Mahtaakohan lapsemme vihata meitä aikuisena kun emme

että jotain omaisuutta pitää lapsilleen pystyä jättämään.

Mutta kyllä asiaa varmasti jossain vaiheessa harmittelee...

kuka lopulta voitti no tietysti helvetin lakimiehet.

sen puolesta ainakin välit säilyvät.

a- ja b-kansalaisiin hyvinvointiyhteiskunnan rapautuessa ja yksi keino saada ne omat lapset " oikealle" puolella on turvata heidän talouttaan. Koulutuksen yms. lisäksi.

hirveitä materialisteja. Meillä mun kotoa tullee iso potti, en oikein itsekään tiedä kuinka varakkaita vanhempani on. Miehen puolelta taas ei ole tulossa juuri mitään. Todellakaan ei olla rakennettu elämää minkään perintöjen varaan! Eikä köyhemmät isovanhemmat ole yhtään sen vähemmän rakkaita. Sitä paitsi siinä vaiheessa kun teistä aika jättää, lapsillanne on toivottavasti jo omaakin varallisuutta, ts. ovat todennäköisesti viisissäkymmenissä tai vanhempiakin joissain tapauksissa. Kyllä silloin jo luulis kirkastuneen, ettei se raha ole kaikki kaikessa.

Tärkeintä, että olette läsnä lastenne elämässä.

Tärkeämpää on tarjota apuaan lapsilleen myöhemminkin heidän elämässään, esim. lastenhoitoapua, muuttoapua jne. Olla turvaverkkona heikoillakin hetkillä, se on PAAAAALJON tärkeämpää kuin mikään maallinen mammona. Uskokaa itseenne!

Käskivät koko sisarusporukka mamman matkustella ja tuhlata itseensä ja mammahan matkusteli niinkaun kuin talorahat riitti ja nautti todellakin. Harvemmin ehkä näin.

Minä en niitä niin kaipaa, mieluummin olisin pitänyt äitini.

Mä en ainakaan toivo periväni mitään, vaan toivon, että meidän kummankin vanhemmat elävät pitkään ja käyttävät rahansa omaksi ilokseen. Ja jos nuo elävät edes yhtä pitkään kuin omat vanhempansa, niin olen lähellä eläkeikää ennen kuin perintöä olisi tulossakaan. Ja tuskin siinä vaiheessa enää on mitään tarvetta perintörahoille.