Nykypäivän työelämä

Naiset haluaa aina jotain ihmeen PEREHDYTYSTÄ. HUOH. Ette kerta kaikkiaan osaa itse etsiä tietoa ja oppia? Ei ihme että ostatte jotain nettikursseja laihduttamisesta ym huuhaata 🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän työelämä on rankkaa varmaan joka tasolla.

Itse kuulun niihin joille työ on (oli) elämäntapa, nautin työstä ja siitä että nään työni tuloksia ja onnistumisia, sain siitä aina lisävirtaa.

Olen päässyt urallani melko pitkälle siihen nähden mikä on koulutustaustani ja mitä minä ehkä itsekin nuorena kuvittelin (saati sitten muut). Tämä ja kohtuu hyvä palkka + edut on motivoinut minua viimeiset 10 v jaksamaan. Työ on ollut joskus kivaa, oli aikoja jolloin oikein odotin loman loppupuolella työn alkamista ja työasioiden kimppuun pääsyä.

Viimeiset n 3 v ovat olleet kamalia ihan siitä syystä että työtä asiantuntijana ja lty tulosvastuullisena on vain ollut liikaa. Vaikka olisin saanut palkankorotuksenkin ei se olisi auttanut jaksamaan, ei ihminen määräänsä enempään kykene, aivot ja kroppa kertoo että nyt riittää.

Työssä mitä teen ei voi sanoa ei tai heittäytyä sellaiseksi että teen vain sen mitä on pakko rimaa hipoen. Jotain voi priorisoida taustalle ja siirtää myöhemmäksi, mutta pörssiyhtiössa (kuten muussakin liiketoiminnassa) on tiukat dead linet kaikelle kommentoinnille, raportoinnille, auditoinneille, budjetoinnille jne, ei niistä lipsuta. Raportti on oltava valmis xx aikana teet sen sitten vaikka yöllä, ei ole vaihtoehtoja (ihan sama vaikka olisit sairaana).

Usein lomillakin on taustalla joku stressaava tekijä (iso projekti) joko kesken, jollon stressaat sen onnistumisesta tai vasta alkamassa heti loman jälkeen (tämä pahin skenaario) jolloin joko teet tai ainakin ajattelet projektia vähintään puolet loma ajasta.

Ei siitä henkisesti eroon pääse vaikkei nyt fyysisesti koneen ääressä istukaan. Tällöin aivot ei koskaan pääse lepäämään stressistä. Tätä kun teet tarpeeksi pitkään, lopputulos ei voi olla muutakuin huono.

Mutta

Tätäkin jaksaisi paremmin jos oma esihenkilö olisi nykypäivän johtamistaidoilla varustettu, henkisesti tervepersoonainen, vakaa, luotettavaja positiivista ja turvallista ilmapiiriä organisaatioonsa luova henkilö, jolle uskaltaa sanoa asioita ja voi käydä hyvää ammattimaista / avointa keskustelua esim omasta tilanteesta ja työmäärästä.

Näin ei valitettavasti kohdallani ole.

Kukaan ei jaksa lukea.

Tupsahtipa taas joku kouluttamatonvähäälyinen negailija linjalle 🤯

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän työelämä on rankkaa varmaan joka tasolla.

Itse kuulun niihin joille työ on (oli) elämäntapa, nautin työstä ja siitä että nään työni tuloksia ja onnistumisia, sain siitä aina lisävirtaa.

Olen päässyt urallani melko pitkälle siihen nähden mikä on koulutustaustani ja mitä minä ehkä itsekin nuorena kuvittelin (saati sitten muut). Tämä ja kohtuu hyvä palkka + edut on motivoinut minua viimeiset 10 v jaksamaan. Työ on ollut joskus kivaa, oli aikoja jolloin oikein odotin loman loppupuolella työn alkamista ja työasioiden kimppuun pääsyä.

Viimeiset n 3 v ovat olleet kamalia ihan siitä syystä että työtä asiantuntijana ja lty tulosvastuullisena on vain ollut liikaa. Vaikka olisin saanut palkankorotuksenkin ei se olisi auttanut jaksamaan, ei ihminen määräänsä enempään kykene, aivot ja kroppa kertoo että nyt riittää.

