Nainen sai epileptiakohtauksen Jumbossa ja jengi vaan kävelee ohitse

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat erittain tunnekylma kansa ja kun sen lisaksi alkeellisetkin kaytostavat puuttuvat niin eipa paljon kannata siella kaatuilla. Onnekseni asun USAssa ja olen pari kertaa liukastunut parkkipaikalla. Molemmilla kerroilla oli heti ymparilla nuoria miehia auttamassa ylos ja katsomassa etta varmasti paasin autoon ja liikkeelle.

Siellä makaa ihmisiä kaduilla ja kerjäävät

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin oppinut EA-kurssilla, ettei epilepsiakohtauksen takia tarvitsisi soittaa hätäkeskukseen, jos kohtaus menee itsestään ohi. Toki kohtauksen aikana on hyvä katsoa ettei henkilö kolhi itseään, ja tuossa jutun tilanteessa olisi ollut hyvä mennä lapsen avuksi ja turvaksi. Uutisessa kuitenkin sanotaan moneen kertaan, että ohikulkijoiden olisi pitänyt soittaa hätänumeroon?

Kyllä tarvitsee. Varsinkin jos kohtaus pitkittyy yhtään. Se ei että siihen ei kuole ei tee siitä vaaratonta. Jäljet näkyvät aivoissa, jos kohtausta ei saada kuriin. Enhoitohenkilökunta on oikea taho arvioimaan hoidontarpeen - ei joku random ohikulkija.

T. Epileptikon äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla i on epilepsia. Olen nähnyt kun saanut pari kohtausta. Kyllä niistä huomaa että vaikea sairaskohtaus kyseessä.

Munkin pojalla on ja kyseessä ei hänellä ole vaikea sairaskohtaus vaan kasvojen kouristelua.

Niitä on eri vaikeita.

Nimenomaan, siksi tuo juttu on täysin turha. Tuossa tilanteessa ei kenenkään tarvinnut tehdä mitään. Grand mal on eri asia, aivan varmasti ihmiset olisivat auttaneet.

En itse pystyisi kyllä arvioimaan lehtijutun perusteella kenenkään neurologista sairautta, vaikka perheessäni epileptikko onkin. Jos joku saa julkisella paikalla kohtauksen aina ambulanssi paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla i on epilepsia. Olen nähnyt kun saanut pari kohtausta. Kyllä niistä huomaa että vaikea sairaskohtaus kyseessä.

Munkin pojalla on ja kyseessä ei hänellä ole vaikea sairaskohtaus vaan kasvojen kouristelua.

Niitä on eri vaikeita.

Nimenomaan, siksi tuo juttu on täysin turha. Tuossa tilanteessa ei kenenkään tarvinnut tehdä mitään. Grand mal on eri asia, aivan varmasti ihmiset olisivat auttaneet.

En itse pystyisi kyllä arvioimaan lehtijutun perusteella kenenkään neurologista sairautta, vaikka perheessäni epileptikko onkin. Jos joku saa julkisella paikalla kohtauksen aina ambulanssi paikalle.

Eli epileptikko ei saa käydä julkisilla paikoilla rauhassa? Jokaisen kohtauksen kohdalla ambulanssi paikalle?

Minun ystävälläni on kolmekin kohtausta päivässä lääkityksestä huolimatta. Hänellekö soitetaan ambulanssi joka kerta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla i on epilepsia. Olen nähnyt kun saanut pari kohtausta. Kyllä niistä huomaa että vaikea sairaskohtaus kyseessä.

Munkin pojalla on ja kyseessä ei hänellä ole vaikea sairaskohtaus vaan kasvojen kouristelua.

Niitä on eri vaikeita.

Nimenomaan, siksi tuo juttu on täysin turha. Tuossa tilanteessa ei kenenkään tarvinnut tehdä mitään. Grand mal on eri asia, aivan varmasti ihmiset olisivat auttaneet.

En itse pystyisi kyllä arvioimaan lehtijutun perusteella kenenkään neurologista sairautta, vaikka perheessäni epileptikko onkin. Jos joku saa julkisella paikalla kohtauksen aina ambulanssi paikalle.

Sun perheenjäsen ei käy julkisilla paikoilla varmaan kovin usein. Ei ole ihme, että epileptikko karsastaa julkisia paikkoja, jos aina ambulanssi on paikalla kun hän saa kohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat erittain tunnekylma kansa ja kun sen lisaksi alkeellisetkin kaytostavat puuttuvat niin eipa paljon kannata siella kaatuilla. Onnekseni asun USAssa ja olen pari kertaa liukastunut parkkipaikalla. Molemmilla kerroilla oli heti ymparilla nuoria miehia auttamassa ylos ja katsomassa etta varmasti paasin autoon ja liikkeelle.

