Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveys ongelmat ja epätoivo...
07.06.2022 |
Olen 17-vuotias nuori, jolla on masennus, ahdistus, bed (binge eating disorder), asperger ja mahdollisesti kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö (testit vielä kesken). Asperger tietenkin ollut syntymästä lähtien, mutta jo pienenä lapsena alkoi masennus ja ahdistus, en ole varma koska mutta 8-vuotiaana oli ensimmäinen itsemurhayritys, joten ennen sitä. Koko lapsuuden ja nuoruuden olen siis näistä kärsinyt, syönyt lääkkeitä ja käynyt lasten- ja nuorisopsykiatrialla tutkimuksissa ja nyt tämän vuoden ajan puhumassa psykiatriselle sairaanhoitajalle kerran viikossa tai kahdessa. N. kaksi kuukautta sitten yritin itsemurhaa uudestaan ja jouduin päivystykseen jossa olin yön yli. En päässyt osastolle. Koen että en jaksa enää taistella. En saa terapiaa (ellen toki etsisi yksityistä ja maksaisi itse mutta yksin asuvalla opiskelijalla ei siihen rahaa ole). Sairaanhoitajan käynnit tuntuvat olevan vain sitä varten että katsotaan olenko elossa ja aionko olla seuraavaan käytiin asti. Lääkkeet tasoittavat mielialaa hieman mutta eivät auta erityisemmin. Osastollekkaan en pääse, tuntuu järjettömältä ettei edes itsemurhayrityksen jälkeen päässyt. Psyykkinen kipu on musertavaa ja voimat loppuvat yrittämiseen. En tiedä enää mitä tehdä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua kiinnostaa, tai missä olet hyvä/lahjakas?
Masennus on vienyt kiinnostuksen kaikkeen pois, enkä koe olevani hyvä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt saada mitä vaan hoitoa mitä mulle voitaisiin antaa, nuorisopsykiatrialta siis kysellyt ja anellut mutta mitään ei suostuta antamaan. Ja siis joo, mulla oli jo lapsena niin musertava paha olo et halusin kuolla, kerran sillon yritin mutta useasti mietin. Eikä se ole lähtenyt pois vieläkään.
Pakko kysyy suoraan mutta jos olet ollut jo 8 vuotiaana itsetuhoinen niin minkälainen on perheesi?
Voisitko vähän avata suhdettasi vanhempiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkösokkihoito? Psykedeeliset hoitomuodot? Itse varmaan kokeilisin noita, jos mikään muu ei auta.
Anteeksi jos arka/epäsopiva kysymys, mutta voiko jo 8-vuotias todella osata yrittää tappaa itsensä ja haluta sitä? En muista miltä tuntu olla 8v tai mitä ymmärsin siinä iässä.
Olen yrittänyt saada mitä vaan hoitoa mitä mulle voitaisiin antaa, nuorisopsykiatrialta siis kysellyt ja anellut mutta mitään ei suostuta antamaan. Ja siis joo, mulla oli jo lapsena niin musertava paha olo et halusin kuolla, kerran sillon yritin mutta useasti mietin. Eikä se ole lähtenyt pois vieläkään. Ap
Teini-iän jälkeen saattaa helpottaa hiukan luonnostaan. Myös hoitovaihtoehdot varmaan lisääntyvät, sillä en ole varma annetaanko sähkösokkihoitoa noin nuorille.
Psykedeeliset sienet taas ovat laittomia Suomessa ainakin vielä, mutta niitä tutkitaan. Käyttäjäkokemukset kuulostavat vakuuttavilta. En ole itse ainakaan vielä uskaltanut kokeilla, mutta harkitsen masennukseen ja ahdistukseen.
Oletko kokeillut olisiko self help-kirjoista tai itse perehtyen psykoedukaatiosta mitään apua? Oletko tietoinen esim dissosiaatiosta, traumoista ja niiden vaikutuksesta ihmiseen, cptsd:stä, narsismista, tunnelukoista ja muista psyyken defensseistä sekä muista tuollaisista asioista, joihin perehtyminen voisi ainakin lisätä itseymmärrystä ja siten ehkä vähän helpottaa oloakin, jos esim jokin noista luettelemistani asioista koskee elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkösokkihoito? Psykedeeliset hoitomuodot? Itse varmaan kokeilisin noita, jos mikään muu ei auta.
Anteeksi jos arka/epäsopiva kysymys, mutta voiko jo 8-vuotias todella osata yrittää tappaa itsensä ja haluta sitä? En muista miltä tuntu olla 8v tai mitä ymmärsin siinä iässä.