Työssä mitä teen ei voi sanoa ei tai heittäytyä sellaiseksi että teen vain sen mitä on pakko rimaa hipoen. Jotain voi priorisoida taustalle ja siirtää myöhemmäksi, mutta pörssiyhtiössa (kuten muussakin liiketoiminnassa) on tiukat dead linet kaikelle kommentoinnille, raportoinnille, auditoinneille, budjetoinnille jne, ei niistä lipsuta. Raportti on oltava valmis xx aikana teet sen sitten vaikka yöllä, ei ole vaihtoehtoja (ihan sama vaikka olisit sairaana).

Usein lomillakin on taustalla joku stressaava tekijä (iso projekti) joko kesken, jollon stressaat sen onnistumisesta tai vasta alkamassa heti loman jälkeen (tämä pahin skenaario) jolloin joko teet tai ainakin ajattelet projektia vähintään puolet loma ajasta.

Ei siitä henkisesti eroon pääse vaikkei nyt fyysisesti koneen ääressä istukaan. Tällöin aivot ei koskaan pääse lepäämään stressistä. Tätä kun teet tarpeeksi pitkään, lopputulos ei voi olla muutakuin huono.

Mutta

Tätäkin jaksaisi paremmin jos oma esihenkilö olisi nykypäivän johtamistaidoilla varustettu, henkisesti tervepersoonainen, vakaa, luotettavaja positiivista ja turvallista ilmapiiriä organisaatioonsa luova henkilö, jolle uskaltaa sanoa asioita ja voi käydä hyvää ammattimaista / avointa keskustelua esim omasta tilanteesta ja työmäärästä.

Näin ei valitettavasti kohdallani ole.

Miksi tämä saa alapeukkua? Kuvaa lähes täydellisesti asiantuntijatyön uupustekijöitä.

Liittyneekö nyt otsikkoon millään tavalla, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä että työpaikalla voi harrastaa vaikka minkälaista piilokiusaamista, vuosia kestävää toisen hyvinkin arroganttia kohtelua vähän sieltä vähän täältä.

Kollega voi nokitella, piikitellä, pyöritellä silmiään hänennpuhuessa ja sivuuttaa toisen kuin ilmaa, voi yrittää sysätä toisen syyksi oman työnsä ryssimisen jne,

kun tämä kaikki vaan tapahtuu sivistyneesti ja vaivihkaa.

Mutta entäpä miten käy sille joka nostaa asian esill?

Pahimmillaan joudut itse joko esimiehesi ja/tai tämän sinua kohtaan huonostikäyttäytyvän henkilön hampaisiin.

Sinua itseäsi syytetään työtoverin mustamaalausyrityksestä.

Eli se joka puolustautuu, saakin nenilleen.

Eli ihan sama tilanne kuin koulukiusaamisessa että mikä ei ole näkyvästi todistettavissa sitä ei ole tapahtunut ja se vaan on siedettävä.

Tämä vielä pahempaa kun henkinen pahoinpitely tapahtuukin johtotason henkilön toimesta. On turha yrittää mitään muuta kun paeta hyvän sään aikaan.

Työmyyrä kirjoitti:

Monella kympintytöllä ja maisterilla on enemmän avuja opisekeluun kuin työelämään. Opiskeluissa pärjää ahkeruudella tosin kuin työelämässä. Jos tekee kaiken mukisematta ja vieläpä pedantisti, palkkiona ei ole kiitosta tai lisää palkaa vaan lisää töitä. 

Töitä niin paljon, että lopulta aika ja voimavarat loppuvat ja tulee burn-out. Kannattaa siis olla tarkkana oman jaksamisensa kanssa. Uhrautumisesta ei palkita.

Jaa, mutta aina kun teen töitä omien voimavarojeni mukaan niin saan palautetta että olen liian hidas ja huono jne. Ihan riippumatta työstä tai siitä miten simppeliä se on. Energiani loppuu vain huomattavasti nopeammin kuin muilla eli priimaa jaksan tehdä ehkä tunnin ja keskivertoa max 2 h päivässä ja se ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Liittyneekö nyt otsikkoon millään tavalla, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä että työpaikalla voi harrastaa vaikka minkälaista piilokiusaamista, vuosia kestävää toisen hyvinkin arroganttia kohtelua vähän sieltä vähän täältä.

Kollega voi nokitella, piikitellä, pyöritellä silmiään hänennpuhuessa ja sivuuttaa toisen kuin ilmaa, voi yrittää sysätä toisen syyksi oman työnsä ryssimisen jne,

kun tämä kaikki vaan tapahtuu sivistyneesti ja vaivihkaa.

Mutta entäpä miten käy sille joka nostaa asian esill?

Pahimmillaan joudut itse joko esimiehesi ja/tai tämän sinua kohtaan huonostikäyttäytyvän henkilön hampaisiin.