Luulisi, että tämä tunnekylmyys olisi voimavara hätätilanteessa (ns. pysyy pää kylmänä ja pystyy toimimaan) verrattuna ylitunteellisiin etelänmaalaisiin, ketkä saattaa hätätilanteessa mennä ihan paniikkiin itsekin. Eri asia tietysti, jos on niin mielenterveysongelmainen, ettei kerta kaikkiaan välitä edes toimia millään tavalla..

Oliko nainen lihava, ruma tai ma aa mu uu? Tai ehkä kaikkia näitä? Silloin en ihmettele ettei kukaan auta. Kauniit hoikat ihmiset saavat apua paremmin.

Ihmiset on susia toisilleen. Hyvä, ettei enää tarvitse pelätä, että lapseni saisi epilepsiakohtauksen, eikä kukaan auttaisi. Käsittämättömän tylyjä ja typeriä kirjoituksia tässä ketjussa. Jotkut länkyttäjät pskaa selittäen mitä sattuu, muka oikeana tietona.

Tuntuu, että tää vaan on nykyään tällaista. Ihmiset on välinpitämättömiä ja ihan kuin jossain muissa maailmoissa, olen viime aikoina alkanut oikein kiinnittää tähän huomiota. Bussiin tai kassalle tullessa moni ei tervehdi, oville (kaupan, metron jne.) yhtä aikaa tullessa vaan pusketaan läpi lasittuinein silmin. Jos tönitään, ei pyydetä anteeksi. Ovia ei pidellä auki, jos joku on tulossa perässä sisään.

Ylipäätään siis tuntuu, että perus kohteliaisuussäännöt ja toisten huomioiminen on jätetty täysin. Ei kaikki näin onneksi käyttäydy, mutta todella moni kyllä.

Olin kerran kylässä kerrostalossa, jossa havaitsin asunnon omistajan kanssa lievää savun hajua. Kurkkasin postiluukusta ja kokeilin ovea, ei ollut kuuma joten siirryin varovasti rappukäytävään. Siellä oli lievästi savua ja palohälytin huusi alempana, joten emäntäni soitti 112:n.

Kerroksen tasanteelta huomasin, että alakerran asunnon ovi oli raollaan, ja savua tuli sieltä rappukäytävään. Tietysti menin katsomaan, onko asunnossa ihmisiä. Asukas oli nukahtanut ja unohtanut ranskalaiset uuniin, yritti epätoivoisesti tuulettaa savua täynnä olevaa asuntoa. Toinen soitto 112 ja tieto palokunnalle, ettei ole enää kiire kun mitään ei pala, mutta tulivat kuitenkin tuulettamaan asunnon ja rappukäytävän - johon menikin toista tuntia puhaltimilla.

Ketään muuta rapussa ja talossa ei mahdollinen tulipalo kiinnostanut kuin meitä - minä olin vielä ulkopuolinen. Me olimme ainoat soittajat palokuntaan, "savustaja" itse ei tehnyt muuta kuin availi ovia ja ikkunoita. Ikkunoista näkyi useita naamoja kun palokunta tuli paikalle, eli ihmisiä oli kyllä kotona.

Oikeassa tulipalossa heiltä olisi voinut mennä omaisuus tai jopa henki, mutta edes se ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Oliko nainen lihava, ruma tai ma aa mu uu? Tai ehkä kaikkia näitä? Silloin en ihmettele ettei kukaan auta. Kauniit hoikat ihmiset saavat apua paremmin.

Sä et ole kunnon epilepsiakohtausta edes nähnyt, ethän? Ei siinä kaikista kauneinkaan enää ole muuta kuin neurologiseen hätätilan joutunut, hengenvaarassa oleva lähimmäinen, jota on autettava, ja jota normi ajattelulla varustettu ihminen auttaakin. Moraalittomat ja luonteeltaan kieroonkasvaneet keksivät syitä ohittaa ja selittää omaa typeryyttään. Yksinkertaista. Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Auttaa ja tulla autetuksi.

Tuossa on omituista nimenomaan se, että ohikulkijat eivät ottaneet tosissaan edes auttamispyyntöä.

Se ettei epilepsiakohtausta tajua ulkoapäin sairauskohtaukseksi on sinänsä ihan ymmärrettävää. Tuttuni on kerran nähnyt epilepsiakohtauksen ja se kuulemma näytti siltä, että henkilö pelleilee. 