Olen yrittänyt saada mitä vaan hoitoa mitä mulle voitaisiin antaa, nuorisopsykiatrialta siis kysellyt ja anellut mutta mitään ei suostuta antamaan. Ja siis joo, mulla oli jo lapsena niin musertava paha olo et halusin kuolla, kerran sillon yritin mutta useasti mietin. Eikä se ole lähtenyt pois vieläkään. Ap
Teini-iän jälkeen saattaa helpottaa hiukan luonnostaan. Myös hoitovaihtoehdot varmaan lisääntyvät, sillä en ole varma annetaanko sähkösokkihoitoa noin nuorille.
Psykedeeliset sienet taas ovat laittomia Suomessa ainakin vielä, mutta niitä tutkitaan. Käyttäjäkokemukset kuulostavat vakuuttavilta. En ole itse ainakaan vielä uskaltanut kokeilla, mutta harkitsen masennukseen ja ahdistukseen.
Oletko kokeillut olisiko self help-kirjoista tai itse perehtyen psykoedukaatiosta mitään apua? Oletko tietoinen esim dissosiaatiosta, traumoista ja niiden vaikutuksesta ihmiseen, cptsd:stä, narsismista, tunnelukoista ja muista psyyken defensseistä sekä muista tuollaisista asioista, joihin perehtyminen voisi ainakin lisätä itseymmärrystä ja siten ehkä vähän helpottaa oloakin, jos esim jokin noista luettelemistani asioista koskee elämääsi?
Unohtui vielä sanoa että psykedeelisiä hoitomuotoja ei tietääkseni kuitenkaan edes suositella noin nuorille kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei taida täälläkään ottaa tosissaan minua... En ymmärrä miksi en saa apua eikä kukaan usko tuskaani, olen niin väsynyt taistelemaan. Mulla on kaikki noi psykiatrien diagnoosit taustalla ja kaksi itsemurhayritystä, enkä silti saa apua. Johtuuko se siitä että olen nuori? Vai mistä? Koska en enää pärjää yksin enkä tiedä mitä tehdä
Otan sinut kyllä tosissani. Tarvitset selkeästi ammattiapua, mutta sitä on vaikea saada. Kun menet sairaanhoitajalle puhumaan, kerro rehellisesti kaikki vaikeimmat asiasi. Sano, että et pärjää yksin.
Voisitko saada kotiapua, että saisit edes joistakin rutiineista kiinni: pääsisit ylös sängystä, saisit terveelliset ateriat, jaksaisit mennä suihkuun jne. Kysy sairaanhoitajalta.
Toinen vaihtoehto on kuntoutuskoti, koska et tunnu pärjäävän kotona oikein hyvin. Puhu tästä sairaanhoitajalle.
Kaikkein vaikeimmalla hetkellä, kun et jaksa, soita Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 tai soita 112.
Älä luovuta!
Rukoilen puolestasi. Minullakin on ollut vaikeita mt-ongelmia, mutta usko Jumalaan on auttanut kestämään. Hän ei aina paranna kaikkia sairauksia, mutta usko on antanut elämälleni tarkoituksen ja toivon. Samaa toivon sinulle, että löydät toivon pilkahduksen elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En saa terapiaa (ellen toki etsisi yksityistä ja maksaisi itse mutta yksin asuvalla opiskelijalla ei siihen rahaa ole)."
Onko kela siis hylännyt kuntoutuspsykoterapiahakemuksesi?
Nuorisopsykiatrialta on sanottu että en voi hakea sitä eikä psykiatri sitä lähetettä siihen kirjoita. Kuulemma ainakin pari vuotta pitäisi odottaa että saisin sitä hakea, kokevat että psyk. sh:n käynnit sen aikana riittävät.. ap
Erikoista. Millä perustelivat tuon, että pitää odottaa pari vuotta? Oletko kertonut hoitotahollesi, ettet ole saanut pelkästä lääkityksestä ja sairaanhoitajan kanssa juttelusta tarpeeksi apua?
Mene seurakunnan nuorisokerhoon. Ei sun tarvitse olla hyvä tai lahjakas missään. Ihan tavallisuus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 36-v ja samat dg:t ilman BED:tä ja bipoa. AS mulla todettiin vasta 25 v iässä, joten siinä mielessä olet paljon paremmassa tilanteessa kuin minä. Tiedän kokemuksen suurella rintaäänellä, että aikuisikäisillä on hyvin mahdotonta saada julkiselta apua mt/nepsyasioihin, mutta että nuorillakin. Se on erittäin surullista. Sulla on kuitenkin ikävuosia paljon enemmän kuin mulla, joten jos jollain keinolla saisitkin apua, tilanteesi voikin olla valoisa.