Sinua itseäsi syytetään työtoverin mustamaalausyrityksestä.

Eli se joka puolustautuu, saakin nenilleen.

Eli ihan sama tilanne kuin koulukiusaamisessa että mikä ei ole näkyvästi todistettavissa sitä ei ole tapahtunut ja se vaan on siedettävä.

Tämä vielä pahempaa kun henkinen pahoinpitely tapahtuukin johtotason henkilön toimesta. On turha yrittää mitään muuta kun paeta hyvän sään aikaan.

Ihan sama logiikka kuin siinäkin että joku ystävä tai sukulainen piikittelee sinua ivallisesti tai määräilee ja puuttuu asioihisi...... siis vain jotain josta et pidä.

Siedät sitä jokusenaikaa ja kun sitten ärsytystä kertyy tarpeeksi ja hermostut heille sanomalla napakasti parit valitut lauseet, niin olet itse "kamala ihminen" ja menetät kaveruuden tai sukulaiset.

Eli vaikka nuo sinulle ilkeilijät tietää itse tehneensä väärin niin käytännössä se joka hermostuu ja vetää vastapalloon saa syyt niskoilleen.

Tehdään mitä pystytään, pakolliset ensin ja muut jos ehditään. Kaikkemme annetaan. Haistatetaan tekohymyn takana paskat mahdottomia vaativille asiakkaille ja isoille pomoille jotka käy vain ja ainoastaan osoittelemassa virheitä sormella. Pidetään huolta toisistamme, päästetään tarpeen mukaan höyryjä ja kohta taas nauretaan kuset housuissa.

Ei niillä ole varaa potkia meistä yhtään pois vaikka ei totella mahdottomia käskyjä, muutenkin alalla pulaa työntekijöistä.

Lainattu aiemmasta:

"Eli vaikka nuo sinulle ilkeilijät tietää itse tehneensä väärin niin käytännössä se joka hermostuu ja vetää vastapalloon saa syyt niskoilleen."

Just näin, tämä on varsin yleistä ja jaksan ihmetellä tätä logiikkaa.

Itsellä kävi duunissa niin että iimissä oli hyvin päällepäsmärityyppinen henkilö joka puhui jatkuvasti muiden päälle, ryntäsi aina muiden puheiden perään kiteyttämään asian tai tuomaan jonkun itsestään selvän asian siihen jotta sai päteä ja ikäänkuin täydentää edellisen puhujan argumenttia. Aikamme tätä kuunneltiin ja jaksettiin. Pomokin oli itse vähän samanlainen.

Kerran sitten alhaisessa verensokerissaxennen lounasaikaa hermostui ja korotin ääntäni, sanoin että voitko xxxx olla kokoaikaa puhumatta toisten päälle, se on hurjan ärsyttävää.

Jatkoin juttuani ja hän taas kommentoi päälleni jotain. Seuraav lauseeni oli jotain: Ole nyt hyvä ihminen vähän aikaa hiljaa, mitä ihmettä sä puutut asioihin jotka ei kuulu sulle. tms.....

Hän oli kipittänyt nillittämään pomollemme tästä.

Jouduin puhutteluun asiattomasta käytöksestä kollegaa kohtaan.

Katsoin vaan suu auki että eihän tää voi olla edes totta.

Mulla ollut ajat sitten esihenkilö (n) joka uhkaili ihan avoimesti meitä. Suorastaan sadis...nen persoona sivistyneen, koulutetun ihmisen kuoressa. Teetätti ihan hulluna töitä, jatkuvasti vaan lisää ja lisää, mikään aiemmin tulleista raportoinneista tms ei jäänyt pois, aina lisää samalla palkalla.

Pe myöhään iltap. jolloin moni oli jo kotona tulee s posti jossa kerrotaan että ma klo 12 mennessä oltava nämä ja nämä raportit valmiina. Siinä meni taas koko tiimillä toinen vapaapäivä koneen ääressä.

Sama arkena, kaikilla kalenterit täynnä 8-16 välillä mutta ma tulee ohjeistus että to klo 14 mennessä oltava joku xx esitys valmiina. Jokainen meistä väsäsi sen iltapuhteinaan.

