Moni vähemmistöön kuuluva on työpaikalla kaapissa -IS
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/07f142b3-7212-4255-a0b5-41970e023234
Jutussa lukee mm.näin:
*Lehtosen mukaan on myös tyypillistä, että työntekijä kertoo asiasta vain osalle työkavereistaan ja ennemmin työkavereille kuin esihenkilölle tai asiakkaille. Työntekijä saattaa tunnustella pitkäänkin muiden suhtautumista tai asennetta ennen kertomista.*
Siis minä en voi kun ihmetellä: mistä lähtien ihmisen parisuhteet ovat kuuluneet työpaikalle mutta vielä ihmeellisempää ASIAKKAILLE?? Minä en ole IKINÄ jakanut mitään tietoa parisuhteestani tai perheestäni asiakkaille ja ihan erittäin niukasti työtovereillekaan, työelämää minulla on takana 15 vuotta.
En myöskään voisi kuvitella mitään asiakaspalvelutilannetta jossa asiakaspalvelija jakaisi minulle mitään sen enempää hetero- kuin homosuhteestaan, kumpikaan niistä ei voisi enää vähempää kiinnostaa.
Kokeeko joku muka todella toisin?
Kommentit (88)
Mies metsästä kirjoitti:
Mä oon keski-ikäinen mies, hetero, kristitty (no ainakin kastettu lapsena), valkoihoinen, hyvätuloinen, lihaa syövä, autolla ajava, veroa maksava, lainkuuliainen. Nykysuomessa kuulun vähemmistöön mutta jostain syystä minua syytetään kaikesta mikä Suomessa on väärin.
olkimies metsästä.
Aloitan aina asikastapaamisen kertomalla että olen hetero. Ja vegaani, tietenkin.
Hyvä jos on. Pysykööt kaapissa vaan. Pitäisin melkoisen idioottina työkaveria, joka tulisi varta vasten sanomaan, että on homo. Muutenhan asia ei edes muiden tietoon tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Aloitan aina asikastapaamisen kertomalla että olen hetero. Ja vegaani, tietenkin.
Jätä se vegaanius mainitsematta, niin saat paremmin myyntiä.
Huom! Olen nainen ja olen parisuhteessa miehen kanssa ja tykkään nussuuttaa miesten kanssa.
Tähän tapaan?
Ketään ei kiinnosta! Homoudesta on jostain syystä tehty asia, missä on ilmoitusvelvollisuus.
Minusta on ihan normaalia, että työkavereille kerrotaan esimerkiksi puolisosta tai perheestä. Taukohuonekeskusteluissa puhutaan kesälomasuunnitelmista tyyliin "Mennään Harrin kanssa koko lomaksi mökille" tai "Saija menee siskonsa kanssa Kreetalle, itse jään lasten kanssa kotiin". Kyllä siinä väkisinkin tulee ihmisten suhdestatukset tutuiksi.
Asiakkaille en sen sijaan puhu henkilökohtaisesta elämästäni oikein mitään. Se ei heille kuulu. Pari kertaa olen joutunut mainitsemaan aviomieheni sellaisille asiakkaille, jotka pyysivät minua treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos on. Pysykööt kaapissa vaan. Pitäisin melkoisen idioottina työkaveria, joka tulisi varta vasten sanomaan, että on homo. Muutenhan asia ei edes muiden tietoon tulisi.
Tukeeko heterous ilmi työpaikalla vain, jos ihminen ilmoittaa olevansa hetero?
Kuinka monen työkaverisi puolison sukupuoli on sinun tiedossa? He kaikki ovat siis tuoneet esille heteroutensa, jos kumppani on vastakkaista sukupuolta. Pidätkö heitä idiootteina?
Vierailija kirjoitti:
Huom! Olen nainen ja olen parisuhteessa miehen kanssa ja tykkään nussuuttaa miesten kanssa.
Tähän tapaan?
Ketään ei kiinnosta! Homoudesta on jostain syystä tehty asia, missä on ilmoitusvelvollisuus.
Vaihdoin tovi sitten työpaikkaa. Kaikki uudet työkaverit esittelivät itsensä ja samassa keskustelussa toivat esille suhteensa sekä lasten nimet ja lukumäärän. Jos joku olisi ollut homo, niin eipä hänen olisi tarvinnut toimia mielestäni mitenkään eri tavalla. "Hei, minä olen Pertti, työskennellyt täällä NN vuotta. Minulla ja miehelläni Jukalla on kaksi lasta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla pahimpia ovat nämä, joiden pitää raahata yksityisasiatkin sinne. Ketään ei oikeasti kiinnosta muiden lapset, puolisot eikä varsinkaan seksijutut.
Kunhan työt saataisiin tehtyä, niin hyvä olisi. Jokainen eläköön siivilielämäänsä työajan ulkopuolella.Ihmiset keskimäärin puhuvat työpaikalla myös omista asioistaan. Se on ihan normaalia.
Minulla ainakin muutamasta työkaverista on tullut jo niin läheisiä, että keskustelemme tosi henkilökohtaisistakin asioista. Yksi miespuolinen työkaveri, joka ei tunteistaan helposti kerro, halusi kertoa minulle siskostaan, joka sairastui syöpään yllättäen. Ja koska olen hänelle sellainen pitkäaikainen työkaveri ja hän tietää minunkin taustojani (on vuorollaan kuunnellut minun huoliani), niin totta kai halusin tukea häntä ja antaa hänen kertoa siitä millaisia ajatuksia päässä pyöri. Siinä taidettiin muutama kyynelkin tirauttaa.
