Uusperhe ja vaikeat sisarussuhteet
Eli tarvitsen apua ja ohjeita viisaammiltani. Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta, toinen alle kouluikäinen ja toinen alakoulu ikäinen. Miehellä oli edellisestä liitosta tavatessamme kaksi lasta ja nämä nyt jo aikuisia. Toinen lapsista nuorempi, asuu omillaan, on itsenäinen, fiksu ja käyttäytyy hyvin, mutta on hyvinkin lojaali vanhemmalle sisarukselleen. Tämä vanhempi sisarus on aina ollut ns ongelmatapaus. Hän on tottunut saamaan kaiken ja tottunut siihen, ettei hänen tarvitse laittaa tikkua ristiin minkään asian takia, on hyvin itsekäs, laiska ja röyhkeä ihminen. Manipuloi, käyttää hyväksi lähellään olevia, eikä tee esimerkiksi mitään tullakseen toimeen omillaan. Hän on opiskellut itselleen ammatin, mutta ei viihdy työelämässä, on aina sairaslomilla yhdestä jos toisesta syystä. Ilmestyy meille vierailemaan usein ja jää lojumaan useiksi päiviksi, odottaa täyttä ruoka-ja siiivoushuoltoa. Nuorempana poissaollessamme piti salaa juhlia asunnossamme ja jäi kiinni koska ei viitsinyt edes siivota jälkiä, eihän se hänelle kuulunut! Ongelma on, etten halua lasteni oppivan, että moinen käytös olisi millään lailla ok. Kuitenkaan en halua riistää sisaruksilta mahdollisuutta tavata toisiaan tai isältään mahdollisuutta tavata tytärtään. Miten pienelle lapselle voi opettaa, ettei sisaren käytös ole ok tai ihailtavaa? Yleensähän pienet sisarukset katsovat ihaillen isompien sisarusten touhuja ja alkavat matkia heidän tekemisiään.
Kommentit (45)
Kasvatuksella on erittäin pieni osuus siihen, millainen lapsesta tulee aikuisena.
Terv. Kasvatustieteilijä
Hänellä on oma koti, mutta ei siellä juurikaan viihdy. Siellä kun joutuu kokkaamaan, siivoamaan, käymään kaupassa, maksamaan laskut ja hoitamaan kaikki asiat. Notkuu kaikkien muiden nurkissa aina kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta ole apua! Onko kellään mitään apua tai neuvoja antaa?
Älä jaksa olla lapsellinen. Kai itsekin sen tiedät ettei tilanne miksikään muutu ja haluat vaan päästellä omia paineitasi haukkumalla muita. Vanhempi voi tehdä vsin parhaansa ja aika näyttää miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on oma koti, mutta ei siellä juurikaan viihdy. Siellä kun joutuu kokkaamaan, siivoamaan, käymään kaupassa, maksamaan laskut ja hoitamaan kaikki asiat. Notkuu kaikkien muiden nurkissa aina kun pystyy.
Hänelle pitää sanoa, että on aina tervetullut käymään, mutta illaksi omaan kotiin.
onko lapsella teillä omahuone vai vierashuoneesako notkuu?
Otsikossa on virhe. Ongelmana ei ole vaikeat sisarsuhteet vaan sinun pelkosi, että joku muu pilaa sinun lapsesi.
Olen huomattavasti huolestuneempi sinun vaikutuksestasi lastesi yleissivistykseen kuin aikuisen, satunnaisesti teillä asuvan henkilön vaikutuksesta heidän elämänkatsomukseesi. Oletan, että olet lastesi isän kanssa vain siksi, että hän kustantaa elämisesi?
Sisarussuhteet? Sinun lapsillasi ei ole mitään sukulaisuussuhdetta miehesi edellisen liiton lapsiin. He eivät ole sisaruksia vaikka voissa paistaisi.
Saat syyttää vain itseäsi, jos ruokit miehesi lapsia kissanlihakeitolla. Jokainen täysijärkinen loukkaantuu sellaisesta.
Avaimet pois ja kylään saa tulla silloin kun teille sopii, aina ei tietenkään sovi.
Jokainen ottaa vastuun omasta elämästään ja sinä vanhempana otat vastuun myös alaikäisten lastesi elämästä. Joten jos sinun mielestäsi miehen tyttösen käytös on huonoa ja lapsiesi ei kannattaisi apinoida sitä, niin et ota apinaa teille. Isä pääsee apinansa luokse kyllä halutessaan.
Sama isä heillä on. Olemme lapsista asti kutsuneet heitä sisaruksiksi.
Ja edellämainittuihin kommentteihin viitaten myös vastaan, ei mieheni ei elätä minua. Molemmat käymme töissä ja osallistumme tasavertaisesti talouden kuluihin. Kirjoitusvirheitä tulee, kun tekee monta asiaa yhtäaikaa. Pahoittelut, jos ottaa jonkun silmään. Itse en ehdi kiinnittää nyt huomiota.
Minulla lapsuudessa aika samalla tarinalla isompi sisko. Eli aika holtitonta elämää ja kuoli lopulta omien tyhmyyksiensä seurauksena.
