Miten voi oma äiti olla kateellinen omalle tyttärelle?

oletko varma, että hän on biologinen äitisi?

Tosi surullista että joku voi kohdella lastaan noin :' (

Olen pohtinut asiaa ystäväni kanssa ja samaan lopputulokseen hänkin tuli: ei halua moista ihmistä elämäänsä. Onneksi on paljon muita läheisiä, ei ole tuon yhden ihmisen varassa (vaikka oma äitinsä onkin).



Voimia ap! Ole rohkeasti oma itsesi! Iloitse taidoistasi ja tee elämästäsi oman näköisesi!

Tuosta biologisuudesta etsin itsekin todisteita murrosiässä ja kyllä olen biologinen lapsi.

Hänen äitinsä oli meidän elämässä tiiviisti ja minusta hän oli ihan ok äiti ja mummo (tosin eivät olleet kovin läheisiäkään). Äitini on ainoa lapsi, isänsä lellimä prinsessa.



En ole puhunut, ei kai ketään voi pakottaa rakastamaan, tosin olen kertonut, että olen kokenut olevani jotenkin lapsi " väärässä perheessä" .

-ap

varsinkin esim. jos lapsi nousee sosio-ekonomisesti. itselläni oli mummi joka oli vihainen siitä että menin yliopistoon ' pelleilemään' . olihan hän sentään kieltänyt tytärtään (äitiäni) menemästä oppikouluun, kun ei kukaan suvussa sellaista ja eihän tytöt koulutusta tarvitse.

jonka takia äitisi on joutunut naimisiin vastoin tahtoaan ja jäänyt oma nuoruus elämättä? Sekin voisi selittää.

isäni oli kuulemma iloinen minusta ja siitä että tuli tyttö.

-ap

Mikään koulutus ja ammattihaave ei kelvannut joten en ole lukion jälkeen kouluja käynyt. Osittain siksi, että sain lapset ja vihdoinkin annoin itseni romahtaa ja sairastuin masennukseen en ole vielä koulutusta hankkinut.



Äitini ei voinut sietää minua kuin sairaana. Kunnon lääkkeitä hän ei kuitenkaan hankkinut. Hommasi minut psorin takia jollekin yrttitohtorille joka määräsi 10 000mk edestä minulle vitamiineja. Päiväannos 65 vitaamitaplettia. Epilepsiaani en saanut lääkkeitä hankkia lainkaan, koska ne saattaisi tuhota maksani. Joten koulu meni poissaolokohtausten takia penkinalle. Joinakin aamuina nilkutin öisten kouristusten jälkeen kouluun raahaten toista jalkaani ja sattui niin penteleesti. Edes 39 asteen kuumeessa en saanut jäädä kotiin. Oksensin koulumatkoilla limaa ja verta ja sairastin keuhkoputkentulehdustakin parhaimmassa tapauksessa kuukausia. hakkaamista, huutamista jne... onneksi se on ohi paitsi, että äitini on yhä elämässäni. Olen opetellut antamaan anteeksi sille hullulle ämmälle.

Eli siskoni ei kelpaa äidilleni, ei missään, ei koskaan. Minä taas olen virheetön ja ihana, mitä tahansa teen. Ei tämäkään helppoa ole, koska syö/söi meidän siskosten välejä tajuttomasti!

Narsisteille on tyypillistä, että ihmissuhteet ovat vain häntä varten, hänen tarpeentyydytyksensä välineitä. Pätee myös omiin lapsiin. Hän hyväksyy vain lapset, jotka ovat kaikessa hänelle alisteisia eivätkä missään asiassa häntä itseään parempia.

-eikä hänkään ole perään soitellut.

-ap

Ei tosiaan noin paha tilanne kuin ap:llä että välit pitäisi laittaa kokonaan poikki, mutta etäisyyttä olen joutunut välillä ottamaan.



Tuttua on juuri tuo, että en myöskään ole saanut tuntea hyväksyntää ja arvostusta. Huomaan nykyäänkin että yritän tehdä kaiken täydellisesti ja virheettömästi, ja kuitenkin jossain piilotajunnassa kuulen sisäisen äänen, etten ole tehnyt tarpeeksi tai riittävän hyvin.



Nykyisin mulle suuri ongelma on arjen pyörittäminen, kuten siivoaminen. Käyn töissä, nautin siitä ja teen luonnollisesti kaiken parhaani mukaan. Ja mua vaivaa aivan suunnattomasti jos koti on tämän vuoksi sekaisin. Olen jo jonkin verran oppinut armahtamaan itseäni, mutta jos äiti on tulossa kylään, siivoan hullun lailla. Koska en halua hänen huomauttavan taas että " opettelisit korjaamaan jälkesi" .



Yritän olla erilainen äiti lapselleni, mutta välillä huomaan olevani etäinen ja siivoilen ja kokkailen kotiruokaa iltamyöhällä. Miten tästä pääsee yli???



Helpottavaa oli purkaa oma paha oloni, vaikka onkin vähän off topic.

Täällä myös yksi, jonka äiti jatkuvasti mm. povailee minulle kaikkea kurjuutta, siis toivoo mieheni kuolemaa, avioeroa, pettämistä tms. Äitinä olen luuseri, ihan kammottava ja epäonnistunut. Olen aina hänen mielestään ollut epäkelpo kaikkeen. Käyn terapiassa selvittelemässä asioita. Mitä pidemmälle mennään, sen kipeämmiksi muistot muuttuvat ja alan tajuamaan totuutta suhteestamme. Lasten takia on pakko olla äitiini yhteydessä. Muuten olisin muuttanut mieheni kanssa maasta jättämättä jälkiä.