Minä en kerro muutoin mutta jos joku kysyy niin vastaan rehellisesti. Työpaikalla kysyttiin heti ensimmäisenä päivänä parisuhteesta ja sanoin olevani naimisissa. Jatkokysymys oli mitä mieheni tekee työkseen niin vastasin myös vaimoni olevan sairaanhoitaja. Kysyjä lopetti utelunsa siihen eikä ole juuri henkilökohtaisia asioita sen jälkeen kysellyt. Muiden kanssa kylläkin ja koska joistakin tullut ystäviäni niin ovat toki vaimoni tavanneet myöhemmin.
Nykyisin myös moni kristitty on kaapissa. Kaikille asia ei tietenkään kuulukaan, mutta pahaa tai vähintään outoa silmää saa monelta, jos kertoo olevansa kirkossa käyvä luterilainen. Mieluummin sitten esittää "tavista".
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin myös moni kristitty on kaapissa. Kaikille asia ei tietenkään kuulukaan, mutta pahaa tai vähintään outoa silmää saa monelta, jos kertoo olevansa kirkossa käyvä luterilainen. Mieluummin sitten esittää "tavista".
Tarkennan: uskovainen kristitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom! Olen nainen ja olen parisuhteessa miehen kanssa ja tykkään nussuuttaa miesten kanssa.
Tähän tapaan?
Ketään ei kiinnosta! Homoudesta on jostain syystä tehty asia, missä on ilmoitusvelvollisuus.
Vaihdoin tovi sitten työpaikkaa. Kaikki uudet työkaverit esittelivät itsensä ja samassa keskustelussa toivat esille suhteensa sekä lasten nimet ja lukumäärän. Jos joku olisi ollut homo, niin eipä hänen olisi tarvinnut toimia mielestäni mitenkään eri tavalla. "Hei, minä olen Pertti, työskennellyt täällä NN vuotta. Minulla ja miehelläni Jukalla on kaksi lasta."
Aika järkyttävää itseasiassa.
Mieti jos uusi työtekijä kärsisi lapsettomuudesta ja kaikki vuorollaan kehuvat lapsionnellaan.
Tai olisi epätouvoinen sinkku ja kaikilla muilla on puolisot ja perheet.
Minusta perheduhteiden esittely työpaikalla on aika tahditonta ja leimaavaan.
En ainakaa itse esittelisi itsestäni muuta kuin, että hei, olen maija ja työskentelen osastolla x tehtävässä x
Te, jotka sanotte että ette tuo suhteitanne tai suuntautumistanne (myös heterous on seksuaalinen suuntautuminen) esiin asiakkaille, otatteko aina kihla- ja vihkisormukset pois ennen työpäivää, vaikka hygieniasyyt eivät vaatisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom! Olen nainen ja olen parisuhteessa miehen kanssa ja tykkään nussuuttaa miesten kanssa.
Tähän tapaan?
Ketään ei kiinnosta! Homoudesta on jostain syystä tehty asia, missä on ilmoitusvelvollisuus.
Vaihdoin tovi sitten työpaikkaa. Kaikki uudet työkaverit esittelivät itsensä ja samassa keskustelussa toivat esille suhteensa sekä lasten nimet ja lukumäärän. Jos joku olisi ollut homo, niin eipä hänen olisi tarvinnut toimia mielestäni mitenkään eri tavalla. "Hei, minä olen Pertti, työskennellyt täällä NN vuotta. Minulla ja miehelläni Jukalla on kaksi lasta."
Aika järkyttävää itseasiassa.
Mieti jos uusi työtekijä kärsisi lapsettomuudesta ja kaikki vuorollaan kehuvat lapsionnellaan.
Tai olisi epätouvoinen sinkku ja kaikilla muilla on puolisot ja perheet.
Minusta perheduhteiden esittely työpaikalla on aika tahditonta ja leimaavaan.
En ainakaa itse esittelisi itsestäni muuta kuin, että hei, olen maija ja työskentelen osastolla x tehtävässä x
En ole itse ihan samaa mieltä kanssasi, vaikka ymmärrän sinänsä pointtisi. Tuo vain minusta tarkoittaisi sitä, ettei töissä voisi oikein puhua mistään muusta kuin työasioista, sillä eihän sitä koskaan voi tietää, mikä triggeröi ketäkin. Ei voi puhua kivoista kesäjuhlista, jotka järjestää kavereilleen, koska jollain työkaverilla ei ole ollenkaan ystäviä. Tai ei voi kertoa juoneensa viikonloppuna viiniä, kun joku työkaveri voi olla alkoholisti. Ja niin edelleen.
Ikävää huomata miten Suomessa tänäkin päivänä suhtaudutaan homouteen näin epäasiallisesti. Olen itse ilmeisesti elänyt jonkinlaisessa kuplassa, kun en ole törmännyt tällaisiin asenteisiin opiskelu- tai työelämässä.
Emma K. kirjoitti:
Homoilla on pakonomainen tarve puhua perversioistaan, vaikka ketään ei kiinnosta.
Puhut paskaa!
Homous ei ole sen kummemmin perverssio, kuin se, että sinä Emma K. olet peniksen perään.
Aikuinen nainen, oletan, ja jutut on kuin ajalta ennen kristusta.
Työpaikkani heterot haukkuvat vähemmistöjä aivan vapaasti. Kukaan ei puutu ja vähemmistöön kuuluvat ovat hiljaa.
Joo ja sit on kaikinpuolin niinku nolointa tässä kaappiasiassa nähdä, kun ne aina eniten homovastaiset jätkät töissä ottavat vapaalla ne 2 kaljaa ja tulevat sitten heti iholle lääppimään ja halailemaan ihan miehen puutteessa :/