Erilaisten sairauskohtausten tuntomerkeistä ehkä voisi tiedottaa enemmän?

Mutta ennen kaikkea pitäisi tehdä selväksi, että auttamispyyntöön pitää vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin oppinut EA-kurssilla, ettei epilepsiakohtauksen takia tarvitsisi soittaa hätäkeskukseen, jos kohtaus menee itsestään ohi. Toki kohtauksen aikana on hyvä katsoa ettei henkilö kolhi itseään, ja tuossa jutun tilanteessa olisi ollut hyvä mennä lapsen avuksi ja turvaksi. Uutisessa kuitenkin sanotaan moneen kertaan, että ohikulkijoiden olisi pitänyt soittaa hätänumeroon?

Kyllä tarvitsee. Varsinkin jos kohtaus pitkittyy yhtään. Se ei että siihen ei kuole ei tee siitä vaaratonta. Jäljet näkyvät aivoissa, jos kohtausta ei saada kuriin. Enhoitohenkilökunta on oikea taho arvioimaan hoidontarpeen - ei joku random ohikulkija.

T. Epileptikon äiti

Ei minulle tarvitse, koska kohtaukseni ovat poissaolokohtauksia.

T: ITSE epileptikko

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran kylässä kerrostalossa, jossa havaitsin asunnon omistajan kanssa lievää savun hajua. Kurkkasin postiluukusta ja kokeilin ovea, ei ollut kuuma joten siirryin varovasti rappukäytävään. Siellä oli lievästi savua ja palohälytin huusi alempana, joten emäntäni soitti 112:n.

Kerroksen tasanteelta huomasin, että alakerran asunnon ovi oli raollaan, ja savua tuli sieltä rappukäytävään. Tietysti menin katsomaan, onko asunnossa ihmisiä. Asukas oli nukahtanut ja unohtanut ranskalaiset uuniin, yritti epätoivoisesti tuulettaa savua täynnä olevaa asuntoa. Toinen soitto 112 ja tieto palokunnalle, ettei ole enää kiire kun mitään ei pala, mutta tulivat kuitenkin tuulettamaan asunnon ja rappukäytävän - johon menikin toista tuntia puhaltimilla.

Ketään muuta rapussa ja talossa ei mahdollinen tulipalo kiinnostanut kuin meitä - minä olin vielä ulkopuolinen. Me olimme ainoat soittajat palokuntaan, "savustaja" itse ei tehnyt muuta kuin availi ovia ja ikkunoita. Ikkunoista näkyi useita naamoja kun palokunta tuli paikalle, eli ihmisiä oli kyllä kotona.

Oikeassa tulipalossa heiltä olisi voinut mennä omaisuus tai jopa henki, mutta edes se ei kiinnosta.

Emäntäsi? Kerrotko juttua niinku koiran näkökulmasta? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran kylässä kerrostalossa, jossa havaitsin asunnon omistajan kanssa lievää savun hajua. Kurkkasin postiluukusta ja kokeilin ovea, ei ollut kuuma joten siirryin varovasti rappukäytävään. Siellä oli lievästi savua ja palohälytin huusi alempana, joten emäntäni soitti 112:n.

Kerroksen tasanteelta huomasin, että alakerran asunnon ovi oli raollaan, ja savua tuli sieltä rappukäytävään. Tietysti menin katsomaan, onko asunnossa ihmisiä. Asukas oli nukahtanut ja unohtanut ranskalaiset uuniin, yritti epätoivoisesti tuulettaa savua täynnä olevaa asuntoa. Toinen soitto 112 ja tieto palokunnalle, ettei ole enää kiire kun mitään ei pala, mutta tulivat kuitenkin tuulettamaan asunnon ja rappukäytävän - johon menikin toista tuntia puhaltimilla.

Ketään muuta rapussa ja talossa ei mahdollinen tulipalo kiinnostanut kuin meitä - minä olin vielä ulkopuolinen. Me olimme ainoat soittajat palokuntaan, "savustaja" itse ei tehnyt muuta kuin availi ovia ja ikkunoita. Ikkunoista näkyi useita naamoja kun palokunta tuli paikalle, eli ihmisiä oli kyllä kotona.

Oikeassa tulipalossa heiltä olisi voinut mennä omaisuus tai jopa henki, mutta edes se ei kiinnosta.

Emäntäsi? Kerrotko juttua niinku koiran näkökulmasta? :D

"Emäntä" l. asunnon naispuolinen omistaja.