Pidin kyllä siskoni valintoja jo lapsena todella typerinä ja vastuuttomina. En ottanut mallia enkä pitänyt käytöstä mitenkään ihailtavana, vaikka olin sen verran pienempi, että olisin voinut katsoa siskoa ihaillen. Nyt aikuisena ajattelen, että siskoni oli melkoinen ääliö ja oli oikeastaan koko perheelle helpotus, että hän lopulta kuoli eikä ole enää tuottamassa harmia ja huolta. Niin kauhealta kuin AE kuulostaakin.
Eli kunhan kasvatat itse omien arvojesi mukaan, lapsesi kasvavat varmasti ihan kunnon kansalaiseksi. Tuo sisarus varmasti tarjoaa paljon hyviä esimerkkejä, joita käyttää perustellessaan miksi niin ei saa/kannata toimia.
Oma lapsesi on ihan kunnossa, niinkö? Mitäpä siitä sitten stressaat.
Sen sijaan miehen lapsen kasvattaminen pitäisi aloittaa. Kun eteen tulee tilanne, että miehen lapsi on puolet työajastapois, niin koko perhern kanssa keskustelu, missä miehen lapselle selitetään mitä seurauksia sillä on pitkällä tähtäimellä, kun pilaa maineensa heti ensimmäisessä työpaikassa. Pikkusisarukset ovat kuulemassa myös, joten samalla oppi menee perille heillekin. Samassa perhepalaverissa on ehkä jo käsitelty pikkusisarusten unohtuneita läksyjä tai muuta vähäpätöisempää, jolloin perhepalaverissa käsitellään kaikkien perheenjäsenten asioita tasapuolisesti ja kaikki ovat paikalla. Miehen lapsi saattaa jopa keksiä vinkkejä miten ne läksyt muistaisi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhteet? Sinun lapsillasi ei ole mitään sukulaisuussuhdetta miehesi edellisen liiton lapsiin. He eivät ole sisaruksia vaikka voissa paistaisi.
Eikö noilla nyt sama isä kuitenkin ole?
Vierailija kirjoitti:
Minulla lapsuudessa aika samalla tarinalla isompi sisko. Eli aika holtitonta elämää ja kuoli lopulta omien tyhmyyksiensä seurauksena.
Pidin kyllä siskoni valintoja jo lapsena todella typerinä ja vastuuttomina. En ottanut mallia enkä pitänyt käytöstä mitenkään ihailtavana, vaikka olin sen verran pienempi, että olisin voinut katsoa siskoa ihaillen. Nyt aikuisena ajattelen, että siskoni oli melkoinen ääliö ja oli oikeastaan koko perheelle helpotus, että hän lopulta kuoli eikä ole enää tuottamassa harmia ja huolta. Niin kauhealta kuin AE kuulostaakin.
Eli kunhan kasvatat itse omien arvojesi mukaan, lapsesi kasvavat varmasti ihan kunnon kansalaiseksi. Tuo sisarus varmasti tarjoaa paljon hyviä esimerkkejä, joita käyttää perustellessaan miksi niin ei saa/kannata toimia.
Minulla on kaksi aikuista poikaa kahden vuoden ikäerolla. Esikoinen on vähän tuollainen kuin aloittajan tapaus. Nuorempi taas elää niin by the book, että melkeinpä pelottaa, että hän jättää nuoruuden elämättä.
Todellakin kasvatuksen osuus on todella pieni. Läheskään kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.
Kiitos neuvoista ja esimerkeistä. Ehkäpä tosiaan vaan yritän lapsiani ohjata ja kasvattaa parhaani mukaan. Ja toki myös jos sanottavaa tulee miehen lapsen elämäntyylistä niin avaan suuni oikeassa paikassa rohkeasti. Toivottavasti osaan ja osaamme kasvattaa tarpeeksi fiksuja lapsia, jotka osaavat katsoa tarkasti ympärilleen ja arvioida toimintaa mitä näkevät. Ja kaikkein tärkeimpänä, kaikkea ei voi hallita, se on vaan hyväksyttävä.375
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kasvatuksen osuus on todella pieni. Läheskään kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.
Onko se syy jättää kasvattamatta?
Kun lapsi on luonnostaan kiltti ja tunnollinen, niin eipä siinä vanhemman paljon tarvitse tehdä. Mutta huithapelin kanssa kasvatustyötä on enemmän tehtäväksi.
Ei ole riittävän hyvää vanhemmuutta se, että toteaa, että lapset ovat erilaisia, joten jätän tuon työläämmän kasvattamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kasvatuksen osuus on todella pieni. Läheskään kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.
Onko se syy jättää kasvattamatta?
Kun lapsi on luonnostaan kiltti ja tunnollinen, niin eipä siinä vanhemman paljon tarvitse tehdä. Mutta huithapelin kanssa kasvatustyötä on enemmän tehtäväksi.
Ei ole riittävän hyvää vanhemmuutta se, että toteaa, että lapset ovat erilaisia, joten jätän tuon työläämmän kasvattamatta.
Toki pitää yrittää, mutta jos huithapelista tulee joku päivä järkevä aikuinen, niin älä ota siitä kunniaa itsellesi.
Anna sen touhuta ja toivo parasta muille lapsille.