei se muuta mitään, mutta olisi ehkä pitänyt kuunnella enemmän sydäntään kun muita.
-ap
Sinulle naimisissaolo on ilmeisesti erittäin tärkeä asia. Sitten ilmoitat miehellesi, että se päivä on nyt koittanut. Jos kerran olette joskus asiasta puhuneet. Vai suretko ennemmin sitä, ettet näytä samalta, kuin 20-vuotiaana jossain iihanassa koltussa? Mieti tarkemmin, mikä se siinä avioliitossa on se mitä haluat. Minulle naimisiinmenossa oli tärkeintä se juridinen sopimus, jonka mieheni halusi minun kanssani tehdä. Se oli se romanttisin asia koko jutussa. Enkä ollut nuori ja koltussakin oli toivomisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa että en löytänytkään sitä omaa prinssiä vaan sammakoita. Jäin ilman lapsia ja aviomiestä. Olen 40.
Sammakko sammakon löytää. Prinsessat vievät uljaat prinssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä avioiduin 37-vuotiaana. Alle nelikymppinen on vielä nuori ihminen ja voisi tehdä ķriittistä ja rehellistä itsetutkiskelua, että miksi omat toiveet eivät ole toteutuneet. Että miten voisi omaa käytöstä muuttaa?
Toki, ymmärrän mitä tarkoitat mutta silti olen tullut siihen lopputulemaan että kohdallani on myöhäistä jo ja parasta itsenikin kannalta vain hyväksyä asia. En tahdo avioitua enää tässä iässä koska sillä ei enää ole jotenkin sitä samanlaista merkitystä.
-ap
Avioituminen on ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Ja sillä on eniten merkitystä, kun avioituu ennen 50 ikävuotta. Rakkaus ei tarvitse lakia tuekseen, mutta jos puoliso kuolee, leskeneläkkeestä saattaa olla hyötyä.
Ehkä sinulle, mutta minulle sillä on syvällisempikin merkitys ja tavallaan että moni joka ei avioliittoa arvosta on päässyt naimisiin tuntuu minust tosi epäreilulta.
-ap
Me menimme naimisiin, kun silloinen avopuolisoni karkoitettiin avioliiton puuttumisen takia. Tuntui hullulta pitää häät ulkomaalaisviraston iloksi. Olisi sitä myöhemminkin ehtinyt ihan omaksi iloksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutonaurua naiiville akalle :D Pilaat kaikkien naisten maineen tuollaisella lässytyksellä. Ei kukaan mies halua naimisiin.
Avioliitto sortaa naisia. Naisia on saanut ha*ata, rai*kata ja saa edelleen valtaosassa maailmaa. Onko ihana romanttistah? Nimenvaihto merkitsee että olet omaisuutta, sen vuoksi tyttöjä ei haluta syntyvän. Onko romanttista, häh? :D Miehet kääntää kaiken teitä vastaan. Vaimo on vain käytettävä reikä, teidän ihmisyydellänne ei ole koskaan ollut mitään väliä. Luulette vielä raukat olevanne hienoja. Olette pahemmassa roolissa ja paljon esineellistetympiä kuin pornonaiset. Kuulutte nimestännekin isännälle, sille joka pumppaa spermaa joka reikäänne. Naurettavat lehmät.
Ihan oikein ap:lle. Olet järkyttävän naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua naiiville akalle :D Pilaat kaikkien naisten maineen tuollaisella lässytyksellä. Ei kukaan mies halua naimisiin.
Avioliitto sortaa naisia. Naisia on saanut ha*ata, rai*kata ja saa edelleen valtaosassa maailmaa. Onko ihana romanttistah? Nimenvaihto merkitsee että olet omaisuutta, sen vuoksi tyttöjä ei haluta syntyvän. Onko romanttista, häh? :D Miehet kääntää kaiken teitä vastaan. Vaimo on vain käytettävä reikä, teidän ihmisyydellänne ei ole koskaan ollut mitään väliä. Luulette vielä raukat olevanne hienoja. Olette pahemmassa roolissa ja paljon esineellistetympiä kuin pornonaiset. Kuulutte nimestännekin isännälle, sille joka pumppaa spermaa joka reikäänne. Naurettavat lehmät.
Ihan oikein ap:lle. Olet järkyttävän naiivi.
Nyt on joko jäänyt lääkkeet ottamatta, tai sitten annostus on ihan pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua naiiville akalle :D Pilaat kaikkien naisten maineen tuollaisella lässytyksellä. Ei kukaan mies halua naimisiin.