Tähän päälle selkeän eriarvoista alaistensa kohtelua, jatkuvaa negatiivisten asioiden parissa vellontaa, positiiviset tapahtumat ja asiat sivuutettiin nopeasti sivulauseissa, julkinolaamista, jatkuvaa puutteiden tms etsimistä (jos puutteita ei ollut niitä tekaistiin), jolla osoitetaan että mikään ei riitä, kiitosta ei saa mistään, meitä pidettiin ikäänkuin löysässä hirressä kokoajan jotta pyrimme parempaan emmekä vaan ylpisty ja oleta olevamme hyviä.

Esihenkilö purki omaa pahaa oloaan meihin (ja muihinkin firman työntekijöihin josta ei pitänyt), nautti vallankäytön osoittamisesta ja oletettavasti jollain sairaalla tavalla voimaantui kun sai nujerrettua muita ja osoitettua ettei ole hänen mielestään riittävä.

Psyykkeeltään täysin epäpätevä esihenkilöksi.

!älä pyri täydellisyyteen, vähempi riittää!

_juodaan kahvia vaikka ei tuoda pakettia--

_myöhästytään vartti. ..lähdetään varttia vaille kun on ylitöitä

-ei merkata ylös vajaita päiviä

_sairaana maanantaina tai perjantaina, melkein joka kuukausi

_sairaana ennen kun loma alkaa

_ei nyt ehdi, katotaan myöhemmin

_talon tavaraa taskuissa kun lähtee kotiin

Mitäs vielä-

_aijoo, ravataan tupakalla vaikka on sovittu 2x päivä koska savuton duuni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin asiantuntijaorganisaatioissa ja koulutettujen työyhteisöissä työpäivät on yhtä teatteria. Ihmisten oletetaan olevan kuin jotain robotteja, työmäärä on sairas, valtataistelu on käsinkosketeltavaa, vahvat ja kyynärpäitään häikäilemättömästi käyttävät pärjäävät ja etenevät. Toisia dissataan ja vähätellään julkisesti.

Siedä tai lähde.

Niin totta ja ihan arkipäivää - -

Uskokaa tai älkää, eräässä globaalissa monipalvelualan firmassa osa johtoportaastakin on persoonallisuushäiriöisiä vanhanaikaisella "johtaja määrää muut ovat hiljaa" tyylillä johtavia, pelon kulttuuri pitää porukan hiljaisena, on helpompi johtaa asiantuntijoita jotka eivät uskalla (tai enää viitsi) sanoa mitään mihinkään. Kaikki velloo negaatioissa ja etsitään vaan puutteita jotta päästään ilkeilemään. Keskijohtoa kohdellaan tosi eriarvoisesti.

Perfektionistit rankaisee alaisiaan ensimmäisen tilaisuuden tullen ja ovet käy kuin saluunassa. Luulisi että joku laskisi näin valtavalle rotaatiolle jo jonkun € arvonkin.

Kuulostaapa tutulta.

Sairasta ja toksista touhua.

Harmi vaan että harvoin näistä kukaan uskaltaa (jaksaa) tehdä esim kantelua ylimpään johtoon, työsuojeluorganisaatioon saati aviin.

Alaiset joutuu lähtemään pois ja tämä henkilö vaan porskuttaa urallaan eteenpäin. Näinhän se menee aina. Voi kun joku heräisi.

Ex työnantajallani ei yth:n luottarit tai työsuojeluvaltuutetut puuttuneet mitenkään mihinkään, katsoivat vaan vähän et yt:ssä mennään lain mukaan. Ts valtuutettu oli itse tunnetun ylimielinen johtajatyyppi joka alkoi vähätellä ongelmia esille nostaneita henkilöitä ja kävi jopa puolustamaan alaisiaan henkisesti pahoinpitelevää johtajaa. Toki hänellä oli oma lehmä ojassa.

Ihan yhtä tyhjän kanssa, hyväveli verkosto jyllää ja johtajat pitää toistensa puolia.

En tiedä miten saisi korjattua tilanteen, mutta aika monessa isossa firmassa tuntuu olevan ongelmana, että osaa porukkaa teetetään ihan sairasta työmäärää, työaikaa ei ole ja vaatimustaso on kohtuuton

ja toisessa organisaatiossa / yksikössä sitten on varsin leppoisaa ja työtä tehdään n 8 h päivässä ilman esim tulosvastuuta ( huom. jotkut pääsee siihen asemaan ettei heillä ole mitään vastuta edes omista tekemisistään). Palkkaeroa on mutta se ei ole niin huomattavaa kun pitäisi.

Pitäs kai itse osata junailla ittensä tonne tukiyksikön uumeniin pyörittelemään peukaloita tai tekemään vain 1 projekti kerrallaan.