Se, että teet tälle palstalle aloituksen on jo hyvä ensiaskel, toivosta parempaan. Aloitus itsessään on jo merkki HALUSTA PARANTUA ja voida hyvin, eikä saman itsetuhoisuuden jatkamisesta. Oikea suunta. En ymmärrä tätä kommentoijien alottajan alas polkemista. Autetaan toista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene seurakunnan nuorisokerhoon. Ei sun tarvitse olla hyvä tai lahjakas missään. Ihan tavallisuus riittää.
Tämä. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen tai edes erityisen hyvä missään ollakseen riittävä.
Löydä joku oma juttusi, mihin uppoutua omaan maailmaasi ja mihin pystyt keskittymään. Piirtäminen, juokseminen, tanssi, geokätkeily, palapelit, ilmajoogailu, neulominen, uiminen, sudoku, valokuvaus, askartelu, vapaaehtoistyö, tms. Tekee hyvää saada ajatukset hetkeksi pois huonoista asioista ja tekee itsetunnolle hyvää nähdä oma kehityksensä siinä mitä haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt saada mitä vaan hoitoa mitä mulle voitaisiin antaa, nuorisopsykiatrialta siis kysellyt ja anellut mutta mitään ei suostuta antamaan. Ja siis joo, mulla oli jo lapsena niin musertava paha olo et halusin kuolla, kerran sillon yritin mutta useasti mietin. Eikä se ole lähtenyt pois vieläkään.
Pakko kysyy suoraan mutta jos olet ollut jo 8 vuotiaana itsetuhoinen niin minkälainen on perheesi?
Voisitko vähän avata suhdettasi vanhempiisi?
Me ei olla koskaan tultu toimeen, vanhemmat ei koskaan mitenkään osoittanut rakastavansa mua vaikka pikkusisaruksille niin teki. Äiti on vahvasti uskovainen Jehovan todistaja, isällä narsismi piirteitä. Henkinen väkivalta oli läsnä päivittäin. Tuohon jo niin nuorena itsetuhoisena olemiseen koen aspergerin vahvasti liittyvän myös, olin niin erilainen kuin muut ja kaikki normaalit asiat uuvutti ja oli kovin raskaita mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähkösokkihoito? Psykedeeliset hoitomuodot? Itse varmaan kokeilisin noita, jos mikään muu ei auta.
Anteeksi jos arka/epäsopiva kysymys, mutta voiko jo 8-vuotias todella osata yrittää tappaa itsensä ja haluta sitä? En muista miltä tuntu olla 8v tai mitä ymmärsin siinä iässä.
Olen yrittänyt saada mitä vaan hoitoa mitä mulle voitaisiin antaa, nuorisopsykiatrialta siis kysellyt ja anellut mutta mitään ei suostuta antamaan. Ja siis joo, mulla oli jo lapsena niin musertava paha olo et halusin kuolla, kerran sillon yritin mutta useasti mietin. Eikä se ole lähtenyt pois vieläkään. Ap
Teini-iän jälkeen saattaa helpottaa hiukan luonnostaan. Myös hoitovaihtoehdot varmaan lisääntyvät, sillä en ole varma annetaanko sähkösokkihoitoa noin nuorille.
Psykedeeliset sienet taas ovat laittomia Suomessa ainakin vielä, mutta niitä tutkitaan. Käyttäjäkokemukset kuulostavat vakuuttavilta. En ole itse ainakaan vielä uskaltanut kokeilla, mutta harkitsen masennukseen ja ahdistukseen.
Oletko kokeillut olisiko self help-kirjoista tai itse perehtyen psykoedukaatiosta mitään apua? Oletko tietoinen esim dissosiaatiosta, traumoista ja niiden vaikutuksesta ihmiseen, cptsd:stä, narsismista, tunnelukoista ja muista psyyken defensseistä sekä muista tuollaisista asioista, joihin perehtyminen voisi ainakin lisätä itseymmärrystä ja siten ehkä vähän helpottaa oloakin, jos esim jokin noista luettelemistani asioista koskee elämääsi?
Olen osaan noista joskus perehtynyt tarkemmin, mutta voisin kyllä uudestaan kun ei ne asiat enää muistu mieleen. Kiitos, tuosta voi oikeasti olla paljon hyötyä mulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei taida täälläkään ottaa tosissaan minua... En ymmärrä miksi en saa apua eikä kukaan usko tuskaani, olen niin väsynyt taistelemaan. Mulla on kaikki noi psykiatrien diagnoosit taustalla ja kaksi itsemurhayritystä, enkä silti saa apua. Johtuuko se siitä että olen nuori? Vai mistä? Koska en enää pärjää yksin enkä tiedä mitä tehdä
Otan sinut kyllä tosissani. Tarvitset selkeästi ammattiapua, mutta sitä on vaikea saada. Kun menet sairaanhoitajalle puhumaan, kerro rehellisesti kaikki vaikeimmat asiasi. Sano, että et pärjää yksin.