Avioliitto sortaa naisia. Naisia on saanut ha*ata, rai*kata ja saa edelleen valtaosassa maailmaa. Onko ihana romanttistah? Nimenvaihto merkitsee että olet omaisuutta, sen vuoksi tyttöjä ei haluta syntyvän. Onko romanttista, häh? :D Miehet kääntää kaiken teitä vastaan. Vaimo on vain käytettävä reikä, teidän ihmisyydellänne ei ole koskaan ollut mitään väliä. Luulette vielä raukat olevanne hienoja. Olette pahemmassa roolissa ja paljon esineellistetympiä kuin pornonaiset. Kuulutte nimestännekin isännälle, sille joka pumppaa spermaa joka reikäänne. Naurettavat lehmät.
Ihan oikein ap:lle. Olet järkyttävän naiivi.
Nainen oli enen muinon miehen omaisuutta koska se oli silloin naisen etu...länsimainen maailma on noista ajoista muuttunut naisten kannalta siltä osin ehkä paremmaksi että ei tarvitse henkensä pitääkseen olla miehestä niin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt mutta väkisinkin huvittaa tuo "päässyt" koskaan naimisiin.
Jaa-a. Kylläpä sitten onnen ja autuuden kultapilvet olet menettänyt....
Sitä kun ihminen ei osaa arvostaa sitä hyvää on saanut, pitää haikailla muuta.
Itse kun seuraan tuota "ihanaa" avioelämää vähän sieltä sun täältä voin huokaista että hyvä kun olen siltäkin säästynyt. Että olen pitänyt pääni kylmänä ja järjen tallella enkä ole typerien päähänpistojen ja perusteettomien haaveitten takia itseäni mokomaan vyyhteen sotkenut. Paljonlta olen säästynyt, ja tiedän että meitä on paljon jotka näin ajattelee, varsinkin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi voi. eikö prinssi tullut kotoa noutamaan, vai eikö yksikään mies täyttänyt ihan kohtuullisia perusvaatimuksiasi?
Olen parisuhteessa mutta mies ei aio mennä naimisiin kanssani.
-ap
Meillä ei kumpikaan halua naimisiin. Ollaan oltu pian 16vuotta yhdessä, mutta ymmärrän jos on haaveena.
Meillä myös hyvät vakuutukset jos toinen kuolee ja nykyäänhän avoparin toinen osapuoli saa leskeneläkettä jos käy huonosti. Naimisissa oleminen on vain statussymboli.
Vierailija kirjoitti:
kaikki naiset haluavat häät, koska silloin erotessa saa puolet miehen omaisuudesta
.
Puolet miehen omaisuudesta? Ai vasemman jalan hikinen sukka ja kaksi sliksiä autonrengasta ja muutama tyhjä olutpullo. Ai että, jokainen nainen haluaa nämä kaatistavarat :D
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt mutta väkisinkin huvittaa tuo "päässyt" koskaan naimisiin.
Jaa-a. Kylläpä sitten onnen ja autuuden kultapilvet olet menettänyt....
Sitä kun ihminen ei osaa arvostaa sitä hyvää on saanut, pitää haikailla muuta.
Itse kun seuraan tuota "ihanaa" avioelämää vähän sieltä sun täältä voin huokaista että hyvä kun olen siltäkin säästynyt. Että olen pitänyt pääni kylmänä ja järjen tallella enkä ole typerien päähänpistojen ja perusteettomien haaveitten takia itseäni mokomaan vyyhteen sotkenut. Paljonlta olen säästynyt, ja tiedän että meitä on paljon jotka näin ajattelee, varsinkin naisia.
No nythän ap ikäänkuin kuitenkin elää tuota avioelämää, mutta vain ilman avioliittoa. Naimisiin meno, ja vaimoksi pääseminen voi ihan aidosti olla naiselle iso asia josta on haaveillut ikänsä, joten kyllä sen saavuttamatta jäämistä on oikeus surra.
Miehet ei ymmärrä mitä ne tekee naisille tuolla tempulla.
Vierailija kirjoitti:
Ruma nainen jää sinkuksi
Rumassa repussa voi olla parhaat eväät. Kaveripiirissä oli yksi neitokainen joka ei kasvoiltaan eikä kropaltaan ollut voittanut mitään geeniarpajaisissa. Hän oli kumminkin jossain määrin luonteeltaan viehättävä, ja kohtalaisen älykäs, katkeruus ulkonäöstään oli pahempi turnoff kuin ulkonäkö. Tunnettiin useita vuosia ja oli jotain säätöäkin mutta se katkeruus....
Hyvä että et päässyt naimisiin.Sinun ei ole tarvinnut kokea avioeroa.
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä voi enää muuttaa enkä minä sitä tahtonut, niin vain kävi...ehkä olisi pitänyt yrittää enemmän, tai tarkoitan että luovuttaa tämän nykyisen suhteen ja etsiä onnea muualta, mutta kai jotenkin salaa uskoin että miehen pää kääntyisi ja myöskin valehtelin itselleni ettei avioliitto merkkaisi minulle mitään. Ja moni sanoikin ettei se muuta mitään, mutta olisi ehkä pitänyt kuunnella enemmän sydäntään kun muita.
-ap