Toivottavasti media jatkaa tällä linjalla, että kerrotaan, millaisia suomalaiset oikeasti ovat. Eniten kärsii lapset, omien vanhempien hyväuskoisuudesta. Olin narsistisen väkivallan uhri ilman mitään keinoa puolustaa itseäni. Vanhemmat eivät suostuneet kuuntelemaan. 

Minäkään en enää auta, kun olin vuosikymmeniä kidutettavana ihmiskaupassa. Toivottavasti Suomella menee huonosti. Miten ihminen voi lajina olla niin epäonnistunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin äidilläni oli epilepsia, joten kerran laivaterminaalissa tunnistin samanlaisen huudon kuin häneltä pääsi juuri ennen kohtausta. Juoksin paikalle ja sama juttu: paljon ihmisiä aivan vieressä tuijottamassa, eikä kukaan tehnyt mitään. Veikkaan että asia on outo, tuo oli eka kerta kun itsekin näin kohtauksen muualla kuin kotona.

Muistan, kun koulussa löytyi erään luokkakaverin epilepsialääkeresepti. Kaveri oli hyvin välinpitämätön sairautensa suhteen. Hän sai päättäjäisissä kohtauksen ja koulusta soitettiin ambulanssi paikalle. Pojan äiti oli oli hyvin tuohtunut siitä, että poika nyt leimautuu. Outoa ajattelua.

Ei se nyt niin outoa ajattelua ole. Epilepsiakohtauksessa erittäin erittin harvoin tarvitsee ambulanssia. Paljon melua tyhjästä.

Eihän sitten ap. viestissäkin ollut mitään ihmeellistä siinä, että ihmiset kävelivät ohi, jos ei ambulanssia yleensä tarvita. Eiköhän se kohtauksen saanut sitten selviä itsekin.

Olisi jonkun silti pitänyt pysähtyä ja mennä hänen seurakseen. Ja sen pelästyneen pojan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin oppinut EA-kurssilla, ettei epilepsiakohtauksen takia tarvitsisi soittaa hätäkeskukseen, jos kohtaus menee itsestään ohi. Toki kohtauksen aikana on hyvä katsoa ettei henkilö kolhi itseään, ja tuossa jutun tilanteessa olisi ollut hyvä mennä lapsen avuksi ja turvaksi. Uutisessa kuitenkin sanotaan moneen kertaan, että ohikulkijoiden olisi pitänyt soittaa hätänumeroon?

Kyllä tarvitsee. Varsinkin jos kohtaus pitkittyy yhtään. Se ei että siihen ei kuole ei tee siitä vaaratonta. Jäljet näkyvät aivoissa, jos kohtausta ei saada kuriin. Enhoitohenkilökunta on oikea taho arvioimaan hoidontarpeen - ei joku random ohikulkija.

T. Epileptikon äiti

Ei minulle tarvitse, koska kohtaukseni ovat poissaolokohtauksia.

T: ITSE epileptikko

Ok, mutta sinunkaan epilepsiatyyppi ei poissulje vaihtoehtoa, että saat kohtauksen vaarallisessa paikassa. Uskallatko ihan täysin luvata, ettei sinua tarvitse auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat erittain tunnekylma kansa ja kun sen lisaksi alkeellisetkin kaytostavat puuttuvat niin eipa paljon kannata siella kaatuilla. Onnekseni asun USAssa ja olen pari kertaa liukastunut parkkipaikalla. Molemmilla kerroilla oli heti ymparilla nuoria miehia auttamassa ylos ja katsomassa etta varmasti paasin autoon ja liikkeelle.

Luulisi, että tämä tunnekylmyys olisi voimavara hätätilanteessa (ns. pysyy pää kylmänä ja pystyy toimimaan) verrattuna ylitunteellisiin etelänmaalaisiin, ketkä saattaa hätätilanteessa mennä ihan paniikkiin itsekin. Eri asia tietysti, jos on niin mielenterveysongelmainen, ettei kerta kaikkiaan välitä edes toimia millään tavalla..

Tämä on totta, minulta ei liikene silittelyä, mutta toimin loogisesti hätätilanteissa. Monesti joudun olemaan se, joka toimii, koska muut panikoi, mutta mulla paniikki laittaa vaan toimimaan tehokkaammin.

Usein ihmisiä kyllä ärsyttää sitten se, etten tosiaan ole siinä lohduttamassa ketään. Mutta apua tosiaan annan, en vaan sitä henkistä puolta niinkään osaa.