Voisitko saada kotiapua, että saisit edes joistakin rutiineista kiinni: pääsisit ylös sängystä, saisit terveelliset ateriat, jaksaisit mennä suihkuun jne. Kysy sairaanhoitajalta.
Toinen vaihtoehto on kuntoutuskoti, koska et tunnu pärjäävän kotona oikein hyvin. Puhu tästä sairaanhoitajalle.
Kaikkein vaikeimmalla hetkellä, kun et jaksa, soita Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 tai soita 112.
Älä luovuta!
Rukoilen puolestasi. Minullakin on ollut vaikeita mt-ongelmia, mutta usko Jumalaan on auttanut kestämään. Hän ei aina paranna kaikkia sairauksia, mutta usko on antanut elämälleni tarkoituksen ja toivon. Samaa toivon sinulle, että löydät toivon pilkahduksen elämääsi.
Olen koittanut tuosta kotiavustakin muiden apujen lisäksi kysellä sairaanhoitajalla ja hoitoneuvotteluissa, mutta en kuulemma täytä kriteereitä mihinkään... Ja kotona asumisesta on sen verran puhuttu että jos en pärjää omassa kodissa niin mut pistetään asumaan takaisin vanhemmille (missä oli tosi paha olla) ku oon vielä alaikäinen mut sijoitusta ei kerittäis tehä ku puoli vuotta töysi-ikäisyyteen vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En saa terapiaa (ellen toki etsisi yksityistä ja maksaisi itse mutta yksin asuvalla opiskelijalla ei siihen rahaa ole)."
Onko kela siis hylännyt kuntoutuspsykoterapiahakemuksesi?
Nuorisopsykiatrialta on sanottu että en voi hakea sitä eikä psykiatri sitä lähetettä siihen kirjoita. Kuulemma ainakin pari vuotta pitäisi odottaa että saisin sitä hakea, kokevat että psyk. sh:n käynnit sen aikana riittävät.. ap
Erikoista. Millä perustelivat tuon, että pitää odottaa pari vuotta? Oletko kertonut hoitotahollesi, ettet ole saanut pelkästä lääkityksestä ja sairaanhoitajan kanssa juttelusta tarpeeksi apua?
Juu oon sanonut. Perustelivat sillä että olen liian nuori terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Sähkösokkihoito? Psykedeeliset hoitomuodot? Itse varmaan kokeilisin noita, jos mikään muu ei auta.
Anteeksi jos arka/epäsopiva kysymys, mutta voiko jo 8-vuotias todella osata yrittää tappaa itsensä ja haluta sitä? En muista miltä tuntu olla 8v tai mitä ymmärsin siinä iässä.
Kyllä minä 8-vuotiaana suunnittelin itsemurhaa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Mene seurakunnan nuorisokerhoon. Ei sun tarvitse olla hyvä tai lahjakas missään. Ihan tavallisuus riittää.
Saako sellaiseen mennä jos ei kuulu seurakuntaan? Täällä mun paikkakunnalla taitaa olla vaan yksi ja siellä käy muutama mun kiusaaja aktiivisesti..
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-v ja samat dg:t ilman BED:tä ja bipoa. AS mulla todettiin vasta 25 v iässä, joten siinä mielessä olet paljon paremmassa tilanteessa kuin minä. Tiedän kokemuksen suurella rintaäänellä, että aikuisikäisillä on hyvin mahdotonta saada julkiselta apua mt/nepsyasioihin, mutta että nuorillakin. Se on erittäin surullista. Sulla on kuitenkin ikävuosia paljon enemmän kuin mulla, joten jos jollain keinolla saisitkin apua, tilanteesi voikin olla valoisa.
Tuntuu niin epäreilulta ettei nepsyihmiset saa apua tarpeeksi/ollenkaan ja ongelmia vähätellään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokkeja ottaisin ja söisin lääkkeeni. En lukisi netistä mitään mielenterveyteen liittyvää. Lukiessa menee moneen hulluiluun mukaan. Muuttaisin tietoisesti ajattelutapaani.
Lääkkeeni otan, sähköshokkihoitoa en saa
18 v saat. Tietty riippuu lääkäristä
Nuorisopsykiatrialta on sanottu että en voi hakea sitä eikä psykiatri sitä lähetettä siihen kirjoita. Kuulemma ainakin pari vuotta pitäisi odottaa että saisin sitä hakea, kokevat että psyk. sh:n käynnit sen aikana riittävät.. ap